Page 11 - Alueviesti_5

11

Keskiviikko tammikuun 30. 2008

v



Loimi- ja Kokemäenjoen

happitilanne hyvä

Kokemäenjoen veden yleislaa-

tu oli nyt tammikuussa tehdyn

tutkimuksen mukaan parempi

kuin vuotta aikaisemmin lau-

hasta talvesta huolimatta. Ve-

den lämpötila oli lähellä nol-

laa, joten hyydevaara on suuri

pakkasten alkaessa. Happiti-

lanne oli erittäin hyvä.

Myös Loimijoen veden

yleislaatu oli selvästi parem-

pi kuin vuotta aikaisemmin.

Muutos näkyi samennuksen

vähenemisenä ja ravinnetason

laskuna sekä hygieenisen tilan

kohentumisena. Happitilanne

oli normaaliin tapaan erittäin

hyvä.

Tammikuussa tehdyt tutki-

mukset ovat normaalia velvoi-

teseurantaa, jota Kokemäen-

joen vesistön vesiensuojeluyh-

distys tekee näillä jokialueilla

kuusi kertaa vuodessa.

Kokemäenjoen

vesi sameaa

Kokemäenjoen vesi oli alku-

talven vesisateiden takia sa-

meaa. Sameustaso oli kym-

menkertainen kirkkaisiin jo-

kivesiin verrattuna.

Typpeä ja fosforia oli kol-

minkertainen pitoisuus puh-

taaseen jokiveteen verrattuna.

Selkämereen kohdistuu siten

tällä hetkellä normaalia suu-

rempi ravinnevirta.

Suolistobakteerien määrät

olivat normaalitasolla eli vesi

oli uimiseen sopivaa, vaikka

koko jokialueella todettiinkin

kohonneita bakteerimääriä.

Porin jätevesien vaikutusalu-

eella Isojuopassa hygieeninen

veden laatu oli kuitenkin huo-

no.

Porin jätevedet kohottivat

paikallisesti myös ravinnepi-

toisuuksia.

Suuri osa ravinnekuormas-

ta ja samennuksesta aiheutui

Loimijoesta. Loimijoen jäl-

keen sameus nelinkertaistui ja

ravinnepitoisuudet kohosivat

noin 50 prosentilla.

Loimijoki

talvella likainen

Vaikka Loimijoen sameus las-

ki kymmenenteen osaan vuo-

teen 2007 verrattuna, vesi oli

kuitenkin selvästi samentu-

nutta alkutalven vesisateiden

takia.

Sameustaso oli kymmen-

kertainen kirkkaisiin jokive-

siin verrattuna. Alajuoksulla

sameus lisääntyi voimakkaas-

ti sivujokien tuoman kiinto-

aineen takia ja Kokemäenjo-

keen virtaava vesi oli erittäin

sameaa.

Typpeä ja fosforia oli ne-

linkertainen pitoisuus puh-

taaseen jokiveteen verrattu-

na. Alajuoksulla ravinnepitoi-

suudet olivat lähes kymmen-

kertaisia puhtaisiin jokivesiin

verrattuna.

Suolistobakteerien määrät

olivat normaalitasolla. Ylä-

juoksulla vesi oli hygieenises-

ti voimakkaasti likaantunutta,

joen keskiosissa ja alajuoksul-

la vesi täytti uimaveden laatu-

vaatimukset, vaikka kolibak-

teereja olikin varsin runsaasti.

Loimijoen hygieeninen veden

laatu on ollut yleensäkin huo-

no talvella.

Likaantuminen oli voi-

makkainta Forssan alapuoli-

sella jokialueella, jossa jäteve-

sien vaikutus erottui selvästi

kohonneina typpipitoisuuksi-

na ja hygieenisenä likaantu-

misena. Fosforipitoisuudessa

muutos oli vähäisempi. Muun

pistekuormituksen vaikutuk-

set eivät olleet yksilöitävissä

voimakkaan hajakuormituk-

sen takia.

Uusia suojelualueita

Pirkanmaalla 583 ha

Valtioneuvoston vahvistamien

vanhojen luonnonsuojeluoh-

jelmien ja Natura 2000 -ver-

kostoon sisältyvien aikaisem-

piin suojeluvarauksiin kuulu-

mattomien alueiden toteutus

Pirkanmaalla on loppusuoral-

la. Suurin osa ohjelmiin kuu-

luvista kohteista on toteutettu

kokonaan tai lähes kokonaan.

Pirkanmaa sai vuoden 2007

aikana 583 hehtaaria uusia

luonnonsuojelualueita. Pää-

paino suojelualueiden han-

kinnassa ja rauhoittamisessa

oli lintuvesissä, joita suojeltiin

kaikkiaan noin 258 hehtaaria.

Soidensuojeluohjelmaan

kuuluvia alueita suojeltiin

noin 42 hehtaaria, lehtojen-

suojeluohjelmaan ja ranto-

jensuojeluohjelmaan kuuluvia

alueita yhteensä noin 3 heh-

taaria ja Natura 2000 -verkos-

toon sisältyviä aikaisempiin

suojeluvarauksiin kuulumat-

tomia alueita 140 hehtaaria.

