Page 19 - Alueviesti_42_2005

Torstai lokakuun 20. 2005 19
Onko
linjuriauto
enää
maaseudun
ässä!
Ovatko onnikat katoava
luonnonvara? Maaseudun
bussitukea ollaan pienen-
tämässä vajaalla kymme-
nellä miljoonalla eurolla.
Tämän seurauksena oppo-
sitiopuolueet ovat herän-
neet tekemään välikysy-
myksen. 18. lokakuuta hal-
lituksen on vastattava ky-
symykseen: "Miten halli-
tus aikoo turvata joukko-
liikenteen tulevaisuuden ja
kehittämisen sekä joukko-
liikenteen liikenneosuuden
kestävän kasvun?"
Minä ehdin esittää vas-
taavan kysymyksen jo en-
nen oppositiota. Tekemäni
kysymys oli uuden liiken-
ne- ja viestintäministeri Su-
sanna Huovinen ensimmäi-
nen kysymys, jonka hän sai
vastatakseen. Tein kysy-
myksen eduskunnan suul-
lisella kyselytunnilla.
En siis voi kiistää, ettei-
kö opposition välikysy-
mykseen olisi aihetta, vaik-
ka hallituspuolueen edus-
kuntaryhmään kuulunkin.
Kyllä syvälle sydämeen
sattuu maalaispoikaa aina,
kun maaseudun palveluita
ollaan kaventamassa. Ei
edes taksimiesisäni kuvit-
tele, että pelkkä taksikyyti
riittää kattamaan maaseu-
dun joukkoliikennetarpeet.
Kymmenen miljoonaa ei
ole merkittävä raha valtiol-
le, mutta sen vaikutukset
tulevat olemaan suuret
maaseudulle. Joukkolii-
kennepalveluihin suunna-
tut rahat ovat nyt alhaisim-
millaan kahteenkymme-
neen vuoteen. Suomesta on
parin vuoden aikana hävi-
ämässä yli 520 bussivuo-
roa. Koko maassa karsin-
nat kohdistuvat yli neljään
miljoonaan bussikyytiin ja
uhkaavat noin 1 400 päi-
vittäisen bussivuoroa. Bus-
sivuorot ovat jo vuosina
2003 ja 2004 tehtyjen leik-
kausten jälkeen vähenty-
neet 10-15 prosenttia.
Valtion säästölinja jat-
kuu, vaikka valtiovarain-
ministerit vaihtuvat. Johon-
kin rajaan saakka on ym-
märrettävä, ettei rahoja
pidä tuhlata. Mutta se kyl-
lä tuntuu karulle politiikal-
le, jos maaseudun perus-
palveluista, kuten joukko-
liikenteestä, leikataan,
vaikka budjetissa on kol-
me miljardia ylijäämää.
Työmatkalippu ei paljoa
haja-asutusalueella lämmi-
tä, vaikka se onkin terve-
tullut ratkaisu suurten kau-
punkien työmatkaliiken-
teen kannustamiseksi, jot-
ta oma auto jätettäisiin ko-
tiin. Ennen pitkää tämä ly-
hytnäköinen politiikkaa
puree myös työväestöä.
Onko siis linjuriauto enää
maantien ässä ja riittääkö
onnikassa yhä tunnelmaa?
Joukkoliikenteen vähen-
tyessä yksilölliset kuljetuk-
set lisääntyvät ja maksa-
vat yhteiskunnalle paljon.
Kansaneläkelaitos ja kun-
nat käyttävät jo nyt erillis-
ten taksikyytien ostoihin
vuosittain 200 miljoonaa
euroa. Elävä maaseutu vaa-
tisi hyväkuntoiset tiet ja
joukkoliikenteen palvelut.
Jos säästöjä on pakko
tehdä, maaseudun kutsulii-
kenne voisi tarjota yhden
mahdollisuuden. Taksibus-
sit ovat tässä avainasemas-
sa. Tavallisia bussivuoroja
voitaisiin korvata kutsulii-
kenteellä sellaisilla alueil-
la, joilla matkustajia on
arki-iltoina ja sunnuntaisin
vähän. Kutsuliikenne kul-
kisi osan matkaa tiettyä
reittiä ja noudattaisi aika-
taulua. Osa matkasta taas
suuntautuisi sinne, minne
matkustajat ovat sen tilan-
neet. Kutsuliikenteen auto
tilattaisiin kuin taksi.
