Page 13 - Alueviesti_51_2005

Keskiviikko joulukuun 21. 2005 13
Timo Roos
Jouluista
joulua!
Lähestymme sitä hetkeä,
jolloin laulun mukaan niin
hyvä lämmin, hellä on mie-
li jokaisen. Setä Topelius-
kin Maamme-kirjassaan
tarkoitti varmaan tätä sa-
maa toivomuksellaan " Ju-
mala suokoon meille kai-
kille sovinnollisen sydä-
men." Siihen viittaa Suo-
men Turkukin jokajoului-
sessa joulurauhan julistuk-
sessaan. Sen kuuntelemi-
nen on yksi arvokkaimmis-
ta jouluperinteistämme.
Jouluperinne oli myös
F.E. Sillanpään joulusaar-
na radiossa vuosina 1945-
63. Nobelilla palkittu kir-
jailijamestarimme oli tuol-
loin jo merkittävimmät
teoksensa kirjoittanut. Hä-
nellä oli siis aikaa aloittaa
kuin uusi ura ja sen hän
mieluusti Yleisradion
pyynnöstä tekikin. Ja jou-
luaattoehtoon saarnamie-
hen rooliin sopi myös noin
ulkoisesti hänen pitkä par-
tansa, kalottinsa ja saarna-
nuottinsa. Taata Sillanpää
oli joulupakinointinsa
aloittaessaan 12 vuotta
nuorempi kuin nyt tätä jut-
tua kirjoitteleva myös taa-
taksi itsensä ylentänyt.
" Joulu. Taas - taaskin
lausutaan lukemattomia
kertoja ja mitä erilaisim-
pien seikkojen yhteydessä
tuo soma pieni sana, joka
lapsissa herättää riemua,
keski-ikäisissä salattua va-
kavuutta ja vanhoissa lem-
peää alistuneisuutta ..."
Siinä ne olivat nuo so-
danjälkeisten joulujen aloi-
tussanat liki samasanaisi-
na melkein kahtenakym-
menenä jouluaattoehtoona.
Ja sellaisina ne menivät pe-
rille niin korkeisiin kuin
mataliinkin majoihin.
Joulu hallitsi Sillanpään
kirjoitustyötä siihen mää-
rään, että sillä täytyi olla
hänelle syvempikin merki-
tys kuin vain houkutus
muisteluun tai kansaa yh-
distävä juhlapuhelu - noin
arvelee Sillanpää-tuntijam-
me tohtori Panu Rajala.
Suomalaisten koulu-
muistoissa koulun jouluil-
la on tärkeä sijansa. Kuka
vieläkin muistaa vuosi-
kymmenet sitten kuusijuh-
lassa lausumansa runon,
kuka ehkäpä sen ainoan
vaatimattoman vuorosa-
nansa joulunäytelmässä,
kuka vieläkin tonttuleikin
tiptapit, kuka koulussa op-
pimansa joululaulut. Var-
masti jokainen muistaa jo-
takin kuusijuhlan menos-
ta ja tunnelmasta.
Joulun lähestyminen
näkyi koulutyössä monel-
la tavalla kuten hyvin
muistamme.
Kuuntelin juuri radios-
ta keskustelua siitä, että
koulun joulujuhlista pitäi-
si karsia pois kaikkinainen
uskonnollinen sisältö. On-
han etenkin pääkaupunki-
seudulla koululaisia erilai-
sia kulttuureita edustavis-
ta kodeista. Tänne on
muuttanut ja kasvavassa
määrin muuttaa aivan
muuta kuin meidän luteri-
laista uskontoamme tun-
nustavia ihmisiä eikä hei-
dänkään uskonnollista va-
kaumustaan pidä loukata
tai halveksia.
Kouluviranomaiset ovat
nyt pahan paikan edessä.
Meidän jouluperinnettäm-
me ei minun mielestäni saa
hukata. Tilaa on koulussa
myös muunlaisille perin-
teille, jos niin haluamme.
Setä Topelius sanoi tästä-
kin asiasta, että "Jumalan
viisas tahto on, että kan-
sojen alituisesti tulee jota-
kin toisiltaan oppia." Noin
se varmasti on eikä toisil-
ta oppiminen ja toisten sie-
täminen tarkoita sitä, että
omansa pitäisi unohtaa.
Toivottavasti suomalai-
nen koulun jouluperinne-
kin saa elää sukupolvesta
toiseen kuten joulun san-
omakin.
