Page 18 - Alueviesti_19

18

Keskiviikko toukokuun 7. 2008

Kiinnostus ulkoelämää kohtaan kasvoi ammatiksi

Juha Matomäki tarjoaa

asiakkailleen luonnollisia elämyksiä

Pauliina Parto

Ulkoilmaelämä monipuolisi-

ne mahdollisuuksineen on ai-

na viehättänyt vammalalaista

Juha Matomäkeä. Ei siis ole

mikään ihme, että mies perus-

ti nelisen vuotta sitten Evolu-

tion Adventures -nimisen yri-

tyksen, joka on perin poh-

jin isäntänsä näköinen. Yritys

tarjoaa palveluja aina melon-

nasta köysilaskeutumiseen ja

luontoretkistä seikkailuratoi-

hin. -Ja lisää muokataan aina

kysynnän ja omien ideoiden

mukaan, Matomäki muistut-

taa.

Evolution Adventures te-

kee yhteistyötä vammalalai-

sen Rudol!n Keitaan kanssa.

Keitaalta löytyy muun muas-

sa kiinteästi rakennettu tra-

petsihyppypaikka. Mahdol-

lista on myös korikiipeily se-

kä Jaakobin tikkaat. -Lisäksi

voidaan kilpailla vanhan ajan

aseilla, kuten ritsalla ja pu-

hallusputkella. Suopunkiakin

pääsee heittämään. Kaikenlai-

sia ryhmäyttämistehtäviä rää-

tälöidään porukan mukaan.

Yritysryhmiä käy paljon, jo-

ko työntekijät yhdessä tai sit-

ten asiakasryhmiä. Polttaripo-

rukoillekin löytyisi varmasti

sopivaa tekemistä, Matomäki

vinkkaa.

Melontaretket Matomäki

suuntaa mieluiten Kokemäen

Sääksjärvelle, kotiseudulleen.



-Minulla on kotipaikka Sääks-

järven rannalla, tunnen ve-

sistöt todella hyvin. Tietysti,

jos halutaan, niin lähden ve-

tämään melontareissua muu-

allekin. Matomäen kanootit

ovat vuokralla Ammattioppi-

laitos Luovissa Karkussa aina

kun hän ei itse niitä tarvitse.

Myös vuokratyövoiman hank-

kiminen Luovista onnistuu.

Uusin aluevaltaus Evolu-

tion Adventuresin palvelu-

tarjonnassa on kylpytynnyri,

jonka Matomäki hankki vasta

tämän vuoden puolella. Kyl-

pytynnyrin ulkopuolinen ka-

miina mahdollistaa sen, että

koko sisätila on käytössä 8-10

hengelle.

Talvet pohjoisessa

Koska Evolution Adventure-

sin tarjoamat elämysmahdol-

lisuudet keskittyvät lähinnä

kesäkuukausiin, on yrittäjä

tottunut viettämään talven-

sa pohjoisessa. -Viime talven

touhusin ensimmäistä kertaa

koiravaljakoiden kanssa. Si-

tä ennen olen ollut moottori-

kelkkahommissa.

Matomäen työnantaja, Iva-

lossa toimiva Lapin Valjakko-

retket järjestää valjakkosafare-

ja lähinnä Saariselällä. -Koirat

kärryyn, Saariselälle keikalle

ja keikan jälkeen takaisin Iva-

loon, mies valottaa työrytmiä.

Safarit vaihtelivat aina lyhyis-

tä parin tunnin reissuista 3-4

päivän safareihin. -Asiakkaat

olivat etupäässä englantilaisia,

saksalaisia, hollantilaisia ja ja-

panilaisia. Kyllä siellä julkkik-

siakin näki, helmikuussa mat-

kassa oli esimerkiksi Ronan

Keating, Matomäki kertoo ir-

lantilaiseen muusikkoon vii-

taten.

Keisari kotiin viemisinä

Valjakkokoirat juoksevat sa-

fareilla uskomattomia kilo-

metrimääriä. Juha Matomäen

mukaan koirat saattavat tait-

taa 15-50 kilometriä päivässä,

riippuen safarin pituudesta. -

Eikä se ole vielä edes paljon.

