Page 14 - Alueviesti_24

14

Keskiviikko kesäkuun 11. 2008

Pauliina Parto

Ensimmäisen lapsen syntymä

mullistaa koko elämän. Sen

tietävät myös vammalalai-

set siskokset Sanna Vuorinen

ja Anna Tuovinen. Kumpi-

kin viettää parhaillaan äitiys-

lomaansa esikoistaan hellien.

Sannan poika Valtteri näki

päivänvalon viime lokakuus-

sa, Annan tytär Neea puoles-

taan kolme kuukautta sitten.

-Sannasta on ollut paljon tu-

kea ja turvaa, molempien lap-

set kun vielä tuntuvat olevan

melkoisia yökukkujia, Anna

kiittelee.

Se, että serkukset syntyivät

vain neljän kuukauden ikä-

erolla, tuli molemmille hie-

man yllätyksenä. -Emme ol-

leet oikeastaan puhuneet las-

ten hankinnasta, vaikka kum-

pikin oli jo vähän aikaa ehtinyt

yrittää. Kun sitten kuulin, että

Sanna saa vauvan, ajattelin jo

että apua, eikö meillä tärppää

ollenkaan, Anna hymyilee.

Vauvoja syntyi samoihin

aikoihin lähipiirissä muu-

tenkin: Annan miehen sisko

sai lapsen 10 viikon ikäerol-

la Neeaan ja siskosten veli sai

esikoispoikansa kolme viikkoa

ennen Valtteria. -Äidistä tu-

li sitten melkein samalla ker-

taa kolminkertainen mummu,

siskokset nauravat.

Lapsi ei hidasta

Anna ja Sanna hämmäste-

levät, kuinka luonnollisel-

ta äidin rooli on alusta saak-

ka tuntunut. Annan mukaan

ensimmäiset pari viikkoa hän

oli hieman hukassa, mutta

sen jälkeen kaikki on sujunut

omalla painollaan. -Se pari

viikkoa johtui varmaan siitä-

kin, että oli talvi ja jouduim-

me olemaan sisällä. Kun sitten

pääsimme pihalle, alkoi arki

rullata.

Kummallakin on taka-

naan pitkä parisuhde: Sanna

on ollut Pasinsa kanssa yh-

dessä seitsemän vuotta, Anna

ja Arto vielä vuoden kauem-

min. Jälkimmäinen pareista

purjehti avioliiton satamaan

viime heinäkuussa. -Ei lap-

si parisuhdetta ole juurikaan

muuttanut. Miehelle ei tieten-

kään ole enää aikaa ihan sa-

malla tavalla, ja välillä saattaa

väsymyksestä johtuen tiuskia

toiselle tarpeettomastikin,

Anna tuumii. -Niin, yhteisen

ajan viettäminen on nyt eri-

laista. Ei ole enää vain sinä ja

minä, vaan me, Sanna lisää.

Kumpikin kieltää jyrkäs-

ti lapsen rajoittavan elämää.

-Jos ennen mentiin kahdes-

taan, nyt mennään Valtterin

kanssa. Ei lapsi ole mikään

este, Sanna painottaa. An-

na nyökyttelee. -Tampereelle

voi ihan samalla lailla suun-

nata kuin ennenkin, lasten

kanssa liikkuvat otetaan ny-

kypäivänä niin hyvin huo-

mioon. Lastenhoitohuoneita

löytyy melkein joka paikas-

ta, että pääsee välillä vaippaa

vaihtamaan. Ja kun ei ole en-

nenkään ollut mikään kova

riekkuja ja menijä, niin eihän

lapsi hidasta millään muo-

toa.

Isät mukaan

synnytykseen

Jos ovat naiset itse huoman-

neet rauhoittuneensa, on sel-

vää taantumista tapahtunut

myös puolisoissa. Annan mu-

kaan Neea on rauhoittanut

isäänsä. -Aikuistumistakin on

selvästi tapahtunut, Sanna li-

sää. Äitien mukaan isät ovat

omaksuneet roolinsa hienosti,

ja ottavat paljon osaa lapsen-

hoitoon.

