Page 13 - Alueviesti_04_2006

Torstai tammikuun 26. 2006 13
Muinaisten metsätyö-
miesten elämä ei ole mi-
nulle tuttua. Itse asiassa
aidon kämpänkin olen
eläissäni nähnyt ja sisällä
käynyt vain kerran. Joskus
40-luvun jälkipuoliskolla
oli Karkussa isot hakkuut,
miehiä ja hevosia paljon
ja tietysti myös oikea tuk-
kikämppä. Paras kaverini
Mäkisen Teuvo sen tiesi ja
yhdessä lähdimme hiihte-
lemään kohti kämppää,
joka oli jossakin Vesisuon
maastossa Horniolla päin.
Oli päiväsaika ja miehet
metsässä. Kirjoitin yhteis-
koulussa siitä äidinkielen
tunnilla aineenkin, niin vai-
kuttava tuo käyntimme oli.
Viime vuonna kävin kat-
somassa elokuvan Koiran-
kynnen leikkaaja. Se ku-
vasi myös kämppäelämää
ja sitä elokuvaa suositte-
len muillekin.
Kalle Päätalon kirjat on
tietysti tullut kahlattua ja
sitä kautta tieto kämppä-
elämästä lisääntynyt.
Joku aika sitten eräs ys-
täväni täällä antoi minulle
kopion vanhasta kämppä-
laista - alkuperäinen on ai-
kanaan ollut kämpän sei-
nällä. Ja ymmärtääkseni
sitä on myös noudatettu.
Niin ainakin kertoi pape-
rin antaja, erään ukkoher-
ran tytär.
Tänä vanha kämppälaki
on vuodelta 1924. Lakipa-
perissa on suuren suoma-
laisen yhtiön nimi ja sitou-
mus noudattaa sitä toistai-
seksi. Vakuudeksi on alla
vielä ukkoherran nimikin.
Tätä lakia ei voi sanoa
kovin koukeroiseksi tai
muuten vaikeasti ymmär-
rettäväksi. Nykyisille lain-
laatijoille se kävisi hyvin-
kin näytteeksi, kuinka asia
kyllä voidaan sanoa ym-
märrettävästikin jos se on
ymmärrettäväksi ja nouda-
tettavaksi tarkoitettu.
Seuraavassa on laki mel-
kein kokonaisuudessaan.
Varotan jo etukäteen, että
kaunokieltä tässä ei ole,
mutta eipä sellaista taidet-
tu kämpässäkään puhua.
- Toisen omaisuuteen ei
saa koskea, vaikka se ei
olisikaan lukon takana.
Laki niinkuin
se luetaan!
- Jos omistaa sellaisen
työkalun, jota toisella ei ole
omasta takaa, on lainatta-
va tarvittaessa. Ei koske
puukkoa.
- Kämpässä on jokaisen
istuttava oman makuupai-
kan kohdalla.
- Jos on iskenyt naulan
omia vaatteitaan varten,
niin siihen ei saa toinen ri-
pustaa omiaan.
- Se sytyttää valkian pii-
siin jota paleltaa.
- Se noutaa vettä joka
sitä tarvitsee ja ämpäri on
tyhjä.
- Vesiavannon aukaisee
se, joka tarvitsee ensin vet-
tä.
- Ulkona, kämpän nur-
killa tai katoilla olevien li-
hojen ja läskien päälle ei
saa omiaan asettaa.
- Kämpän ovenpuolella
ei saa käydä paskalla.
- Jokaisen on käytettä-
vä omaa paskaraittia.
- Kämpän etuseinustal-
le ei saa kusta.
- Jokainen hevosporuk-
ka tekee vuorollaan niin
paljon yöpuita, että saa tu-
let illalla työstä tultua.
- Naiskokkiin ei saa ka-
jota, eikä hiipiä hänen vie-
reensä yöllä. Hän on rau-
hoitettu, vaikka itse olisi
halukas.
- Kello yhdeksän jälkeen
ei saa pitää kovaa ääntä.