Joukkoliikenteen tukira-
hojen leikkaaminen on sii-
näkin mielessä huono rat-
kaisu, kun tasoittunut au-
tovero on lisännyt yksityis-
autoilua. Henkilöautojen
määrä on kasvanut yli puo-
lella viimeisen 15 vuoden
aikana, pikavuorojen ja
maaseutuliikenteen yhteen-
laskettu matkustajamäärä
puolestaan laskenut lähes
puoleen viimeisen kymme-
nen vuoden aikana. Nyt,
kun bensan hinnan nousu
on korottanut yksityisautoi-
lun kustannuksia, olisi
hyvä hetki tukea joukko-
liikennettä.
Suomalaisista kotitalo-
uksista kolmasosalla ei ole
omaa autoa, joten yli puo-
litoista miljoonaa ihmistä
on julkisen liikenteen va-
rassa. Yhteiskunta on lain
mukaan velvollinen järjes-
tämään koulu- ja sairaskul-
jetusmatkat, mutta muuta
velvollisuutta joukkolii-
kenteen järjestämiseen yh-
teiskunnalla ei ole. Kansa-
laismielipide on kuitenkin
joukkoliikenteen puolella
ja linja-auto on käytetyin
joukkoliikenneväline. Il-
man yhteiskunnan tukea
julkisen liikenteen järjes-
täminen maaseudulla on
nykyisellä tavalla mahdo-
tonta. Se ei riitä, että pelk-
kiä asiakkaita ja matkus-
tajia suositaan, liikenteen-
harjoittajien tukeminen on
avainasemassa.
Suurelle osalle lapsista,
nuorista, vanhuksista ja
köyhistä joukkoliikenne on
ainoa mahdollinen kulku-
neuvo pidemmille matkoil-
le. Nykyisen väestökehi-
tyksen jatkuessa maaseu-
dulla asuu tulevaisuudes-
sa lähinnä eläkeläisiä. Nyt-
kin enää joka kolmannes-
sa vanhustaloudessa on
oma auto. Ikäihmiset tus-
kin tarttuvat tulevaisuudes-
sakaan nykyistä hanakam-
min oman auton rattiin.
Vanhenevan väestön tar-
peista huolehtiminen aset-
taa joukkoliikenteen palve-
lun, informaation ja kalus-
ton laadulle uusia vaati-
muksia.
Tuettaessa maaseudun
joukkoliikenneratkaisuja,
tuetaan samalla työllisyyt-
tä, liikenneturvallisuutta ja
ympäristönäkökohtia. Mo-
nien työt ja koulut sijaitse-
vat bussimatkan päässä,
vapaa-aikakulkemista
unohtamatta. Myös monet
terveydenhoitopalvelut tu-
levat todennäköisesti ole-
maan tulevaisuudessa
maantieteellisesti yhä kau-
empana kotipaikasta.
Nyt tehtävillä lyhytnä-
köisillä säästöillä muodos-
tuu alueita, joilta ei voi
käydä joukkoliikenneväli-
neillä töissä tai opiskele-
massa. Kun kuntakeskus-
ten väliset bussiyhteydet
katoavat, opiskelupaikan
tai työpaikan vastaanotta-
minen voi edellyttää paik-
kakunnan vaihtoa. Tämä ei
ole sellaista politiikkaa,
mitä itse haluan.
Mikko Alatalo
kansanedustaja
Liikenne- ja viestintä-
valiokunnan jäsen
Miu pittää iha kertoo teil,
ko mie olin viime kesän uu-
vestaa evakkotiel. Tää juttu
alko sillee, et myö oltii Lap-
peerannas Etelä-Karjala Wii-
puri -seura jäsentillaisuuves ja
istuttii pöytii ääres, juotii kah-
vii ja hastettii evakkoajast.
Suoma kerto, etä heijä pere ol
sova aikan ja jälkee evakos
Tyrvääl ja mies sanoin, et myö
oltii siin naapuris Kiikas. "Mis
työ siel olitta?", kysy Suoma.
"Illo kyläs", mies vastasin.
"Myö ja oltii Illos, muta vaa
Tyrvää puolel," Suoma sano.
Siel tosiaa ol kylä, mikä kuulu
kahtee pitääjää, Tyrväsee ja
Kiikkaa, iha niiko Berliini sova
jälkee, ko se kuulu kahtee val-
tioo, mut nää kylät ei tarvin-
neet mittää muurii välillee, ko
ne tul toimee iha hyvi keske-
nää. Nyt nää molemmat kylät
kuuluu sammaa kaupunkii,
Vammalaa ja ol hyvä ettei olt
mittää muurii, ettei olt mittää
purettavvaa. Koulusa Kiika Illo
kyl menetti,ko se lakkautettii
seisemäkymmentluvul ja ny-
kyjää kylä lapset kuljetettaa
Tyrvää Illo kouluu.
