Page 13 - Alueviesti_16

Torstai huhtikuun 20. 2006

13

Tulin syksyllä 2005 vaih-

to-opiskelijaksi tänne San

Sebastianiin, Pohjois-Espan-

jaan. Se sijaitsee Guipuzco-

an maakunnassa Baskimaan

itsehallintoalueella Biskajan-

lahden rannalla. Matkaa

Ranskan rajalle on vajaat 20

kilometriä.

Matkaan lähdin avoimin

mielin: tutustumaan uuteen

maahan, sen kulttuuriin, tapoi-

hin ja opiskelemaan espanjan

kieltä. Puolivuotiskauteni Es-

panjassa ei ole vain turistina

pyörimistä vaan myös normaa-

lia arkipäiväistä opiskelua Uni-

verdidad de Deustossa.

Voin lainata laulun sanoja

ja sanoa, että lähdin matkaan

”laukussa leipää ja piimää

vaan”. Jotain pientä mukaan

tuli kuitenkin otettua, niin kuin

naisilla yleensä on tapana. Es-

panjan kielen taito olisi ollut

yksi niistä tärkeimmistä, mut-

ta sellaista ei ollut tullut han-

kittua kuin se, mitä olen opis-

kellut ammattikorkeakoulussa

kuuden opintoviikon verran.

Oikeastaan olen pärjännyt niil-

lä taidoilla yllättävän hyvin.

Luennolla ollessani huo-

maan kuitenkin, että ei sitä

kieltä vielä niin kovin hyvin

osaa. Suurin osa tiedosta me-

nee suoraan harakoille, jos ne

harakat vain tajuaisivat käyt-

tää huonoa tilannettani hyö-

dykseen. Kun kieltä todella tar-

vitsee, niin silloin huomaa sen,

kuinka paljon sitä oikeastaan

osaakaan.

Yhtäläisyyksiä ja eroja

Asun keskustassa aivan ka-

tedraalin lähellä. Kouluunkin

kävelee alle kymmenessä mi-

nuutissa, ainakin sen ainaisen

kiireen kanssa. San Sebastia-

nin campuksella on kokoa 28

000 neliömetriä. Koulu on je-

suiittojen ylläpitämä yksityis-

koulu. Koulualueen keskellä

on kolmetorninen rakennus.

Vasta kun sitä katsoo tarkem-

min, niin huomaa, että se on

kirkko. Uskonnollisuus ei kui-

tenkaan ole mitenkään muu-

toin havaittavissa koulun alu-

eella.

Opiskeleminenkaan ei suu-

resti suomalaisesta poikkea.

Täällä opintovuosi on jaettu

kahteen osaan: syys- ja kevät-

lukukauteen, kuten Suomessa

oli ennen jaksojärjestelmään

siirtymistä. Jotkin luokat saat-

tavat olla hyvin suuria, jopa

noin sadan opiskelijan ryhmiä.

Siksi opettajalla on usein rin-

nassaan pieni mikrofoni. Yli-

opistossamme luennot eivät

oikeastaan ole luentomaisia

vaan normaaleja oppitunteja

kuten Suomessa.

Mielestäni opettajat esiin-

tyvät täällä aivan kuin he oli-

sivat huippuluokan luennoitsi-

joita; luulen, että se johtuu jon-

kinlaisesta rentoudesta heidän

esiintymisessään. Suomalaiset-

han ovat tunnetusti esiintyes-

sään melko jäykkiä. Monet

opettajat saavat luennoista mie-

lenkiintoisia jo hyvillä esiin-

tymistaidoillaan sekä huumo-

rillaan.

Monesta kurssista selviää

opettajan tekemillä muistiinpa-

noilla, joita saa koulun kirja-

tavarakaupasta huomattavasti

halvemmalla kuin jos kurssil-

le olisi jokin kirja. Valinnai-

suutta opiskeluaineissa ei mie-

lestäni täällä ole kovinkaan

paljon. Ne ovat enemmänkin

vapaa-ajan aktiviteetteja.

Koulussa on ruokala. Val-

tio ei kuitenkaan tue ruokailua

mitenkään niin kuin Suomes-

sa. Tosin täällä ruoka ei ole

niin kallista kuin Suomessa, ja

on eri opiskeluajat. Vanhem-

mat opiskelijat aloittavat aa-

mulla aikaisintaan klo 8.00 ja

lopettavat klo 14.00. Siihen

aikaan vasta alkavat ensimmäi-

sen vuoden opiskelijoiden tun-

nit ja ne loppuvat noin klo

20.00. Eniten minua ovat pis-

täneet silmään tupakka-auto-

maatit. En ainakaan osaisi ku-

vitella, että sellaisia olisi Suo-

men kouluissa.

Täälläkin on suuri tietoko-

neluokka. Tosin koneet eivät

ole niin hyviä kuin Satakun-

nan ammattikorkeakoulussa

Huittisissa. Koneissa ei ole ol-

lenkaan kaiuttimia, ja melko

usein on vaikeuksia nettiyhte-

yksissä. Tietokoneluokka on

usein melko täynnä siitä huo-

limatta, että oppilaat saavat

koululta omat kannettavat tie-

tokoneet ja siesta-aikaan luok-

ka on suljettu.