Kummankin mies uskal-

tautui synnytykseenkin mu-

kaan. -Isistä oli todella pal-

jon apua. Kaikkien isien pitäi-

si ehdottomasti olla mukana

synnytyksessä. Kyllä puoliso

on paras tuki ja turva niin hie-

nolla hetkellä, Anna ja Sanna

vakuuttavat. Joidenkin äitien

mieleen synnytys on iskostu-

nut kauhukokemuksena, mut-

ta nämä naiset saavat tuonkin

ponnistuksen kuulostamaan

helpolta. -Ei se nyt varmaan

ihan vihellellen mennyt, aina-

kaan isän mielestä, mutta toki

voidaan ottaa uusiksi. Ei jää-

nyt traumoja, he nauravat.

Sisarusta esikoiselleen ei

kumpikaan naisista ole varsi-

naisesti miettinyt, mutta San-

nan mielestä toinen lapsi oli-

si hyvä tehdä melko pienellä

ikäerolla. Anna taas on aina-

kin toistaiseksi valmis odotta-

maan viisikin vuotta.

Nautitaan kesästä

Aika esikoisen kanssa on

vierähtänyt nopeasti. Sanna

on hiljalleen joutunut miet-

timään tulevaa, sillä hänen

äitiyslomansa päättyy viral-

lisesti ensi kuun 11. päivä. -

Olen hakenut Valtterille hoi-

topaikkaa, mutta tarkoitus

olisi olla kotona siihen saak-

ka kun poika täyttää vuo-

den, kertoo vuosi takaperin

sairaanhoitaja-terveyden-

hoitajaksi valmistunut San-

na. Hän ehti odotusaikanaan

tehdä sijaisuuksia Vamma-

lassa, mutta vakituista työ-

paikkaa ei ole.

Annaa sen sijaan odottaa

myyjän työ Jokisella. -Ajat-

telin itsekin olla alkuvuo-

teen saakka kotona. Katso-

taan sen jälkeen, mikä on ti-

lanne, hän sanoo.

Tällä hetkellä päällimmäi-

senä mielessä on kuitenkin

kesä ja rauhallinen yhdessä-

olo perheen kanssa. -Lapsen

ehdoilla mennään ihan täy-

sin. Nyt saadaan olla pihalla,

grillata ja syödä jätskiä. Jon-

nekin pieneen reissuun voi-

si myös lähteä, Anna miettii.

Sanna kertoo perheen suun-

nitelleen käyntiä Särkännie-

messä. -Pääsisi Valtteri näke-

mään vähän eläimiä.

Vaikka Sannan ja Annan

lapset ovat vielä pieniä, on

äideillä toivomuksensa jäl-

kikasvun suhteen. -Tieten-

kin sitä toivoo, että lapsesta

tulee onnellinen. Lapsi saa

valita sen tien, minkä par-

haaksi näkee, ja häntä yri-

tetään tukea parhaan mu-

kaan. Tarkoitus ei missään

tapauksessa ole pakottaa

lasta esimerkiksi johonkin

harrastukseen, naiset miet-

tivät.

He muistuttavat, että

tuore äiti saa helposti neu-

voja joka puolelta. Neuvo-

jan mielestä hyväntahtoi-

nen opastus saattaa kuiten-

kin helposti äidin korvaan

kuulostaa arvostelulta. -

Kannattaa käyttää tervettä

maalaisjärkeä. Jotain vink-

kiä voit tietysti kokeillakin,

mutta kaikki ei sovi kaikil-

le. Neuvolaan ja omaan ter-

veydenhoitajaansa kumpi-

kin on ollut erittäin tyyty-

väinen. -Siellä on aina voi-

nut kysyä mitä tahansa,

eikä koskaan ole tullut tun-

netta, että vähäteltäisiin.

Kerta kaikkiaan ihanaa po-

rukkaa.

