Page 11 - Alueviesti_22_2007

11 Keskiviikko toukokuun 30. 2007
AlavutelainenPentti Levo-
la on muistellut taatansa
Vihtori Levolan kertomia
tapahtumia ensimmäisis-
tä kansanedustajavaaleista
Kiikoisissa. Näistä muis-
toista on syntynyt seuraa-
va kirjoitus ”Punaista vii-
vaa vetämässä sata vuotta
sitten. Perimätietoa en-
simmäisistä eduskunta-
vaaleista Kiikoisissa vuon-
na 1907.” Pentti Levolan
juuret ovat Kiikoisissa ja
Laviassa.
-Ka se kun nyt on tulossa se
uusi lakimeininki, jotta al-
haiset saavat vetää punaisen
viivan, selitti Topi Romppai-
nen epäuskoiselle Riikka-eu-
kolleen Korpiloukon mökissä.
Näistä Ilmari Kiannon luoman
korven eläjän puheista sekä
yhtäläisen ja yleisen äänioike-
udun voimaantulosta tuli nyt
maaliskuussa kuluneeksi sata
vuotta.
Erikoista näissä vuoden
1907 valtiollisissa vaaleissa
oli se, että naiset saivat vaa-
lioikeuden toisena maana
koko maailmassa Australian
jälkeen. Äänestysikä sekä nai-
silla että miehillä oli tuolloin
24 vuotta.
* * *
Millaista keskustelua en-
nen näitä Suomen ensim-
mäisiä kansanedustajavaaleja
lienee käyty Lavian Heinolan-
kulmalla Kytömäen torpassa
Levolan Vihtorin ja Tildan
välillä tulevista vaaleista? Siitä
tämän kirjoittajalla, Vihtorin
ja Tildan pojanpojalla, ei ole
varmaa tietoa. Olisiko joltain
osin keskustelu ollut saman-
sisältöistä kuin Korpiloukon
mökissä?
Oli miten oli, Vihtori ja Til-
da olivat päättäneet lähteä ää-
nestysmatkalle Kiikoisiin. He
olivat edelliskesänä muutta-
neet Kiikoisten Kuorsumaasta
torppareiksi Heinolankul-
malle, Uudentalon Kytömä-
en torppaan. Vihtori oli yli
30-vuotiaaksi asti tehnyt töitä
vanhempiensa Kustaan ja El-
san hallitsemassa Jokimaan
torpassa, joka sijaitsi kauniilla
kummulla Kiikoisten Kuorsu-
maassa.
Vihtorista oli varttunut
vahva kuokkamies, joka vuo-
sien aikana oli kuokkinut
monet peltosarat niin koti-
torppaan kuin taksvärkkita-
loon ja moneen Kuorsumaan
talouteen.
Ripille päästyään 1880-lu-
vun loppupuolella Kiikoisten
kirkossa oli Vihtori kirkon-
mäellä monen muunkin kii-
koislaisnuorukaisen tavoin
ilmaissut toiveensa elämänsä
varalle: Kunpa saisi palasen
torpanmaat! Eipä sitä sen ajan
nuorella tuota suurempaa
unelmaa ollut.
Ripillepääsystä ehti kulua
melkoinen rupeama ennen
kuin toive toteutui. Kotitor-
passa asuessa oli löytynyt
vaimo, ja perhettä oli jo kaksi
poikaa.
Lavian Heinolankulmal-
ta oli löytynyt vuonna 1906
kauan odotettu torpanmaa,
Kytömäen torppa. Sinne oli
syntymäkodista Kuorsumaas-
ta neljän kilometrin matka
metsätietä pitkin.
Niinpä sitten kevätkesästä
1906 taivalsi Vihtori vaimon-
sa Tildan ja poikien Uunon
ja Aarnen kanssa kohti uutta
kotia, Kytömäkeä. Kotoa oli
saatu lehmä, kaksi lammasta
ja kuttu. Ehkä matkalla py-
sähdyttiin vähän huilaamaan
metsätien sivussa olevan kol-
men pitäjän rajakiven, Riihi-
kiven luona.
Siitä alkoi torppariper-
heen uurastus. Kesällä syntyi
kolmas poika, Yrjö. Oli siinä
huisketta Kytömäen torpassa!
* * *
Uusia tuulia Suomenmaan
elämässä oli tulossa. Venäjän
keisarisuuriruhtinas oli hei-
näkuussa 1906 vahvistanut
Suomen silloisten säätyjen hy-
väksymän vaalilain. Uusi 200-
jäseninen eduskunta oli va-
littava suhteellista vaalitapaa
käyttäen yleiseen ja yhtäläi-
seen äänioikeuteen perustuen
salaisilla vaaleilla joka kolmas
vuosi. Keisarilla oli kuitenkin
oikeus hajoittaa eduskunta,
jos päätökset eivät olleet hä-
nelle mieluisia. Tämän hän te-
kikin vuoteen 1917 mennessä
viisi kertaa.
