23
Keskiviikko huhtikuun 23. 2008
Luottamustoimi on ilo ja rikkaus,
mutta aiheuttaa myös paineita
Pauliina Parto
Suomi on yhdistysten luvattu
maa. Yli 100 000 rekisteröi-
tyä yhdistystä kertoo siitä, et-
tä me suomalaiset olemme in-
nokkaita osallistumaan ja aja-
maan tärkeiksi kokemiamme
asioita.
Aika on kuitenkin rajallista
ja luottamustointa hoitavalla
ihmisellä usein monta muuta-
kin rautaa tulessa.
-Yhdistyksiä on paljon,
mutta käänteisesti tarjolla on
niukasti tietoa siitä, mikä aut-
taa luottamushenkilöä tai yh-
distyksen kantavaa voimahah-
moa jaksamaan luottamus-
toimessa tai yhdistystoimin-
nassa. Lähes viikoittain kiirii
viestejä, jotka kertovat luot-
tamuselimissä toimivien ih-
misten voimien hiipumisesta,
kertoo sosiaalipsykologi Ma-
ria Härkki-Santala.
Hämeenkyröläinen Härk-
ki-Santala on kirjoittanut Työ-
terveyslaitoksen kustantaman
Jaksa luottamustoimessa -kir-
jan, joka julkaistaan 25. päivä
kuluvaa kuuta.
-Tuntuu siltä, että pioneeri-
työssä tässä ollaan. Muutenkin
jaksaminen tai pikemminkin
sen puute on ollut kauan sel-
lainen ilmiö, joka ei ole ollut
hyvä asia puhua, sehän ei näy
kuten mustelma. Luottamus-
toimi katsotaan jollain lailla
kunnia-asiaksi, eihän siinä voi
uupua. Terveisiä luterilaisen
työnetiikan maastosta, Härk-
ki-Santala napauttaa.
Kirjalliseen rohkaisuun
on helppo palata
Luottamustoimessa vaikutta-
minen ja osallistuminen ta-
pahtuvat aina ryhmässä, ja
juuri se saattaa Härkki-San-
talan mukaan muodostua
jaksamisen kynnyskysymyk-
seksi.
-Ryhmässä on painetta olla
samaa mieltä muiden kanssa
ja henkilösuhteet voivat muo-
dostua vaikeiksi. Siksi jaksa-
mista käsitellään kirjassa ni-
menomaan ryhmädynamii-
kan ja arjen vuorovaikutuksen
näkökulmasta.
Uupumisen vastalääkkeek-
si kirjaan on koottu tietoa sii-
tä, mikä auttaa jaksamaan
luottamustoimessa.
-Lukujen päätteeksi on ky-
symyksen muotoon tehty-
jä harjoituksia, joita voi teh-
dä yksin tai ryhmässä. Nii-
hin ei ole niin sanottuja oi-
keita ratkaisuja, sillä jokainen
on oman jaksamisensa paras
asiantuntija. Kirjan tavoittee-
na onkin johdatella lukijaa
pohtimaan itse vaihtoehtoisia
toimintamalleja
Sosiaalipsykologi Maria
Härkki-Santalan mukaan
kirjalliseen vertaistietoon
ja ja rohkaisuun on helppo
palata juuri silloin, kun on
omaa aikaa, kun kokous tai
päätöksenteon hetki on ta-
kanapäin.
-Jaksa luottamustoimes-
sa neuvoo, miten uupumus-
ta ehkäistään, mutta tarkoitus
Hämeenkyrön Sasissa
asuva sosiaalipsykolo-
gi Maria Härkki-San-
tala on kirjoittanut kir-
jan Jaksa luottamustoi-
messa.