Tää Suoma tietyst kysy, et
mis talos myös siel Illos asut-
tii. Hää ko sai tietää, et Hoipo
talos, niin aikaansaavan ihmi-
sen hää heti kottii mäntyää soit-
ti heijä evakkotalloo Mäkeläl,
et tietääks nää mittää näist
Hoipoist ja kerto miust. Ties-
hä hyö ja heti soittiit sin Hoi-
pol. Suoma ol koko aja sova
jälkee pitänt yhteyttä Mäkelä
perree kansa näihi aikoihi ast,
mut meijä perreelt yhteyven-
pito katkes, ko myö muutettii
Illost pois.
Nii siin nyt käi, etä yhtey-
venpito alko uuvestaa. Sielt se
löyty miu ikäne poika Matti,
jok ol tälä välil löytänt emän-
nän ja yhes hyö nyt assuut syy-
tinkitalloo ja poika perreinee
isännöip tillaa. Mie jo isosis-
koin kans kävin heil kyläs tois-
kesän ja olkii rattosa iltapäi-
vä, ko ol nii paljo haastettav-
vaa niist kuuvekymmene vuu-
ve takkaisist ajoist ja siit, mitä
ol tapahtunt sen jälkee.
Tää yhteyvepito jatku sit sil
viisii, et talvel myös saatii kut-
su tää Kiika Illo kansakoulu
satavuotisjuhlii ja tietysti myö
otettii tää kutsu ilol vastaa.
Nii myö sit yhten lauvanta-
kiltapäivän taas oltii ajamas
kohe Illoo ja käännyttii Tam-
pere-Turku-valtatielt Punkalai-
tume tiel, niiko tasa kuuskym-
ment vuotta sitte. Sillo myö
kyl istuttii kuorma-auto laval,
ko meit evakoit vietii Kiika
kirkolt ja tiputettii mikä min-
nekkii näihi Illo kyllii. Mei
pere jäi pois Hoipo talo kohal,
mist löyty vapaan oleva pirtti
meit varte.
Täl kertaa meijä matka jat-
ku oikee mahtavast, oikee ilo-
tulitukse ja jyrinä kans. Eihä
tää vielä voint tulevii juhlii liit-
tyy, ko oltii viel kaukan juhla-
paikast; tul näät ukoilma. Räis-
ky ja salamoi, et siskoo rupes
pelottammaa.
Myö käännyttii viel pienem-
mäl tiel ja se mitä kaatosat-
Uuvestaa evakkotiel
teelt nähtii, löyvettii juhlapaik-
ka, Illo VPK talo. Siskkokii
huokas ja totes, ettei hää nyt
yhtää pelkää, ko paloasemal
päästii. Tää olkii oikee kom-
mee paloasema ja varsi sopiva
ja iso juhlapaikaks, ko palo-
autot, viis kaikkiaa, ol ajettu
ulos. Hoipo Mattiha sieltä en-
simmäiseks löyty ja entisen
palopäällikkön esittel tätä ka-
lustoo. Hyväs kunnos ol autot
paitsi yks, jost myö Mati kans
yhes tumattii, etä se ois val-
mis siirrettäväks Venäjäl. Tul-
liitha siihe tervehtimmää Mati
vaimo Anna-Liisa ja pikkusis-
ko Hilkka. Eihä sielt ens al-
kuu muita tuttui löytynt. Ja nii
juhlat alko, vaik aluks ol vai-
keuksii, ko ympär kyllää ja pi-
täjää ja maata tulleet tapas pit-
käst aikaa toisesa ja haastamist
riitti. Juhla juontaja tais olla
opettaja, ko sai lopult hiljasuu-
ve aikaseks. Nii pääs juhlat toe
teol alkamaa ja nii ol muka-
vaa ko enne aikaa juhlis, ol
torvisoittoo viiel saksafonil,
kansamusiikkii, lausuntaa ja
enne kaikkee niit muisteloit.
Juhlapuhheessaa kaupun-
gihallitukse puhheejohtaja Erk-
ki Välimäki kerto, mite nää
juhlat sai alkusa. Nimittäi pari
vuotta aikasemmi Tyrvää illo-
laiset olliit juhlineet satavuo-
tiast kouluaa ja nii hyökii päät-
tiit juhlii vähä nuorempaa kou-
luaa. Vaikkei sitä ennää olt ole-
mas, ni hyö ajattelliit, et voipha
sitä silti juhlii. Nii hyö päättiit
järjestää ainakii yht hyvät juh-
lat, ko Tyrvää illolaiste juh-
lat. Ja täytyy sannoo, et pa-
remmat nää ol, sil täst ei voi
juhlat ennää paremmaks tulla.
