Page 14 - Alueviesti_33

Torstai elokuun 18. 2005

14

Ratsastusretki kauniissa ja

vaihtelevassa maastossa on

mahtava kokemus, kun alla

on hyvä- ja helppoluonteise-

na rotuna tunnettu islannin-

hevonen.Töltti on kuin istui-

si keinutuolissa ja mieli le-

pää, kun pitkällä suoralla saa

hoputtaa ratsunsa laukkaan

jatuntea,kuinka lempeäsyys-

tuuli hyväilee poskia ja saa

hevosten pitkät harjat hul-

muamaan.

Toukokuussa Huittisten

Raijalaanmuuttanut islannin-

hevostalliViljar on erikoistu-

nut eripituisiin vaellusretkiin,

joille voivat osallistua myös

ensikertalaiset. -Monellakaan

tämä ei kuitenkaan jää en-

simmäiseen kertaan, sillä

nämä kaverit saattavat aihe-

uttaa vakavaa riippuvuutta jo

ensimmäisen kokeilukerran

jälkeen, tallin omistaja Liisa

Hilden vakuuttaa hymyillen.

Maisema on välillä kuin La-

pissa,kunseitsenhenkinen ryh-

mä vaeltaa islanninhevosilla

Huittisten Raijalan maastossa.

Liisa on valinnut kullekin sopi-

van hevosen tiedustellen ennen

vaellusretkeäosallistujienaikai-

sempaa kokemusta. Mukana

olevista viialalainen Reijo Mä-

kinen on hevosen selässä en-

simmäistä kertaa, joten hänelle

Liisa antaa Reiska-nimisen is-

sikan. -Hevosistani viisi on sel-

laisia, joiden selkään voin lait-

taa kenet vaan, Liisa kertoo.

Reiska tarjoaakin ekakerta-

laiselle niin mukavan ja tasai-

sen tahdin, että tyttärensä hou-

kuttelmanamukaan lähtenyt isä

sanoo,ettäkokemusei jääsuin-

kaan viimeiseksi. -Töltti oli to-

della mukavaa ja laukkakin on-

nistui ihanhienosti,mies ihmet-

telee. Liisa nauraa ja vakuut-

taa, että islanninhevoset voivat

aiheuttaa vakavaa riippuvuutta

joyhdenkokeilukerran jälkeen.

Sen uskon, sillä itsekin olen is-

lanninhevosen selässä ensim-

mäistä kertaa, vaikka hevosen

selkään kipusinkin jo kuusi-

vuotiaana. Puolentoista tunnin

vaelluksen jälkeen nuo sopui-

Viljar-talli tuli Huittisiin toukokuussa

sat elikot ovat saaneet omankin

sydämeni ihan sykkyrälle.

Liisa myöntää olevansa toi-

veammatissaan.-Harrastuksesta

tuli ammatti, mutta kyllä tässä

on kovasti joutunut ja joutuu

koko ajan työtä tekemään, hän

muistuttaa. Hevosista nainen

kiinnostui jo pikkutyttönä ja is-

lanninhevoset veivät sydämen

lopullisesti,kunhän tutustuinii-

hin. Koska islanninhevostallin-

pitoon ei varsinaisesti ole ole-

massakoulutusta,Liisaonhank-

kinutsitäsuoraanpääkallonpai-

kalta eli Islannista. Siellä hän

ontyöskennellytkahdessakineri

paikassa.

Sopii vasta-alkajillekin

Islanninhevonen on yksi

maailman vanhimmista hevos-

roduista ja sitä on jalostettu ko-

timaassaan täysin puhtaana lä-

hes tuhatvuotta. -Siellänekas-

vatetaan suurissa laumoissa,

joissa ne toisten varsojen kans-

saoppivathyville tavoille ja lau-

makasvatetut hevoset ovatkin

mukavia ja kilttejä käsitellä,

Liisa kertoo.

Islanninhevonen on yleensä

herkkä, kiltti, rohkea ja rauhal-

linen, toki yksilöerojakin löy-

tyy. -Se näissä kavereissa on

erityisen hyvää, että ne eivät

pure eivätkä potki ihmisiä ei-

vätkä ratsastuksen aikana toisi-

aankaan, Liisa huomauttaa.

Monesti islanninhevonen oste-

taan perhe- tai vaellushevosek-

si juuri miellyttävän luonteen-

sa vuoksi. Liisa haluaa kuiten-

kin painottaa, että luonteetto-

mia ne eivät silti suinkaan ole.

-Issikat ovat varmoja maasto-

ratsuja ja joidenkin yksilöiden

selkään voi laittaa ihan vasta-

alkajan ja hän pysyy porukassa

siinä, missä kauemmin ratsas-

tanutkin. Sen väärinkäsityksen

haluan vielä oikaista, että issi-

koilla ratsastaminen olisi pelk-

kää matkustamista hevosen se-

lässä. Se voi olla sitäkin, mutta

jos ratsastaja haluaa haasteita,

niitä järjestyy, hän selvittää ja

lisää, että kouluratsastus kuu-

luu yhtälailla islanninhevosille

kuin muillekin. -Käyttötarkoi-

tuksestariippumattasenkuiten-

kin tuleeollayhteistyöhaluinen,

iloinen, eteenpyrkivä ja kevyt

ratsastaa, Liisa listaa.

