Page 13 - Alueviesti_27_2008

13 Keskiviikko heinäkuun 2. 2008
Tyrvään murteen sanakirjan synty, osa 3
Hyvä sato kaurasa, nisusa ja pavusa!Marko Vesterbacka
tietokirjailija,
suomen kielen opettaja
Kesäkuun 1895 loppuun men-
nessä Heikki Ojansuu oli saa-
nut tutkittua Tyrvään emäpitä-
jän alueen. Hän oli ensin haas-
tatellut viikon omaa isäänsä
Josu Ojansuuta kotonaan. Sen
jälkeen hän oli viettänyt vii-
kon pohjoisessa Myllymaassa
ja sitten viikon etelässä Sam-
maljoen suunnalla.
”Nautittuani vähän vapaut-
ta ryhdyin taas uudestaan työ-
hön”, Heikki Ojansuu jatkaa
matkakertomustaan.
Kaksiviikkoisen levon jäl-
keen hän lähti täydentämään
sanastoa Tyrvään kappeliseu-
rakunnista Kiikasta ja Kiikoi-
sista.
Ojansuu kirjoittaa:
”Heinäk. 15–20 p. olin Kii-
kan kappelilla, Kilpijoessa, jo-
ka on Tyrvään ja Huittisten
rajakylä. Siellä rupesin alusta
alkain käymään jo saamaani
sanastoa läpi, apuna noin 50-
vuotias vaimo, ”Penjamin Hil-
ma”.
Samalla kertaa tein matkan
Huittisiin, oppiakseni tunte-
maan sikäläistä murretta ja
murrerajaa. Murrerajana on
pitäjäin raja, vaikka se seikka,
että Tyrväästä päin on muut-
tanut Huittisten puolelle, on
vaikuttanut vähäsen Huittis-
ten itäisimpään puoleen.”
Ojansuu kävi myös Raukon
saaressa. Se oli Tyrvään puo-
lella, mutta Ojansuu havaitsi
siellä ”huittislaista vaikutusta”.
Saaren asukkaiden puhetapa
askarrutti häntä:
”Kerrottiinpa, että tässä
saaressa olisi merkillinen eri
murteensa, joka eroisi sekä
Tyrvään että Huittisten mur-
teista etupäässä merkillisen
sanakorkonsa kautta; nyt olisi
se jo melkein kadonnut. Minä
en onnistunut saamaan siitä
sen parempaa selkoa.”
Matka jatkui Kiikoisiin:
”Seuraavaksi viikoksi, hei-
näk. 22–27 p., siirryin Kiiko-
siin (Kiikoisiin). Kuosman
kulmilla, Lavian puoleisessa
päässä oleskelin ja siellä Kan-
kaanhuhdan talossa pääsin
taas sanakirjan loppuun. En-
nen poislähtöäni kävin Lavi-

assa ja huomasin senkin kuu-
luvan alueeseeni.
Sitte palasin Tyrvääseen
Kauvatsan kautta, nähdäkse-
ni, missä murreraja sielläpäin
kulkee. Kiikosten ja Kauvat-
san luonnollinen raja on eri
murteittenkin rajana. Ulvilan
rajalle en tällä kertaa kerin-
nyt, mutta kun Kiikosta erot-
taa Ulvilasta leveä kangas, niin
voi päättää, ett’ei tässä eri mur-
re-alueet ole sekaantuneet.”
Ojansuu palasi Tyrvääseen
ja jatkoi melkein saman tien
toiseen suuntaan. Vastikään
valmistunut Tampere–Pori-
rautatie helpotti matkantekoa:
”Viivyttyäni kotona py-
hän, lähdin maanantaina ha-
kemaan murre-alueen rajaa
idästä päin ja kuljin junalla
Siuron asemalle ja siitä Lukki-
laan veneellä. Siellä sain selvil-
le, että Pirkkalan murre eroo
Tyrväästä pää-asiallisesti klu-
silismissa, ie-di!ongissa ja
inessiivin päätteessä.
Päätin jättää siis Pirkkalan
ja lähdin Suoniemelle (Suo-
niemeen sanotaan kylästä).
Siellä on klusilismin suhde
sama kuin Pirkkalassa. Jätin
siis senkin ja siirryin emäseu-
rakuntaan, Karkkuun, missä
Tyrvään murre on vallitseva-
na.
Siellä en kerinnyt juuri sa-
nottavasti sanakirjan tekoon,
kun murre-rajan tutkiminen
vei paraan osan viikkoa. Mur-
rerajana on tässä luonnolli-
nen, noin penikulman levyi-
nen Salmin kangas.”