- Omasta akastaan ei
suosita kenenkään puhu-
van huonoa tai rivouksia.
- Omat parseelit on pi-
dettävä tallipaikassa.
- Kukaan ei saa yöllä
kusta kämppään.
- Piereminen on sallit-
tua.
Tässäpä tätä kämppäla-
kia vuosikymmenten ta-
kaa.
Olisikohan siinä lakia
noudatettavaksi vaikkapa
kerrostaloissakin?
Timo Roos:
Historian suurimmat hir-
vituhokorvaukset on makset-
tu viime vuonna Pirkanmaal-
la. Pohjoisen Pirkanmaan
tuhot kolminkertaistuivat.
Pirkanmaalla hirvituhojen
pinta-ala on 437 hehtaaria,
kasvua edellisestä
vuodesta on 54 %. Kor-
vattavia kohteita on 115 kap-
paletta.
Metsänomistajien vahingot
ovat 390 200 euroa, josta oma-
vastuuksi jää noin 7 %. Kor-
vaussummasta 4/5 maksetaan
metsikön kasvu- ja laatutap-
piokorvauksina ja lopulla vii-
denneksellä tehdään uudelleen-
viljely joka kuudennella tuho-
hehtaarilla. Viljelyalat ovat
kuitenkin takavuosista pienen-
tyneet, koska pahastikin vahin-
goitettuja 2 - 3 metrisiä taimi-
koita ei voi enää täydentää tai
se on mahdotonta toistuvien
tuhojen vuoksi. Myöskään
kuusta ei voi istuttaa liian ka-
ruille maille. Koivun viljely
metsäalueille on käytännössä
mahdotonta korkean hirvikan-
nan vuoksi.
Pirkanmaan hirvituhot
kaikkien aikojen isoimmat
Tuhot
kolminkertaistuivat
pohjoisella Pirkanmaalla
Erityisen pahoja tuhot ovat
pohjoisella Pirkanmaalla: Vir-
roilla, Ruovedellä ja Parkanos-
sa, joiden osuus kaikista kor-
vauksista on 60 %. Virroilla
tehtiin peräti 30 vahinkoarvi-
oita, joiden vahinkoala on lä-
hes 200 hehtaaria ja korvaus-
summa yli 150 000 euroa. Kor-
vausmäärä on 40 % koko met-
säkeskuksen vahingoista, kun
Virtain yksityismetsien ala on
noin kymmenesosa Pirkan-
maan yksityismetsistä. Muita
pahoja vahinkokuntia ovat
Kangasala, Längelmäki, Ori-
vesi ja Tampere(Teisko). Va-
hinkoja esiintyi 21 kunnassa,
kun edellisenä vuonna niitä oli
26 kunnassa. Vahingot vähe-
nivät 20 - 30 % eteläisellä Pir-
kanmaalla, kun ne pohjoisosas-
sa kolminkertaistuivat.
Keskikoko 3,8 hehtaaria
Keskimääräinen korvattava
vahinko on 3,8 hehtaaria ja
korvaus 800 euroa/ha eli noin
3 000 euroa. Vahinkoalueiden
vaihteluväli on 0,5 ha:sta aina
37 hehtaariin. Suurimmat va-
hingot, tappiot ja korvaukset
aiheutuivat 2- 3 metrisistä par-
haassa kasvussa olevista män-
nyn taimikoista, joita vajaa-
tuottoisuudesta huolimatta ei
voi täydennysviljellä.
Tavoitteeksi 3 hirveä
/1 000 hehtaaria
Pirkanmaan metsäkeskuk-
sen mielestä hirvituhojen kes-
kittymistä tietyille alueille on
ratkaistava metsästyksellä eli
lupamääriä on kasvatettava tu-
hokeskittymäalueilla.
Talvikannaksi metsästyksen
jälkeen on pikaisesti pyrittävä
saamaan enintään 3 hirveä/1
000 hehtaaria.
