Page 13 - Alueviesti_44

Keskiviikko marraskuun 2. 2005

13

Punkalaitumen vuoden

yrittäjä on mies Marjalinna

-yhteisön riveistä, Markku

Uotila, joka neljän työtove-

rinsa kanssa perusti päihde-

huoltolan jatkamaan sitä

työtä, joka oli katketa kun

Länsi-Suomen päihdehuol-

lon kuntayhtymä ajettiin alas

ja sen toiminta päättyi. Kaik-

ki yrityksen osakkaat ovat

tuon laitoksen entisiä työn-

tekijöitä. Idea syntyi kun hän

keskusteli asiasta sairaanhoi-

taja Auli Vilkkisen kanssa.

Yhteisö on toiminut nyt

kymmenen vuotta ja tullut

omillaan toimeen. Sen toiminta

perustuu edelleen siihen, että

hoidon maksajina ovat kunnat,

jotka antavat asiakkaan hoidos-

ta maksusitoumuksen. - Kym-

menessä vuodessa asiakaskun-

tia on ollut noin 80 kappalet-

ta. Yritystä ei ole ollut kovin

vaikea markkinoida, kertoo

Uotila.

Vanhan kuntayhtymän toi-

minta päättyi vuonna 1995. -

Uudenvuoden aattoiltana meil-

le tuotiin 7 asiakasta, joiden

osalta byrokratia oli jo hoidet-

tu. - Työ jatkui vanhalla pai-

nollaan, sillä yhteistoimintaku-

viot olivat kunnossa vanhas-

taan.

Yhteisöä pyörittävän yhti-

ön nimi on Marjalinna Oy.

- Olimme ostamassa kun-

tayhtymältä tuota kiinteistöä,

Marjalinnaa, mutta Punkalai-

tumen kunnalle tämä ei käy-

nyt, sanoo Uotila ja viittaa var-

sinaiseen Marjalinnaan, joka

on pihapiirissä sijaitseva rivi-

talo.

- Vuokrasimme Punkalaitu-

men kunnalta sitten Sahalin-

Vuoden yrittäjän tuote

ei paljon puhu itsestään

Markku Uotila palkittiin Punkalaitumella

nan kiinteistön ja vuokrasim-

me osan Marjalinnasta, kun-

nes Punkalaitumen kunta myi

Sahalinnan meille. Sahalinna

on yhteisön päämaja.

Nyt Marjalinna-yhteisössä

työskentelee 7 päätoimista ja

4 osa-aikaista henkilöä. Sen

palveluksessa on sairaanhoita-

ja, emäntä, sosiaaliterapeutti ja

sosiaaliohjaaja. Kerran viikos-

sa talossa käy lääkäri ja psy-

kologi. Kansliatöihin ostetaan

apua ulkoa ja lisäksi käytettä-

vissä on viikonlopputuuraajia.

Asiakkaat ovat alkoholi- ja

sekakäyttäjiä, miehiä ja naisia.

- Huumeista riippuvia emme

tänne ota.

- Se johtuu alakulttuurion-

gelmista.

- Narkkarit sanovat etteivät

he ole mitään juoppoja, juo-

pot taas että me ei olla mitään

pillerinsyöjiä, selventää johta-

ja.

Joukko on kirjavaa iältään

ja sosiaalitaustaltaan. He ovat

myös eri tavalla alkoholisoi-

tuneita. Ikähaarukkaan mahtuu

parikymppisistä 70-vuotiaisiin,

jotka viimemainitut ovat sel-

laisia, joille jostain syystä ei

löydy paikkaa vanhainkodis-

ta. He asuvat laitoksen yhtei-

sökodissa ”toistaiseksi”.

Hoitojaksot vaihtelevat kes-

toltaan. Toisinaan on kyseessä

lyhyehkö, esimerkiksi parin

viikon mittainen katkaisuhoi-

to.

- Toisten hoitojakso kestää

kolme kuukautta ja sen jälkeen

vuorossa on mahdollisuus siir-

tyä yhteisökotiin, jos katsom-

me että asiakas pärjää siellä ja

lähettäjäkunta maksaa hänen

asumisensa. - Yhteisökodin

asukkaalta edellytetään sellais-

ta omatoimisuutta että hän sel-

viytyy rapuista ja pystyy itse

liikkumaan.

