Page 14 - Alueviesti_27

14

Keskiviikko heinäkuun 2. 2008

- Lukeminen vaatii motiivin,

sanoi Niinistö Vammalassa

Vammalan Vanhan kirjalli-

suuden päivien avajaisten pää-

puhuja oli eduskunnan puhe-

mies Sauli Niinistö. Sylvään

koulun sali oli avajaisissa ää-

riään myöten täynnä väkeä,

ja monia tuntui kiinnostavan

juuri eduskunnan puhemie-

hen puhe. Niinistö ei pettänyt

yleisöään, vaan otti tilanteen

haltuun tyylillä. Niinistön ai-

heena oli ”löytöjäni vahasta

kirjallisuudesta”.

- Vihaan valmiiksi kirjoi-

tetusta tekstistä puhumista,

siksi puhun yleensä vapaasti.

Minua on yleensä pidetty hy-

vin kuivana ja kankeana pu-

hujana, totesi puhemies Sau-

li Niinistö sarkastisesti Radio

Mantalle.

Niinistö korosti, että kirjal-

lisuus ei ole vanhaa vaan iä-

töntä. - Kirja on iätön ja aja-

ton, lukeminen vaatii ajattele-

maan itse. Lukeminen on hyö-

dyllinen harrastus ja sitä paitsi

huonon kirjan voi aina heittää

nurkkaan, puhemies sanaili.

Niinistön mukaan aiheet

kirjallisuudessa ovat olleet ai-

na samoja - vain käsittelytyy-

li on vaihtunut: - Shakespeare

kirjoitti rakas älä mene, ny-

kyisin sama asia kirjoitetaan

muotoon ”vittu sä mihinkään

mene!

Sauli Niinistö on suuri kir-

jallisuuden ystävä, joka lukee

aina kun on aikaa. Niinistö

kuitenkin totesi puheessaan,

että ihmistä ei ole luotu luke-

maan, vaan lukemiseen täytyy

olla erityinen motiivi. Niinis-

tön omiin motiiveihin kuulu-

vat muun muassa halu lukea

jaloudesta ja sankaruudesta.

Niinistö tunnustautui vanho-

jen lännen kirjojen ystäväksi.

Hänen mukaansa vieraat kult-

tuurit ovat aina kiehtoneet ih-

misiä. Esimerkkinä vanhasta

kirjallisuudesta Niinistö poi-

mi David Livingstonen kirjan

Afrikkalainen päiväkirja.

- Lukeminen on tunnepoh-

jaista hommaa, mutta mikä-

li sattuu sopiva hetki, saattaa

jäädä putki päälle, totesi Sau-

li Niinistö.

”Minä, valta ja Waltari”

Paavo Lipponen, entinen pää-

ministeri muun muassa, tar-

kasteli esityksessään Waltarin

tuotantoa Sinuhe egyptiläisen

valossa otsikolla ”Minä, valta

ja Waltari” ja kytki kirjan hen-

kilöt Suomeen lähihistoriaan

muutamallakin tavalla.

Ennen hän kuitenkin sitee-

rasi Waltaria vuodelta 1967,

jolloin Waltari oli todennut,

että ”nykypäivän radikaalit

joutuvat vielä havaitsemaan

päätyvänsä niin sanotuiksi

yhteiskunnan hyödyllisiksi jä-

seniksi ja kulttuurin tukipyl-

väiksi”. - Heistä oli siis tule-

va myös vallan käyttäjiä. Sii-

tä syystä minut on ilmeisesti

tänne haastettu, tuumi Lip-

ponen.

Lipposen siteeraamiin Si-

nuhen-teoksen huikeimpiin

kohtiin kuului episodi ”Vää-

rän kuninkaan päivä”, jolloin

Kaptah nousee pääosaan kor-

vaamaan Babylonian kunin-

kaan maan tavan mukaan yh-

deksi karnevaalipäväksi täy-

sinvaltuuksin.

- Tällainen päivä voisi teh-

dä hyvää meidänkin demo-

kratiassamme, tuumi Lip-

ponen ja sanoi että sitä voisi

kokeilla vaikkapa antamal-

la puoluesihteeri Korhoselle

päiväksi pääministerin val-

tuudet - tietenkin sillä edel-

lytyksellä, että hän saisi pi-

tää hekensä kuten keskustan

puoluekokouksessa kävi, toi-

sin kuin Babyloniassa, jossa

väärä kuningas ootettiin päi-

vän päätteeksi hengiltä.

Urho Kekkoseenkin löytyi

Lipposen mukaan yhtymä-

kohta Waltarin Sinuhesta Ho-

remhebin kautta: - Ilmesty-

essään tarinaan tämä ilmoit-

taa alhaisesta syntyperästään

huolimatta, että ”hänestä tu-

leen vielä monen käskijä. Hä-

nestä tulee todellinen sota-

päällikkö, joka himoitsee val-

taa ja joka naimakaupan ansi-

osta nousee alhaissyntyisestä

pojasta Egyptin faaraoksi. Se

on hänen päämääränsä; hänen

kunnianhimonsa on suunna-

ton, hänen kykynsä käyttää

olosuhteita hyväkseen osittaa

todellista valtiomiestä ja sota-

päällikköä.”