Tällä kannalla hirvien met-
sässä aiheuttamat tuhot saa-
daan vähenemään ja mahdol-
listetaan metsänistutuksissa
muidenkin puulajien kuin kuu-
sen käyttö sekä samalla paran-
netaan myös liikenneturvalli-
suutta.
Talvella limakalvot kuivu-
vat ja ihoa kiristää. Kodeis-
sa ja työpaikoilla on syytä
seurata huoneilman lämpö-
tilaa ja suhteellista kosteut-
ta, sillä ne vaikuttavat ihon
ja hengitysteiden oireiluun.
Suhteellinen kosteusIlman
suhteellinen kosteus kertoo
prosentteina, kuinka suuri
osa ilmassa on vesihöyryä
siitä määrästä, joka siihen
voisi sisältyä ennen kuin höy-
ry tiivistyy vedeksi.
Ulkoilman suhteellinen kos-
teus on Suomessa lähes aina
korkea, tavallisimmin 60 – 90
%. Kesällä, lämmityskauden
ulkopuolella, sisätilojen suh-
teellinen kosteus seuraa ulkoil-
man kosteutta eikä siihen juu-
rikaan pysty vaikuttamaan.
Talvella ilman suhteellinen
kosteus on ulkona suuri, mut-
ta lämpimissä sisätiloissa ilman
suhteellinen kosteus laskee,
koska lämmin ilma sitoo enem-
män vesihöyryä kuin kylmä
ilma. Pakkaspäivinä ilman suh-
teellinen kosteus sisätiloissa
voi olla hyvinkin alhainen, jopa
vain 10 - 20 %.
Tavoiteltava
kosteuspitoisuus
Lämmityskaudella sisäilman
suhteellisen kosteuden tavoi-
Kuiva huoneilma ärsyttää
talvella ihoa ja hengitysteitä
teltava taso on 30 - 40 %. Mis-
sään tilanteessa lämmityskau-
della suhteellinen kosteus ei
saisi ylittää 45 %. Jos tämä pro-
senttiluku ylittyy, talon ulko-
vaipan kylmiin rakenteisiin voi
alkaa tiivistyä vettä. Kosteus-
vaurion syntyminen ei tällöin
ole kaukana. Liian alhainen
kosteus taas kuivattaa limakal-
voja ja ihoa sekä voi aiheuttaa
ärsytysoireita etenkin allergi-
sille ja astmaattisille ihmisil-
le.
Mikä avuksi?
Jos ilma tuntuu kuivalta,
pölyiseltä ja tunkkaiselta, voi
syynä olla liian korkea sisä-
lämpötila. Lämpötilan pudotus
21 - 22 asteeseen tuo jo helpo-
tusta kuivuuden tunteeseen. Jos
kuitenkin lämpötilan pudotuk-
senkin jälkeen ilma edelleen
tuntuu kuivalta, voi harkita il-
mankostuttajan ostamista. Il-
mankostuttajaksi on suositel-
tavaa hankkia höyrystävä il-
mankostutin. Tämä siksi, että
höyrystävässä ilmankostutti-
messa mikrobikasvuston kas-
vuolosuhteet ovat epäsuotui-
simmat. Kostuttimen puhtau-
desta ja kalkinpoistosta on eh-
dottomasti huolehdittava, eli
vesi on vaihdettava ja kalkki-
ym. saostumat on poistettava
säännöllisesti.
Kostutus ei milloinkaan saa
olla niin runsasta, että esimer-
kiksi kylmille ikkunapinnoille
alkaa tiivistyä vettä. Aina kun
käytetään ilmankostutinta, tu-
lee samalla seurata ilman kos-
teuspitoisuutta kosteusmittaris-
ta.
