Page 16 - Alueviesti_38

Torstai syyskuun 22. 2005

16

Puoli vuosisataa on pitkä

taival yhdessä. Eila ja Kalevi

Veko Kiuralasta ovat sen tai-

valtaneet. Silmänräpäyksel-

linen ja molemminpuolinen

rakastuminen vuonna 1955

johti pian avioliittoon. Ensi-

tapaamisen jälkeen oltiin jo

viikon kuluttua kihloissa ja

"rengasmatkalla" jonka kään-

töpiste oli Pylkönmäki.

Kalevi ja Eila Veko vihittiin

24.9. 1955 Tyrväällä Stormis-

sa Rahkilan pirtissä. Eila on

omaa sukua Rahkila. Pappina

oli Ilmari Tarjamo. Pari treffa-

si Kutalassa seurantalon aulas-

sa, sattumalta näimme toisem-

me, he muistelevat, joskin Ka-

levi lisää, että taisi siinä tutta-

villakin olla osuutensa, kun

niin kovin sinne seurantalolle

minuakinpyysivät.-Muttaniin

oli kuin olis sähkövirta läpitte

menny kun Eilan näin...

Virtaa on riittänyt siitä asti.

Tänä lauantaina kun nähtiin,

seuraavana mentiin kihloihin.

Kihloissa oltiin pari, kolme

kuukautta ja sitten jo vietettiin

häitä.

Kalevi, joka tiedetään paik-

kakunnan viimeiseksi ammat-

tikalastajaksi, on tehnyt kovaa

työtä pienestä pitäen. Kalevi

oli kasvattilapsena vajaan kol-

men vanhasta Janhusella Hult-

tisten vuolteen rannassa. Äiti

kuoli, eikä isä pystynyt kah-

deksaa lastaan yksin huolta-

maan. Sisaruksia oli muualla-

kin, mm. Iiposella.

Kalevi teki nuorena metsät-

öitä Rosenlewille ja lisäksi

omaan laskuun uittotöitä ke-

väisin.- Ei ollut minkäänlaista

moottorisahaa, mutta uitto-

hommissa oli kyllä jo mootto-

ripaatti.

Eila kiersi ennen naimisiin

menoa ympäri pitäjää, sillä hän

oli tarkkailukarjakko. Hän oli

ennen naimisiinmenoa vuoden

Hämeenkyrössä ja vuoden

Kutalassa, missä nuoret tref-

fasivat.

Seitsemän lapsen perhe

Ensimmäinen lapsi syntyi

seuraavana vuonna, Kerttu Se-

lina nimeltään. Siten seuraa-

vana Marja Helena, sitten Sirk-

ku Eila Johanna. Tyttöjä per-

heeseen karttui kaikkiaan vii-

si ja poikia kaksi.Vuonna 1961

syntyiAntti Kalevi, sitten -66

Marke Irja Lemmikki, sitten

pidettiin taas välipäätä, kun-

nes syntyi Tiina Hannele -71

ja nuorin -73, Lauri Mika Ola-

vi. - Viimeyöllisestä ei tiedä

vielä mittään, sanoo Kalevi.

Nuoripari asui vuoden ver-

ran Rahkilassa, muutti sitten

Janhuselle ja sitten nykyiselle

paikalleen, ensin vuokralle

kunnes vuonna 1959 ostivat

talon. Sitä on laajennettu mo-

neen kertaan.

Perheen kasvaessa Eila jäi

kotiin ja ollut sen jälkeen Ka-

levin "kanslistina". - Kaiken

maailman kirjanpitoo on tar-

vinnut tehdä vesiensuojeluyh-

distyksen ja kalastuksen vuok-

si, he kertovat.

Eila on todella tunnontark-

ka tässäkin työssä. Kalevin

kalansaaliit on merkitty gram-

malleen kirjoihin. Perheen va-

lokuva-albumit kertovat niin

yksityiselämästä kuin työstä.

Lisäksi Eila kirjoittaa päivä-

kirjaa, on kirjoittanut jo pit-

kään.

Perheen elämään tuli raju

käänne, kun Kalevi loukkaan-

tui metsätöissä. Massapölli iski

häntä päähän.

- Onneksi mulla oli ensim-

mäinen kypäräni, muuten olis

henki mennyt, sanoo Kalevi

pian 41 vuoden takaisesta ta-

paturmasta.

