Page 10 - Alueviesti_43

Keskiviikko lokakuun 25. 2006

10

Eliniän piteneminen

on tuonut meille suoma-

laisille lisää terveitä vuo-

sia. Näin kertoo tuore

tutkimus. Varsinainen

vanhuus alkaa vasta

n.80-vuotiaana, eikä kai-

killa vielä silloinkaan.

Tutkimuksen mukaan

myöskään raihnaisuus-

vaihe, jolloin tarvitaan

enemmän hoitoja, ei pi-

tene eliniän pitenemisen

myötä (VATT; Pekka

Parkkinen).

Meitä pelotellaan jatkuvasti vanhusväestön kas-

vun tuomilla valtavilla lisäkustannuksilla. Puhutaan

eläkepommista.

Toki kustannukset lisääntyvät terveys- ja sosiaali-

palveluissa, koska tulevaisuudessa elämme yhteiskun-

nassa, jossa runsaan 5 miljoonan hengen väestöstä

on eläkeikäisiä 1,5 miljoonaa.

Kustannukset eivät kuitenkaan tule lisääntymään

siinä määrin kuin on peloteltu.

Tulevaisuuden eläkeläiset ovat selvästi terveempiä

ja omatoimisempia, kuin aiemmat ikäluokat. Heillä

on myös mahdollisuus käyttää enemmän omia varoja

terveydenhoitoonsa ja kuntoutukseensa.

Tulevaisuuden eläkeläiset ovat siis parempikun-

toisia ja parempituloisia. He maksavat veroja, osta-

vat työvaltaisia palveluita ja synnyttävät uusia työ-

paikkoja. He ovat tottuneita yksityistenpalveluiden

käyttäjiä. Eläkeläiset ovat tutkimuksen mukaan myös

merkittävä osa maaseudun ostovoimasta.

Tarvitaan uusi asenne suhtautumisessa eläkeikäi-

siin

90-luvun alusta alkaneen suurtyöttömyyden joh-

dosta eläkeläiset ovat olleet henkisesti ja aineellisesti

yhteiskuntamme sijaiskärsijöitä. Silloin laman voit-

tamiseksi heikennettiin eläkekertymää.

Nyt runsaat kymmenen vuotta myöhemmin tar-

kasteltaessa silloin tehtyjen eläkeindeksileikkausten

vaikutuksia, on eläkkeiden reaaliarvo noussut vain

18% , kun vastaavasti palkat ovat kehittyneet 41%.

Myöskään verokevennykset, jotka on toteutettu nos-

tamalla työtulovähennyksen suuruutta, eivät ole tuo-

neet veronalennusetua eläkkeensaajalle.

Myös eläkeväestön henkinen arvostus on ollut ala-

maissa. On ehkä tahtomattaankin kiinnitetty pää-

huomio työikäisiin ja suurtyöttömyyttä on hoidettu

häätämällä työttömiä eläkkeelle.

Uudessa ajattelussa eläkeikäiset ovat yhteiskunnan

voimavara!

Jukka Tuori

Eläkeläiset vielä

niukasti käytetty

voimavara

Kiikoisten kunnanval-

tuusto hyväksyi krittisin

äänenpainoin Sastama-

lan perusturvakuntayhty-

män vuoden 2006 ta-

lousarvion määrärahoil-

le ylitysoikeutta arvioitu-

ja suurempien kulujen ja

määrärahojen riittämät-

tömyyden vuoksi.

Yhteensä 735 000 euron

summasta avoterveyden-

huollon

vastuualueen

osuus on 200 000 euroa,

koti-, laitos- ja vanhuspal-

velujen vastuualueen 500

000 euroa sekä hallinto- ja

tukipalveluiden vastuualu-

een 35 000 euroa.

Kiikoisten kunta haluaa

kiinnitettävän erityistä

huomiota Sastamalan pe-

Kiikoinen haluaa

parannusta Saspen

kustannuslaskentaan

rusturvakuntayhtymän

kustannuslaskennan kehit-

tämiseen ja ajantasaistami-

seen, jotta kuntayhtymän

toiminnan ja talouden rea-

listisia seurantatietoja oli-

si jäsenkuntien saatavilla

vähintään joka toinen kuu-

kausi.

