Page 21 - Alueviesti_17

21

Keskiviikko huhtikuun 25. 2007

Vammalan Seudun

Voiman ja Radio

Mantan

maastojuoksukil-

pailu juostaan Ho-

pun maastossa tä-

nään keskiviikkona

kello 18.80.

Sarjat 3-vuotiaista

ylöspäin.

Kaikki osanottajat

palkitaan.

Ennakkoilmoittau-

tumisia ei tarvita.

Mies kivikirjojen takaa

V-P Bäckman on

taiteen sekatyömies

Punaisella skootterillaan

pitkin Vammalan kau-

punkia huristelevan V-P

Bäckmanin

ammattini-

mike vaihtelee kausittain.

100-vuotiaan

Vamma-

lan kaupungin johdosta

miestä sopisi tituleerata

taidekivenhakkaajaksi.

Toisaalta hän on myös

käsityöläinen, taiteilija tai

yksinkertaisesti sekatyö-

mies. Jos hän saisi valita,

veroilmoituksessa amma-

tin kohdalla seisoisi sävel-

täjä.

Vammalassa vuonna 1969

syntynyt Veli-Pekka Bäck-

man toimii Marras Worksho-

pin taiteellisena johtajana ja

monitoimimiehenä. Martti-

lankadulla Salongin tiloissa

majaansa pitävä Marras on

vuonna 1988 alkunsa saanut

yhteisö, jonka toiminta käsit-

tää monipuolisen valikoiman

taidetta, taideteollisuutta, luo-

vaa ilmaisua ja reipasta elä-

mäntapaa.

Aiemmin Bäckman piti

itseään piirtäjänä. Tyrvään

käsi- ja taideteollisuusoppi-

laitoksen kivilinjan käytyään

hän ymmärsi, että piirtämisen

ja maalaamisen kaksiulottei-

nen maailma on laimea. Ku-

vanveistoon liittyy vahvem-

min kokonaisuus, sillä usein

ihminen kiertää koko teoksen

ympäri. Kaikkien osien pitää

olla paikallaan.

Kirja on kaikki

Kaikki Vammalan katukuvaan

asetellut kivikirjat ovat Bäck-

manin käsin hakkaamia. Kir-

jat on tehty viidestä kotimai-

sesta kivilajista. -Enemmän

kuin voimaa, kiven muotoi-

lussa tarvitaan rytmiä, tiettyä

biittiä, mies kuvailee. Hän

on työstänyt kaikkia kiviä eri

tyyleillä, mutta ummikko ei

paljaalla silmällä pysty ero-

ja näkemään. -Pintakäsittely

muuttaa kappaleen pinnan

kuin mosaiikiksi, vaikkei sitä

ehkä tajua, ellei ole jatkuvasti

kiven kanssa tekemisissä.

Bäckman ei työskennelles-

sään pelkää epätasaisuuksia.

Päin vastoin, ne saavat työn

näyttämään ”ikivanhalta”. -

Ehkä paras kivikirjoista saa-

mani kommentti liittyy juuri

vanhanaikaiseen olemukseen.

Kysyin eräältä työtäni seuran-

neelta, minkälaisia ajatuksia

kivet mahdollisesti herättävät.

Hän vastasi, että tuskin mi-

tään erikoisia, kun ovat niin

ajattoman oloisia, jotenkin

jo valmiiksi vanhan näköisiä,

Bäckman nauraa.

Mies on silminnähden

haltioitunut kivikirjoista. -

On ihan uskomatonta, että

kirjojen aforismit ovat pai-

kallisten keksimiä. Maailma

on pullollaan suurmiesten

lauseita, mutta en usko mis-

sään muualla käytettäneen

kaupunkilaisten aforismeja. Ja

minkälaisia, mies hehkuttaa. -

Viittaukset eivät näin luettaes-

sa ole liian suuria, mutta kun

ne laitetaan tiettyyn paikkaan,

merkitys muuttuu heti.

Kirja ylipäänsä on Veli-

Pekka Bäckmanille rakas. -

Ihminen olisi täysin avuton,

heikko ja kuoleva yksilö, ellei

kirjoja olisi.