Maanomistajien METSO-

suojeluun tarjoamista alueista

suojeltiin noin 130 hehtaaria.

Lisäksi ympäristöministeri-

ön hallintaan siirtyi perintönä

Pirkanmaan alueelta noin 10

hehtaarin lehtoalue.

Metsähallitus ja

yksityiset mukana

Pirkanmaan ympäristökeskus

toteutti luonnonsuojeluohjel-

mia ja Natura 2000 -verkostoa

yhteistyössä Metsähallituksen

kanssa 17 kohteessa. Yksityis-

maita rauhoitettiin luonnon-

suojelualueiksi 266 hehtaaria.

Yksityisiltä maanomistajil-

ta hankittiin valtion omistuk-

seen 177 hehtaaria maata. Ra-

haa suojeluun käytettiin noin

234 000 euroa, mikä sisältää

kauppahinnat, rauhoituskor-

vaukset ja perintömaan arvon.

Vaihtomaata käytettiin noin

116 000 euron arvosta.

Luonnonsuojeluohjelmiin

ja Natura 2000 -verkostoon

kuuluu suojelupäätöstä odot-

tavia yksityismaita vielä noin

550 hehtaaria. Osa kohteista

on tarkoitus toteuttaa vuoden

2008 aikana ja osa jää odotta-

maan kaavoituksen valmistu-

mista, jotta niiden arvot voi-

daan määrittää.

Suojelua METSO-

rahoituksellakin

Etelä-Suomen metsien moni-

muotoisuusohjelmassa (MET-

SO) on osoitettu ympäristö-

ministeriölle vuosittain mää-

rärahaa uusien metsiensuo-

jelualueiden hankkimiseen ja

pysyvään rauhoittamiseen.

Näillä määrärahoilla os-

tettiin Pirkanmaan alueella

maanomistajien suojeluun tar-

joamista alueista kuusi määrä-

alaa yhteispinta-alaltaan noin

59 hehtaaria ja perustettiin 11

yksityismaan luonnonsuoje-

lualuetta yhteispinta-alaltaan

noin 71 hehtaaria.

S

usi-ilves, kissailves, kettuilves, haapanäätä,

mustakettu, ristikettu ja palokettu ovat nimiä,

joita ei välttämättä löydy eläinkirjojen hake-

mistoista. Nämä nimet ovatkin syntyneet aivan toi-

seen aikaan ja muunlaisiin tarpeisiin. Niitä on käy-

tetty turkiskaupassa, jonka kultaiset vuosisadat ovat

kaukana takanapäin.

Vuosi sitten edesmennyt professori ja yliopistomies

Mauno Jokipii oli kansainvälisesti arvostettu toisen

maailmansodan tutkija, mutta tämä Jyväskylän yli-

opiston historian laitoksen rakentaja ehti vuosikym-

menten saatossa tarttua moniin aiheisiin.

Jokipiin mainio esitys ”Metsästyksestä Satakunnassa

1500- ja 1600-luvuilla” julkaistiin 1967 kotiseututut-

kimuksia sisältävän Satakunta-sarjan 18. osassa. Se

on hyvä avain seutumme eränkäynnin kulta-aikaan,

jolloin metsästykselle voidaan antaa nimeksi niinkin

komea käsite kuin erätalous.

Kustaa Vaasa velvoitti noin vuodesta 1557 alka-

en voutejaan ostamaan kansalta parhaat turkikset

kruunun tarpeisiin. Jatkoa seurasi, kun Juhana III

ryhtyi valtaistuimelle noustuaan hoitamaan turkis-

kamariaan. Hän lähetti tammikuussa 1569 kaikille

Suomen, Norlannin ja Taalainmaan voudeille käs-

kyn ostaa hyvin säilyneet ilveksennahat, hyvät nää-

dät sekä kauniit musta- ja ristiketut itselleen.

Lisäksi Juhana kirjoitti saman vuoden helmikuussa

Ala-Satakunnan vouti Hannu Birgerinpojalle ja va-

litti turkiskamarinsa olevan aivan tyhjä villieläinten

nahoista ja turkiksista. Siksi hän käski käyttää kaikki

Porin kaupungin sen vuoden kruununverot mustien

kettujen ostamiseen.

Tästä kuninkaallisesta kiinnostuksesta turkiksiin

johtuu se, että tiedot eränkäynnin tuloksista 1500-

luvulla nähdään kruunun asiakirjoista. Kuten kaikis-

sa eräkulttuureissa, Ruotsissa ja Suomessa oltiin hy-

vin tarkkoja erottamaan harvinaisia turkislajeja toi-

sistaan.

Vaalea haapanäätä erotettiin tummemmasta tavalli-

sesta näädästä ja ilvekset jaettiin susi-, kettu- ja kis-

sailveksiin. Harvinaiset kettulajit, kuten mustaket-

tu, ristikettu ja palokettu, olivat hyvin arvostettuja

turkiksia.

