Page 10 - Alueviesti_42

Torstai lokakuun 20. 2005

10

Ellivuori Ski Center Oy

Vammalassa kehittää lu-

metusjärjestelmäänsä.

Hankkeen kokonaiskus-

tannusarvio on n. 400

000 euroa. Hanke toteu-

tetaan tämän ja ensi vuo-

den aikana.

Hankkeeseen sisältyy

uusi 200 mm:n runkovesi-

linja, uusi automatisoitu

paineenkorotusasemara-

kennuksineen kahdella 90

kW:n pumpulla, kompres-

sorikeskus, 4 uutta mata-

lapainelumitykkiä ja päärin-

teeseen sijoitettavat 12 kpl

hybridilumitykkiä. Lisäk-

si sähkölinjoja vahvistetaan

ja lumetuspistorasiat vaih-

Ellivuori Ski Center

investoi lumetus-

järjestelmäänsä

detaan uutta tykkikapasi-

teettia vastaavaksi ja käyt-

töturvallisuutta lisäämään.

Alkutalven pakkasjaksot

etelässä ovat lyhyitä ja

melko lauhoja. Tällä in-

vestoinnilla Ellivuori Ski

Center Oy haluaa varmis-

taa jokavuotiset toiminta-

edellytykset ja tarjota las-

kettelijoille kaikki rinteet

käyttöön entistä aikaisem-

min. Lumenteko voidaan

jo tänä talvena aloittaa sa-

manaikaisesti päärinteillä ja

hotellin puolella.

Uuden runkolinjan ra-

kentaminen on parhaillaan

käynnissä ja uudet matala-

painelumitykit odottavat

tulevia pakkasia.

Huittisissa on valittu

kuudes nuorisovaltuusto,

jonka toimikausi kestää

vuodet 2005-06. Huittis-

ten Ammatti- ja Yrittäjä-

opistosta, muista ammat-

tikouluista tai oppilaitos-

ten ulkopuolella olevista

nuorista ehdokkaita ei ol-

lut. Pellonpuiston koulus-

ta valittiin 8 ja lukiosta

3 nuorisovaltuutettua.

Vaalin tulokset: Pellon-

puiston koulu, seitsemännet

luokat: Äänestysprosentti

92,2 %, äänistä hylättiin 1.

Valituiksi tulivat: Järä Iiris

23 ääntä ja Lahtinen Juha

21 ääntä. Varalle valittiin

Peltomäki Noora 20 ääntä

ja Ikola Karri 17 ääntä.

Kahdeksannet luokat:

Äänestysprosentti 90,6 %,

äänistä hylättiin 2, tyhjiä 1.

Valituiksi tulivat: Korhonen

Marika 31 ääntä ja Alho-

nen Antero 28 ääntä ja

Salonen Noora 24 ääntä

Varalle: Niittymäki Mari-

ka 16 ääntä, Kulmala Liisa

13 ääntä.

Yhdeksännet luokat: Ää-

nestysprosentti 85,5 %.

Äänistä hylättiin 4. Valituik-

si tulivat

Ali-Raatikainen Anetta

30 ääntä, Sairanen Sanni 30

ääntä ja Huhtanen Arttu 20

ääntä. Varalle: Järä Karo-

liina 16 ääntä ja Tähtinen

Emmi 9 ääntä (arvottu).

Lauttakylän Lukio: Vaa-

li toimitettiin ns. sopuvaa-

Huittisiin uusi

nuorisovaltuusto

lina, koska ehdokkaita oli

vain 3. Valituksi tulivat

Salonen Niina, Santala

Maria jaToivola Anna.

Huittisten nuorisovaltuusto

on vaaleilla valittu, 11 jä-

seninen, poliittisesti sitou-

tumaton, nuorille harrastus-

, virkistys- ja koulutustoi-

mintaa tarjoava ryhmä.

Nuorisovaltuusto toimii

nuoriso- ja urheilukeskuk-

sen yhteydessä. Se valitsee

itselleen puheenjohtajat ja

hyväksyy toimintasuunni-

telmat. Nuorisovaltuustol-

la on oma budjetti, jonka

puitteissa toteutetaan nuor-

ten ideoimia hankkeita ja

tapahtumia.