- On tässä saanut sairastaa.

- On meidän elämä ollut vä-

hän kuin veitsenterällä. On Ei-

lakin nuorempana loukannut

itseään, lypsyreisulla kohelsi

hevosella.

Kalevi muistetaan myös ve-

sitaksiliikennöitsijänä. Tätä

hän teki parikymmentä vuot-

ta, kunnes tulivat isommat

alukset ja homma kävi kannat-

tamattomaksi. Vene on yhä tal-

lella, mutta se ei ole liikkunut

suulista sen jälkeen kun moot-

toripetroolin saanti loppui.

- Bensalla en raaski ajaa.

Viimeksi iso perhe oli koossa 10. huhtikuuta Eilan ja Kalevin 70-vuotisjuhlassa Haapaniemessä. Lapset oikealta ovat Kerttu Liikari, Marja Ollila, Sirkku

Jensen, Antti Veko, Marke Veko-Kuusisto, Tiina Veko-Zedlar ja Lauri Veko.

Eilan ja Kalevin rakkaustarina on 50-vuotias

Virtaa on

riittänyt

Eila ja Kalevi Veko vihittiin 24.9. 1955 Tyrväällä Stormissa

Rahkilan pirtissä.

Kihlauksen kunniaksi katseltiin vähän maailmaa ja käytiin

rengasmatkalla.

Tässä nuori kihlapari Kutalassa, viikon päivät ensitapaami-

sen jälkeen.

Veneen teki Tano Kiuralas-

ta, Kalevi oli apumiehenä. Se

suunniteltiin itse työvehkeek-

si. Ensimmäisellä veneellään

Veko aloitti liikennöinnin jo

1951.

Yli seitsemänkymppinen

Kalevi on ollut jo ennen kan-

saneläkevuosiaan pitkään sai-

raseläkkeellä edellä mainitun

tapaturman vuoksi. Eläke vain

oli niin mitätön, että jatketta

sille piti keksiä. Hänestä tuli

ammattikalastaja. Ammatika-

lastajan luvat ovat voimassa

vuoden 2007. loppuun. - Oli-

sin jo lopettanut, mutta ei ne

oikein anna lopettaa, ja Huk-

kasen Veijo mun 70-vuotisjuh-

lissakaikkienkuullen tilasivie-

lä edes 30 vuodeksi kalaa.

Nyt Kalevi tietää, että aina-

kin yksi ammattikalastaja oli-

sialoittelemassapaikkakunnal-

la.

Kyllä toi järvi

on mun auttajani

Kalevista tuli ammattikalas-

taja vähän kuin vahingossa: -

Kun viimeinen Kutalan am-

mattikalastaja, Risto Alanen,

kuoli, ehdotin Takon lomaky-

lässä hiljaista hetkeä kalastus-

kunnan kokouksessa, mutta ei

sopinut Kouhin papalle, kalas-

tukunnan puheenjohtajalle. -

Sanoinsiihen,ettämeinaan itse

kalastajaksi. - Parin viikon ku-

luttua Kouhi soittaa ja kysyy,

että oliko Kalevi tosissaan kun

kertoi alkavansa kalastuksen.

Ja niin tuli puolto ja seuraa-

vassa Itä-Satakunnan kalastus-

alueen kokouksessa hyväksyt-

tiin lupa.

Tämän tapahtuessa Kalevi

Veko oli jo 80 -prosenttisesti

työkyvytön jaeläkkeellä,mutta

tuumi, että kun Kiuralassa on

ollut kuusi seitsemän ammat-

tikalastajaasamaanaikaan,niin

pikkutappiokin on yhdelle ka-

lastajalle puoli voittoa.

-Kyllä toi järvionmunpaik-

kani. - Toi järvi on ollut mun

auttajani.

Kerran järvi oli Kalevin vie-

däkin, kun hän upposi jäihin

moottorikelkan kanssa.

Veko kalastaa verkoilla.Tal-

visaikaan hän ratkoo vanhois-

ta verkoista paulat ja solmiaa

niihin uudet verkonliinat. Lu-

vat hänellä on noin 30:een

verkkoon.