Tuoreille tai vielä esi-

koistaan odottaville äideil-

le Anna ja Sanna toivovat

avointa mieltä. Kauhukuvia

tai ruusunpunaa ei kannata

mieleensä luoda.

O

n uskomatonta, kuinka vääristyneesti ih-

minen voi itseään tarkkailla. Vielä viime

syksynä minulla ei ollut huolta huomi-

sesta. Söin, join ja juhlin niin kuin viimeistä päi-

vää välittämättä yhtään vyötärölle salakavalasti

kerääntyneestä vararenkaasta. Jos lauantai kului

baarissa, sunnuntai kului lähes samalla varmuu-

della sohvalla jotain rasvaista nassuttaen. Mikä-

li vietin koti-iltaa, oli senkin kyytipojaksi varattu

vähintään karkkipussi.

Jossain joulun tienoilla sitten havahduin. En ha-

lunnut nähdäkään itsestäni otettuja valokuvia,

enkä varsinkaan tuijottaa vaatteistani löytyviä

kokolappuja. Läheiseni olivat jo vähän aikaa vih-

jailleet kauniisti, kuinka minun pitäisi hiljalleen

alkaa kiinnittää huomiota valintoihini. Kuitta-

sin heidän huolensa pelkällä olankohautuksella,

voinhan omasta mielestäni mainiosti!

Nyt, kun puolisen vuotta on kulunut, ymmärrän

taas miltä tuntuu voida hyvin. En ole koskaan ol-

lut mikään keijukainen, mutta teini-iässä alkanut

ja kymmenisen vuotta kestänyt lentopalloharras-

tus piti linjat ja fyysisen kunnon hyvin kuosissa.

Kun harrastus jäi ja seurustelu astui kuvioihin, oli

myös repsahtaminen taattu.

Olen tehnyt vuosien varrella kymmeniä ja taas

kymmeniä pyhiä päätöksiä elämäni muuttami-

sesta, aloittanut kaalisoppadieettejä ja syönyt ties

mitä rasvasieppareita. Olen suoraan sanottuna

odottanut ihmettä. Ihme ei kuitenkaan ole mah-

dollinen niin kauan kuin itse on muutosta vas-

taan. Kuten niin moni muukin elämäntapojaan

muuttanut, minäkin pääsin vauhtiin vasta tajut-

tuani itse, kuinka rempallaan elämäni oli.

”

Jalkojen maitohapot

antoivat lisäpotkua ja

suorastaan vaativat

polkemaan vielä vähän

lujempaa.

Viime keskiviikkona, helteisen päivän iltana, olin

jälleen lenkillä. Tartuin vaihtelun vuoksi punai-

seen Helkamaani ja lähdin sotkemaan voimalai-

toksen lenkkiä. Mitä kovemmin sydämeni hakka-

si, sitä parempi fiilis minulla oli. Jalkojen maitoha-

pot antoivat lisäpotkua ja suorastaan vaativat pol-

kemaan vielä vähän lujempaa. Itsensä ylittäminen

on mahtavaa!

Tuolla samaisella lenkillä Iron Maiden lauloi

mp3-soittimessani siitä, kuinka koskaan ei pitäi-

si jämähtää paikoilleen haikailemaan menneiden

vuosien perään, vaan mennä pää pystyssä kohti

uusia seikkailuja. Sen minä totisesti aion tehdä,

sillä nyt ainakin tiedän millaiseen tilanteeseen en

koskaan enää halua palata.

Olen säästänyt yhdet housut viime joululta, ne ei-

vät pysy enää edes ylhäällä. Joka kerta kun mie-

tin, jaksanko lähteä lenkille, kaivan housut esiin.

Shokkihoito on kumman tuloksellista.

Pauliina Parto

Shokkihoitoa

Kotiäidin päiväkirja

Viisi syytä miksi kesällä on kivaa

1. Vähän vaatetta

Ovi auki, lätsät päähän ja

menoksi. Kuinka ihanan

helppoa verrattuna siihen,

että ensin puetaan päällys-

vaatteet, sitten hanskaa, vil-

lasukkaa ja toppamyssyä.