Marjalinnan rivitalossa yh-

teisöllä on kuusi tällaista asun-

toa. Kaksi se on vuokrannut

työtilokseen.

Asiakas voi tulla Marjalin-

naan humalassa. Hänet puhal-

lutetaan, ja lääkityksen tarve

määritellään. Se voidaan aloit-

taa kun humalan aste alittaa

yhden promillen. Tulokas siir-

retään aluksi katkolaan ja hä-

net syötetään, jos ruoka mait-

taa, ja jos tarpeen on, vaatete-

taankin.

Asiakkaista 98 prosenttia

tulee kunnan sitoumuksella.

Vain 2 prosenttia tulee hoitoon

omalla kustannuksellaan.

Ensimmäisen kuukauden

hoitojakso maksaa kunnalle 66

euroa vuorokaudessa. Sen li-

säksi asiakas maksaa osuute-

naan26 euroa vuorokaudelta.

Pitkäaikaistaksa yli 3 kuukaut-

ta kestäneeltä jaksolta on vain

50 euroa vuorokaudesa. - Ter-

veyskeskuksessa hoito maksai-

si tuplasti, sanoo Markku Uo-

tila.

- Varsinaisessa hoidossa ole-

vien lääkitys kuuluu maksuun.

Yhteisökotilaiset maksavat itse

lääkityksensä.

Jotkut pysähtyvät yhteisö-

kotiin vuosiksi. Eräskin oli 6-

7 vuotta. Nyt joukossa on 3-4

vuotta talossa olleita. - Kodis-

sa asuttaminen ei kuitenkaan

ole tarkoitus. Nuoria pyritään

kuntouttamaan omatoimiseen

elämiseen.

Ongelmakäyttäjien elämä on

pienestä kiinni.

- Kolme neljännestä sairaa-

loitten tehohoitopaikoista on

alkoholistien käytössä. Muita-

kin riskejä on. - Ellei tapa, tu-

lee tapetuksi, sanoo Uotila esi-

merkin pahemmasta päästä.

Hatkaankin Marjalinnasta

lähdetään. - Jollekin kynnyk-

seksi riittää 3-4 euroa rahaa,

jollekin enemmän. Ongelma-

käyttäjä lähtee meiltä, juo ko-

pan kaljaa ja joutuu putkaan.

Suurkuluttaja voi ottaa joka

päivä kännin, ja jos eukko nal-

kuttaa, hänet vaihdetaan nuo-

rempaan. - Kyllä meillä mer-

sumiehiäkin käy, toteaa Uoti-

la.

Surkeimpia esimerkkejä on

tämä:

- Meiltä lähtenyt mies oli

yhden vuorokauden aikana

kahdessa sairaalassa ja yön

putkassa. Hänen kännykkänsä

vietiin ja mies hakattiin...

Hyvääkin kuuluu. - On tul-

lut raitistuneita morjestamaan,

sellaisia jotka ovat olleet vuo-

siakin raittiina. Raitistuneita

tapaa myös kun he tuovat ka-

vereitaan hoitoon, sanoo Uo-

tila.

Hän toteaa, että monen juo-

pon kohdalla täysraittius on

ainoa ratkaisu. Toisaalta sekin

on etiäpäin, että juoppo joka

Marjalinnan yhteisökotiin kuuluu kuusi rivitalohuoneistoa aivan Sahalinnan pihapiirissä.

Ongelmakäyttäjien elämä on pienestä kiinni. - Kolme neljännestä sairaaloitten tehohoito-

paikoista on alkoholistien käytössä. Muitakin riskejä on. - Ellei tapa, tulee tapetuksi,

sanoo Uotila esimerkin pahemmasta päästä.

on hakannut vaimoaan, lopet-

taa hakkaamisen vaikka juo-

kin edelleen. Uotila toteaa sen-

kin, miten televisio-ohjelmat

jopa yllyttävät käyttämään al-

koholia: Telkkariohjelmissa

näkee Suomessakin keskuste-

lijoiden edessä viinilasin. -

Minusta viinilasi kuuluu juh-

laan, ei telkkariin...

Erkki Petman

Page 13 - Alueviesti_44_2005