Toisen uupumiseen
tulee puuttua
Sosiaalipsykologi Maria
Härkki-Santalan mukaan
pysähtymisen paikka on
silloin, kun väsymys, tun-
ne siitä ettei tämä nyt jak-
sa innostaa, iskee. -Tavan-
omaista suurempi haja-
mielisyys asioiden suhteen,
poikkeuksellinen ärtyisyys
ihmisten suhteen ja ärtyi-
syys itseä kohtaan ovat va-
roitusmerkkejä. On muis-
tettava, ettei luottamustoi-
men ole tarkoitus uuvut-
taa ihmistä, vaan olla ns.
näköala- ja vaikutuspaik-
ka, jopa ihmisenä kasvun
ja joukkuepelin oppimisen
paikka.
Härkki-Santalan mu-
kaan samassa ryhmässä
toimivilla on suorastaan
velvollisuus ottaa asia pu-
heeksi, mikäli havaitsee
toisen uupuneen. -Voidaan
vaikka kahden kesken tie-
dustella, mitä kuuluu. Kyl-
lähän me useinkin kyse-
lemme ”mitä sulle kuuluu”,
mutta kiidämme jo kauka-
na, kun toinen koettaa vas-
tata siihen. Klassikko ky-
syy, olenko minä veljeni
vartija, mutta minä laajen-
nan kysymyksen niin, että
olenko minä kokousystä-
väni hyvinvoinnin vartija.
Vastaus on vain myöntei-
nen. Turha arkailla toisen
sosiaalisen reviirin rajoja,
rohkeasti vaan kysymään
ja siten tarjoamaan apua.
ei ole antaa kuvaa, että luot-
tamustoimet tai niiden sävyt-
tämänä muu elämä olisi aina
hyvin vaikeaa, ongelmallis-
ta tai pelkästään uuvuttavaa.
Luottamustoimet ovat elämän
ja arjen rikkaus, kirjoittaja ko-
rostaa.
Irmeli Kulonpää peräänkuuluttaa:
”Negatiivinenkin palaute
pitää pystyä antamaan suoraan”
Pauliina Parto
Vammalan seurakunnan py-
häkoulusihteeri Irmeli Ku-
lonpää on monessa mukana.
Hän istuu Vammalan kau-
punginvaltuustossa, toimii si-
vistyslautakunnan, varhaisen
puuttumisen ryhmän ja Kehi-
tysvammaisten tuki ry:n pu-
heenjohtajana sekä seurakun-
nan edustajana Perhe on paras
-hankkeessa ja Vammaisten
kulttuuriviikon työryhmässä.
-Kaikki pohjaa lapsuudesta-
ni, voimavarat tulevat sieltä.
Kotona on aina opetettu, et-
tä jokainen ihminen on yh-
tä arvokas. Omassa työssäni
olen huomannut kuinka pal-
jon löytyy asioita, joita pitäisi
edistää, Kulonpää perustelee
aktiivisuuttaan.
Hän myöntää silti, että toi-
sinaan väsyttää. -Mutta vaikka
välillä väsyykin, luottamustoi-
met antavat silti paljon. Po-
sitiivinen palaute kannustaa
jaksamaan. Negatiivistakin
palautetta Kulonpää kertoo
saavansa, mutta hän kääntää
senkin voitoksi. -Kun itse tie-
tää, että on yrittänyt parhaan-
sa, se riittää. Aina oman asian-
sa läpivieminen ei onnistu, sil-
lä asioista ei päätä yksin. Kun
tietää, että on yrittänyt, nega-
tiivinenkaan palaute ei tunnu
pahalta. Kaikenlaisessa toi-
minnassa on pakko hyväksyä,
että välillä on väärässä ja sen
tosiasian myöntäminen avaa
taas uusia näkökulmia.
Työyhteisö
auttaa jaksamaan
Irmeli Kulonpää peräänkuu-
luttaa kaikessa palautteen an-
tamisessa suoruutta. -Nimet-
tömiä palautteita ja valhei-
ta en hyväksy, hän korostaa.