Nuorisovaltuusto voi vai-

kuttaa kaupungin päättäjiin

erilaisten nuorille suunnat-

tujen tapahtumien järjestä-

miseksi tai toteuttaa niitä

itse oman budjettinsa puit-

teissa. Festivaalit, juhlat,

tapahtumat, retket, näytte-

lyt, tutustumismatkat, mes-

sut, kerhot, keskustelutilai-

suudet ja kaikki muut esil-

le tulevat ideat, ajatukset ja

toimintamuodot.

Nuorisovaltuusto ottaa

kantaa nuoria kiinnostaviin

asioihin. Toiminnan avoi-

muus on nuorisovaltuuston

tiedotustoiminnan ohje-

nuorana.

Nuorisovaltuustolle voi

kuka tahansa tehdä aloitteita

ja esittää toteutettavia ide-

oita.

Pirkanmaan sairaanhoi-

topiirin hallitus on päätti

maanantaina, että jäsen-

kunnille ja muille sopi-

musasiakkaille hyvitetään

vuoden 2005 loppulas-

kun yhteydessä 4,5 mil-

joonaa euroaTAYS:n pal-

velujen käytön suhteessa.

Hyvitys vastaa vajaata

kahta prosenttia vuoden

2005 laskutuksesta.

Pirkanmaan sairaanhoi-

topiiri on tuottanut tammi-

elokuussa palveluja enem-

män kuin palvelusopimuk-

siin ja toimintasuunnitel-

maan on sisältynyt. Myyn-

nit jäsenkunnille ovat kas-

vaneet edellisen vuoden

välitilinpäätökseen verrattu-

na 16,4 miljoonalla eurolla

eli 8,6 prosentilla. Myyn-

nit muille asiakkaille, esi-

merkiksi toisille sairaanhoi-

Sairaanhoitopiiri

hyvittää jäsenkuntia

4,5 miljoonaa euroa

topiireille ovat kasvaneet

8,7 miljoona euroa - 32,3

prosenttia. Erityisen voi-

makkaasti suunnitelmat

ovat ylittyneet sydänkes-

kuksen, kirurgian ja neuro-

alojen osalta.

Toiminnan kasvu on li-

sännyt myös tehokkuutta,

joten piirin taloudellinen

tulos on muodostumassa

ylijäämäiseksi. Ylijäämä

syntyy pääosin TAYS:n toi-

minnoissa.

Henkilöstömenojen kas-

vua pyritään hillitsemään ja

toimintatapoja yhtenäistä-

mään uusilla henkilöstön

suunnittelua ja käyttöä kos-

kevilla ohjeilla. Ohjeissa

mm. keskitetään sijaisten

käytöä koskevaa päätöksen-

tekoa ja yhtenäistetään ly-

hyiden, alle kolmen päivän

poissaolojen kattamiskäy-

täntöä.

Yhdeksän kunnan alue-

strategian

ohjausryhmä

haastoi Vammalan, Huittis-

ten, Kokemäen, Äetsän, Pun-

kalaitumen, Lavian, Vampu-

lan, Suodenniemen ja Kii-

koisten peruskoulut kotikun-

ta-aiheiseen kirjoituskilpai-

luun syyskuussa. Aleksis Ki-

ven päivään 10.10. mennes-

sä kilpailuun osallistui 72

koululaista.

3.-4.-luokkalaisten sarjassa

voiton jakoivat huittislaiset

Helena Kaskinen ja Ville Kil-

pinen Lauttakylän koulun 3B-

luokalta. 5.-6.-luokkalaisten

voiton korjasi kiikoislainen

Mira Välimäki Toukolan kou-

lun 6. luokalta. Yläasteikäis-

ten sarjan voitti Salla Ylönie-

mi Vammalan Illosta (Sylvään

koulun 8C-luokka) fiktiivisel-

lä kuvauksellaan Vammalan

vanhan kirjallisuuden päivis-

tä.

Voittajat palkitaan Mauri

Kunnaksen Tassulan Tarinat -

sarjan lastenkirjalla "Onnin

paras joululahja". Salla Ylö-

niemi pääsee lisäksi mukaan

Joutsenten reitin järjestämälle

maaseutunuorten seminaari-

matkalle Tshekin tasavaltaan.

Ohjausryhmä kiittää lämpi-

mästi kaikkia kirjoituskilpai-

luun osallistuneita.