Espanjalaiset ovat tunnet-

tuja vaatetuksestaan. Espanja-

laiset nuoret pukeutuvat muo-

dinmukaisesti. Kouluunkin

pukeudutaan tarkasti. Suomes-

sa vastaavasti pukeudutaan

enemmänkin iltarientoihin läh-

dettäessä.

Eniten olen kuitenkin kiin-

nittänyt huomiota siihen, mi-

ten tyylikkäästi ikäihmisetkin

ovat laittautuneet.

Shoppailijalle Espanjassa

löytyykin paljon valinnan va-

raa aina nuorten suosimista

halpavaateketjuista kalliisin

merkkeihin, kuten Cucci ja

Prada.

Dubbausta

Täällä kaikki tv-ohjelmat on

dubattu espanjaksi. Siinäkin

oppii kieltä, mutta olen usein

ajatellut, kuinka hienoa koti-

maassani on, kun yleensä oh-

jelmat ja elokuvat kuulee al-

kuperäisversioina tekstityksen

kera.

Muistan vielä tuon hienon

hetken, jolloin tajusin osaava-

ni lukea: ymmärsin kaiken mitä

ohjelman tekstityksessä luki.

Englannin kielen taidostani

voin osittain kiittää myös tele-

visiota.

Espanjassa osataan vähän

kieliä suomeen verrattuna.

Alussa olisin halunnut asioi-

dessani käyttää englantia, mut-

ta harvoin kukaan sitä osasi.

Kansalliset identiteetit

Itse sulaudun melko hyvin

espanjalaisten joukkoon, aina-

kin ennen kuin avaan suuni ja

alan puhua.

Suomalaiset

mielletään

usein ulkomailla vaaleiksi,

mutta itse kuitenkin olen mel-

ko tumma näihin ennakkoluu-

loihin verrattuna. Esimerkiksi

kadulla minulta on hyvin usein

alettu kysyä tietä, joten ihan

turistilta en sitten varmaan ai-

nakaan näytä.

Täällä olen tutustunut mo-

niin muista maista tuleviin

vaihto-opiskelijoihin. Siellä

huomaa kuinka samanlaisia

loppujen lopuksi olemme. Tie-

tenkin aina jotain kansallisia

piirteitä jokaisesta löytyy, ja

niille olemme oppineet naura-

maan.

Mielestäni on hassua, miten

eri puolilla maailmaa ihmisil-

lä on samantapaisia ennakko-

luuloja.

Suomesta muut vaihto-opis-

kelijat tiesivät saunan, kylmyy-

den sekä suomalaisten juoma-

tavat.

Eräissä bileissä, joissa olin

muutaman muun suomalaisen

vaihto-opiskelijan kanssa, eräs

espanjalainen sanoi, että suo-

malaiset näyttävät olevan hy-

vin ”tranquilo”, siis olimme

rauhallisia ja istuimme vain

jutellen.

Tässä suhteessa pystyin täyt-

tämään heidän ennakkoluulo-

jaan meistä suomalaisista. To-

sin yksi suomalaisista huo-

mautti poikaystävästäni, joka

kierteli ympäriinsä ja puhui

muiden ulkomaisten kanssa.

Siihen vain sanoin, että hän

onkin suomenruotsalainen. Ja

taas nauroimme, kun vahvis-

timme ennakkoluuloja!

Kun suomalaiselta kysytään,

osaako hän ruotsia, niin hän

vastaa noin kuuden opiskelu-

vuoden jälkeen ettei osaa.

Kun taas italialaiselta kysy-

tään, osaako hän suomea, sa-

noo italialainen kyllä ja lisää

perään ”kiitos” huonolla suo-

men kielellä lausuttuna ja on

kovin ylpeä osaamisestaan.

En itse ainakaan kokenut

mitään kulttuurishokkia Espan-

jaan saapuessani.

Luulen, että Euroopassa ol-

laan ja eletään melko saman-

tapaisesti huolimatta siitä,

asuuko etelässä vai pohjoises-

sa.

Suurimmat erot mitä huo-

masin, tietysti kielen lisäksi,

olivat siesta-aika, uskonnolli-

suus, kaduilla olevat kerjäläi-

set sekä ruoka- ja juomakult-

tuuri.

Katri Alifrosti

tradenomiopiskelija,

Informo

SAMK, Huittisten

toimipiste

Maassa maan tavalla -

kunhan ne tavat osaa!

”Vaihtarina” Espanjassa

OSA 1

Kirjoittaja Katri Alifrosti Barcelonassa, kuuluisassa Park Guellissa.

Monte Ulialta aukeaa upea näkymä kaupungin rannoille. Kuvassa lähimpänä Monte Urgull, taaimpana Monte Igueldo.

Yliopisto Universidad de Deuston keskellä sijaitsee jesuiittojen kirk-

ko.

Sagrado Corazon -patsas on 30-metrinen, ja se sijaitsee Monte Ur-

gullin huipulla. Se näkyy melkein joka puolelle kaupunkia.

San Sebastianin kuuluisa Concha-ranta sekä Santa Clara -saari.

Page 13 - Alueviesti_16_2006