Lopuksi vielä Taatan
erään joulusaarnan alku,
kuuluen näin: "Joulu - jou-
lu on lähellä, tuo salape-
räinen, jossa kuten kaikis-
sa inhimillisissä juhlahet-
kissä, sen toivominen ja
sen muisteleminen ovat
olennaisempia kuin itse
sen nykyhetkinen esilläolo.
Joulun hienoin momentti
on kaiketi juuri tuo odotus
- kun kaikki on niin hyvin
kuin valmista, mutta jou-
lukaan ei aivan vielä ole
alkanut ..."
Hyvän joulun
toivotukset
Teille hyvät lukijat !
Joulu on lähes koko
maassa valkoinen. Ilmatie-
teen laitoksen tiistaina 20.
joulukuuta tekemän ennus-
teen mukaan jouluaattona
sataa etelärannikolla vettä
tai räntää ja on suojaa, jo-
ten valkeaa joulua ei ole
odotettavissa eteläranni-
kolle.
Myös etelärannikolla sa-
teet muuttuvat kuitenkin jou-
lupäivänä lumeksi.Maan kes-
kiosassa sataa paikoin run-
saastikin uutta lunta. Lapis-
sa lumisateet ovat vähäisiä.
Suuressa osassa maata on
pakkasta. Kireimmillään pak-
kanen on Lapissa 10 ja 20
asteen välillä. Muuten pak-
kanen on viiden asteen kiep-
peillä.
Ilmatieteen laitos varoit-
taa, että tänä vuonna joulu-
liikenne sujuu ajoittain huo-
noissa ajokeleissä. Joulun ai-
kaan matalapaineet kulkevat
sateineen eteläisen Suomen
yli itään. Sateiden ja liukkau-
den takia ajokelit kannattaa
tarkistaa ennen matkaan läh-
töä.
Ilmatieteen laitoksen lii-
kennesää kertoo pääteiden
ajo-olosuhteista maakunnit-
tain tulevien 24 tunnin aika-
na YLE:n kanavilla ja Ilma-
tieteen laitoksenwww-sivuil-
la. Ajokelit saa myös tilattua
myös kännykkään Ilmatie-
teen laitoksen mobiilipalve-
luiden kautta. Myös jalankul-
kukeli on tänä jouluna pai-
koin erittäin liukas.
Ilmatieteen laitoksen tilasto-
jenmukaan lähes kokomaas-
sa voidaan yleensä viettää
valkoista joulua. Aivan ran-
nikkoa lukuun ottamatta lunta
on koko maassa keskimää-
rin kahtena jouluna kolmes-
ta. Vähiten lunta on tyypilli-
sesti joulun tienoilla Lounais-
Suomessa ja etelärannikolla.
Pohjois-Suomessa lunta on
jouluna tyypillisesti liki 40
senttiä, Keski-Suomessa noin
30 senttiä ja Etelä-Suomes-
sakin 10 senttiä.
Joulun ajan lämpötilat ovat
keskimäärin maan eteläosas-
sa -5, keskiosassa -8 ja poh-
joisosassa -15 asteen vaiheil-
la. Hyvin kylmä joulu oli
Lapissa edellisen kerran
vuonna 2001, jolloin mitat-
tiin noin 30 asteen pakkasia.
Koko maassa oli ennätyksel-
lisen kylmää myös jouluna
1995 ja sitä ennen vuonna
1967. Tämän vuoden joulu
onkin ennusteiden valossa
hyvin tyypillinen sekä läm-
pötiloiltaan että lumimääräl-
tään.
Viime vuoden jouluna lun-
ta satoi ensimmäisenä joulu-
päivänä lisää etelärannikol-
le, muttamyösmuuallamaas-
sa satoi ajoittain vähän lun-
ta.
Jouluaattona ja tapaninpäi-
vänä lämpötilat käväisivät
maan eteläosassa pakkasen
puolella. Muualla maassa vii-
me joulua vietettiin 5 ja 10
pakkasasteen välillä.
Suomen Pelastusalan
Keskusjärjestön seurannan
mukaan tänä vuonna syys-
kuun loppuun mennessä
tulipaloissa on kuollut 53
ihmistä. Eurooppalaisittain
luku on korkea.
Valtioneuvoston sisäisen
turvallisuuden ohjelman ta-
voite on, että Suomi on Eu-
roopan viiden turvallisimman
maan joukossa vuonna 2012.
Pelastustoimen osalta tämä
tarkoittaa mm. palokuolemi-
en määrän vähentymistä 30
tapaukseen vuodessa.
