Page 10 - Alueviesti_44

Keskiviikko marraskuun 2. 2005

10

Huittisten Karjalaisilla 60-vuotisjuhla

seuran pääasiallisimpana ta-

voitteena on toimia kulttuurin

ja perinteen tallentajana ja esil-

le tuojana.

Äikiän mukaan niin ruoka-

perinnettä kuin tapakulttuuria-

kin on tuotu esiin monin eri

tavoin viime vuosikymmeni-

en aikana.

- Karjalanpiirakat ovat var-

sin kysyttyjä myyjäisissä ja

erilaisissa tilaisuuksissa. Ro-

tina-perinnettä on pidetty yllä

ja moni huittislainen on saa-

nut tutustua virpomiseen ja tun-

tenut sen omissa nahoissaan,

naurahtaa Äikiä.

Nykyisin on muuttoliikkeen

myötä Pyhäjärven ja Sakko-

lan ohella lähes jokainen luo-

vutetun alueen pitäjä edustet-

tuna seurassa.

- Eikä tarvitse olla karjalaista

syntyperää päästäkseen seuran

jäseneksi. Niinpä seuraamme

kuuluu nykyisin runsaasti puh-

taasti perussatakuntalaisia per-

heitä. Seuran nykyinen toimin-

ta piirakkaperinteen, erilaisten

käsitöiden ja kyykkäpelin pa-

rissa kiinnostaa varsin suuria

väestöryhmiä. Luovutetulle

alueelle suuntautuvat kotiseu-

tumatkat ovat myös innosta-

neet useita huittislaisia lähte-

mään mukaan, kertoo Reino

Äikiä.

Sakkola-Säätiön tervehdyk-

sen tilaisuudessa esittänyt Mat-

ti Naskali asui nuoruudessaan

Huittisissa ja edusti A-luokan

urheilijana Lauttakylän Lujaa

juostessaan silloisen piirin en-

nätyksen 400 metrillä.

- Huittisiin sijoitettiin n. 220

henkeä kolmesta Sakkolan ky-

lästä ja yli 1000 Vpl. Pyhäjär-

veltä. Tampereen seudulta tuli

kohti lounasta kiila, missä

Huittinen oli viimeinen sakko-

lalaisten sijoituskunta. Tämä

oli paikkakuntana mukava ja

hyvä olla, elää ja harrastaa,

muisteli Naskali.

Huittisten Karjalaisten vara-

puheenjohtaja Paavo Punkari

kertoi juhlayleisölle syntyneen-

sä Jaakkimassa, Lahdenpohjan

kauppalassa.

- Isäni toimi sodan jälkeen

maanlunastuslautakunnassa, ja

kertoi monenlaisista vaikeuk-

sista. Sivistysvaltiona Suomi

huolehti kuitenkin asukkais-

taan. Nopeasti tehtiin järjeste-

lyjä, että kotinsa menettäneet

pääsivät mahdollisimman tar-

koin samankaltaisiin olosuhtei-

siin, mistä olivat lähteneet.

Viihdettä ja

ansiomerkkejä

Puheiden lomassa saivat juh-

lavieraat nauttia viihdyttävis-

tä musiikkiesityksistä. Saana

Naskali (10 v.) soitti huilulla

kappaleen Tuulen värit. Hel-

singin Yliopistossa teologiaa

opiskeleva Harri Kiiski lauloi

veljensä Petrin säestäessä pia-

nolla. Lausuntaa saatiin kuul-

la Vpl. Pyhäjärvellä syntyneen

Elli Marjamäen esittämänä.

Karjalaseurojen Satakunnan

piirin puheenjohtaja Jouko

Hämäläinen totesi Huittisten

seuralla olevan tekemisen ja

osaamisen meininki.

- Huittisissa toiminta on ol-

lut esimerkillistä. Työtä on teh-

ty rakentavassa ja tulevaisuu-

teen suuntautuvassa hengessä.

Seura onkin menestynyt toi-

mintakilpailuissa kiitettävästi,

kannusti Hämäläinen.

Hän jakoi myös Karjalan

Liiton ansiomerkit seuran toi-

minnassa pitkään mukana ol-

leille. Hopeisen merkin sai seit-

semän ja pronssisen merkin

viisi seuran jäsentä.

Kullervo Huppunen

Nuorin ohjelmanesittäjä Saana Naskali huiluineen.

Juhlapuhuja Antero Pärssinen ja juhlan juontanut Reino Äikiä ovat jo juhlakahvinsa

nauttineet.