Kiikoisten kunta ilmoit-

taa Sastamalan perusturva-

kuntayhtymälle ja sen jä-

senkunnille kunnan edel-

lyttävän jatkossa mahdol-

listen ylitysoikeuksien kä-

sittelyn yhteydessä ylitys-

ten tarkemman kuntakoh-

taisen kohdentumisen esit-

tämistä.

Muussa

tapauksessa

kunnanvaltuusto ei tule hy-

väksymään ylitysoikeuk-

sia.

Alueviestin lukijoille mo-

nista artikkeleistaan tutuksi

tullut Oiva Virtanen täyttää

80 vuotta 28. lokakuuta.

Hän on asunut Tyrväällä ja

Vammalassa vuodesta 1964

ja muutti tänne vakituisesti

vaimonsaAnnin kanssa Hau-

holta. Syntyisin Oiva Virta-

nen on Urjalan Kinolan ky-

lästä, Tourunkulmalta..

Tyrväällä Virtaset asettuivat

Annin kotipaikalle Kotajärven

Jokelaan. Anni hoiteli pientä

tilaa ja Oiva sai Tyrvään kun-

nalta piirinuohoojan paikan,

joka oli sopivasti vapaana. -

Kolmen viikon kuluttua hän

oli jo Salossa nuohoojien pe-

ruskurssilla.

- Ehdin olla tässä työssä yli

20 vuotta, eläkkeelle jäämiseen

saakka, kertoo Oiva Virtanen.

- Jo aiemmin olin käynyt ta-

lonmies-, keskuslämmitys- ja

öljylämmityskurssit, joita saa-

toin hyödyntää uudessa amma-

tissani.

Oiva Virtasen juuret ovat

vahvasti työväenliikkeessä.

Tyrväällä hän lähti pyynnöstä

Skdl:n valtuustoehdokkaaksi

vuonna 1968 ja tuli valituksi

Skdl:n ryhmään, johon kuului-

vat myös Martti Lehto ja Eero

Jalonen. Tyrvään kunta liitet-

tiin Vammalaan vuoden 1973

alussa. Tyrvään valtuustossa,

joka oli Vammalaan liitetyn

kunnan viimeinen, Oiva oli

neljä vuotta ja sen jälkeenVam-

malan kaupunginvaltuuston jä-

senenä kaksi

kautta. - En viitsinyt jatkaa,

syitä oli monta, voisiko sanoa

että leipäännyin.

Virtanen kuului mm. Tyr-

vään kunnan koululautakun-

taan ja toimi lautamiehenä Tyr-

vään kihlakunnanoikeudessa

kaksi valintakautta.

Oiva Virtanen kertoo osal-

listuneensa melko aktiivisesti

Skdl:n paikallistoimintaan

muutenkin kuin valtuutettuna.

Kunnallisista keskeisistä

asioista Oiva Virtanen muis-

taa Tyrvään ajalta tarkasti mm.

uimahallikysymyksen, joka ei

vieläkään hävinnyt ihmisten

mielistä. - Silloin Tyrvään kun-

nan viimeisellä valtuustokau-

della lyötiin vuosikausiksi piste

keskustelulle aiheesta kun Tyr-

vään kunta hylkäsi Vammalan

kaupungin esityksen siitä, että

Tyrvään kunta olisi tullut mu-

kaan hankkeeseen 150 000 sil-

loisella markalla. - Asia meni

äänestykseen ja meidän kanta

voitti, sanoo Virtanen.

Itse kuntaliitos ei ollut ko-

vinkaan vaikea. - Siitä keskus-

teltiin aika paljon, ja suurin pu-

heenaihe taisi olla tulevan kun-

nan nimi. Sastamalaa tarjottiin

jo silloin. - Esimerkiksi taitei-

lija Into Linturi oli kovasti Sas-

tamalan kannalla, sillä hän näki

Vammalan nimen aivan kau-

heana.

Nykyisin Virtaset asuvat

Vammaskosken sillan etelä-

puolella, Rautaveden kadun

varrella viihtyisässä uudehkos-

sa kerrostaloasunnossa. Anni,

omaa sukua Järvenpää, on syn-

tynyt Tyrväällä ja hänelläkin

oli entuudestaan vahvat siteet

työväenliikkeeseen. Annin veli

oli Matti Järvenpää, joka toi-

mi pitkään Skdl:n kansanedus-

tajana. Matti kieltäytyi aatteel-

lisista syistä asevelvollisuudes-

ta sodan aikana ja piileskeli

Tyrvään metsissä sodan päät-

tymiseen saakka. Hän kirjoitti

näistä vaiheista myös kirjan

”Kieltäydyin sodasta”.