Halvimmat mittarit eivät
aina kuitenkaan ole luotetta-
via. Lisäksi esimerkiksi ns.
hiushygrometrit saattavat van-
huuttaan jämähtää paikoilleen
näyttämään yleensä liian kor-
keita kosteuspitoisuuksia. Pai-
koilleen jämähtäneen hiushyg-
rometrin voi saada jälleen toi-
mimaan käärimällä se koste-
aan pyyhkeeseen ja laittamal-
la nyytin pariksi tunniksi muo-
vipussiin: tällöin mittarin tuli-
si näyttää 100 %. Vastaavasti
viemällä mittari kuumaan sau-
naan, pitäisi sen (ainakin läm-
mityskaudella) näyttää alle 20
%.
Jos sisäilmassa 45 % raja-
arvo ylittyy lämmityskaudel-
la, kannattaa miettiä mahdol-
lista syytä.
Syynä voi olla riittämätön
ilmanvaihto tai suuri kosteus-
kuormitus, esimerkiksi runsas
veden käyttö tai vaatteiden
kuivatus sisätiloissa. Tällöin on
parannettava ilmanvaihtoa tai
vähennettävä kosteuskuormi-
tusta.
Kiikan Työväenyhdistyksen...
Jatkoa sivulta 11
Jatkuu sivulla 23
Vuosi 1918
Tapahtumat etenivät Suo-
messa vääjäämättömästi
vuoden 1917 aikana. Suo-
men elintarviketilanne alkoi
nopeasti heikentyä vuoden
1917 aikana, kun viljan tuon-
ti lopetettiin Venäjältä. Työ-
väenyhdistykset järjestivät
myös Kiikassa huonon elin-
tarviketilanteen merkeissä
kansalaiskokouksia. Alku-
syksystä 1917 Kiikkaan pe-
rustettiin järjestyskunta eli
suojeluskaarti.
Punakaarti perustettiin
Kiikkaan marraskuussa
1917. Punakaartiin kuului
ennen kansalaissotaa 130
jäsentä, kun esim. kunnan
työväenyhdistyksiin kuului
joulukuussa 1916 yhteensä
80 jäsentä. Kaartin päällik-
könä toimi palstatilallinen
Frans Tupakivi Talankyläs-
tä.
Kiikan sisäiseen tilanteen
jännitystä lisäsi osaltaan
myös se, että Kiikkaan oli
majoitettu patalijoonan vah-
vuinen venäläisten sotilaiden
osasto, joka sisälsi noin kuu-
sisataa miestä. Venäläisiä
sotilaita oli majoitettuna
mm. KinnalanTyöväentalol-
le, jonka vuoksi Kiikan Työ-
väenyhdistys joutui toimi-
maan tällöin muualla.
Kansalaissodan alkaessa
Kiikka joutui muun Etelä-
Suomen tapaan punaisten
haltuun. Viimeiset venäläi-
set sotilaat poistuivat Kiikas-
ta tammi-helmikuun taittees-
sa 1918.
Punaisten perustivat
Kiikkaanmm. oman kunnal-
lisen päätöksentekojärjestel-
män ja poliisilaitoksen sekä
oikeuslaitoksensa, vallanku-
mousoikeuden.Vallankumo-
usoikeus ehti vallassaoloai-
kanaan käsitellä vain muu-
taman jutun, jotka koskivat
esim. valkoisten avustamis-
ta, suojeluskuntaan kuulu-
mista ja elintarpeiden kät-
kemistä. Tuomiot olivat sak-
koja tai vankeutta. Pääosa
punakaartilaisista toimi pai-
kallisissa vartiointitehtävis-
sä ja ainoastaan kymmenen,
kaksikymmentä kaartin jä-
sentä taisteli Suodenniemen,
Mouhijärven ja Karkun rin-
tamilla.
Valkoiset saivat Kiikan
haltuunsa huhtikuussa 1918.
Kansalaissodassa ja sen jäl-
keenmenehtyi 74 kiikkalais-
ta punaisten tappioita tutki-
neen tutkimusprojektin tie-
tojen mukaan.
Vakaumuksena
puolesta kuolleita
Eri työväenyhdistysten
tappioista tietoja on saata-
vista vain terroritilastoista.
