13
Keskiviikko heinäkuun 16. 2008
Tyrvään murteen sanakirjan synty, osa 5
Prykin tornia tehdessä tuli nokka punakaksi
Marko Vesterbacka
tietokirjailija,
suomen kielen opettaja
Heikki Ojansuu kierteli kesäl-
lä 1895 Tyrvään seutua kaik-
kiaan kaksi kuukautta. Kun
hän palasi 17. elokuuta vii-
meiseltä reissultaan takaisin
kotiinsa Ojansuun virkata-
loon Tyrvääseen, hän oli tut-
kinut koko Tyrvään murteen
puhuma-alueen, siis Tyrvään,
Kiikan, Kiikoisen, Lavian,
Suodenniemen, Mouhijärven
ja Karkun.
Ojansuu vietti hetken va-
paata ennen kuin ryhtyi yh-
distelemään ja kirjoittamaan
puhtaaksi muistiinpanojaan.
Vapaan viettäminen ei tar-
koittanut laiskana olemista.
Ojansuu on toimelias ja sosi-
aalisesti aktiivinen nuorimies.
Tyrvään kuntakokoukses-
sa oli 17. kesäkuuta ollut esillä
Länsi-Suomen kansanopiston
tukemistarve. Kokouksessa
oli päätetty, että opistolle py-
ritään keräämään avustuksia
ja sitä varten kunnan eri luku-
lahkoihin nimetään vastuu-
henkilöt. Vammalan lahkon
vastuuhenkilöksi oli nimetty
ylioppilas H. Ojansuu.
Heikki Ojansuu ottikin teh-
tävänsä tosissaan. Hän ryhtyi
järjestämään avustusten hank-
kimiseksi juhlatilaisuutta:
”Roismalan Hyrkillä pannaan
sunnuntaina 25 p. elok. klo 4
j.p.p. toimeen suuret kansan-
juhlat Huittisten kansanopis-
ton hyväksi”, lukee Ojansuun
muistikirjaansa luonnostele-
man ilmoituksen alussa.
Ojansuun muistikirjas-
ta selviää sekin, että Ojan- suu itse sepitti suurimman
osan juhlassa esitetyistä mo-
nista puheista ja lauluista.
Hän luonnosteli muun mu-
assa ”10 värsyä” pitkän lau-
lunrenkutuksen, joka kom-
mentoi hauskasti ja purevas-
ti Tyrväätä kuluneena vuon-
na puhuttaneita ajankohtaisia
tapahtumia.
Laulu on pääasiassa kirja-
kielinen, mutta Ojansuu upot-
ti siihen koko joukon Tyrvään
murteen sanoja.
Laulu alkaa:
”Missä niin olis edistytty
kuin Tyrvään pitäjässä.
Siellä on kirkot ja siellä on
koulut
kansaa edistämässä.
Ja mikä on vielä kummempaa
ne kaikki on Suomalaiset.
Ja suomenkielin pidetään
myös kokoukset monellaiset.
Kirkossakin saarnataan
ruotsinkieltä
vaan vuodessa yksi kerta.
Suomalaisten lukukin on
suurempi monta vertaa.
Tyrvää aikas päivä jo
toisten sivutte ehti.
Täällä jo tulee ittellekkin
oma sanomalehti.”
Pitkän laulun loppupuo-
lella Ojansuu laulaa ”monis-
ta torneistamme”. Tyrvää-
läisten torninrakennusinto
näytti Ojansuun silmissä ke-
hittyneen suoranaiseksi kilpa-
varusteluksi.
Yksi monista torneista oli
siinä noin vuonna 1890 ra-
kennetussa huvilassa, joka si-
jaitsee Marttilankadulla ap-
teekkari Bäckmanin talon
takana ja joka säästyi vuo-
den 1918 tulipalolta. Tämän
kesän ajan huvilassa on toi-
minut kesäkahvila ”Vanha
Mummula”.
Monen muunkin raken-
nuksen huipulla oli torneja tai
tornimaisia rakenteita.
”Mitäs minä
vielä laulaisin, kun
en minä enää huomaa.
Kyllä tarvittis välillä kaulan
kastikkeeksi juomaa.