Väliajal mie jo tunsin Save-
la Minnan, hää ko jo ohjelmas
muistel pikkuveljiisä kans kou-
lukäyntiää. Hää kerto sota-aja
talkoist, mitä koululaisil jär-
jestettii, ko muu muas piti ke-
rätä kaikelaist, kävyist kumi-
noihi ast. Hänel ol mukanaa
talkoovihko, mihi ol saant
muurahaise kuvvii. Tää Min-
na ol miu mielest mahottoma
viisas. On hää tietyst vielkii
viisas tai viisaampikkii ko
enne. Hää ko ol ylemmil luo-
kil, ni hää ol meil pienemmil
ko äiti. Savelas ol mukava käy-
vä, ko heil ol muistaaksein
kuustoista lasta, nii et kyl siel
leikki- ja pelikavereita riitti.
Heil kaikil muute ol annettu
m-kirjaimel alkavat nimet.
Väliaikaa mennes rajuilma
ol jo loppunt. Hoipo Matti ker-
to, etä heijä palokuntakii sai
hälytyksen, ko salama ol sy-
tyttänt metsää palamaa, mut
hyö ajattelliit ettei hyö voi läh-
tee, ko Välimäe Erkki pittää
juhlapuhetta ja vissii kaupun-
gi ammattilaiset pystyy sen
sammuttammaa, ko vettäkii tul
kaatamal. Alkoha sielt väliajal
tuttujakkii löytyy, niiko Osku-
ra Pirkko, iha omaluokkalai-
ne.
Mut juhlat jatku ja saatii
kuulla lissää muisteloita. Ol
kulunt sen verra aikaa, et po-
jatkii uskals kertoo kolttosis-
taa ja nii melkee kakssatane
juhlaväki sai tämä täst nauraa
hekottaa. Välimaa Junno ker-
to yksist laulukokkeist: Häne
veljellää ol veivattava grama-
foni ja yks levy, mis ol Oi muis-
tatkos Emma. Hää ol sen mie-
lestää tarpeeks hyvi oppint ja
ko tul häne vuorosa, hää alko
tietyst sitä laulaa. Opettaja kui-
tekii keskeytti ja sano, ettei
sellasii laului saa laulaa. Sen
levy toisel puolel ol Villiruu-
su, mut sekkii ol kielletty ja
häne ei sit tarvint laulaa ensi-
kää. Priiki Matti muu muas
kerto yhest urheilutunnist, ko
ol tult nuoska ja yläluokkii po-
jat ei olt sen takkii tuoneet suk-
sii kouluu ja nii opettaja pisti
heijät kävelemmää. Pojat ko
käveliit, nii matkavarrel heitä
ihastutti kahvila ikkunas ollu
mainos, mis ol mm. nätti nai-
se kuva ja sanat Nainen ja ny-
kyaika. Tuo heitä jotekii kos-
ketti, et hyö paluumatkal huu-
siit tätä mainostekstii. TIetää-
Toropaisen sisarukset potretissa vuonna 1990. Vasemmalla Seppo,keskellä nyt jo edes-
mennyt Hannu ja oikealla kirjoittaja, Jorma Toropainen. Istumassa heidän sisarensa Eini.
hä sen, et ko tuo ikäset huutaa
täyttä kurkkuu, nii tulleeha siit
mahoto meteli. Sen kuul hyvi
opettajakkii, jok ilmesty yhe
mäenyppylä takant poikii ettee.
Siit tulkii sit kirkerä puhuttelu
ja tää huutajakuoro toiminta
loppu hyvi äkkiä.
Juhlas miekii käytin puhhee-
vuoron muistelle meijä evak-
koaikaa siel Illos. Mie saatoin
toeta, et hyvi meil men siel
Hoipo talos. Tietyst vanhem-
mil ol aikamoine huoli tule-
vaisuuvest, sil eihä myö voitu
sin iäks jäähä ja ko Viipuri ko-
tikii ol menetetty. Meil vielä
koton olevil lapsil men iha
hyvi; siihe aikaa maatalos löyty
viel lapsilkii monelaist puuhaa
ja elläimii kans ol mukava tou-
huta. Kaikest tästä mie nyt saa-
toin Mattii ja Hilkkaa kiitellä.
Koulus miut ja iso veli otet-
tii ja hyvi vastaa. Mut "kaks-
kielisii" meist kyl tul, ko pit
karjala murre vaihtaa satakun-
talaiseks, ettei olis liiaks erot-
tautunt muist. Nii myö velje
kans puhuttii paikallist murret
ja koton haastettii viipurilai-
sittai.