Niiden mukaan Kiikan Työ-
väenyhdistyksen jäsenistä
menehtyi kansalaissodassa
13 henkilöä, Jokisivun 11,
Illon seitsemän, Kiimajärven
neljä sekä yksi nuoriso-osas-
ton jäsen. Lisäksi terroriti-
lastoissa mainitaan 11 hen-
kilöä puolueeseen kuulu-
neeksi, mutta heidän yhdis-
tyksestään ei ole mainintaa.
Terroritilaston osittain epä-
varmojen tietojen mukaan
kansalaissodassa menehty-
neistä oli yli puolet eli 47
henkilöä puolueen jäseniä.
Raskaista henkilötappi-
oista huolimatta kaikkien
neljän työväenyhdistyksen
toiminta käynnistyi vuoden
1919 aikana. Tilanne kan-
salaissodan jälkeen koettiin
työväestön piirissä kuitenkin
niin hankalaksi, että ilmei-
sesti Kiikkan ja Jokisivun
työväenyhdistysten yhdistä-
mishanke eteni aina yhdis-
tysten johtokuntiin asti.
Muun järjestötoiminnan
ohella työväenyhdistyksissä
harjoitettiin erityisesti 1920-
luvulla laajaa ja varsin mo-
nipuolista kulttuuritoimintaa.
Ilmeisesti kaikilla kiikkalai-
silla työväenyhdistyksillä oli
omat näytelmäryhmänsä.
Kiikassa järjestettiin
myös säännöllisesti vappu-
juhlia. Juhlien pyrittiin pitä-
mään vuorovuosina kullakin
työväentalolla, mutta ajoit-
tain pidettiin päällekkäisiä
juhlia kunnan eri puolella.
Työväenyhdistykset pitivät
yhteisiä vappujuhlia vielä
sodan jälkeen, vaikka Joki-
sivun yhdistys oli siirtynyt
SKDL:lään
Kiikan Työväenyhdistyk-
sen toimintaa ativoi jossain
määrin aina 1920-luvulta al-
kaenKiikanOsuuskauppa ja
myöhemmin Keski-Sata-
kunnanOsuusliike. Liikkeen
päätoimipaikka sijaitsi Kii-
kassa ja osa liikkeen henki-
löstöstä johtajistoa myöten
osallistui työväenyhdistysten
toimintaan.
1930-luvulla Suomessa
alkoi pula-aika ja Lapuan
liikkeen toiminta alkoi hai-
tata työväenyhdistysten toi-
mintaa. Lapualaisten painok-
sen jälkeen kunnanvaltuutet-
tu Kalle Leino joutui eroa-
maan v. 1930 Kiikan val-
tuustosta.
Ilmeisesti lamasta ja La-
puan liikkeestä johtuen Kii-
kan työväenyhdistyksen jä-
senmäärä laski 1930-luvul-
la. Samalla myös yhdistyk-
sen toiminta heikentyi. Kii-
kan Työväenyhdistykseen
kuului v. 1931 enää 10 jä-
sentä, eikä neljään Kiikan
työväenyhdistykseen kuulu-
nut yhteensä enää kuin 36
jäsentä.
Sota ja sen
jälkeinen aika
Kun sota sitten marras-
kuussa 1939 alkoi, Kiikan
Työväenyhdistyksen toimin-
ta loppui lähes kokonaan.
Välirauhan aikana yhdistyk-
sessä oli pientä toimintaa,
mutta täydellisesti toiminta
pääsi käynnistymään vasta
sodan päättymisen jälkeen
vuoden 1944 loppupuolella.
