Page 16 - Alueviesti_24

Keskiviikko kesäkuun 14. 2006

16

Vieraisilla Marinmaassa

Allekirjoittaneelle tuli

mielenkiintoinen tilaisuus,

kun kuulin mahdollisuudes-

ta päästä Marinmaahan

suuntautuvalle matkalle.

Matkatoveriksi sainVamma-

lasta lehtori Pertti Seppäsen.

Muut parikymmenhenkisen

ryhmän jäsenistä tällä tou-

kokuisella matkalla olivat

lähinnä keski-Suomesta.

Vuosikymmeniä elänyt osit-

tain ammattiin liittyvä kiin-

nostukseni sukukansoihin ja

–kieliin oli varsinainen mo-

tiivi matkantekoon.

Turistimatkat Suomesta Ma-

riin ovat harvinaisia, ja aina-

kin pääkohteessamme Untson

kylässä olimme ensimmäinen

matkailuseurue; toki tutkijoita

ja opiskelijoita on käynyt eri

puolilla tätä entisen Turun ja

Porin läänin kokoista tasaval-

taa. Marit asuvat meistä aika

kaukana, keski-Volgalla. Etäi-

syyttä on Pietarista yli vuoro-

kausi junassa ja bussissa tai yli

850 km Moskovasta. Kuudes-

tasadastaseitsemästäkym-

menestätuhan-nesta marilai-

sesta asuu eri puolilla nimik-

kotasavaltaansa vain vähän alle

puolet. Tasavallan väestöstä

(720 000) on noin 43 % ma-

reja . Venäjänmaan tapaan

Marinkin maisemassa on

enemmän tai vähemmän met-

sää tai peltoja ja niittyjä ja sit-

ten muutaman sadan tai tuhan-

nen asukkaan kylä, jossa talot

on järjestetty ruutukaavan mu-

kaisesti.

Aluksi retki suuntautui Pie-

tariin ja sieltä matkustettiin ju-

nalla 20 tuntia Kirovin (ent.

Vjatkan) alueen Kotelnitsiin,

joka alkuaan oli marilaisalu-

etta. Seudulta on löydetty iki-

aikaisia fossiileja ja jäänteitä

dinosauruksista, ja niin tutus-

tuimmekin aluksi mielenkiin-

toiseen dinosaurusmuseoon.

Siellä oli mm. amerikkalais-

ten tiedemiesten konstruoima

dinosaurus sapiensin kuva. Jos

dinosaurukset eivät olisi yht-

äkkiä hävinneet, olisi ehkä

meikäläisen Homo sapiensin

tilalla moinen älykkö.

Ensimmäiset marilaiset ky-

lät ohitimme viiden tunnin lin-

jurikyydissä jo Kirovin alueel-

la. Auton ikkunan läpi ei alle-

kirjoittanut osannut niitä erot-

taa vastaavista venäläiskylis-

tä, mutta asiantuntevana mat-

kan järjestäjänä opas tiesi asi-

an. Marij El Respublika –kyltti

pysähdytti bussin, ja moni kä-

väisi jo muutaman askelen

päässä mareissa valokuvaami-

sista puhumattakaan. Sitten

taas ohi kylien.

Oppaan mukaan toisissa

asuu pääasiassa mareja, toisissa

lähinnä venäläisiä ja monessa

kylässä on seka-asutusta. Usein

myös kylien nimistä saattoi

päätellä kylien ainakin aikai-

semmat kansallisuussuhteet.

Russkaja Ruja, Mari Ruja,

Mari-Usem –tyylisiä nimiä

löytyy useita tarkasta kartasta.

Suomen kieli kiinnostaa

Pääkaupungissa

Joskar-

Olassa ohitimme paikallisen

presidentin komean virkatalon.