Oiva Virtasen oma sota jäi

melko lyhyeksi. Hän astui ase-

palvelukseen huhtikuussa 1944

ja pääsi siviiliin saman vuo-

den lokakuulla. Hän palasi Ur-

jalaan. - Silloin annettiin maan-

hankintalain perusteella pikku-

tiloille lisämaata, ja meillekin

annettiin nelisen hehtaaria kan-

Oiva Virtanen 80-vuotias

Tuttu kynäilijä viettää merkkipäivää

nikkoa, jota ryhdyimme raivaa-

maan. Työtä toi sekin, että siir-

tolaisia asutettiin ja heillekin

pääsi raivaushommiin.

Oiva ja Anni tapasivat ensi

kerran Annin kotona 1950-lu-

vun lopulla. Naimisiin mentiin

vuonna 1960. - Ensin asuim-

me jonkin aikaa minun koto-

nani ja sitten lähdimme Katis-

ten kartanoon Hämeenlinnaan.

Anni meni töihin kartanon

omistamaan lastuvillatehtaa-

seen ja Oivasta tuli kartanon

sivutilan etumies. Hämeenlin-

nasta Virtaset muuttivat Ypä-

jän ja Metsämaan kunnallis-

kodin palvelukseen. Oiva oli

talonmies-vahtimestari jaAnni

keittäjä. Sieltä sitten pariskunta

lähti Hauholle Lautsian loma-

kotiin, missä työt olivat kum-

mallakin samoja. - Olisimme

varmaan olleet siellä pitem-

päänkin, muttaAnnin vanhem-

mat olivat ikääntyneet niin, että

katsoimme parhaaksi muuttaa

heidän vuokseen Tyrväälle.

Oiva sanoo, ettei ollut kos-

kaan ollut kova kunnallispo-

liitikko. - Tulin ihmisten kanssa

toimeen erinomaisesti. Luulen

että se on minulle luontaista,

hän tuumii.

Oiva teki nuorena jo raitti-

uslupauksen, jonka hän on ker-

ran joutunut diplomaattisista

syistä rikkomaan. Se tapahtui

Neuvostoliitossa Vammalan

ystävyyskaupungissa Kashinis-

sa, missä Oiva oli Vammalan

valtuuskunnan yhtenä jäsene-

nä. - Siellä oli tilaisuus, jossa

tarjottiin maljoja. Minä en ot-

tanut yhtään, mutta sitten kävi

niin että edessäni ollu malja

kaatui pöydälle. Silloin isän-

nät sanoivat ,että maassa on

sellainen tapa, että jos joku

kaataa lasin, niin kaataja ottaa

maljan. - Mietin kovasti mitä

tehdä, mutta sitten ajattelin

kunnioittaa isäntiä ja join sen

lasillisen.

Se okin ollut Oivan ensim-

mäinen ja viimeinen ryyppy.

Oiva on kova kirjoittamaan.

- Jo kansakoulussa pidin äi-

dinkielestä ja ainekirjoitukses-

ta. - Otin osaa raittiuskilpakir-

joituksiin ja kerran mm. Yleis-

radion kirjoituskilpailuun, josta

sain palkintona Urho Karhu-

mäen kirjan. - Se kilpailu ju-

listettiin kouluradiossa. Aihe

oli ”Henkivakuutus turvaa ko-

tini”.

Oiva kirjoitti kotona kou-

lupoikana iltaisin ja jopa öisin

muistin varaan. - Ensimmäi-

senä iltana alku, toisena lisää

kertaus ja niin edelleen. Ilta

toisensa jälkeen, mutta kun ky-

nättä ja paperitta kirjoittami-

nen sekä valmiin kertaus ve-

nyi aamuyöhön, ajattein, ettei

herran tähden tämmöinen ve-

tele.

Tämä tapahtui ennen sotia.