Yhdeksän kunnan aluestra-

tegia on Vammalan, Huittisten,

Kokemäen, Äetsän, Punkalai-

tumen, Lavian, Vampulan,

Suodenniemen ja Kiikoisten

kuntien yhteinen kehittämis-

strategia. Strategian tavoittee-

na on parantaa alueen kilpai-

lukykyä ja asukkaiden elämän

laatua tiivistämällä vuorovai-

kutusta kotimaan ja Euroopan

aluekeskusten kanssa.

Näin kirjoittivat kotikunnas-

taan kilpailun menestyjät:

Kotikuntani-kirjoitus-

kilpailussa 72 koululaista

Salla Ylöniemi palkintomatkalle Tshekkiin

Neljätoistavuotias Salla

Ylöniemi lähti keskiviikko-

na lennolle kohti Prahaa,

Tshekin pääkaupunkia. Täl-

tä alueelta matkaan lähtivät

myös Siina Levonoja Lantu-

lasta sekä mouhijärveläiset

Anniina ja Niclis Pylsy. Mat-

kanjohtajana toimii Joutsen-

ten Reitin toiminnanjohtaja

Petri Rinne. Kotiin he palaa-

vat viikonloppuna.

Seurue osallistuu kansainvä-

liseen maaseutunuorten semi-

naariin, johon osallistuu noin

sata henkeä viidestä maasta,

kertoo Petri Rinne. - Nuoret

kertovat seminaarissa itse, mitä

he ovat tehneet osaltaan maa-

seudun kehittämiseksi tai mitä

yleensä voitaisiin tehdä, hän

sanoo.

Salla Ylöniemi asuu Illos-

sa perheen kotitilalla. Perhee-

seen kuuluu vanhempien, Riit-

ta ja Harri Ylöniemen lisäksi

kaksi muuta lasta, Otto 12 ja

Kaisla 7.

Salla voitti

ensi kerralla

SallaYlöniemi, ahkera lukija, nyt myös hyväksi kirjoittajak-

sikin havaittu.

Salla kertoo ettei ole osal-

listunut koskaan aikaisemmin

kirjoituskilpailuihin, koska ei

sanojensa mukaan ole ollut sen

kummemmin kiinnostunut.

Hän lukee paljon ja on tuttu

vieras kirjastossa. Paraikaa on

kesken ”Opalin kosto”. Hän on

lukenut kaikki Harry Potterit.

- Yhtä yritin lukea englannik-

si, mutta ei siitä tullut oikein

mitään, hän sanoo.

Sallan mielikirja on Tolki-

enin ”Taru sormusten herras-

ta”.

Hän käy myös Sastamalan

Opiston kuvispiirissä ja Vam-

malan kaupungin nuorisotoi-

men ilmaisutaidon ryhmässä.

Julkisestikin hän on esiintynyt

ryhmä kanssa esityksessä ”Ri-

man ylityksiä”.

Tulevaa ammattiaan hän ei

ole vakavasti miettinyt. Perus-

koulua on vielä puolitoista lu-

kuvuotta jäljellä, ja Sallalle on

jo selvää, että hän siirtyy pe-

ruskoulusta lukioon.

Mira Välimäen

kotikunta Kiikoinen

Kiikoinen on pieni paikka,

mutta sieltä löytyy yllättävän

paljon tekemistä, niin vanhoille

kuin nuorillekin. Kiikoisiin on

perustettu monta leikkikenttää.

Niitä löytyy Jaarasta, Kirkon-

kylältä ja Kuorsumaasta. Ai-

kuiset voivat käydä esim. kun-

tosalilla, joka sijaitsee Touko-

lan koululla.

Joka kesä on Purpurijuhlat.

Siellä soittavat Pukinsarven

tröötöttäjät. Joskus Purpureil-

la on näytelmiä ja disko. Dis-

ko tuo Purpureille paljon nuo-

ria.

Kiikoisiin on tulossa uusi

huoltoasema, johon liitetään

kauppa. Se tarkoittaa sitä, että

Jaarasta lähtee Sale. Huolto-

asema valmistuu vuoden 2006

syksyllä Pori-Tampere-tien

varrelle.