Ensimmäinen varsinainen koh-

teemme oli yliopiston suoma-

lais-ugrilaisen kielitieteen osas-

to, jossa meitä odotti opetta-

jansa Valentina Gavrilovan

johdolla toistakymmentä suo-

men kielen opiskelijaa, joista

vain yksi oli poika. Ryhmäm-

me sai kokea aidon tunnelmal-

lisen hetken, kun kukin opis-

kelija vuorollaan esitti suomen-

kielisen runon tai tekstikatkel-

man ja kun välillä kaikki yh-

dessä lauloivat Soittajapaimen-

ta tai Krokotiili Genaa, suo-

meksi tietysti, ja yhtä varmas-

ti haitarin säestyksellä. Kuu-

limme kansanrunoa, Eino Lei-

noa, V.A.Koskenniemeä ja

Aulikki Oksasta ja Juice Les-

kistä ynnä muuta (Viimeisintä

villitystä ei vielä ollut olemas-

sa). Sitten pääsimme oikein

konkreettiseen kosketukseen,

kun lopuksi kaikki yhdessä lau-

loimme Suomen ja Venäjän ys-

tävyyshitiksi kohonneen Rul-

laati rullaa.

Opiskelijoiden kielitaito

vaihteli melkoisesti, mutta oli-

vathan he suorittaneet tähän

mennessä eri määrän tasokurs-

seja, joita kaikkiaan on viisi.

Useimpien tavoitteena on kie-

lenkääntäjän tai tulkin työ. Li-

säksi kaikki opiskelivat mui-

takin kieliä, lähinnä englantia.

Toivottavasti työtä löytyy heil-

le tältä saralta. Kaikilla ei kui-

tenkaan ole tavoitteena suomen

taito, sillä eräskin tyttö kertoi,

että yliopistossa hän opiske-

lee eestiä ja vain omin päin

suomea.

Tapasimme näitä opiskeli-

joita myös yhteisessä illanvie-

tossa. Pöytäämme sattunut tyt-

tö lienee tyypillinen ”cityma-

rilainen”. Hänen marinkieliset

vanhempansa olivat kotoisin

maalta, mutta kaupungissa asu-

van perheen kotikielenä oli ve-

näjä. Tyttöjä odotti ihan lähi-

tulevaisuudessa viikon matka

Suomeen.

Moderni, kehittyvä

kaupunki

Joskar-Olassa on noin 300

000 asukasta, joista tilaston

mukaan mareja on lähes nel-

jännes. Kaupunki on kaunis ja

siellä on paljon vihreitä puis-

toja. Venäjällä kaupunkikuvaan

kuuluva komea esplanadityyp-

pinen puisto muistomerkkei-

neen oli täälläkin. Puisto ja sitä

Marin kielen tunti alkaa.

Kylän voimamies Gennadi Grigorjev vammalalaisten kes-

kellä ompelimon edustalla. Vasemmalla kirjoittaja, Pentti

Lahtinen, oikealla matkakumppani Pertti Seppänen.

”Muistopuu isänmaan puolustajille” pikku uhrilehdossa

Joshkar-Olan sotamuistomerkin yhteydessä.

Perillä Untshossa meitä olivat vastassa mm. nämä kansal-

lispukuiset marilaisnaiset.

Viiden kylän yhteinen uusi koulurakennus on avajaisia vailla. Edessä vanhan koulun

sivurakennuksia.

Untshon kylän raittia.

Tataarikylän ruokalan myymälä.

Suomen kielen opiskelijat laulavat.

Pohjoisen suunnalta Marinmaa alkaa tästä.

reunustava katu on nimetty en-

simmäisen marinkielisen kir-

jailijan, vuonna 1938 marilais-

sivistyneistön vainoissa me-

nehtyneen Sergei Tsavanin mu-

kaan. Sotamuistomerkkien li-

säksi puistossa on iso muisto-

merkki Tsernobylin, Semipa-

latinskin, Novaja Zemljan ym.

ydinkatastrofien uhrien muis-

tolle sekä poikkeavana erikoi-

suutena pieni marilainen oto,

uhrilehto, jossa oli vain yksi

”muistopuu isänmaan puolus-

tajille”.

Julkinen liikenne hoidetaan

paljolti trolley-busseilla. Vam-

malalaiseen silmään tarttui uusi

monitoimihalli, jossa on mm.

jää- ja uimahallit. Hallin vie-

ressä

oli

valtava

rakennustyömaa.Kadunnimet

olivat aina kaksikieliset, mut-

ta liikeiden nimet vain venä-

jäksi ellei sitten loistanut lati-

naisin kirjaimin vaikkapa Eu-

rospar.

Yleisvaikutelmaksi jäi kuva

modernista, kehittyvästä kau-

pungista.