Ojansuun mainitsema ero
inessiivin päätteessä muodos-
taa jyrkän rajan Tyrvään seu-
dun murteen ja esimerkiksi
Vesilahdessa puhutun mur-
teen välillä. Kun Tyrvään seu-
dulla sanotaan -sa tai -sä, ve-
silahtelaisilla näiden sijalla on
-ssa tai -ssä.
Tämä inessiivin lopun -sa
tai -sä on ollut ja on edelleen-
kin hyvin tyypillinen lähes ko-
ko Tyrvään seudulle. Vanhas-
taan vain Laviassa on käytetty
niin sanottua loppuheittoista
muotoa eli pelkkää ässää (”kä-
vi hiirens päästämäs”).
Niilo Ikolalta, Ojansuun
oppilaalta ja niin ikään Turun
yliopiston suomen kielen pro-
fessorilta, kysyttiin kerran vas-
tausta vanhaan pulmaan Tyr-
vää-nimen taivuttamisesta.
– Sanovatko syntyperäiset
tyrvääläiset Tyrväällä vai Tyr-
väässä?
– Eivät kummallakaan ta-
valla, Ikola vastasi. – He sano-
vat Tyrvääsä!
Tyrvääläinen kunnallisneu-
vos ja kansanedustaja Taave
Junnila oli 1920-luvulla ker-
ran juhlapuhujana maanvil-
jelysseuran kesäjuhlissa Kaa-
lisaaressa. Junnila tunnettiin
siitä, että hän puhui täyttä tyr-
väätä julkisissa puheissaan ja
oli ylpeä siitä. Junnila aloitti
tämänkertaisen puheensa:
”Täälä Länsi-Suamesa, tää-
lä Satakunnasa ja täälä Tyr-
vääsä saaraan tänä suvena hy-
vä sato rukkiisa, ohrasa, kau-
rasa, nisusa ja pavusa!”
Takaisin Ojansuun matka-
kertomukseen. Kun Ojansuu
oli palannut Karkusta, hänen
täytyi jälleen pitää vähän tau-
koa:
”Seuraavan viikon alku-
pään olin matkalle epä-edul-
listen ilmain takia pakoitettu
viipymään kotona. Loppuvii-
koksi menin Mouhijärvelle.”
Ojansuu toteaa matkaker-
tomuksessa Mouhijärvestä,
että se ”kuuluu ehdottomasti
Tyrvään kanssa samaan alaan,
vaikka se on saanut vaikutuk-
sia Hämeenkyröstä päin”.
Ojansuu tarkoitti näillä vai-
kutuksilla erityisesti t:n heik-
koasteista vastinetta.
Kirjakielessä t:n vastinee-
na on d, mutta Tyrvään pitä-
jän alueella se oli yleensä ärrä:
perunalooda oli pernalooraa.
Mouhijärvellä varsinkin van-
hemmat ihmiset käyttivät är-
rän sijasta yleensä ällää, joten
looda oli loolaa.
Tyrvääläiset matkivat –
pilkkasivat – noihin aikoihin
mouhijärveläisten puhetapaa
tällaisella hokemalla:
Minä otan melan kolan so-
lasta ja soulan sinun yli velen.
Ojansuu kirjoittaa, että
mouhijärveläisten nuorem-
pi polvi oli jo ”pilkan ja kou-
lujen vaikutuksesta” ruvennut
käyttämään ällän sijasta ärrää,
osa myös kirjakielen d:tä. Äl-
län väistyminen kesti yli puoli
vuosisataa. 1900-luvun puoli-
väliin tultaessa ällästä oli tul-
lut Mouhijärvellä t:n heikko-
asteisena vastineena jo harvi-
naisuus.
Tyrvään murteen sanakirjan ensimmäinen osa ilmestyi Vanhan kirjallisuuden päi-
villä.
Nahti = na!i. Nahti on hiukan liian lyhyt, hiukan liian pieni, hiukan liian tiukka tai
jotenkin muuten riittämätön. (Piirros Jenni Suutari.)
Kauhoo: pelkää. (Piirros Jenni Suutari.)
”Upeeta loolaa
Salmin kylässä asuneesta
”Murajan mummusta” ker-
rotaan Mouhijärvellä kas-
kua, joka kuvastaa hyvin
sitä, kuinka ällän säilyttäji-
en puhe rupesi kuulumaan
muiden korvissa nauretta-
valta.
Mummu oli varronnut
vieraita ja laittanut monen-
laisia ruokia, muun muassa
räätikkälooraa. Vieraat jäi-
vät kuitenkin tulematta, ja
mummu sanoi:
”Tehtiin upeeta loolaa, ku
piti niin viaraita tulla. Mut-
te viaraat tulleekkaan, ni sy-
ätiin se upee loola itte.”