Esikoinen on hiki märkä sii-

nä vaiheessa kun saat kil-

juvalle kuopukselle tumput

kolmatta kertaa käteen. Ei,

en todellakaan odota talviul-

koilua.

Sisälle meneminen on

kyllä yhtä hermoja raasta-

vaa niin talvella kuin kesäl-

läkin. Lauriin ei tehoa maa-

nittelut hyvällä eikä pahalla.

Ronja on vielä (huom. vie-

lä) helppo nakki. Mutta sii-

nä vaiheessa kun Lauri ta-

juaa, et jahas, nyt pakataan

tavaroita, hän katoaa kuin

pieru Saharaan ja kun hänet

saa kiinni raikuu koko Kii-

kan raitti.

2. Ruokailu

Alle 1-vuotiaalleko ei saa an-

taa nakkia kuin noin yhden

viikossa sen nitriittipitoi-

suuden takia? Onneksi Lau-

rilla on jo se reilu 2 vuotta

mittarissa, koska grillimak-

karaa menee kepeästi pari-

kin päivässä jos grillauksen

aika on. Antaumuksella me-

nee myös salaatit. Niin vih-

reät kuin majoneesipohjai-

setkin. Ja ai että kuinka mu-

kavaa on kun isukki haltsaa

grillaamisen taidon, ei tar-

vitse hikoilla hellan vieressä

koko kesää.

3. Nukkuminen

Kuka kesällä nukkuu? Kaik-

ki tietenkin, mutta unet

jää vähemmälle kun Ron-

ja (9kk) tekee ensimmäistä

hammastaan, kiroaa kuu-

maa oloaan ja pyörii kun

pieni eläin sängyssään. On-

han se mahtavaa, että tyttö

on jo nyt löytänyt liikunnan

ilot, mutta eipä yöllä olisi

ihan pakko nousta pinna-

sängyn laitaa vasten seiso-

maan ja kiekumaan, kun ei

siitä pääsekään omin voi-

min alas. Mutta kukapa

kesällä unta tarvitsee, en

minä ainakaan...

4. Matkustaminen

Käsi ylös kaikki kenellä ei ole

autossa toimivaa ilmastointia.

Kuinkamatkustaminen ilman

ilmastointia onkin niin lasten

kuin eläintenkin kanssa aivan

mahtavaa puuhaa.

Mutta vakavasti puhuen,

ei sitten jätetä niitä nukku-

via lapsia kuumiin autoihin,

eikä myöskään eläimiä. Se

pitäisi ihan tavallisella maa-

laisjärjelläkin tajuta. Ja kan-

nattaa se matkaaminen ajoit-

taa iltoihin ja aamuihin kun

on viileämpää, tähdätä aina

varjopaikkoihin ja muistaa

olla tarkkana ja iloisella mie-

lellä ratissa.

5. Kesä on lyhyt

Ja viimeisenä pitää tietys-

ti muistaa, että Suomen ke-

sä on lyhyt. Lauria ja Ron-

jaa on tarkoitus viedä lasten

eläintarhaan, uimaan, su-

kuloimaan ja vaikka min-

ne. Mutta otetaan rauhassa

vaan, onneksi kaikkea ei tar-

vitse tehdä saman kesän ai-

kana - tuleehan se taas ensi

vuonna. Nautitaan nyt rau-

hassa tästä kesästä 2008.

Esikoinen mullistaa elämän

”Ei ole enää vain sinä

tai minä, nyt on me”

Tästä se elämä vasta alkaa

Anna Tuovinen (vas.) ja Sanna Vuorinen ovat paljon te-

kemisissä keskenään. Kun Neea ja Valtteri vielä hieman

kasvavat, on heistäkin enemmän seuraa toisilleen.

”

Ei se nyt varmaan ihan

vihellellen mennyt.

Page 14 - Alueviesti_24_2008