Nyt kaik juhlas olevat kuu-
liit, kuka mie oon, olkii aika-
moine joukko juhla jälkee miu
ympäril haastelemas ja nii siin
kerittii muistelemmaa yhteist
kouluaikaa. Ylijärve Ritvakii,
jok ol miu vierustoveri muisti,
mite opettaja ilmettel, kui Jor-
makii kirjottaa hyvi, vaik kir-
jottaa vasemmal käel! Nyt mie
taas huomasin et tämmösiskii
kohtaamisis on hyvä, et muis-
ti tallettaa vaa mukavat muis-
tot!
Mut viel pit keritä katsomaa
entisist kouluajois kertovaa
näyttelyy, minkä hyö olliit jär-
jestäneet entisel alakoulul, jok
nykyää on Pienviljelijäyhistyk-
se hallus. Näyttelys saatto kat-
sella vanhoi koulukirjoi ja kä-
sitöit ja siel ol pulpetti niiko
esimerkiks kaks kouluatriaa;
toine ol kaurapuuroo lautasel
ja toine papukeittoo (tahtoo
sannoo hernesoppaa) saviku-
pis ja vieres ol kotont tuovut
maitopullot ja voileivät.
Ko myö ol saatu viel meil
varattu kutujuusto mukkaa, ol
aika muitte kahesaa henge kans
jättää juhlapaikka. Viel aina-
kii mei evakkoaikan tuos ky-
läs melkei joka talos ol kuttui
(vuohii), joitte maiost tehtii
kotijuustoo. Nyt kyläs on vaa
yksi tila, mis tehhää perinteel-
lisee tappaa tätä herkkuu.
Aurinkokkii taas hymys, ko
myö hyvil mielil jätettii kylä
jääe oottamaa seuraavii juhlii,
ko joku arvel, et vissii sitä kou-
luu taas viiekymmene vuuve
pääst juhlitaa, Oikeestaa miu
mielest voisiit juhlii jo aika-
semmikii!
Jorma Toropainen
(Kirjoittaja on nykyisin Lap-
peenrannassa asuva, 70-vuo-
tias eläkkeellä oleva erityis-
opettaja)
Kansaneläkeindeksiin
sidottuihin etuuksiin tulee
ensi vuoden alusta 1,1
prosentin indeksikorotus.
Korotus koskee kansan-
eläkkeen lisäksi perhe-elä-
Kansaneläkkeisiin 1,1 prosentin indeksikorotus
kettä, rintamalisää, maahan-
muuttajan erityistukea, vam-
maistukia sekä työttömyys-
turvan peruspäivärahaa, työ-
markkinatukea ja pitkäaikais-
työttömien eläketukea.
Kansaneläkeindeksi seu-
raa elinkustannusindeksiä,
jonka Tilastokeskus laskee
keskeisten hyödykkeiden
hintatietojen perusteella.
Kela vahvistaa kansaneläkein-
deksin pisteluvun vuosittain
kolmannen vuosineljänneksen
keskimääräisen hintatason pe-
rusteella. Pisteluku vuonna
2006 on 1377 (1362 vuonna
2005).
Indeksin nousun perusteel-
la yksinäisen, ensimmäisessä
kuntaryhmässä pelkän kansan-
eläkkeen varassa asuvan hen-
kilön eläke nousee ensi vuon-
na 505,24 eurosta 510,80 eu-
roon eli 5,56 eurolla kuu-kau-
dessa.
Eläkkeen lapsikorotus nou-
see 18,68 euroon kuukaudes-
sa. Rintamalisä on korotuksen
jälkeen 41,84 euroa kuukau-
dessa. Myös eläkkeensaajien
hoitotukiin, vammaistukiin ja
lapsen hoitotukiin tulee vuo-
den 2006 alussa 1,1 prosentin
korotus.
Työttömyysturvan täysi pe-
ruspäiväraha ja työmarkkina-
tuki ovat korotuksen jälkeen
23,50 euroa päivää kohti. Ko-
rotus on noin 5,46 euroa kuu-
kaudessa. Indeksikorotus li-
sää Kelan eläkemenoja ar-
violta 27,4 miljoonalla eu-
rolla.
Maahanmuuttajien eri-
tyistuen ja pitkäaikaistyöt-
tömien eläketuen menoja
korotus lisää kumpaakin ar-
violta 0,2 miljoonaa euroa.
Kelan työttömyysturvame-
noihin korotus merkitsee
arviolta 11,7 miljoonan eu-
ron kasvua.