Käynti tataarikylässä

Seuraavana päivänä matka-

simme maalaiskohteeseemme

Untson kylään. Matkalla ohi-

timme useita kyliä: Sovetski,

Kune-erÉ Nur-solan, ”nurmi-

kylän”, kohdalla pysähdyim-

me. Kun yleensä venäjänmaa-

laisessa kylässä on ortodoksi-

nen kirkko ja tataarikylissä

moskeija, niin marilaiskylän

ulkopuolella voi olla oton, uh-

rilehto.

Nursolan otoa tyydyimme

katselemaan laajan pellon toi-

selta syrjältä. Taas kyliä, toi-

silla kaksikielinen nimikilpi: Ir-

mutsat/Jermutsat.

Sitten poikkesimme noin

tunniksi marinmaalaiseen Pa-

rangan tataarikylään. Ihan fik-

su paikka. Viihdyimme kylän

ruokalassa tunnin verran pik-

ku ostoksia tehden, joimme

kahvit, toiset maistelivat pivaa

(Baltikaa muslimikylässä!),

moni osti tuliaisiksi kananmu-

nista, sokerista ja hunajasta teh-

tyä tataariherkkua tsaktsakia.

Kävi ilmi, että tässä siistissä

kylässä oli kaukolämpöjärjes-

telmä ja että olimme ensim-

mäiset ulkomaalaiset, jotka oli-

vat poikenneet heitä katso-

maan. Väki ei kuitenkaan vai-

kuttanut miltään ”mettämaalai-

selta”, vaikkakin osa -mutta

vain osa -ostoksista piti käydä

vanhaan neukkutyyliin ensin

kassalle sitten tiskille .Kun sa-

noin ystävälliselle kahvinjaka-

jalle, että tämä kaupanteko

menee vähän vanhaan tyyliin,

hän ihmetteli, mikä siinä on

vanhanaikaista. Uudennäköi-

seen moskeijaan emme pääs-

seet, kun vanha imaami sanoi

avaimen olevan muutaman ki-

lometrin päässä asuvalla po-

jallaan, joka on uusi imaami.

Kylän voimamies

Ja vihdoinkin, ohitettuamme

vähän aikaisemmin Iletin ve-

näläiskylän, ilmestyi taulu, jos-

sa luki kahdella kielellä: Sho-

runzha/Untso, joista edellinen

on venäjässä käytetty tataari-

laisperäinen ja jälkimmäinen

marilainen nimi. Vastassa oli

kylän joviaalinen primus mo-

tor, maatalousarttelin (eli ent.

kolhoosin) johtaja Gennadi

Grigorjev ympärillään mm. ko-

vasti koreisiin marilaispukui-

hin sonnustautunut naisväki.

Grigorjev on lisäksi kansan-

edustaja Marin tasavallan par-

lamentissa. Muutamaa viikkoa

ennen käyntiämme hän oli vie-

raillut Suomessa, jonka edus-

kuntatalossa mm. puhemies

Paavo Lipponen oli ottanut hä-

net vastaan. Aluksi tutkittiin

kylän ompelimo, joka valmis-

taa pääasiassa marilaisia kan-

sanpukuja, liinoja yms. Juuri

nyt oli saatava jollekin esiin-

tyjäryhmälle valmiiksi tilaus,

niin että meille jäi pääasiassa

vain erilaisia liinoja. Tutus-

tuimme sitten paikkaan, joka

oli venäjäksi Biblioteka ja ma-

riksi Kniga pörtso eli venäjän

kniga tarkoittaa kirjaa ja suo-

malais-ugrilainen pörtso on

pirtti.

”Kirjapirtin” seinällä oli ko-

tikylän pojan Tihon Jefremo-

vin kuva. Tämä Tihon on ma-

rin kirjakielen perustaja, ja hä-

nen mukaansa kylän pääkatu

on nimeltään Tihon Jefromov

urem eli venäläisittäin ulitsa.

Tosin tämän niittymarin kirja-

kielen ohella on toinenkin kir-

jakieli, nimittäin vuorimari.

Kirjastossa me vammalalaiset

luovutimme muistoksi vierai-

lustamme tuoreen Vammala-

kuvakirjan.

Jatkuu sivulla 25

Page 16 - Alueviesti_24_2006