Valjakkokoirat kisaavatkin, ja

kisoissa ne saattavat juosta jo-

pa pari sataa kilometriä päi-

vän aikana.

Lapin Valjakkoretkien koi-

rat olivat alaskanhuskyja.

Alaskanhusky on yleinen ni-

mitys koirille, joita jalostetaan

rekikoiraurheilua varten, se ei

siis ole varsinainen koirarotu.

Edes kaikista alaskanhuskyis-

ta ei jalostuksesta huolimatta

ole rekikoiraksi. -Koiralla täy-

tyy olla luontainen halu vetää,

ei se muuten onnistu. Ihmi-

systävällinen luonnekin pitäi-

si olla, Juha Matomäki linjaa.

Valjakkoyrittäjillä on run-

saat määrät koiria, ja peli voi

olla raakaakin. Jos koirasta ei

ole valjakkoon, yrittäjä ei vält-

tämättä piittaa ollenkaan, mi-

kä eläimen kohtalo tämän jäl-

keen on. Matomäkikin päätyi

tuomaan yhden koiravanhuk-

sen mukanaan etelään. -Kei-

sari on jo 12-vuotias, mutta

kovakuntoinen ja vetäminen

on edelleen verissä. Teen sen

kanssa polkupyörällä lenkke-

jä, ja se vetää pyörää ihan ke-

vyesti perässään.

Viime talven Juha Matomäki vietti koiravaljakoiden parissa Saariselällä. Maisemat olivat huimaavia.

Matomäki on aina ollut koiraihmisiä. Hän toi poh-

joisesta kotiinsa koiraveteraanin, 12-vuotiaan Kei-

sarin, joka on vetänyt valjakkoa lähes koko ikänsä.

Trapetsihypyssä ihminen pääsee tosissaan ylittämään it-

sensä. Pölkky on noin kuudenmetrin korkeudella ja tra-

petsi, johon on tarkoitus tarttua hyppäämällä, kolmen

metrin päässä.

Veteraanipäivää

vietettiin Huittisissa

Paavo Punkari

Kansallinen veteraanipäivä

kokosi jälleen myös huittis-

laiset veteraanit läheisineen

viettämään jo perinteeksi tul-

lutta veteraanien omaa juhla-

päivää.

Päivä alkoi jumalanpalve-

luksella Huittisten kirkossa,

jossa saarnan piti seurakun-

nan kappalainen Seija Läh-

teenmäki.

Jumalanpalveluksen jäl-

keen laskettiin veteraanien ja

maanpuolustusjärjestön sep-

peleet Huittisten ja Huhta-

mon sankarihaudoille. Myös

nuoret laskivat kukat Huittis-

ten sankarihaudalle.



Sankarihaudalta siirryttiin

läheiseen seurakuntakeskuk-

seen, jossa juhla jatkui ohjel-

man ja ruokailun myötä.

Juhlapuheen veteraaneil-

le piti metsänhoitaja, reservin

majuri Matti Lähteenmäki, jo-

ka oli valinnut puheensa tee-

maksi aiheen ”ihme”.

Tällä hän tarkoitti sitä ih-

mettä, joka eri muodoissaan

koettiin sodan raskaina vuosi-

na kun nyt jo veteraani-ikään

ehtineet nuorukaiset joutuivat

puolustamaan isänmaataan.

Tuo ihme muodostui mones-

ta eri tekijästä käytäessä tais-

telua ylivoimaista vihollista

vastaan.

Tärkeää suomalaisille oli

puolustaa kotia, uskontoa ja

isänmaata. Myös kova tais-

telutahto auttoi suomalai-

sia puolustamaan tätä maata,

päätti juhlapuhuja Matti Läh-

teenmäki puheensa.

Juhlassa esiintyivät myös

Veteraanien Lauluveljet joh-

tajansa, opettaja Liisa Har-

junmaan johdolla. Niin ikään

Huittisten Seudun Harmoni-

kat soittivat vanhoja ja kosket-

tavia sota-ajan sävelmiä, jotka

tulivat monen juhlassa olleen

veteraanin mieleen muistoina

sodan päivistä. Juhlan päätös-

sanat esitti kulttuurilautakun-

nan puheenjohtaja, opettaja

Harri Laurila.

Page 18 - Alueviesti_19_2008