8
Keskiviikko heinäkuun 2. 2008
Kirkastussunnuntai 6.7.
on heinäkuun heleä juhla
Kirkastussunnuntai sijoit-
tuu heleimpään aikaan, hei-
näkuuhun. Pyhän aiheena
on ”kirkastettu Kristus”. Päi-
vän raamatunteksti kertoo,
kuinka Jeesus lähti kolmen
opetuslapsen kanssa vuo-
relle yksinäisyyteen. ”Siellä
hänen ulkomuotonsa muut-
tui: hänen kasvonsa loistivat
kuin aurinko ja hänen vaat-
teensa tulivat valkeiksi kuin
valo”.(Matteus 17)
Kristuksen kirkastumi-
nen oli hänen elämänsä
käännekohta. Apostolit sai-
vat vuorella kokea, kuinka
loistava pilvi verhosi heidät
ja kuulla Jumalan äänen:
”Tämä on minun rakas Poi-
kani, kuulkaa häntä”.
Useissa maissa kirkastus-
sunnuntaita vietetään en-
nen paastonajan alkamista.
Tämä johtuu siitä, että kir-
kastusvuoren tapahtumien
jälkeen seurasi pääsiäinen.
Suomessa ja Ruotsissa kir-
kastussunnuntai on 1500-
luvulta lähtien sijoittunut
keskikesään.
Kuvataiteilijoita on inspi-
roinut kertomuksen visuaa-
lisuus ja aiheesta on maa-
lattu lukuisia alttaritauluja.
Valo ja kirkkaus ovat usein
käytettyjä
vertauskuvia
tuonpuoleisesta todellisuu-
desta. Kirkastussunnuntain
liturginen väri on valkoi-
nen, juhlapyhien väri.
Kirkastussunnuntain
paikka vaihtelee pääsiäi-
sen mukaan. Tänä vuonna
ajankohta on jo heinäkuun
alussa. Etsiessään elämänsä
suuntaa moni toivoo kirkas-
tuskokemusta. Herran siu-
nauksessa rukoillaan Her-
raa kirkastamaan kasvonsa.
Pyhä Birgitta ilmaisi saman
asian sanoin: Herra, osoita
minulle tie ja anna voimia
sitä kulkemaan.
Hautauspalvelut








Kesäinen luonto kutsuu hiljentymään
Luonto ja pyhän kokeminen
liittyvät kristinuskossa yhteen.
Kesä ja suomalainen luonto
antavat uskonnonharjoituk-
selle monia mahdollisuuksia.
-Luonnossa ihminen voi
tuntea olevansa osa suurta, ih-
meellistä Jumalan luomaa ko-
konaisuutta. Juuri ihmettely
onkin meidän suurin onnem-
me – kaikkea ei kannata selit-
tää, sanoo teologian tohtori,
dosentti Pauli Annala.
Suuri osa suomalaisista ha-
keutuu kesän viettoon luon-
non läheisyyteen. -Suomalai-
set ovat ikiaikaisesti kohdan-
neet pyhän luonnossa, vaikka
eivät siitä ehkä puhu ääneen,
toteaa teologian tohtori, pas-
tori Pauliina Kainulainen.
Seurakunta
keskellä luontoa
Luonto on oleellinen osa myös
seurakuntien kesätoimintaa.
Useissa seurakunnissa järjes-
tetään metsäkirkkoja, joissa
jumalanpalvelusta kokoon-
nutaan viettämään luontoon.
Tällaisia metsään rakennetun
alttarin ääressä pidettäviä ju-
malanpalveluksia on kesän ai-
kana eri puolilla Suomea, esi-
merkiksi Ilomantsissa, Tam-
pereella, Ruokolahdella, Mik-
kelissä ja Isossakyrössä.
Metsään rakennettuja kirk-
ko- tai kappelirakennuksia
löytyy esimerkiksi Pattijoelta,
Porista ja Turusta. Näissä kai-
kissa järjestetään kesän aikana
jumalanpalveluksia, hartauk-
sia tai musiikkitilaisuuksia.
Ihminen äänenä
luomakunnan kuorossa
Kristillisessä
perinteessä
luonnolla on keskeinen osa.
Vanhassa testamentissa ”puut
paukuttavat käsiään”, virres-
sä ”maat, metsät hiljennei-
nä ja meret tyyntyneinä kiit-
tävät Jumalaa” ja Jeesuksen
vertaukset ovat täynnä luon-
tosymboliikkaa eläimistä itä-
viin siemeniin ja kukista lin-
tuihin.
Luonto on keskeisellä si-
jalla myöhemmässäkin kris-
tillisyydessä.
Esimerkik-
si 1200-luvulla vaikuttanut
Franciscus Assisilainen kut-
suu ihmistä omalla elämäl-
lään liittymään koko luoma-
kunnan yhteiseen kuoroon
laulamaan ylistystä Jumalalle
yhdessä eläinten, kasvien, ki-
vien ja puiden kanssa.
-Luonto on osoitus Juma-
lan suuresta armosta. Sen rau-
hoittava, harmonisoiva ja jopa
parantava vaikutus ihmiseen
voi olla valtava, Pauli Annala
toteaa.
-Luomakunnan osana ih-
misen tulisikin päästä pelkäs-
tä hyötyajattelusta tasa-arvoi-
seen suhteeseen sen kanssa ja
tuntea ympäristöstä välitöntä
iloa ja kiitollisuutta. Luonnos-
sa voi levätä, sanoo Pauliina
Kainulainen.