Vammalan seurakunnan in-
ternetsivuilla on kuohunut jo
iät ja ajat naispappeuskiistan
myötä. Tämä saa Kulonpään
pudistelemaan päätään. -Pie-
ni porukka ihmisiä kommen-
toi nimimerkin takaa todella
törkeästi seurakuntaa ja sen
toimijoita, ja sitten vielä kut-
suvat itseään uskovaisiksi. Ei
uskovainen ihminen käyttäy-
dy tällä tavalla. Etenkin tyr-
vääläisissä tuntuu olevan se
vika, että edessä päin kaunis-
tellaan, mutta takana jo juo-
ruillaan. Ihmisten on hyvä
puhua suoraan, eli minkä pys-
tyt puhumaan takana, pystyt
myös puhumaan edessä.
Kaikkien yhdistys- ja luot-
tamustointen keskellä Irmeli
Kulonpäätä auttaa jaksamaan
hyvä työyhteisö. -Meillä on
todella hyvä työnjohto. Sekä
kirkkoherra Osmo Ojansivu,
vt. kirkkoherra Hannu Kil-
peläinen että talouspäällikkö
Paula Laasanen ovat kaikki
mainioita työtovereita, heidän
kanssaan on ilo työskennellä.
Työssä ja luottamustoimissa
kohtaan todella paljon ihania
ja mukavia ihmisiä, se myös-
kin kannustaa toimimaan.
Kulonpää painottaa.
Sydämen palo ohjaa
Irmeli Kulonpää uskoo, että
kaikilla luottamustoimiin ha-
keutuneilla ihmisillä on sy-
dämen palo asiaa kohtaan.
Silloin uupumuskaan ei iske
niin herkästi. -Vaikka välil-
lä kun kesäloma alkaa, iskee
ajatus ettei syksyllä jaksa enää
mitään. Kun lomasta vieräh-
tää pari viikkoa, ajatus onkin
ihan eri. Ideoita syntyy, ja lo-
man jälkeen onkin taas innos-
tunut mieli. Kyllä se on Juma-
lan lahja, että on saanut tällai-
sen mielen, Kulonpää hymyi-
lee.
Yksi tärkeä tekijä luotta-
mustoimessa jaksamisessa on
luonnollisesti perheen tuki.
Kulonpää myöntää vaikutta-
misensa lisääntyneen lasten
kasvamisen myötä.
-Silloin kun lapset olivat
pieniä, oli arvojärjestys toi-
nen. Nyt on taas eri tavalla
aikaa ottaa osaa. Ei kaikkeen
toimintaan pystyisi, ellei puo-
liso olisi tukena. Jos kotona
olisi erilaista, silloin joutuisi
tekemään valintoja siitä, mis-
sä kaikessa tahtoo olla muka-
na.
Irmeli Kulonpää uskoo, et-
tä halu vaikuttaa on sekin pe-
riytyvä ominaisuus. Häntä on
luottamustoimiin ajanutmuun
muassa Tampereen kaupun-
ginhallituksessa ja -valtuus-
tossa istunut eno. Kulonpään
poika Jarkko puolestaan seu-
raa äitinsä jalanjälkiä.
Vammalan seurakunnassa pyhäkoulusihteerinä toimiva Irmeli Kulonpää on mukana
monessa luottamustoimessa. Hän kannustaa palautteen antajia suoruuteen, olipa ky-
seessä sitten negatiivinen tai positiivinen kommentointi.
Maatilapalot kuriin
asianmukaisella
palovaroittimella
Maatiloilla tarvitaan olosuhtei-
siin soveltuvia palovaroittimia
mahdollisen tulipalon alun no-
peaksi havaitsemiseksi. Finans-
sialan Keskusliiton ja vakuutus-
yhtiöiden teettämä tutkimus
osoittaa, että parhaiten tehtä-
västään suoriutuvat esisuodatti-
milla varustetut näytteenottoil-
maisimet.