Hautakivikin itse

suunniteltu

Bäckman on huumorintajui-

nen ja leikkisä mies. -Mieles-

täni olisi hieno, joskin ehkä

makaaberikin ajatus, että ih-

miset voisivat tilata hautaki-

vensä ennakkoon. Se vaatisi

hurttia asennetta elämään,

mutta uskon, että niinkin

hurtteja ihmisiä maailmas-

ta löytyy. -Mikä olisikaan

parempaa, kuin itse miettiä

millainen kuva hautakives-

sä seisoo. Siihen voisi vaikka

kaivertaa omakuvan itsestään,

mies innostuu.

Bäckman soisi myös Vam-

malan kivikaupunki-imagon

jalostuvan entisestään. -Aja-

tella, jos pitkin poikin kylää

kulkisi kivipaasi, jota kuka

tahansa pääsisi kilkuttele-

maan tai että kadunvarsilla

ylipäänsä hakattaisiin kiveä,

edes katukiviä. Kivihän ei ole

katukuvassa uusi juttu, hän

muistuttaa viitaten Ystävyy-

denpuistossa ja Torikeskuksen

takana sijaitseviin Kivisympo-

siumi-teoksiin.

Kaupunki ja sen

ihmeelliset bussipysäkit

Kivivisioistaan Bäckman pa-

laa takaisin kaupungin juh-

lailmeeseen. Paitsi kivikirjat,

myös Vammalan tuore viiri

sekä bussipysäkkien katokset

ovat miehen käsialaa. Viiristä

kunnia menee tosin Vamma-

lan vaakunan suunnitelleelle

von Numersille, jonka näke-

mystä Bäckman on ainoas-

taan hionut.

-Bussikatosten

suhteen

karnevaalivaihe on nyt takana.

Tykkään tehdä asioita sarjassa,

niinpä työhuoneellani Hopun

koululla oli monta katoksen

seinää pitkin ja poikin. Välissä

oli vain kapeita käytäviä, joita

pitkin puikkelehtia. Helpom-

paa olisi tietysti tehdä yksi

kerrallaan valmiiksi, mutta se

ei sovi minulle, mies kertoo.

Hän myöntää noudattavansa

työskennellessään perheajat-

telua. -Jos teen vaikka viisi

sävellystä, joista yksi on ihan

selvästi heikompi kuin nel-

jä muuta, ei se silti vähennä

sen heikoimman tärkeyttä.

Aivan sama, kuin perheessä

yksi lapsi olisi vammainen. Ei

vammaisuus tee lapsesta yh-

tään huonompaa, teettää ehkä

vähän enemmän töitä.

-Kun tein katoksiakin,

ajattelin koko ajan, että kohta

nämä lapset lähtevät maail-

malle. Pian niitä ruuvaillaan

kiinni kaupungille, mies ker-

too. Hän on tyytyväinen, jos

myös bussikatokset herättä-

vät ajatuksia. -Toivottavasti

Vammala muistetaan jatkossa

kaupunkina, jossa on ne ih-

meelliset bussipysäkit. Olipa

ajatus sitten positiivinen tai

negatiivinen.

Pauliina Parto

V-P Bäckman työn touhussa. Kivikirjaprojekti oli taiteen sekatyömiehelle mieluisa kokemus.

Honkain keskellä Hopulla

Kotimaani on

Suomi,

Ma-

talan

torpan

balladi ja Hon-

kain

keskellä

kaikuivat lau-

antaina Hopun

vanhainkodilla.

L au l att aj i na ,

makkaranpais-

tajina ja kahvin-

keittäjinätoimi-

vat Lions Club

Karkun jäsenet.

Jo perinteeksi

muodostunutta

Hopun kevätta-

pahtumaa vie-

tettiin tällä ker-

taa sisätiloissa

sateisen ja tuu-

lisen sään takia.

Tunnelmaa sää

ei pystynyt vii-

lentämään.

Mantan

maastot

Hopulla

Page 21 - Alueviesti_17_2007