Suomen PelastusalanKes-
kusjärjestön (SPEK) seuran-
nan mukaan alkuvuonna tu-
lipaloissa kuolleista 40 oli
miehiä ja 12 naisia. Yhden
sukupuoli ei ole tiedossa.Alle
kuusitoistavuotiaita kuolleista
oli yksi. Suurimmat palokuo-
lemien riskiryhmät ovat ikä-
ihmiset ja keski-ikäiset mie-
het.
Viime vuonna, joka oli
poikkeuksellisen synkkä vuo-
si, kuoli tulipaloissa syyskuun
loppuun mennessä 77 ihmis-
tä, vuonna 2003 69 ihmistä
ja vuonna 2002 55 ihmistä.
Vuoteessa tupakointi ja
sähkölaitteet näyttävät Suo-
men Pelastusalan Keskusjär-
jestön lehdistöseurannan
mukaan olevan yleisimmät
kuolemaan johtaneiden tuli-
palojen syyt. Yli puolet kai-
kista tulipaloista on suoraan
ihmisten aiheuttamia. Esi-
merkiksi sähköpalot johtuvat
usein laitteiden väärästä käy-
töstä tai kunnossapidosta.
Palokuolematilastot voisi-
vat näyttää paljon valoisam-
miltakin. Suomalaiset kuole-
vat huomattavasti useammin
Suomalaiset alttiita
palokuolemalle
tulipaloissa kuin muiden län-
tisen Euroopan maiden asuk-
kaat. Suomessa on noin 20
palokuolemaa vuodessa mil-
joonaa asukasta kohti, Nor-
jassa 17, Ruotsissa 14. Itä-
vallassa palokuoleman uhrik-
si joutuu 9 ihmistä miljoo-
nasta, Sveitsissä 4. Suomes-
sa palokuoleman riski on py-
synyt suunnilleen samana jo
vuosikymmeniä. Muissa teol-
lisuusmaissa riski on pienen-
tynyt.
Valtioneuvoston sisäisen
turvallisuuden ohjelman ta-
voitteena on, että vuoteen
2012 mennessä Suomi kuu-
luu Euroopan viiden turval-
lisimman maan joukkoon.
Palokuolemien määrässä
tämä tarkoittaamaksimissaan
30 tapausta vuodessa. Tavoit-
teeseen pääseminen edellyt-
tää konkreettisia toimia. On
esimerkiksi harkittava vaka-
vasti erityisryhmien, kuten
ikäihmisten, liikuntavam-
maisten ja päihdeongelmais-
ten, asuntojen paloturvalli-
suuden parantamista varus-
tamalla ne automaattisilla
sammutuslaitteilla. Sähkö-
verkkoon kytkettävät palova-
roittimet olisivat paristokäyt-
töisiä varmemmin aina toi-
mintakuntoisia. Itsestään
sammuvat savukkeet estäisi-
vät muutaman palokuoleman
vuosittain.
Palokuolemat eivät ole ai-
noa tulipalojen seuraus. Puo-
lisentoista tuhatta ihmistä hoi-
detaan vuosittain sairaalassa
palovammojen takia. Näistä
yli 60 prosentilla vammat
ovat vakavia. Myös omai-
suusvahingot ovat huomatta-
vat, noin 210 miljoonaa eu-
roa vuosittain.
Kotimaiset kukat ovat
edelleenkin tärkein osa noin
kuukauden päivät kestävää
joulukukkasesonkia. Adven-
tin ja vuodenvaihteen välil-
lä suomalaiset ostavat Kaup-
papuutarhaliitto ry:n arvion
mukaan joulukukkia edellis-
vuosien tapaan eli noin 70
miljoonalla eurolla. Tästä
noin kaksi kolmasosaa poh-
jautuu Suomessa viljeltyihin
kukkiin.
Suomalaisten joulusuosikke-
ja ovat vuodesta ja jopa vuosi-
sadasta toiseen tutut jouluiset
kasvit. Joulutähti ilmestyi jou-
lukukkavalikoimiin 1960-lu-
vun alussa, ja on nyt ehdoton
joulukukkien ykkönen. Sen
kokonaismäärä on noin 2,5
miljoonaa, josta 90 prosenttia
on kotimaisia. Hyasintti on tun-
nettu joulukukkana jo 1860-
luvulta saakka. Myös sen mää-
rä on samalla tasolla joulutäh-
den kanssa, ja lähes kaikki vil-
jellään Suomessa.