Viime vuosina maatilapalot
ovat lisääntyneet huolestutta-
vasti. Palojen syynä ovat useim-
miten puutteet sähköasennuk-
sissa sekä tiedon puute ja välin-
pitämättömyys sähkölaitteiden
kunnossapidossa. Tilakokojen
suurennuttua syntyvät vahin-
got ovat myös aiempaa mitta-
vampia. -Maatilojen syrjäinen
sijainti etäällä palokunnasta li-
sää suurpaloksi kehittymisen
riskiä, muistuttaa vahingontor-
juntapäällikköSeppoPekurinen
Finanssialan Keskusliitosta.
Tuotannon jatkuvuuden ta-
kaamiseksi maatiloilla varau-
dutaan myös omatoimisesti pa-
lojen varalle. Asianmukaisten
palovaroittimien ja alkusam-
mutuskaluston hankinta ja yl-
läpito sekä säännöllinen sam-
mutusharjoittelu antavat aikaa
mahdollisen palon kriittisessä
alkuvaiheessa.
Maatiloilla käytössä olevia
palovaroittimia testannut tutki-
mus antaa uutta tietoa varoitti-
mien toiminnasta ja ylläpidos-
ta: Palovaroitin ei esimerkiksi
saa kuitata itseään palohälytyk-
sen jälkeen valmiustilaan.
Palohälytyksen on tultava
varoitinlaitteiston ylläpitäjän
matkapuhelimeen puhelinsoi-
ton välityksellä, ei tekstiviestillä.
Laitteiston on varoitettava ra-
kennuksessa olevia hälyttimien
avulla. Lisäksi palovaroitinlait-
teiston mukana tulee olla kun-
nolliset ohjeistukset käyttöön,
huoltoon sekä testaamiseen.
Maatilojen palovaroitintut-
kimuksessa ympäristön olo-
suhteet osoittautuivat olennai-
siksi varoittimen toiminnan
kannalta, erityisesti huono il-
manlaatu. Kosteus, kaasut ja
pöly hankaloittavat varoittimi-
en toimintaa.
-Esisuodattimella varus-
tetut näytteenottoilmaisimet
toimivat varoitintehtävässään
parhaiten. Tutkimuksessa mu-
kana olleen lämpöilmaisinlait-
teiston soveltuvuus maatiloil-
le on kyseenalainen, koska
laitteisto tarvitsee hälyttääk-
seen voimakkaan lämmön-
nousun, kertoo tutkimuksen
tehnyt Irina Selin Hyvinkään
Laureasta.
Maatilapalovaroitintutkimus
toteutettiin vuosien 2006-2007
aikana. Seuranta-aikana palo-
varoittimia testattiin Maa- ja
elintarviketalouden tutkimus-
keskuksen sikalassa Hyvinkääl-
lä. Tutkimukseen osallistui nel-
jä savunilmaisuun perustuvaa
näytteenottoilmaisinta sekä yksi
lämpöilmaisin. Testaukseen liit-
tyi myös polttokokeita Kuopion
Pelastusopistolla.
Vakuutusyhtiöt
voivat
myöntää tutkimuksessa menes-
tyneiden palovaroitinten han-
kinnasta vakuutusmaksualen-
nuksia.
Autotalo Pelttari 50 vuotta
Yhden miehen
yrityksestä
tunnetuksi autotaloksi
Maija Latva
Viime lauantaina tuli kulu-
neeksi 50 vuotta siitä, kun
Reino Pelttari aloitti autokor-
jaamon pitämisen Äetsässä.
Vuosikymmenien aika-
na yhden miehen yritykses-
tä on kasvanut yli 30 henki-
löä työllistävä, tunnettu au-
totalo. Autotalo Pelttarin ni-
men alla toimii kaksi yritystä:
Toyotaa myyvä Pelttarin Au-
to Oy ja Chrysleria, Jeepiä ja
Citroenia myyvä Kakkostien
Auto Oy.