Kalantulo hiipuu

Vekot kertovat, että kalan-

tulo laskee kuin lehmänhäntä,

jatkuvasti. - Kyllä kalaa jos-

sain vielä on, mutta kyllä tää

järvi alkaa olla loppuun naa-

rattu. Vetouistelijat hakee kai-

kuluotaimillaviimeisetkin.Tää

on niinkö rikollinen tää joka

verkoilla pyytää...

Kuhaa ja haukia nousee,

mutta haukikanta on kuulema

romahtanut. Kuhaa sen sijaan

nousi enemmän viime kevää-

nä.

Veko sanoo, että nykyiset

istutusmäärät ovat turhan pie-

niä tarpeeseen nähden. Ennen

kun karjaa oli, karja perkasi

rimmiköitä, mutta nyt kaislat

mätänee rantavesiin vuodesta

toiseen. Minkäänlaista hoito-

työtä ei ole rantojen hyväksi

tehty.

Taimenta istutetaan, Vekon

ehdotuksesta on istutettu myös

kirjolohta. - Kai sitä on istu-

tettu, koska sain eilen ja tä-

nään yhden.

- Toutaintakin on. Keväällä

niitä oikein väistellä. Kevääl-

lä tuli yli 80 kg yhtenä päivä-

nä, mutta toutaimelle ei ole

mitään markkina-arvoa. Tur-

haa työtä tein kun niitä istutte-

lin.

Eila ollut aiemmin mukana

seurakuntatyössä. Oli lähetys-

johtokunnassakin yli 20 vuot-

ta. Yhteisvastuukeräyksissä

myös pitkään, mutta ei enää

“koska olen siinä isässä”. Nuo-

remmat saa tehdä. Eila on ol-

lut lähetystoreillakin myymäs-

sä ja leiponut myyjäisiin. Eila

sanoo, ettei ole innostunut kä-

sitöistä, mutta kertoo että lap-

sista on sellaisia tullut.

- Ei kerinnyt kun oli paljon

lapsia. Kalevi Veko näyttää

kaksirivistä hienoa pukuaan ja

kertoo että se on tyttären teke-

män.

Ehkä emäntä on turhan vaa-

timaton. Hänen kättensä jäljet

näkyvät kotona sisällä ja ul-

kona. Sisällä kukkivat kukat,

pihalla kasvavat hedelmäpuut.

Kaksi päärynäpuuta antoivat

nytkin suuren sadon,

Tyttäristä kaksi asuuYhdys-

valloissa,Tiina jaSirkku.Muut

lapset asuvat kotimaassa. Vii-

meksi koko perhe on ollut

koossa isän 70-vuotisjuhlilla.

Nyt, lauantaina 50-vuotish-

pääivänä Kalevi ja Eila lähte-

vät suosiolla pakosalle kotoa

paikkaan, missä myös perheen

lapset kahta tytärtä lukuunot-

tamatta juhlivat päivää.

Vekon pariskunta on tyyty-

väinen elämäänsä vaikka sii-

hen on mahtunut paljon kovia-

kin aikoja sairauden vuoksi.

- Kalevi sanoo, että hän läh-

tee aamulla käyntiin nitrolla ja

menee nukkumaan nitron otet-

tuaan. Muitakin lääkkeitä on

käytettävä.

Kalevi kertoo, että edesmen-

nyt piispaAimoT. Nikolainen,

tuttu ja kesänaapuri, sanoi ker-

ran kaupan pihalla Palvialas-

sa, että sinä elät vielä. Minä

sanoin Nikolaiselle, että niin

näyt elävän sinäkin.

- Mikä pahan tappaisi, sa-

noi piispa.

- Luoja ei pidä kiirettä ja

toinen tietää aina saavansa. Ja

lisäsi vielä:

- Kyllä se Kalevi on niin,

että yhtälailla meidän kaikki-

en on kilvoiteltava, ei siinä ole

virraalla mittään merkitystä.

- Oltiin mielestän aika tasa-

vertaisia kaveruksia, tuumii

vanhakalastajaystävyydestään

piispan kanssa:

- Nikolaisen poika Markus

sanoikin , että piispa vielä juuri

ennen kuolemaansa oli sano-

nut, että kuinkahan se Kalevi

mahtaa siellä Kiuralassa jak-

saa.

Erkki Petman

Page 16 - Alueviesti_38_2005