Oravaa myytiin halpana harmaanahkana niputettu-

na neljänkymmenen kappaleen kiihtelyksiin. Talvi-

karvassaan olevat valkoiset kärpät ja lumikot olivat

puolestaan kappaleittain myytäviä arvoturkiksia.

Talonpoikien oli sakon uhalla tarjottava turkisnah-

koja ensin voudille ennen kuin veivät ne kaupun-

kiin. Salakauppaa kuitenkin käytiin, koska porva-

rien arveltiin maksavan turkiksista paremmin kuin

voutien. Ylä-Satakunnan turkiskauppa suuntautui

Turkuun.

Turkiskaupan kuvioita jouduttiinkin ratkomaan kä-

räjillä. Tuolloin Karkkuun kuuluvan Mouhijärven

Kallonkylästä kotoisin olleet Heikki Tuisku ja Pekka

Pispa jäivät kiinni hirvennahkojen myynnistä Turun

porvareille 1567. Tyrvääläisistä erämiehistä käräh-

ti Rudasjärven Frans myytyään ilveksen nahan Tu-

russa 1558.

Kokemäellä rangaistiin 1580 Pirkkinäisistä lähtöisin

olevaa Jaakko Juhananpoikaa turkisten salaamises-

ta ja pois antamisesta. Martti Mylläri Pirkkalasta sai

suurehkon sakon 1561, koska oli vienyt ”koko jou-

kon turkistavaraa Turkuun ja myynyt vastoin Hänen

Ruhtinaallisen Armonsa kieltoa”.

Jokipiin mukaan turkikset ja nahat muodostivat

vuonna 1558 Suomen viennistä kalastustuotteiden

jälkeen toiseksi suurimman ryhmän. Pyyntielinkei-

nojen suhteellinen merkitys talouselämässä kuiten-

kin laski, kun maanviljelys sivuelinkeinoineen kehit-

tyi.

Tervalla oli vuonna 1641 jo ehdoton johtoasema

viennissä. Turkikset jäivät silloin kahdeksannelle si-

jalle. Kehitys kulki Satakunnassakin erätaloudesta

luopumista kohti.

• Hannu Virtanen

Susi-

ilveksiä

ja musta-

kettuja

Talitiainen jälleen pihalintujen ykkönen

BirdLife Suomen viikonlop-

puna järjestämän Pihabon-

gauksen alustavien tulosten

mukaan yleisimmät kiikarei-

hin osuneet siivekkäät olivat

viimevuotiseen tapaan taliti-

ainen (96 prosenttia pihois-

ta), sinitiainen (82) ja harak-

ka (69).

Runsaimmat ilmoitetut la-

jit olivat puolestaan talitiainen

(yhteismäärä 51 000 yksilöä),

keltasirkku (39 000) ja viher-

peippo (35 000).

Urpiaisia vähemmän

Viime vuoteen verrattuna tu-

loksissa oli silmiinpistävää

muun muassa urpiaisen pu-

toaminen runsaustilastossa

3. sijalta 13. sijalle sekä tilhi-

en (viimeksi 14 prosenttia pi-

hoista; nyt vain 0,4) ja räkätti-

rastaiden (viimeksi 5 prosent-

tia, nyt 0,2 prosenttia pihoista)

vähäiset määrät.

-Vaihtelu näille lajeille tar-

jolla olevan ravinnon määris-

sä selittää tuloksia. Urpiaisen

esiintymiseen vaikuttaa koi-

vun siemensato ja tilhien ja

rastaiden määrään vaikuttaa

pihlajanmarjojen määrä, sa-

noo tiedottaja Lauri Hänni-

nen BirdLife Suomesta.

Yhteensä Pihabongaukses-

sa havaittiin lajeja noin 90.

Keskimäärin osallistuneilla

paikoilla nähtiin seitsemän la-

jia, viime vuonna luku oli yh-

deksän.

Harvinaisimmat lajit olivat

mustakaularastas Kotkassa ja

töyhtökiuru Inarissa.

Havaintoja tulee vielä

Alustavat tulokset perustuvat

noin 6000 pihan havaintoi-

hin. Määrä kasvaa vielä, sillä

viikonlopun havaintoja ote-

taan vastaan vielä torstaihin

31. tammikuuta saakka. Ha-

vainnot voi ilmoittaa järjes-

tön verkkosivuilla tai lähettää

postikortin osoitteella BirdLi-

fe Suomi, PL 1285, 00101 Hel-

sinki.

BirdLife Suomesta arvioi-

daan osallistujamäärän nou-

sevan viimevuotiselle tasolle

tai hieman sen yli. Lopulliset

tulokset julkaistaan helmi-

kuun lopulla BirdLife Suomen

verkkosivuilla ja Tiira-lehdes-

sä.

Pihabongaus järjestettiin

Suomessa nyt kolmatta kertaa.

Pihabongauksessa on ideana

tarkkailla tunnin ajan lintuja

omalla pihalla tai muulla so-

pivalla paikalla. Pihabongauk-

sen päätarkoituksena on saada

yleisö mukaan tarkkailemaan

talvisia kotipihan lintuja.

Page 11 - Alueviesti_5_2008