Yksi kotimaisen tuotannon
korkean markkinaosuuden
syistä on jouluksi viljeltävien
ruukkukasvien valikoiman laa-
jentuminen. Esimerkiksi rita-
rinkukka on kahdessa vuosi-
kymmenessä kiilannut pysy-
västi joulukukkavalikoimiin
nykyisellä noin 800 000 ruu-
kun määrällään. Samoin sel-
vää kasvua on nähtävissä ko-
timaisten tulilatvojen, syklaa-
mien ja miniruusujen tuotan-
nossa joulumarkkinoille. Myös
kotimainen leikkotulppaani on
pitänyt asemansa yhtenä jou-
lun keskeisistä kukista. Joulu-
valikoimia täydentämään tuo-
daan kukkia myös ulkomailta.
Ruukkukasveja saapuu meille
lähinnä Tanskasta ja Hollan-
nista sekä eksoottisia leikko-
kukkia ympäri maapalloa. Jou-
lu on tyypillinen ruukkukas-
vien sesonki; leikkokukkien
osuus on selvästi alle kymme-
nen prosenttia kokonaismyyn-
nistä.
– Sekä suomalaisille vilje-
lijöille, tukkukaupalle ja kuk-
kien vähittäismyyjille joulu
merkitsee vuoden merkittävin-
tä myyntijaksoa. Lähes viiden-
nes koko vuoden myynnistä
kertyy joulukukista, mutta
luonnollisesti yrityskohtaiset
erot voivat olla suuriakin, ker-
too tiedotuspäällikkö Jyrki Jal-
kanen Kauppapuutarhaliitosta.
Ammattikukkakauppa on
rahassa mitattuna merkittävin
joulukukkien myyjä, mutta
määrällä arvioitaessa päivit-
täistavarakauppa on kiilaamas-
sa kukkakauppojen ohi. Jou-
lukukkien kauppa on vuosi
vuodelta houkutellut niiden
myyjiksi runsaasti myös sel-
laisia vähittäismyyntipisteitä,
joiden valikoimaan kukat ei-
vät kuulu muina vuodenaikoi-
na. Tämä on osaltaan kiristä-
nyt etenkin ammattikukkakau-
pan asemaa.
Myös joulukuun säät vai-
kuttavat jonkin verran kaupan-
käyntiin. Jalkasen mukaan har-
maa ja sateinen joulukuu hil-
jentää ostamista, mutta pikku-
pakkanen ja luminen maisema
piristävät kukkien hankintaa
selvästi.
Sinivalkoiset kukat
kertovat historiasta
Suomalaisuuteen syvään
juurtuneet sinivalkoiset värit
eivät olleet vielä 140 vuotta
sitten itsestäänselvyys. 1860-
luvun alussa Suomen kansal-
listunnukseksi ehdotettiin niin
sinivalkoista vinoraitaista lip-
pua, puna-sini-keltaista ristilip-
pua kuin lähes ranskalaishen-
kistä trikoloriakin. Kaikkia
näitä käytettiin juhlatilaisuuk-
sissa rinnakkain ja sekaisin.
Kotimaisuus vahvoilla
joulukukkakaupassa
Lippuasia ei ollut lainkaan sel-
vä vielä maamme itsenäisty-
essäkään, ja sisällissodan syt-
tyminen lykkäsi yhteisen lip-
putunnuksen syntyä. Nykyinen
siniristilippumme hyväksyttiin
viimein toukokuussa 1918.
Suomen lipun värit ovat
juurtuneet myös itsenäisyys-
päivän kukkiin. Sinivalkoisten
kukkien hillitty harmonia so-
pii hyvin suomalaisen itsenäi-
syyspäivän rauhalliseen ja kun-
nioittavaan tunnelmaan. Erityi-
sesti valkoisten kukkien avul-
la on helppo saada juhlavaa
näyttävyyttä ja pientä valon-
pilkettä joulukuun alun pimei-
siin iltoihin.
Jos kukkien halutaan kes-
tävän vaikkapa joulunpyhiin
asti, kannattaa marssia kohti
ruukkukukkahyllyä. Esimer-
kiksi valkoinen joulutähti kes-
tää aivan varmasti itsenäisyys-
päivästä jouluaattoon, kunhan
se ei vahingossa sieppaa vetoa
avoimesta ikkunasta tai oves-
ta. Valkoinen, säännöllisestä
kastelusta ja sumutuksesta pi-
tävä atsalea on juhlakukista
ylellisimpiä, ja kuivissakin
oloissa hyvin kestävästä tuli-
latvasta löytyy itsenäisyyspäi-
vän tienoilla valkoisia lajiik-
keita.