Helena Kaskisen

kotikunta Huittinen

Vau mikä paikka. Huittisiin

kuuluu Huhtamo. Huhtamo on

pieni kylä, jossa on yksi kaup-

pa, jonka nimi on Huhtamon

kyläpuoti. Huhtamossa on pie-

ni koulu, missä on 20 oppilas-

ta ja 2 opettajaa. Huittisissa on

hienot asuinpaikat. Jokien var-

rella on kauniita omakotitalo-

ja. Puistojen varjossa löytyy

myös taloja.

Harrastusmahdollisuudet on

loistavat. Voit käydä uimassa,

kirjastossa tai partiossa. Vai

haluatko kokata? Tanssia?

Miksi et pelaisi jalkapalloa?

Täältä löytyy kaikkea! Nähtä-

vyyksiä on Risto Rytin patsas

ja kirkko ja punagraniitti suih-

kulähde. Yksi nähtävyyksistä

on kaupungintalo.

Viime syksynä valmistui

Kiikoisiin kevyenliikenteen-

väylä, siitä on ollut paljon hyö-

tyä lapsille sekä aikuisille. Ke-

vyenliikenteenväylän varrella

sijaitsee Toukolan koulu. Kou-

lulla on hyvää ruokaa ja mai-

nio välipala. Olisi kyllä mu-

kavaa jos Kiikoisissa olisi vaa-

tekauppoja.

St1 on loppunut ja sen tilal-

le tulee kahvila ja lahjatavara-

kauppa. Kuorsumaassakin on

hyvät lenkkeilymahdollisuu-

det, koska sinne on tehty ”Ku-

asman kiäppi”, joka kiertää

Kuorsumaan järven. Se on pi-

tuudeltaan n. 17 km. Kuorsu-

maasta löytyy myös lintutor-

ni, josta on hyvä tiirailla lintu-

ja.

Kiikoisissa on mukava asua,

koska ei ole hirveää hulinaa

niin kuin kaupungeissa.

Ville Kilpisen

kotikunta Huittinen

Huittisten tärkein paikka on

sairaala. Huittisissa ihmisiä on

noin 9000. Kouluja täällä on

kolme. Myös täällä on hyvät

näköalat. Täällä on myös kir-

jasto ja museo. Täällä on Huh-

kolinna, uimahalli ja Risto

Rytin Sali. Täällä on myös

kirkko. Täällä on Hesburger.

Täällä voi harrastaa jalkapal-

loa, breikkiä, jääkiekkoa ja

jopa musiikkia. Huittisissa

asuu aika paljon hulluja. Mu-

seossa on myös Huittisten hir-

venpää. Ja täällä on ruokakaup-

poja esimerkiksi Ruokavaras-

to, K-Supermarket, Siva, S-

Market ja jopa Lidl. Täällä on

vaatekauppoja esimerkiksi

Seppälä ja Vaatehuone. Ja tääl-

lä on Hong Kong.

Salla Ylöniemen

kotikunta Vammala

Oli kaunis heinäkuinen

aamu, kun nuokuin bussissa

ikkunan vieressä ja katselin

maisemia. Vammalan seutu oli

muuttunut siitä kun sen vii-

meksi olin nähnyt. Vaikka oli-

han siitä jo viisi vuotta aikaa.

Uusia taloja oli rakennettu, tiet

tuntuivat jotenkin erilaisilta

kuin silloin, kun olin ajellut

niitä edestakaisin vihreällä

mummopyörälläni ja myöhem-

min mopolla ja autolla. Sen

jälkeen oli tapahtunut kaiken-

laista, olin muuttanut Tampe-

reelle opiskelemaan ja myö-

hemmin asumaan. Nyt minul-

la oli koti, työpaikka ja ystä-

vät siellä.

Vammalan linja-autoasema

lähestyi, ja pian bussi ajoikin

sulavasti sen edustalle ja py-

sähtyi. Astuin ulos asvaltille ja

katselin ympärilleni. Edessäni

näkyivät Vammalan bussi- ja

poliisiasemat. Sivulla vilkas-

liikenteinen Puistokatu ja toi-

sella puolella rauhallisempi tie,

jonka nimeä en sattunut muis-

tamaan. Kiersin bussin ympä-

ri ja katselin edessäni kohoa-

vaa lasikolmiolla varustettua

Torikeskusta. Täytyisi mennä

myöhemmin katsomaan, oliko

sinne tullut uusia kauppoja.

Mutta nyt ei ehtinyt, mummu

varmaan jo odotti minua.

Kävelin Puistokatua myöten

kohti Vammaskosken siltaa.