Yrityksellä on Huittisten li-
säksi tilat myös Porissa. Per-
heyrityksen toimitusjohtaja-
na on vuodesta 1990 toiminut
Jukka Pelttari.
Liisa ja Reino Pelttari aloit-
tivat yrittämisen nuorena
avioparina - ja täysin tyhjästä,
kuten Liisa toteaa.
-Tiukkoja aikoja koettiin,
hän myöntää. Liisa vastasi
kirjanpidosta ja Reino korja-
si ja myi autoja. Ensimmäisen
uuden auton mies myi vuon-
na 1965 opettaja Jorma Nuo-
tiolle.
-Se oli punainen Rambler,
hän muistaa ja Liisalle on jää-
nyt hintakin mieleen. -Auto
maksoi 12 750, hän kertoo.
Autokauppiaan elämä oli
entisaikaan vähän erilaista,
kun tänään.
-Maakuntaa piti kiertää ja
myydä autoja talosta taloon,
Reino Pelttari selvittää. Yritys
kasvoi maltillisesti vuosi vuo-
delta, samoin henkilökunnan
lukumäärä. Yritys siirtyi Huit-
tisiin vuonna 1990, samana
vuonna Jukasta tuli yrityksen
toimitusjohtaja.
Kaksi kertaa
vuoden yrittäjä
Autotalo Pelttarin korjaamo-
toiminta päättyi Äetsässä ko-
konaan vuonna 1999, jolloin
Huittisissa valmistui korjaa-
motilojen laajennus.
Seuraavana vuonna yritys
olikin Huittisten vuoden yrit-
täjä.
Jo aikaisemmin, vuon-
na 1986 Autotalo Pelttari oli
vuoden yrittäjä Äetsässä. Yri-
tykselle on myös myönnetty
AKL ympäristöohjelman ser-
ti"kaatti vuonna 2002 ja AKL
ISO 9001 laatuohjelman serti-
"kaatti vuonna 2005.
Jukka Pelttari kertoo, että
internet on tuonut lisää asi-
akkaita hyvinkin laajalta alu-
eelta.
- Tämä hyödyttää kaik-
kia autokauppiaita Huittisis-
sa, hän uskoo ja lisää samaan
hengenvetoon, että kaupun-
gissa on hyvä ja terve kilpai-
lutilanne.
-Ja mahtuu tänne lisääkin
yrittäjiä, myös autokauppiaita,
hän jatkaa.
Elämäntyö
hyvissä käsissä
Elämäntyönsä autokaupan
parissa tehneet Liisa ja Reino
Pelttari nauttivat nyt täysillä
eläkepäivistään ja ovat tyyty-
väisiä, kun perheyritys menes-
tyy ja kasvaa hyvissä ja osaa-
vissa käsissä.
-Olemme aktiivisestimuka-
na Vammalan Kansallisten Se-
nioreiden toiminnassa ja olen
myös yhdistyksen puheenjoh-
taja, Liisa Pelttari kertoo.
Lisäksi heidän sydäntään
on lähellä Aikapojat -kuoro,
jossa Reino laulaa ja Liisa hää-
rää taustajoukoissa.
Kokonaan Reino ei ole au-
toja unohtanut eläkepäivil-
läänkään.
-Televisiosta katson kaikki
autokilpailut, hän paljastaa.
Autotalo Pelttarin perustajat Liisa ja Reino Pelttari nauttivat ansaituista eläkepäivis-
tään ja heidän poikansa Jukka jatkaa yrityksen menestystarinaa. Taustalla Reinon yl-
peys, Studebaker vm 1930, joka on ollut hänen omistuksessaan vuodesta 1970. -Auton
entisöinti valmistui vuonna 2003, hän kertoo.
1...,13,14,15,16,17,18,19,20,21,22 24,25,26,27,28,29,30,31,32