* * *
Nyt oli Suomessa käynyt
kova vaalitaistelu eri ajatus-
maailmojen ja ryhmittymien
kesken. Tilanne oli kaikille
aivan uusi. Suomen väestös-
tä oli suuri osa koulutuksen
puuttuessa lukutaidottomia,
ja varsinkin kirjoitustaito oli
maaseudulla jopa harvinai-
nen.
Miten saadaan kansa kyke-
neväksi hallitsemaan vaativa
äänestystapahtuma? Silloiset
järjestöt yrittivät pitää opasta-
via tilaisuuksia. Tämän kirjoit-
taja Pohjanmaan lakeuksien
laidalla löysi Vaasa-lehdessä
5.3.1907 olleen ilmoituksen:
”Alavuden kunnantuvalla
toimeenpannaan vaaliharjoi-
tus maaliskuun 10 pnä heti
kirkonmenojen päätyttyä,
aivan siihen malliin, kuin to-
delliset vaalit tulevat tapahtu-
maan. Tilaisuuteen kehoite-
taan kaikkia vaalilautakuntain
jäseniä sekä yleisöä puolue-
kantaan katsomatta saapu-
maan.”
Miten oli Laviassa ja Kii-
koisissa asioita hoideltu,
mahtaneeko tuosta kukaan
kertoa? Toimessa sielläkin
oltiin. Paljon oli tehtävää
pelkästään vaalien järjeste-
lyissä. Pitäjissä oli hankittava
vaalipaikat, muodostettava
vaalilautakunnat, hankittava
vaaliuurnat, äänestyssuojat
ja opastettava vaalilautakun-
nat. Kertakaikkiaan suurtyö
sille aikakaudelle. Vaalit ovat
kaikkina aikoina olleet paljon
työtä vaativaa. Siitä on koke-
musta tämän kirjoittajallakin,
Vihtorin pojanpojalla, joka 43
vuotta toimi alueellaan vaali-
lautakunnan johdossa.
* * *
Mutta nyt takaisin Kytömä-
en torppaan.
Maaliskuu 1907 oli me-
nossa. Suomen ensimmäiset
eduskuntavaalit pidetään per-
jantaina 15. ja lauantaina 16.
maaliskuuta. Vihtori ja Tilda
olivat päättäneet lähteä äänes-
tysmatkalle heti perjantaina,
kun ilmatkin näyttivät entei-
levän aika suotuista päivää.
Aamulla varhain oli lypset-
ty lehmä ja ruokittu eläimet.
Mattilan Alma oli saapunut
kotolaiseksi pitämään huolta
pojista päiväsydämen ajaksi.
Niinpä aamutuimaan Vihtori
ja Tilda askelsivat tuttua met-
sätietä kohti Kuorsumaata.
Metsätie oli talvikauden py-
synyt kulkukunnossa, kun he-
vosmiehet olivat siinä ajojaan
ajaneet. Ei aikaakaan, kun
Lähdekorven talon luota jo
alkoi näkyä Jokimaan torpan,
Levolan rakennukset tutulla
kummulla.
Aamuaskareilta juuri talon
pakariin ehtinyt Elsa-emäntä
oli laittanut kahvit pöytään.
Ne juotaisiin ja sitten lähdet-
täisiin äänestämään. Isä-Kus-
taa oli jo laittanut hevosen
valjaisiin kirkkoreen eteen.
Sillä mentäisiin yhdessä vaa-
lipaikalle.
Olihan siinä jo sisällä olles-
sa jotakin puhetta äänestyk-
sestä, mutta touhu matkalle
jätti asioita vielä avoimiksi.
Elsa ja Tilda asettuivat reen
perälle vällyjen alle. Kustaa
ja Vihtori täyttivät reen etu-
istuimen. Niin alkoi Levolan
ruskea polle viedä väkeä en-
simmäiselle äänestysmatkalle.
Kai siinä jonkinlaista juhlavaa
ja jännittävää oli tuossa mat-
kassa?
* * *
Lähestyttäessä äänestys-
paikkaa Kustaa-isä ilmoittaa:
-Muistakaa sitten, että äänes-
tätte Suometarlaisia! Jos ette
niin tee, minä ajan reen ojaan
ja kaadan sen sinne!
Vihtori oli eri mieltä: -Kaa-
da pois, mutta minä en Suo-
metarlaisia äänestä!
Torppari Vihtori Levola oli
jo omaksunut omat ajatuk-
sensa, ei enää isän holhousta.
Eikä rekeäkään kiistasta huo-
limatta kaadettu.
* * *
Tämän äänestysreissun
rekimatkan vaiheita kertoi
kirjoittajalle taatani Vihtori
1950-luvun alussa Laviassa.