Huittisten Karjalaiset ry

perustettiin 26.6.1945. Yh-

distyksen 60-vuotista toimin-

taa juhlistettiin kahvitilaisuu-

della viime sunnuntaina, jol-

loin Huittisten Osuuspankin

kokoustila täyttyi seuran jä-

senistä ja yhteistyökumppa-

neista. Juhlapuheessa Huit-

tisista Lahden seudulle siir-

tynyt eversti evp. Antero

Pärssinen selvitti sukututki-

muksen kiehtovaa ja haas-

teellista maailmaa.

Pärssinen totesi harrastuk-

senomaisen sukututkimuksen

olevan yleisintä karjalaiset juu-

ret omaavien keskuudessa.

- Karjalaisten sukujen tut-

kiminen on helpompaa kuin

esimerkiksi satakuntalaisten.

Siellä ihmisillä oli selkeästi

sukunimet, kun taas täällä käy-

tettiin asuinpaikkaan perustu-

vaa nimeä. Jos asuinpaikka

muuttui, myös käytetty nimi

muuttui, kuvaili Pärssinen tut-

kimuksen ongelmia.

Hänen mukaansa sukututki-

mus tulee lisääntymään. Apu-

na on tietotekniikka ja inter-

net, mitkä helpottavat tietojen

hakua ja käsittelyä.

- Aikoinaan käsin tehdyt su-

kutaulukot ja niiden muokkaa-

miset ovat vaatineet valtavan

työn. Nyt on helppo arkistoi-

da tietoja tai tulostaa ne halu-

amallaan tavalla.

Jäseniä

monelta taholta

Huittisten Karjalaiset ry:ssä

on tällä hetkellä lähes 200 jä-

senperhettä. Jatkosodan jäl-

keen Huittisiin sijoitettiin run-

saasti Viipurin läänin pyhäjär-

veläisiä sekä sakkolalaisia.

Seuran puheenjohtaja Reino

Äikiä kertoi, että seuran pe-

rustamisen aikoihin oli tärkeä-

nä tehtävänä opastaa karjalaista

väestöä uusissa olosuhteissa ja

auttaa heitä uuden elämän al-

kuun.

- Omien tilojen perustami-

nen ja rakennustoiminta, eri-

laiset avustukset ja lainoituk-

set olivat silloin tärkeitä toi-

mintamuotoja. Tänä päivänä

Harri ja Petri Kiiski ovat olleet lapsesta asti mukana Huit-

tisten Karjalaisten toiminnassa.

Suomen Valkonauhaliit-

to perustettiin 100 vuotta

sitten raittiuden, siveel-

lisyyden, naisten oikeuk-

sien, nuorisokasvatuksen

ja rauhantyön edistämisek-

si suomalaisessa yhteis-

Valkonauhaliitto

täytti sata vuotta

kunnassa. Vuosien ja vuo-

sikymmenten vieriessä

tätä työnäkyä on toteu-

tettu monipuolisesti. Työtä

on tehty kristillisessä hen-

gessä Jumalan sanan mu-

kaan.

Valkonauhaliitto syntyi Poh-

jois-Amerikasta, josta se on

levinnyt ympäri maailmaa.

Suomessa työtä on tehty jär-

jestäytyneessä liitossa 100

vuotta. Satavuotisjuhla pidet-

tiin 22. lokakuuta Helsingissä

Pyhän sydämen kappelissa.

Myös sunnuntain jumalanpal-

velus Helsingin tuomiokirkos-

sa kuului juhlan ohjelmaan.

Alkoholin kulutuksen lisään-

tyessä perustettiin monia rait-

tiusjärjestöjä. Näihin järjestöi-

hin eivät naiset päässeet mu-

kaan. Aikansa vahvat naiset

alkoivat toimia raittiusaatteet

puolesta. Siitä sai alkunsa Val-

konauhaliike.

Kristillinen maailmankatso-

mus ja usko on ollut Valko-

Edessä vasemmalla Helsingin paikallisyhdistyksen puheenjohtaja Pirjo Kivelä-Ristevirta.

Kuvassa myös sihteeri Marita Saarela ja entinen puheenjohtaja Soili Castren.

nauhaliiton johtava toiminnan

apu. Suomen Valkonauhaliitto

on tänäkin päivänä naisten, las-

ten ja perheiden asialla. Toi-

mintatapoja ovat mm. päihde-

ongelmaisten huoltokoti sekä

nuorison neuvonta-asema, van-

kiystävätoiminta ja katulähe-

tys, tukihenkilökurssit ja tuki-

ryhmät alkoholiongelmaisten

omaisille ja ystäville. Se on

jakanut vähäosaisille ja syrjiin-

tyneille "äidinrakkautta". Mot-

tona on "Jumalalle, kodille ja

isänmaalle".