Johanna Rusanen-Kartano ja
Sirkka Lampimäki Sävel-Vammalassa
Suuren suosion saavuttaneet
Sävel-Vammala -konsertit
jatkuvat tänäkin vuonna Sas-
tamalan kirkossa.
Elokuun 3. päivä esiintyvät
Sirkka Lampimäki (sopraa-
no) ja Taru Ritavesi (piano).
Ohjelmassa kuullaan mm. Si-
beliuksen, Richard Straussin,
Debussyn sävellyksiä.
Vammalalaissukulaisia
omaava Lampimäki debytoi
hiljattain suurella menestyk-
sellä Estonia- teatterin Rigo-
letto -oopperan ensi-illassa
ja hän esiintyy runsaasti eri
puolilla Suomea sekä ulko-
mailla.
10. elokuuta konsertissa
esiintyvät Johanna Rusanen-
Kartano (sopraano) ja Ilmari
Räikkönen (piano).
Johanna Rusanen-Kartano
on Suomen upean naislaulaja-
kaartin valovoimaisimpia täh-
tiä. Hänen ohjelmassaan kuul-
laan mm. R. Wagnerin We-
sendonck -laulusarja, joka on
laulukirjallisuuden suurimpia
teoksia ja varsin harvoin on
ohjelmassa.
Tämä Vammalan konsert-
ti on Johanna Rusanen-Kar-
tanon ensimmäinen konsertti
hänen esikoisensa syntymän
jälkeen.
Molemmat konsertit alka-
vat klo 19.00. Lippuja saa os-
taa ennakkoon Tyrvään Kirja-
kaupasta.
Sopraanot Sirkka Lampimäki (kuvassa yllä) ja Jo-
hanna Rusanen-Kartano (kuvassa oikealla) esiinty-
vät elokuussa Sävel-Vammala -konserteissa.
KevPsto 14 koolla Vammalassa
Kevyt Patteristo 14:n vete-
raaneja ja heidän omaisiaan
kokoontui Vammalassa vii-
me keskiviikkona perintei-
seen apaamiseensa. Rivit ovat
harvenneet, ja Vammalastakin
paikalla oli enää kolme vete-
raania.
Patteristoon, joka koottiin
Turusta ja Tyrvään seudulta,
kuului sota-aikana noin 600
miestä. Sen veteraanit järjes-
tivät ensimmäisen tapaami-
sensa jo sodan päätyttyä 1945.
Seuraavan kerran oli määrä
tavata jo parin vuoden kulut-
tua Vammalassa, mutta ta-
paaminen siirtyi monista, esi-
merkiksi sisäpoliittisista syis-
tä, vuoteen 1970.
Patteriston esikuntavääpe-
linä toiminut vammalalainen
Aarno Niemikin ehti kuolla
vuonna 1965.
Turussa pitkään asunut
tyrvääläissyntyinen professo-
ri Kalevi Piha, patteriston ve-
teraaneja hänkin, oli voimakas
taustahahmo tapaamisten or-
ganisoijana.
Tapaamisia järjestettiin jat-
kossa joka toinen vuosi, vuo-
roin Turussa, vuoroin Vam-
malassa, kunnes nyt Vam-
malassa päätettiin, että rivien
harvetessa kokoontumisia pi-
dettäisiin vuosittain.
Vammalassa Tyrvään mie-
hiä kutsujina edustivat Aarno
Niemen poika Matti Niemi ja
veteraaneihin lukeutuva Tau-
no Järvinen. Sankarihaudoil-
la veteraaneille puhui kirkko-
herra Osmo Ojansivu. Lounas
nautittiin Ravintola Patruu-
nassa ja sen jälkeen siirryttiin
Rautajoen kartanoon, jonka
Niemet nykyisin omistavat.
Veteraanien puolesta vieraat
toivotti tervetulleiksi Tauno
Järvinen.
Tilaisuuden alussa vietet-
tiin hiljainen hetki jonkin ai-
ka sitten edesmenneen Kalevi
Pihan muistolle.
Vammalan kaupungin ter-
vehdyksen esitti valtuuston
puheenjohtaja, rehtori Jari
Andersson.
Tilaisuudessa esitelmöi
everstiluutnantti Markku Es-
ko Tyrvään seudun miesten
osallisuudesta Talvisotaan.
Rautajoen kartano liittyy taas
vuoden 1918 tapahtumiin.
Ns. Rautajoen taistelussa val-
koiset eivät ampuneet lauka-
ustakaan, mutta sekasortoon
joutuneet punaiset pakenivat
paikalta ammuttuaan itse sil-
mittömästi olematonta koh-
detta vastaan.
Seija Levonoja lauloi isän-
maallisia ja sota-ajan lauluja
Olli Simolan säestyksellä.
Täkäläisiä patteriston mie-
hiä paikalla oli kolme: Tauno
Järvisen lisäksi Väinö Kolu ja
Kosti Punkka.
Rivit ovat harvenneet, mutta ilahduttavasti mukana on nyt edesmenneitten veteraa-
nien leskiä ja lapsia.
Asetoverit toivotti juhlaan
tervetulleiksi karkkulai-
nen Tauno Järvinen
1,2,3,4,5,6,7 9,10,11,12,13,14,15,16,17,18,...28