Sodan jälkeen kirjoittaminen

jatkui. - Minulla oli kosmos-

kynä sotareissulta ja sain ni-

pun kirjoituspaperia. Sitten ru-

pesin tekstaamalla tekemään

kirjaa ja kirjoitin kaikista asi-

oista. - Kun se valmistui, siitä

tuli noin sadan sivun kokoi-

nen, jonka nidoin kirjan mal-

liin. - Kun sitten luin sitä, huo-

masin siinä virheitä ja muuta-

kin, jonka katsoin antamieni

lupausten vastaiseksi. Fundee-

rasin pienen hetken. Äiti lei-

poi ja uunissa oli tuli. Minä

avasin suuluukun, otin kirjaa-

ni kulmasta kiinni ja heitin sen

liekkeihin.

- Joskus harmittelen tätä,

mutta onneksi asiat eivät ole

muistista kaikki vielä hävin-

neet, sanoo kirjoittaja.

Sitten Oiva alkoi harvaksel-

taan kirjoitella lehtien yleisön-

osastoihin.

- En muista, koska ensim-

mäinen kirjoitus julkaistiin,

mutta kyllä niitä kaikkinensa

syntyi 140 kappaletta. Pidin

niistä osin kirjaa, osa on tal-

lessa, mutta osa hävinnyt. Sit-

ten kokosin näistä tarinoistani

ja runoistani ja yleisönosasto-

kirjoituksistani kolme omakus-

tanteista kirjaa, jotka tehtiin di-

gitaalisesti kuvaamalla.

Painokset olivat muutaman

kymmenen kappaleen luokkaa.

Ensimmäinen oli ”Kun suo-

pursut kukkivat ja muita tari-

noita”, sitten tuli runokirja ja

viimeksi Oiva kokosi yleisön-

osastokirjoituksistaan leijonan

osan kansien väliin nimellä

"Kuin rannan hiekalla".

Alueviestissä Oiva Virtasen

mainioita muisteloita on jul-

kaistu reilusti liki 30 kappa-

letta.

Oiva kävelee paljon ja pyö-

räilee suviaikaan. Hän harras-

taa myös kiinalaista shiatsua,

jolle hän syttyi telkkariohjel-

masta. Nyt neljän minuutin

shiatsuhieronta kuuluu aamu-

rutiineihin aamuvoimistelun

ohella.

Nykymaailmasta ja, sen

menosta Oiva tuumii, että on

vain elettävä hetki kerrallaan.

Ei niihin voi niin paljon yksi-

lötasolla vaikuttaa. Hän palaa

vielä Tyrvään ja Vammalan lii-

tokseen. - Sen myötä monta

turhaa asiaa jäi syrjään. Vam-

malan kaupunki suunnitteli

kaksikerroksisen torin raken-

tamista ja myös Tyrvään kun-

takeskuksen siirtäminen Vam-

malan Jaatsilta Roismalaan jäi

sekin tarpeettomaksi kuntalii-

toksen myötä.

Naispappeudesta Oiva tuu-

mii: - Olen ollut aina sitä miel-

tä, että nainen olisi loppujen

lopuksi sopivampi papiksi kuin

mies, mutta ei toisin ajettele-

van papin pois heittäminen-

kään mielekästä ole.

Erkki Petman

Tyrvään kunnanvaltuutetut viimeiseltä nelivuotiskaudelta 1969-72 ennen kuntaliitosta. Seisomassa vasemmalta kunnan-

johtaja Osmo Paulasto, Eero Jalonen, Heikki Kiuru, Kalle Juvela, Seppo Leppäkoski, Viljo Inkinen, Tuomas Rossi, Heikki

Lepistö, Leo Korventausta, Esko Jalonen, Tauno Nisu, Onni Saha, Laine, Oiva Virtanen ja kunnansihteeri Hannu Rämö.

Istumassa vasemmalta Väinö Tupamäki, Martti Lehto, Unto Kelkkaa, E.T. Kuutti, Soini Mäkelä ja Risto Rydman. Edessä

istumassa vasemmalta Osmo Nevala, Erkki Mäkelä ja Antti Matinheimo.Kuvasta puuttuu valtuuston puheenjohtaja

Nestori Kaasalainen.

Oiva lukee paljon ja lukeminen herättää ajatukset. Ajatukset taas synnyttävät tekstiä.

Page 10 - Alueviesti_43_2006