Järjestäytynyt äidinrakkaus

on syntynyt nähdystä kärsi-

myksestä ja pyrkinyt myös

syyllisen palauttamaan oikealle

tielle.

Satavuotisjuhlapuheessa

kansanedustaja Suvi Linden

sanoi mm.: "Maailman muut-

tuessa monet ongelmat pois-

tuvat, mutta uusia tulee tilalle.

Aikaisempina aikoina nainen

koettiin koko yhteiskunnan äi-

tinä, joka teki työtä omalla pai-

kallaan.

Vahvat tahtonaiset ovat ol-

leet vaikuttamassa koko yhteis-

kuntaan. Järjestöt saavat yhte-

yden niihin ihmisryhmiin, mi-

hin eivät muut auttajat ylety.

Vapaaehtoisin voimin on työ-

tä tehty vähäosaisten ja syr-

jäytyneiden hyväksi. Vieläkin

tarvitaan vapaaehtoistyötä vi-

rallisen avustustyön ohella."

Nuorison keskuudessa teh-

tävä työ on tullut osaksi Val-

konauhaliiton ohjelmaa. Val-

konauhan pääsihteeri Irja Es-

kelinen lausui juhlan päätös-

sanoissa: "Edessä on tämän-

kin päivän jälkeen arki ja työ.

Tahtoisimme mielellämme teh-

dä suuria töitä, mutta tehtäväm-

me on tehdä pieniä töitä. Olem-

me Kristuksen kirkon asialla.

Olemme kiitollisia, että toimin-

nassa on säilynyt kristillinen

vakaumus. Elämme joka päi-

vä Jumalan siunauksen varas-

sa. Hän antaa meille sisäisen

rauhan".

S.R.

Vammalalainen valoku-

vaaja Hannu Moilanen on

avannut LahjataloAnsa Pun-

talon galleriassa Vammalas-

sa. Tewrveestä, liikkuvasta

Vammalasta kuvin kertova

näyttely päättyy 19. marras-

kuuta.

Hiljattain 50 vuotta täyttä-

nyt Moilanen on muuttanut

Vammalaan vuonna vuonna

1988. Syntyisin hän on Suo-

mussalmelta, mistä perhe

muutti Paltamon kautta Tam-

pereelle. Hän työskenteli aiem-

min Finlaysonilla Tampereel-

la, mutta kun tehdas loppui,

loppui työkin.

Moilanen on kehittänyt it-

seään kuvaajana alan kursseilla

Kotimaisemaansa rakastava

kuvaaja esittäytyy näyttelyssä

ja opistoissa. Hön kuvannut

nuoresta pitäen, mutta vannou-

tunut harrastaja hänestä tuli

vuonna 1999. Sivutoimiseksi

valokuvaajaksi hän ryhtyi

vuonna 2000 ja on sen jälkeen

työskennellyt päätoimisena

kuvaajana Kuva-Hannu toimi-

nellä lokakuusta 2001 alkaen.

Hän pitänyt aiemmin yksi-

tyisnäyttelyjä

seuraavasti:

Kymmenvuotisnäyttely Vam-

malassa ja Tampereella 1989,

Jäähyväiset

Finlaysonille

SAK:n apurahalla 1996 Tam-

pereella, Rakkaudella Raitave-

si Vammalassa 2002 Vamma-

lassa ja Rautaveden kansallis-

maisema 2003 helmikuussa

Helsingissä. Osa tämän näyt-

telyn kuvista oli esillä vuotta

Hannu Moilanen on julkaissut Vammalasta myös kaksi kuvakirjaa. Rautaveden helmet

ilmestyi vuonna 2003. Tänä vuonna julkaisiitn Vammala vapaalla. Rautaveden helmet

sisältää luontokuvia ja kuvia Tyrvään Pyhän Olavin kirkosta

myöhemmin myös Tampereel-

la.

Hannu Moilaneen kuvaa

kuvissaan nykyistä kotiseutu-

aan. Tämänkertaisen näyttely-

teeman valinnasta Moilanen

kertoo näin: Tässä näyttelyssä

ovat pääosassa liikkuvat ja har-

rastavat ihmiset. Vammalssa

voi harrastaa luonnonläheisesti

monnia asioita, useimpia jopa

ilmiaseksi. Täällä pääsee so-

pivasti rinteisiin ja kentille ko-

keilemaan taitojaan Suomen

huippujen seurassa tai venei-

lemään raikkaisiin tuuliin kan-

sallisestikin merkittäviin mai-

semiin.

Tämän mukaisia kuvia Pun-

talon galleriassa on esillä 35

kappaletta.

Page 10 - Alueviesti_44_2005