Siniset kukat ovat punaisia
ja keltaisia harvinaisempia,
eikä niitä luontaisesti löydy-
kään aivan kaikista lajeista. Sen
vuoksi valkoisia joulutähtiä,
ruusuja, neilikoita ja krysan-
teemeja värjätään usein itse-
näisyyspäivän tienoilla sinisik-
si. Leikkokukat voidaan vär-
jätä imeyttämällä niihin väri-
liuosta tai kastamalla ne värii-
in. Ruukkukukat sen sijaan
yleensä värjätään suihkutta-
malla niihin erikoisväriä. Vär-
jäys itsessään ei juurikaan vai-
kuta kukan ikään.
Ritarinkukka kukkii
vaikka koko joulukuun
Kookkaasta ja komeasta ri-
tarinkukasta on kahdessa vuo-
sikymmenessä tullut suoma-
laisten suosituimpia jouluajan
kukkia. Kun vielä 1980-luvun
alussa ritarinkukkia viljeltiin
jouluksi vain muutamia kym-
meniä tuhansia, on määrä tänä
jouluna jo yli 800 000 kuk-
kaa. Tällä määrällään se on
ohittanut esimerkiksi perintei-
sen atsalean – noin 400 000 –
mutta ei vielä ole lähelläkään
joulutähden lukemia eli 2,3
miljoonaa.
Ritarinkukan suosion syitä
on lähinnä kaksi: se on ole-
mukseltaan upea ja erittäin pit-
kään kukkiva kasvi. Useimmi-
ten ritarinkukka on kotiin tuo-
taessa vasta nupuillaan tai en-
simmäinen kukka on vasta juu-
ri avautunut. On tavallista, että
jämäkän putken päässä sijait-
sevaan kukintoon avautuu kol-
mesta viiteen trumpettimaista
kukkaa. Kukat kestävät viikos-
ta kahteen, minkä jälkeen ne
kuihtuvat yksi kerrallaan. Sa-
manaikaisesti kukkaruukun
suojissa lymyävä, noin greipin
kokoinen sipuli on jo työntä-
nyt ylös toisen kukkavarren,
joka sekin kasvaa ja kukkii
parisen viikkoa. Jos kukkasi-
puli on oikein kookas, se saat-
taa työntää vielä kolmannen-
kin kukkavarren. Näin kukin-
ta kestää jopa toista kuukaut-
ta.
Suosituin ritarinkukka on
tietenkin punainen. Niiden
osuus on hyvin korkea, sillä
nyt jo yhdeksän ritarinkukkaa
kymmenestä on punaisia. Mui-
takin värejä on tarjolla, esimer-
kiksi valkoisia, vaaleanpunai-
sia, oransseja sekä kaksiväri-
siä. Kukat voivat lajikkeen
mukaan olla joko yksinkertai-
sia tai kerrottuja, melkein kuin
suurta ruusua muistuttavia.
Suomeen ritarinkukkien si-
pulit saapuvat syksyn aikana
Brasiliasta, Etelä-Afrikasta ja
Hollannista.
Viljelmillä sipulit on istutet-
tu ruukkuihin ja siirretty kas-
vihuoneisiin. Niiden lämmös-
sä ja kosteudessa levossa ole-
vat sipulit heräävät ja ryhtyvät
kasvattamaan kukkavarsia ja
lehtiä. Veden ja lämmön lisäksi
sipulit eivät muuta tarvitse-
kaan, sillä niissä on mukana
on kaikki kukintaan tarvittava
energia.
Kotona ritarinkukka ei tar-
vitse minkäänlaista hoitoa sa-
tunnaista kastelua lukuunotta-
matta. Se työntää aivan var-
masti kukkavartensa ulos si-
puleista, ja jo muutaman päi-
vän kuluttua kukista ensimmäi-
nen avautuu. Myöhemmin
vuorollaan putkahtavat seuraa-
vat kukkavarret. Ritarinkukasta
voi kaiken lisäksi saada myös
pitkäaikaisen ystävän, sillä ri-
tarinkukan kukittaminen uu-
delleen onnistuu helposti ko-
tioloissakin.
Ritarinkukan suosio on vakaa. Tänä vuonna sitä myydään
yli 800 000 kappaletta.
Joulu on valkoinen
lähes koko maassa
Liukkaus haittaa liikennettä, mutta...