Töltti on issikan

tärkeimpiä

ominaisuuksia

Muista ratsuhevosista islan-

ninhevonenerottuuaskellajien-

sa perusteella. Muunrotuiset

eurooppalaiset hevoset osaavat

vain kolme perusaskellajia eli

käynnin, ravin ja laukan, mutta

islanninhevosillaonperusaskel-

lajien lisäksi vielä yksi tai kak-

si erikoisaskellajia; töltti ja lii-

topassi. Juuri töltti onkin islan-

ninhevosen tärkeimpiä ominai-

suuksia ja sen suuren suosion

salaisuus. Se on nelitahtinen

askellaji, jossa jalat liikkuvat

samassa järjestyksessä kuin

käynnissä. Töltissä ei ole lain-

kaan liitovaihetta ja hevosella

on aina vähintään yksi jalka

maassa. Tölttiä ensimmäistä

kertaa kokeilleena voin kertoa,

että se on ratsastajalle erittäin

mukava askellaji istua ja peh-

meässä töltissä on helppo rat-

sastaa pitkiäkin matkoja. No-

peudeltaan töltti voi olla mitä

vain hiukan käyntiä nopeam-

mastareippaan laukan tempoon.

Tulossa myös kahden

päivän vaelluksia

Minulle Liisa on valinnut

matkakumppaniksivoikonkirja-

van yhdeksänvuotiaan ruunan,

jonka nimi on Hrókur. Se on-

kin vallan ihastuttava ja yhteis-

työhaluinen kaveri, kun välillä

otanmuuhunporukkaanhieman

etumatkaa, jotta saan napsittua

kuvia. Pysäytämme välillä he-

voset ja maistelemme maasta

mustikoita.

-Pidemmillä vaelluksilla py-

sähdymme kahvinkeittoon tai

grillaamaan esimerkiksi mak-

karaa, Liisa kertoo. Parasta ai-

kaa suunnittelun alla on maas-

toreitistö, jota tullaan käyttä-

mään yli yön kestävillä vael-

luksilla.

-Köyliöläisen tilan kanssa

olemme kaavailleet yhteistyötä

majoituksen ja ruokailun suh-

teen, hän paljastaa.

Pieni, mutta vahva

Islanninhevonen on pieniko-

koinen, vahva ja varsin moni-

käyttöinen hevonen. Sen kes-

kimääräinen säkäkorkeus on

noin 135 senttimetriä, pienim-

millään nipin napin 120-sentti-

nen ja suurimmillaan yli 150

senttiä korkea.

Islanninhevosella on paksu,

säänkestävä karva ja tuuheat,

pitkät jouhet. Se on myös pit-

käikäinen ja hyvän terveytensä

vuoksikäyttökunnossapitkään.

Issikka kasvaa ja kehittyy

hitaasti, joten hevoset koulute-

taan vasta 4-5-vuotiaina ja ai-

kuisinaniitäpidetäänsitten,kun

mittariin tulee 7-8 vuotta. Liisa

tietää, että 30-vuotiaitakin he-

vosia on vielä ahkerassa ratsas-

tuskäytössä.

Uusi talli

rakenteilla

Liisa Hildénin Viljar-talli on

aloittanut toimintansa Laitilas-

sa 2002. Huittisiin se muutti

Kodisjoelta toukokuussa.-Tääl-

lä oli avomieheni isän kotitila

tyhjillään sekä mahtavat vael-

lusmaastot,Liisaselvittäämuu-

ton syitä..

Asiakkaita käy viikossa 40-

70 ja heistä valtaosa on aikui-

sia. Eniten väkeä tulee Porin

suunnalta, mutta myös pidem-

mältä.

-Vaelluksille osallistuu mo-

nenlaisia ihmisiä ja usein mu-

kana on sellaisia, jotka nouse-

vathevosenselkäänensimmäis-

täkertaa,Liisakertoo.Nyt teon

alla on uusi tallirakennus kun-

nollisine sosiaalitiloineen ja

suunnitelmissa on jossain vai-

heessamyösmajoitustilojenra-

kentaminen tulevia leirejä var-

ten.

-Valtavaurakkaonollutmyös

koko talliympäristön kuntoon

laittaminen, Liisa myöntää ja

kertoo, että tilalle on tulossa

myös ratsastuskenttä.

Tallilla on noin 15 hevosta,

lisäksi Liisa tuo islanninhevo-

sia maahan ja myy niitä edel-

leen. Talli tarjoaa myös koulu-

tusta esim. nuorten hevosten

ratsutuksessa ja vanhempien

hevosten askellajitreenaukses-

sa sekä kilpailuvalmennusta.

Äetsän Keikyässä syntynyt

Liisa asuu tilalla yhdessä avo-

miehensä Petri Leppäsen sekä

heidänviisivuotiaanSamu-poi-

kansa kanssa. Äiti ei ole tyr-

kyttänythevosinnostustapojal-

leen,muttakiinnostus taitaaolla

myötäsyntyistä. -Samusta saan

aina kaverin maastoon, Liisa

naureskelee. Poika on myös

ehtinyt nuoresta iästään huoli-

matta koettamaan taitojaan is-

lanninhevosnäytöksissä.

Maija Latva

Maastovaellus islanninhevosella

on kokemus vailla vertaansa

Viialalaiset Jemina Mäkinen ja Iida Tuomi olivat saaneet

houkuteltua vaellukselle myös Jeminan isän.

Huittisten Raijalan maastot ovat kuin luotuja ratsastusvaelluksille.

Viljar-tallin omistaja Liisa Hildén sekä 9-vuotias ruuna Hró-

kur.

Ennen vaellukselle lähtöä jokaisella on mahdollisuus harjata ja valjastaa ratsunsa. Pian

ensimmäistä kertaa ratsaille nousevalle Reijo Mäkiselle Liisa näytti työvaiheet yksi kerral-

laan.

Islanninhevoset ovat varmoja maastoratsuja ja muutenkin yhteistyöhaluisia kavereita.

Vaelluksen jälkeen ihasteltiin vielä porukalla Pörri-kissan neljää suloista pentua.

Välillä pysähdyttiin ja herkuteltiin mustikoilla.

Page 14 - Alueviesti_33_2005