Harmittelen, kun en asioista
enempää ollut kiinnostunut,
mutta miten rippikoulun juu-
ri käynyt poikanen osaa men-
neitä asioita omaksua.
Nyt äänestyspaikalle. Oli-
han siinä järkeilemistä äänes-
täjällä, kun vaalilautakunta
antoi ison pöytäliinan kokoi-
sen vaalilipun kouraan. Ja sit-
ten piti sieltä niin sanotusta
pitkästä listasta löytää se ruu-
dukko, jossa ne kolme mie-
leistä ehdokasta olivat saman
numeron alla. Siihen mielui-
seen ruutuun piti äänestys-
kopissa vetää punakynällä se
punainen viiva kannatuksen
merkiksi. Ruudukossa ensim-
mäisenä oleva henkilö sai ää-
niä laskettaessa yhden äänen,
toisena oleva puoli ääntä ja
alinna oleva 1/3 ääntä. Sitten
vietiin äänestyslippu vaalilau-
takunnan leimattavaksi ja pu-
dotettiin vaaliuurnaan.
Siinä se oli äänestäjän
osuus. Olihan siellä vaalipai-
kalla jo rahankeräyskin keuh-
kotautiparantoloiden saami-
seksi keuhkotautisille. Kaipa
sinne keräysastiaan Levolan-
kin väeltä joku penni kilah-
ti. Tuo keräys tuotti silloista
rahaa noin 30 000 markkaa
eli nykyrahassa noin 100 000
euroa.
* * *
Millaisella mielellä Levolan
sukuväki matkasi vaalipaikal-
ta kotiin, ei ole tiedossa. Kai
niitten vaalien tuloksena jo-
takin ihmiset odottivat, ehkä
liikaakin. Eivätkä valitut kan-
sanedustajat pitkään saaneet
tehtäviään hoitaa, sillä vuo-
den kuluttua keisari hajoitti
eduskunnan. Sitten taas uudet
vaalit.
* * *
Vilkkaasti ainakin äänes-
tettiin. Ensimmäisten vaalien
äänestysprosentti oli 70,7 pro-
senttia. Toisissa vaaleissa se
laski 64,4 prosenttiin.
Naisia ensimmäiseen
eduskuntaan äänestettiin 19
henkeä. Suometarlaiset, joita
isä Kustaa äänesti, saivat 59
paikkaa ja sosialidemokraatit,
joita kuvittelen taatani äänes-
täneen, saivat vaalivoittona
80 paikkaa. Nuorsuomalai-
sille vaalitulos oli tyrmäävä,
vain 26 edustajaa. Hiljakkoin
perustettu Maalaisliitto sai 9
paikkaa ja Kristillinen Työvä-
enliitto 2 paikkaa.
* * *
Niinpä iltapäivän hämyn
jo lähestyessä Vihtori ja Til-
da vihdoin saapuivat kotiinsa
Kytömäen torpalle Heinolan-
kulmalle vaiherikkaan äänes-
tysmatkansa tehtyään. Monet
kerrat senkin jälkeen he kan-
salaisvelvollisuutensa täytti-
vät, aina elämänsä ehtoohet-
kille saakka.
* * *
Tämän tarinan kirjoittaja
ei ehtinyt vaaleissa tutustua
ensimmäisten vaalien pitkään
listaan eikä punakynään. Vuo-
desta 1935 punakynä jäi pois
käytöstä ja vuodesta 1950 läh-
tien suuret paperit muuttuivat
pieniksi vaalilipuiksi.
* * *
Olen tähän kertonut jota-
kin perimätietoa taatani Vih-
tori Levolan sata vuotta sitten
pidetyistä eduskuntavaaleista.
Paljon tähän tuli myös mo-
nenlaista tapahtumaa minun-
kin juuristani Satakunnassa.
* * *
Näin kirjoitteli huhtikuus-
sa 2007 alavutelaisessa maise-
massa luonnon jo kiiruhtaessa
kohti uutta kesää
Pentti Levola
Punaista viivaa vetämässä Kiikoisissa 1907
”
Muistakaa sitten, että äänestätte
Suometarlaisia! Jos ette niin tee, minä ajan
reen ojaan ja kaadan sen sinne!
Levolan talo Kiikoisten Kuorsumaassa 1920-luvun lopulla. Oikealla
metsikössä olevassa savusaunassa ovat syntyneet kirjoittajan isoisä ja
isä. Täältä lähti kertomuksen Levolan väki äänestämään 15.3.1907.
Riihikivi on Kiikoisten, Lavian ja Suodenniemen rajakivi, jonka ohi kulki metsätie Heinolankulmalta Kuorsumaa-
han. Sitä pitkin taivalsivat Levolan Vihtori ja Tilda mennessään vetämään punaista viivaa.