Sillalla oli nähtävästi remontti

meneillään. Ihmiset jonottivat

autoineen kiukkuisen näköisi-

nä, kun eteenpäin kuljettiin

kuin täit tervassa. Kävelijä –

eli minä – pääsi kuitenkin vai-

vatta yli sillasta. Sillan yli pääs-

tyäni huomasin, että kirjastos-

sa ei näyttänyt tapahtuneen

mitään muutoksia, ainakaan

ulkonaisesti. Lainaisikohan

mummu kirjastokorttiaan?

Minulla ei ollut mitään mat-

kalukemista mukana.

Vammalassa näytti olevan

tätä nykyä valtavasti ihmisiä.

Väkiluvun oli täytynyt kasvaa

järkyttävästi lähtöni jälkeen.

Kuljin kirjaston, museon ja

useiden muiden rakennusten

ohi, kunnes tulin Jaatsille päin

kääntyvän risteyksen kohdal-

le. Mummu asui Jaatsin taka-

na olevassa kerrostalossa, kol-

mannessa kerroksessa. Olin

aina miettinyt, miten mummu

oikein pärjäsi siellä, kun ta-

lossa ei ollut hissiä, ja mum-

mun jalat olivat hiukan huo-

not.

Kävelin A-rapulle, painoin

nappia nimen ”Muuttonen”

kohdalta ja odotin. Sitten ovi

aukesi ja menin sisään. Kiipe-

sin kolmanteen kerrokseen.

Ovella seisoi hopeanharmaa-

tukkainen, hauraannäköinen

vanhus. Hän oli pukeutunut

iloiseen punaiseenAdidas-tee-

paitaan ja sinisiin verkkarei-

hin. Mummu oli aina ollut

ikäänsä nähden reipas ihminen.

Hän tervehti minua iloisesti.

”Katja! Sää tulit! Tuu pe-

remmälle, tyttöseni. Mulla on

ollu sua nääs hirvee ikävä, us-

kokko?” Mutisin jotain ja

mummu paapatti edellen iloi-

sesti. ” Mää oon nääs kamalan

ilonen kun sää tulit, justiinsakki

ku täälä on ny ne vanhan kir-

jallisuuren päivät, nääs, ja sää

kun oot aina ollu sellaneÉ lu-

kutoukka!” Silloin sain oival-

luksen.

”Ai sitä varten täällä onkin

niin paljon väkee! Mä katos

mummu kattelin tossa tulles-

sani että ompa Vammalaan tul-

lu paljon uutta porukkaa, mut-

ta ne taiskin olla tullu sinne

vanhan kirjallisuuden päiville.”

”Juu, vissiinki, tänne ker-

rääntyy aina niin mahroton

määrä väkkee niitten kirjalli-

suuspäiväin aikoihin, eikä sii-

tä porukasta tahro oikeen sel-

villäkään pyssyy, mullekkin on

kaikki kummin kaimat soitel-

lu ja kyselly jos tänne nääs vois

tulla yäks. ’Kerttu hyvä minä

täällä, sinun rakkaan pikku-

serkkusi Hermannin pestmänin

tyttöystävä. Me näimme silloin

siellä Hermannin häissä, muis-

tatko sinäÉ’ Noin ne sannoo,

mutta mää vaan paiskaan

useimmille luurin korvaan tai

sitten kirroon niin hirveesti että

ne pelläästyy ja sulkee sen te-

lehvoonin. Ja kylä sää sen tiät

kun mää oikeen manaan ni sitä

ei sitte kuuntele ennää turkki-

laine merimiäskään, näin on.’

Kyllä minä sen tiesin, muistin

yhä kuinka olin lapsena juos-

sut piiloon sängyn alle kun

mummu oli hermostunut pos-

teljoonille. Se oli ollut pelot-

tavaa. Mutta sitten oli mum-

mu tullut ja halannut ja loh-

duttanut. Eikä sitten pelotta-

nut enää yhtään. Mummu juo-

ruili edelleen jotain naapurin

koirasta, mutta keskeytin hä-

nen puhetulvansa julmasti:

”Taidan mennä huomenna kat-

tomaan sinne kirjallisuuspäi-

ville. Jos vaikka löytyis jotain

kivaa. Voisin samalla kävästä

kaupassa, jos sulla on jotain

asiaa. Ja muuten, viittisikkö

lainata kirjastokorttia? Mulle

ei tullu yhtään kirjaa mukaan.”