Lipposen mukaan Urho

Kekkosen aika muodostaa hy-

vän vertailukohdan. Sisäpo-

liittisen hajaannukseen ja sii-

tä aiheutuvaan valtatyhjiöön

astui määrätietoinen, tarvit-

taessa häikäilemätön poliitik-

ko. - Valtakunta pelastettiin,

jos niin haluttiin sanoa, sanoi

Paavo Lipponen. - Vallan kes-

kitys loi kuitenkin uuden on-

gelman. Siitä päästiin kun par-

lamentaarinen poliittinen jär-

jestelmä vihdoinkin vakiintui

toimintakykyiseksi.

Lipponen tuumi myös pre-

sidenttiydestä tässä yhteydes-

sä: - Kekkosen ajasta jäi elä-

mään nuorempien poliitik-

kojen presidenttikomplek-

si: monille presidenttiydestä

muodostui pakkomielteinen

tavoite, elämän tarkoitus.

Onko demokratia

taas vaarassa?

Waltari riisuu Sinuhessa kor-

keimman vallan käyttäjät

alastomiksi, sellaisiksi kuin

he ovat jumalan edessä. - De-

mokratiassa vallan vaihdos on

luonnollinen tapahtuma, jo-

hon vallassa olijan on valmis-

tauduttava. - Niin olin minä-

kin valmistautunut sekä 1999

että 2003 vaaleissa, sanoi Lip-

ponen ja totesi, että helppoa

vallan menetys ei ole. Tästä

edetessään hän suomi medi-

aa, todeten että median käyt-

tämätä legendat v-alkuisten

sanojen käytöstä vaalivalvo-

jaisissa ei perustu yhteenkään

käyttämääni repliikkiin vaan

edustavat tyypillitä kauna-

osastojen tuotekehittelyä.

Hän sanoi myös, että media-

keskeisessä demokratiassa val-

taa ja sen käyttöä voidaan vie-

roksua siinä määrin, että poliit-

tisen johtajuuden edellytyksiä

systemaattisesti nakerretaan. -

Tästä ajaudutaan nykyisenkal-

taiseen asetelmaan: medioissa

tehdään täyttä päätä legendoja

poliitikoista, joilla ei ole mitään

todellisia näyttöjä, mutta silti

saavat palstatilaa puhtaalta ima-

gopohjalta. - Ilmassa on Suuren

Johtajan kaipuuta. Kauan hy-

vin toiminut parlamentarismi

uhkaa rappeutua, sanoi hän ja

päätti esityksensä sanoihin:

- Tämä kääntyi nyt toisin

päin: Walttari, valta ja minä. -

Ja niin sen pitääkin olla, Mi-

ka Waltarin satavuotisjuhla-

vuonna...

Neljännesvuosisata

kirjapäiviä v. 2009

Vanhan kirjallisuuden päivi-

en hallituksen puheenjohtaja

Jukka Sarjala kertoi Aluevies-

tille avajaispäivänä, että ensi

vuonna, jolloin vanhan kiran

päiviä tulee neljännesvuosi-

sata täyteen, on tarkoituksena

julkaista juhlakirja. Tekijäkin

on jo valittu.

Nykyinen vanhan kirjalli-

suuden päivien ohjelmallinen

johtaja, "loso"an tohtori Pa-

nu Rajala lisää Waltarin tun-

temusta jo syyskuussa, jolloin

tulee kuluneeksi sata vuotta

akateemikon syntymästä. Sil-

loin ilmestyy hänen kirjoitta-

mansa Mika Waltarin elämä-

kerta.

Jo kirjoitetun lisäksi Wal-

taria, joka elää voimakasta re-

nesanssia, nyt eritoten enti-

sessä itä-Euroopassa Rajalan

mukaan, tekee nykypolville

tunnetummaksi Juha Järvelän

valmisteilla oleva väitöskirja.

Väkeä jälleen kuin vuorisaarnan aikoihin. Vanhoja tuttuja läheltä ja kaukaa. Vanhan kirjallisuuden

päivät on saavuttanut lujan aseman kirjan ystävien keskuudessa.

Marras-Workshopin Veli-Pekka Bäckman toi näkösälle kustantamiaan Jaakko Juteinin tekstejä.

Marja Norha ja Panu Rajala. Aviopari on nähty ja nähdään vastakin Vammalassa. Nyt Rajala on päi-

vien ohjelmallinen johtaja.

VKP:n hallituksen puheenjohtaja, professori Jukka Sarjala lupaa ensi vuodeksi kirja-

päivistä juhlajulkaisun. Nyt hän ”leikisti” bongasi kameralla tuttuja.

Puhemies Sauli Niinistöä isännöivät Vammalan luottamusmiehistä muun muassa kaupunginhalli-

tuksen puheenjohtaja Erkki Välimäki.

Page 14 - Alueviesti_27_2008