Sodan jälkeen toiminta
alkoi vilkkaana ja yhdistyk-
siin liittyi runsaasti uusia jä-
seniä, esim. Jokisivun Työ-
väenyhdistykseen liittyi al-
kutalven 1945 aikana 80
uutta jäsentä. Vaikka Kii-
kan Työväenyhdistyksen jä-
senmäärästä ei ole tietoja, on
ilmeisestä, että yhdistyksen
jäsenmäärä lähenteli silloin
sataa. Monessa kunnassa
työväenyhdistykset olivat
aloitteentekijöitä työväen ur-
heiluseurojen perustamises-
sa. Kiikkaan perustettiin lä-
hinnä JokisivunTyöväenyh-
distyksen jäsenten toimesta
maaliskuussa 1945 Voimis-
telu- ja Urheiluseura Kiikan
Veto, jonka toiminta oli lä-
hes 1960-luvulle asti vilkas-
ta.
Sodan jälkeen työväen-
yhdistysten toiminnan vil-
kastuminen heijastui myös
vaaleihin. Työväenpuolueet
saivat ensimmäiseksi kerran
v. 1946 Kiikan valtuustoon
enemmistön. Valtuuston pu-
heenjohtajana kyseisenä
vuonna toimi Kiikan Työ-
väenyhdistyksen jäsen ja
myöhemmin myös työväen-
yhdistyksen sihteerinä toimi-
nut myymälätarkastaja Han-
nes Laitinen. Myös ilmeises-
ti Kiikan Työväenyhdistyk-
seen kuulunut Keski-Sata-
kunnanOsuusliikkeen toimi-
tusjohtaja Tuure Tähtinen
toimi kunnallislautakunnan
eli kunnanhallituksen pu-
heenjohtajana vuosina 1946
– 1947 ja 1952.
Jatkoa sivulta 5
Psykiatrian uudisrakennuk-
sen tarpeen selvittäminen on
tullut ajankohtaiseksi, koska
Hyrkin alueen kiinteistöissä on
käyttämätöntä, nykyiseen sai-
raalatoimintaan tarpeetonta ja
muuhun toimintaan vaikeasti
hyödynnettävää tilaa. Lisäksi
kiinteistön korjaustarpeet tule-
vat lähivuosina lisääntymään
merkittävästi. Uudisrakennuk-
sen avulla käyttötalouteen on
mahdollista saada säästöjä mm.
energiasta, kiinteistön yllä- ja
kunnossapidosta ja kuljetuksis-
ta sekä synenergiaetuja voima-
varojen käyttöä tehostamalla
mm. erityistyöntekijöiden, sih-
teerien ja sairaalahuoltajien
osalta. Potilaat saavat nykyai-
kaiset hoitotilat, laboratorio- ja
kuvantamispalveluiden saata-
vuus paranee ja lääkäripäivys-
tys on mahdollista järjestää toi-
mivasti. Psykiatrian osastoryh-
män sijoittumisesta kantasai-
raalan yhteyteen rakennetta-
vaan lisärakennukseen on val-
mistunut esiselvitys keväällä
2005.
Pirkanmaan sairaanhoitopii-
ri haluaisi luopua kiinteistöis-
tä mahdollisimman aikaisessa
vaiheessa. Hyrkin sairaala-alu-
een välittömässä läheisyydes-
sä on kaupungin maa-alueita,
jotka on maankäytöllisistä syis-
tä järkevää liittää osaksi Hyr-
kin alueen suunnittelua ja ko-
konaisratkaisua. Kaupungilla
on mahdollisuus yhteistyön
avulla saada aikaan monipuo-
lisempia vaihtoehtoja kaupun-
gin palvelutarjonnan kehittä-
miseen tarkastelualueen laajen-
tuessa.
Pirkanmaan sairaanhoitopii-
rin talousjohtaja, tilakeskuksen
johtaja, Vammalan aluesairaa-
lan johtava lääkäri ja hallinto-
johtaja sekä Vammalan kau-
punginjohtaja ja apulaiskau-
punginjohtaja ovat viime syk-
syn aikana valmistelleet han-
ketta Hyrkin alueen uudiskäy-
töstä. Työryhmä jatkaa nyt siis
hankkeen ohjausryhmänä ja
valvoo hankkeen toteuttamis-
ta.
Eurojarru Hyrkin alueelle? Uusi sairaala...