Jos ma vielä laulaisin noista
monista torneistamme,
joilla on kovin koristettu
kirkot ja pappilamme.
Seittemän tornia pappilass’ on
ja kaksi kirkon päällä.
Ja onpa yks torni atteikissa
ja prykissäkin täällä.
Prykin tornia tehdessä
tuli nokka punakaksi.
Ja atteikin tornia tehdessä
tulee kukkaro paksummaksi.
Mutt’ei vielä ne tornit lopu,
kun hautausmaalla on yksi.
Se tuli tohtorin riitingeillä siin
komeesti pykätyksi.”
”Atteiki” oli tietysti apteek-
ki, ”pryki” taas oli ”Tyrvis
Bryggeri” eli Tyrvään Olut-
tehdas.
Niihin aikoihin, kun Ojan-
suu kokosi sanakirjaansa, Tyr-
väässä kehittyi lentävä lause: –
Lähretääs poijaat taas tehtaan
nuppia kultaan.
Se tarkoitti, että mennään-
päs ostamaan prykistä olutta.
Oluttehtaan tornin huipul-
la oli lippusalko ja lippusalon
huipulla kullalla päällystetty
nuppi. Kun oluenjanoiset tyr-
vääläismiehet kantoivat raho-
jaan prykiin, he vaurastuttivat
tehtailijaa eli kuvaannollisesti
kultasivat tehtaan nuppia.
Hyrkin ”suurien kansan-
juhlien” jälkeen Ojansuu sit-
ten ryhtyi muuttamaan muis-
tiinpanojaan yhtenäiseksi kä-
sikirjoitukseksi. Ojansuun sa-
nakirjan sisällöstä lisää ensi
viikolla, tämän kirjoitussarjan
viimeisessä osassa.
Tyrvään murteen sana-
kirjan ensimmäinen osa
ilmestyi kesäkuun lopus-
sa Vanhan kirjallisuuden
päivillä.
Ilmottuu. Vaatteita viedään ulos ”ilmottuun” eli raikastumaan. (Piirros Jenni Suuta-
ri.)
Laaperin marjat. Ojansuun selitys: ”Ne paskan hiukka-
set, mitä persekarvoihin kiintyy, kuivina.” (Piirros Jen-
ni Suutari.)
Prykisä oltiim
melkein koko yä!
Yksi Ojansuun sanakirjan
sanoista on ”arvannosto”.
Se liittyy asevelvolli-
suuslakiin, joka tuli Suo-
messa voimaan vuoden
1881 alusta. Kutsunnat eli
syyni pidettiin vuosittain
huhtikuun 15. päivän ja ke-
säkuun 24. päivän välillä.
Syynissä asevelvollisille
tehtiin ensin terveystarkas-
tus ja sen läpäisseet osallis-
tuivat arvannostoon.
Pienet arpanumerot vei-
vät vakinaiseen palveluk-
seen, jossa oltiin jopa kol-
me vuotta, vähän isommat
reservikomppaniaan, joka
tarkoitti yhteensä kolmen
kuukauden mittaista palve-
lusaikaa kolmena kesänä, ja
suurimmat numerot antoi-
vat vapautuksen palveluk-
sesta. Pertti Virtaranta kyse-
li ”sotasyynistä” lavialaiselta
Ville Tuomiselta. Tuominen
oli syntynyt vuonna 1860, ja
niinpä hänenkin piti mennä
syyniin. Tuominen kertoo,
kuinka lavialaispojat meni-
vät määrättyyn syynipaik-
kaan eli Vammalaan jo edel-
lisenä päivänä:
”Siä oli sillom pryki ja
siä prykisä oltiim melkein
koko yä! Ja sittes seuraava-
na aamuna oltiin kipeitä ja
mentiin sinnes syyniin.”
Oluttehtaalla vietetty yö
koitui Tuomisen onneksi:
”Minä olin sittej joksiki hei-
ko poika – ko olin tyhjentä-
ny itteni ko ma siä prykisä
olij ja juatiin stä kaljaa ja, et-
tä minä olin niin heiko että
konnem minä täyttänys sit-
tes sitä mittaa! Heikouren
tähren sittej jouruim pois.”
1...,3,4,5,6,7,8,9,10,11,12 14,15,16,17,18,19,20,21,22,23,...24