Mummu nyökytteli tietäväisen

näköisenä. ”Niin kai. Myönnä

Katja pois että halluut vaan

mennä kattoon kirjastoon,

onko se samanlainen ko sillon

ko sää lährit. Mutta mää voin

pilata sulta sen ilon, sun ei tart-

te käyrä tarkistaan. Se on ihan

sama kun sillonki. Ei verhoo-

kaan o vaihrettu. Kirjoja tiä-

tysti on tullu lissää, mutta koko

paikka on muuten ihan samal-

laine, paitti sitä ku ne vaihtu

johkiÉ Pirkammaan kirjasto-

juttuun tai johonkin sellaseen,

ookkos sää kuullu siitä?” Va-

kuutin, etten ollut kuullut mi-

tään, mutta ettei se toisaalta

ollut ihmekään, kun en kuul-

lut Vammalasta muutenkaan

paljon mitään Tampereelle asti.

Siitä mummu sai vain lisää

vettä myllyynsä. ”Niin, onhan

Vammala aika pieni paikka, ei

ne siälä isosa sitisä paljon vä-

litä, vaikka Vammala häviäis

taivaan tuuliin nääs yhtenä iso-

na pölähryksenä ja kaikki Vam-

malalaiset mukana, hups vaan

, ja yhtenä aamuna täsä koh-

ralla olis vaan iso tyhjä läntti.

Ne vaan kattos ja päivittelis

pikkusen ja sanos sitte ettäÉ”

Mummu jatkoi merkityksetön-

tä pälätystään, mutta lakkasin

kuuntelemasta ja ajattelin huo-

mista.

Aamulla lojuisin luultavasti

sängyssä ainakin kymmeneen,

ehkä yhteentoista asti. Kotona

en saanut koskaan nukkua tar-

peeksi pitkään, kun naapurin

kakarat alkoivat meluta vii-

meistään puoli kahdeksan

maissa, varsinkin sunnuntaisin,

kun minun ei olisi tarvinnut

edes herätä töihin. Täällä olisi

hyvä ladata akkuja, kun koko

talossa ei asunut muita kuin

hiljaisia vanhuksiaÉ

Mummu palautti minut

maan pinnalle sanomalla: ”Éja

tiätysti voit lainata korttia, jos-

sei sulla kerran oo kirjoja mu-

kana. Vaikka täytyy kyllä san-

noo, että on kuule melkosen

kummallista, että sulla ei oo

kirjaa mukana kun sää nyt

kumminkin oot sää. Ja voisit

sää mennä ostoksille, ja käväs-

tä samalla torilla, eikös hua-

menna oo lauvvantai? Juu, kä-

väseppäs Hukkasen kalakärryl-

lä ja osta vähäsen savukallaa,

mää kun niin tykkään siitä.”

”Voin mä torilla käydä,

meen vaikka käymään Torikes-

kuksessa saman tien. Mutta

näytäkkö mummu missä mä

nukun?” Mummu näytti ja

minä heivasin kassini sinne.

Ilta sujui hyvin, katselimme

mummun kanssa telkkaria ja

söimme voileipiä. Yhdessä vä-

lissä ikkunasta kyllä kurkisti

moottorisahamurhaaja (tai sit-

ten se mahdollisesti oli joku

niistä hyvin kummallisista

unista, jotka näin yön aikana),

jonka mummu tyrmäsi karate-

potkulla ja lähetti poliisille sie-

vässä pikku paketissa. Toivo-

tin mummulle hyvää yötä yh-

dentoista maissa ja kömmin

sänkyyn kukkakoristeisten la-

kanoiden väliin. Nukahdin pian

ja näin, kuten sanottu, hyvin

outoja unia.

Heräsin kolinaan. Jostain

kuului musiikkia. Katsoin kel-

loa. Ei voi olla totta, ajattelin,

ovatko naapurin mukulat ai-

kaistaneet heräämistään? Kel-

lohan on viisi! Sitten muistin,

etten ollutkaan kotona, vaan

mummulla. Mutta mistä tuo

kummallinen meteli tuli, talon-

han piti olla täynnä rauhallisia

vanhuksia.

Jatkuu sivulla 29

Page 10 - Alueviesti_42_2005