22
Keskiviikko 24.10.2018
•
•
Hannu Moilanen
Kaamos eli polaariyö on
vuosittain toistuva ajan-
jakso, jolloin aurinko ei
nouse horisontin yläpuo-
lelle. Laajentuneessa kaa-
mosajattelussa täällä Etelä-
Suomessa sanotaan usein
kaamokseksi myös pimeää
syys- ja alkutalven aikaa,
jolloin aurinko on viralli-
sesta kaamoksesta poike-
ten kuitenkin joitain tun-
teja vuorokaudesta hori-
sontin yläpuolella.
Suomessa virallisen mit-
tapuun mukaan laskettava
kaamos kestää pohjoisessa
parista päivästä aina Utsjo-
en korkeudella peräti 52 pi-
meään tai hämärään vuo-
rokauteen. Kaamos alkaa
Utsjoella marraskuun lo-
pulla kestäen tammikuun
puolivälin tietämille. Vaik-
ka kaamos on vuoden pi-
meintä aikaa, pilkkopime-
ää ei silloinkaan ole. Suo-
men Lappi on lähellä na-
papiiriä, jossa aurinko on
kaamoksen aikaan lähel-
lä taivaanrantaa. Aurin-
ko paistaa ilmakehän ylä-
osiin ja sieltä maahan pää-
see hajavaloa.
n
SASTAMALAN
korkeu-
della pimeää ”kaamosai-
kaa” on monen mieles-
tä ihan riittämiin. Marras-
kuussa aurinko täällä nou-
see aamulla noin kello 8.30
maissa ja laskee noin 15.30
jälkeen. Joulukuussa tästä
valon määrästä nipistetään
meiltä vielä noin pari tun-
tia lisää. Luonnon valoa
Sastamalan seudulla jou-
lukuussa on keskimäärin
noin 5 tuntia vuorokau-
dessa.
Syksyn synkkää syleilyä
manaa moni, syystäkin.
Ihminen voi varautua pa-
himpaan pimeään esimer-
kiksi kirkasvalolampuil-
la piristämään kotiaan ja
kenties mielialaakin. Mat-
ka jonnekin valoisaan ja
lämpimämpään paikkaan
on myös joidenkin tapa
katkaista pimeä vuoden-
aika.
Jouluvalaistus kaupunki-
en kaduilla on myös erin-
omainen keino pimeää
vastaan taistelussa. Niiden
soisi tulevan jo mahdolli-
simman pian marraskuus-
sa. Kirjastojen ja kahviloi-
den valot sekä kynttilät pi-
meässä houkuttaa hämä-
rissä poikkeamaan sisään,
piristysmielessäkin. Ken-
ties joku aloittaa syksyn
myötä uuden harrastuk-
sen. Lukeminen hämärän
vuodenaikaan on mones-
ta tehokas tapa torjua kaa-
mosaikaa.
Tanssiminenkin talvis-
aikaan piristää useita, tu-
lee lähdettyä jonnekin ja
tapaa uusia ihmisiä.
n
LUONTO
ja eläimet vi-
rittäytyvät tulevaan pi-
meään ja talveen monin
eri tavoin, karhut painu-
vat nukkumaan talviunil-
le. Ihan kätevää ja viisas-
ta, näin varmaan joku ih-
minenkin tekisi, jos se olisi
mahdollista. Naaraskarhut
jopa synnyttävät talvipe-
siin, näppärä tapa luonnol-
ta ratkaista elämän jatku-
mo karhuilla näin käteväs-
ti. Ruokavaranto on täällä
pohjolassa talvehtiville la-
jeille elintärkeää. Toiset ke-
räävät ravintoa piilopaik-
koihin, josta sitä hakevat
pitkin talvea. Kansallis-
eläin karhu tankkaa ravin-
toa taas pitkin syksyä eli-
mistöönsä, jota se sitten
sulattelee talvikauden pe-
sässään.
Lehtipuut pudottavat
lehtensä syksyisin, järke-
vää sekin, ravintoa kun on
talvella niukemmin myös
niillä. Kovassa tai jääty-
neessä maassa kasvavalla
puulla niukka talviravinto
jää silloin muuhun puun
tarvitsemiin toimintoihin.
Kuusi on kenties tottunut
pimeään ja pakkaseen koi-
vua paremmin, neulasen-
sa se haluaa pitää komis-
tuksena ja suojaa antava-
na elementtinä.
n
KAAMOS
on joillekin
myös hyvin eksoottista ja
viihdyttävääkin aikaa, var-
sinkin Lapissa asuville, tai
sinne matkaaville. Lapissa
lumi tulee yleensä jo var-
hain ja tuo kaivattua va-
loisuutta. Täällä etelän hä-
märyydessä matka hiljen-
tyneeseen lähiluontoon
ennen lumen tuloa voi ol-
la sykähdyttävää ja lyyris-
täkin. Kannattaa kokeilla,
tuttu maisema sään vaihte-
luineen voi tarjota uteliaal-
le yllätyksiäkin.
Luonto käy kohti kaamosta
▶
▶
Matka hiljentyneeseen lähiluontoon ennen lumen tuloa voi olla sykähdyttävä ja lyyrinenkin.
POLAARIYÖ
””
Karhut painuvat nukkumaan
talviunille. Näin varmaan
joku ihminenkin tekisi, jos se
olisi mahdollista.
Luonto voi myös pysähtyä ikään kuin odottamaan alkavaa talviaikaa.
Hämärät päivät voivat olla hyvin lyyrisiä. Ilta auringon viime säteet hei-
jastuvat katkoviivamaisesti tyynestä Rautaveden pinnasta.
Hups, pitkäksi meinaa mennä. Yöpakkanen on tehnyt aidan tolppaan
kuurapeitteen. Talitiaisen laskeutuminen tutulle tolpalle tuottaa yllät-
täviä vaikeuksia.
Vesikin muuttuu ikään kuin tummemmaksi loppusyksyn myötä. Yksinäinen haavanlehti kuljettaa vesipisaraa ties minne, kenties turvaan alka-
vilta yöpakkasilta.
