3
Torstai tammikuun 3. 2008
Tali-Ihantala 1944 herätti
tunteita, ristiriitaisiakin
Erkki Petman
Ratkaiseva suomalaisten tor-
juntavoitto, Talin-Ihanta-
lan taistelu, käytiin Karjalan
kannaksella. Se alkoi Viipu-
rin koillispuolella 25. kesä-
kuuta ja päättyi 9. heinäkuu-
ta 1944.
Tästä Pohjoismaiden suu-
rimmasta taistelusta tehty
Åke Lindmanin parituntinen
elokuva sai ensi-iltansa itse-
näisyyspäivän aattona.
Paikalla olleiden veteraani-
en mielipiteet elokuvasta oli-
vat vaihtelevia. Joku piti, jo-
ku ei, ja yhteiseksi voidaan sa-
noa sitä näkemystä, ”ettei siel-
lä hengissä olisi selvinnyt jos
olisi pystyssä kävellyt”.
Elokuva esitettiin samana
päivänä 40:ssä elokuvateatte-
rissa eri puolilla maata. Pir-
kanmaalla esityspaikoksi oli
valittu Tampere ja Vamma-
la. Bion kutsunäytäntö täytti
jokaisen istumapaikan. Ylei-
sön joukossa oli veteraani-
en lisäksi heitä huomattavasti
nuorempia kutsuvieraita, seu-
tukunnan lukiolaisia. Vete-
raaneja tuli Vammalaan mm.
Valkeakoskelta.
Esityksen jälkeen Seuranta-
lollka pidettiin lyhyehkö kah-
vitilaisuus, jossa kuultiin ve-
teraanien ja lukiolaisten pu-
heenvuorot.
Tilaisuudessa puhuivat
myösVammalan kapungin-
valtuuston puheenjohtaja Ja-
ri Andersson ja rovasti Timo
Kökkö.
Talin ja Ihantalan vete-
raaneja edusti mm. Vamma-
lan seudun sotaveteraanien
puheenjohtaja Lauri Koski,
joka nuorena luutnanttina
toimi taistelussa vaununjoh-
tajana.
Elokuva antoi hyvän ku-
van torjuntataistelun ras-
kaudesta. Se kertoi taistelus-
ta lähinnä panssarijoukko-
jen näkökulmasta. Taistelun
voimasuhteet olivat mielettö-
mät. Kun venäläisiä oli rinta-
man toisella puolella 150 000,
suomalaisten joukkojen ko-
konaisvahvuus oli siitä vain
kolmannes, 50 0000 sotilasta.
Suomalaisten tukena, omien
ilmavoimien rinnalla, taiste-
li saksalainen Lento-osasto
Kuhlmey, jonka merkitys vi-
hollisen panssareitten tuho-
amisessa sillanpääasemissa
oli ratkaiseva.
Lähteenä tässä käytetty Wi-
kipedia kertoo mm., että suo-
malainen kenttätykistö ampui
kahdessa viikossa noin 120
000 laukausta ja kiivaimpana
taistelupäivänä 3. heinäkuu-
ta yli 12 000 laukausta ja että
monen tykin putki yksinker-
taisesti kului loppuun kiivaan
tulituksen takia. Neuvostoliit-
tolaisten tappioiden arvioi-
daan taisteluissa olleen noin
6000 kaatunutta ja 22 000
haavoittunutta miestä ja suo-
malaisten 1350 kaatunutta ja
7000 haavoittunutta.
Talin-Ihantalan kaltai-
set taistelut käytiin hieman
myöhemmin sekä Vuosal-
mella että Viipurinlahdel-
la. Näissäkin taisteluissa vi-
hollinen torjuttiin. Neuvos-
toliitto alkoi tämän jälkeen
siirtää hyökkäykseen käytet-
tyjä joukkojaan pois Suomen
rintamilta, koska katsoi, että
Saksan rintama on tärkeäm-
pi sodan lopputuloksen kan-
nalta.
Suomalaisten radiotiedus-
telu, jota johti eversti Rei-
no Hallamaa, sieppasi neu-
vostolliiton johtajan Stali-
nin käskystä lähetetyn radio-
sanoman, jolla venäläisten
hyökkäys pysähtyi. Sen henki
oli tämä: “Toinen maailman-
sota ratkaistaan Berliinissä,
ei Karjalan kannaksella”. täs-
tä alkoi “kilpajuoksu” Berlii-
niin.
”Elokuva kertoi paljon”
Lukiolaisten edustajana tilai-
suudessa puheenvuoron käyt-
tänyt Emma Kurki Vammalan
lukiosta sanoi elokuvan olleen
huomattavasti realistisempi
kuin hänen aiemmin näke-
mänsä.
- Sain tietää elokuvan myö-
tä paljon, hän sanoi.
- Minulle selvisi, kuinka
suuresta yksityiskohdasta jat-
kosodassa Tali-Ihantalan tais-
telussa oli kysymys ja kuinka
pienestä kaikki oli kuitenkin
kiinni.
Puhuttelevaksi elokuvan
kokivat myös Vammalan lu-
kion oppilaat Katariina Lam-
pimäki, Sari Rytkönen, Aino
Marjamäki ja Martta Kaasa-
lainen. Heidän kaikkien iso-
isät olivat olleet sodassa. Toi-
sekseen jatkosodan suurtais-
telut olivat juuri olleet esillä
historian kurssilla.
Jari Anderssonin ja Timo Kökön keskellä istuu Ihantalan veteraani Lauri Koski, joka
oli taistelujen alkaessa rynnäkkötykin vaununjohtaja.
Heimo Vaittinen kuului valkeakoskelaisiin veteraa-
neihin, jotka tulivat Vammalaan katsomaan ensi-iltaa.
Vaittinen itse osalllistui myös hyvin raskaisiin Äyrä-
pään-Vuosalmen taisteluihin.
Lukiolaiset Katariina Lampimäki (vasemmalla) ja häntä vastapäätä istuvat Sari Ryt-
könen, Aino Marjamäki ja Martta Kaasalainen (edessä oikealla) kertoivat elokuvan
syventäneen heidän tietouttaan veteraanien panoksesta.
1,2 4,5,6,7,8,9,10,11,12,13,...24