Page 12 - Alueviesti_31

12

Keskiviikko heinäkuun 30. 2008

Rikkautta, rakkautta

riittämiin Laviassa

Kivijärven Kuivuriteatteris-

sa Laviassa, lähellä Kiikoisten

rajaa näytellään täysille katso-

moille jo neljättä kesää. Näyt-

telijät ovat Hanhisuon seudun

kyläyhdistyksen väkeä, kylä-

läisiä ja kesäasukkaita. Teller-

vo ja Taisto Nissisen vanhas-

sa kuivurissa nauru raikuu tä-

nä vuonna Marita Kärkkäisen

Rikkautta, rakkautta riittämiin

-komedian kirvoittamana. Sitä

esitetään 1.-17. elokuuta.

On hotelli ja rahaa. On kui-

vaa leipää ja kalaa. On kaksi

naista, jotka päättävät huija-

ta miehen rahat ja mies, joka

päättää huijata naisten rahat.

On myös kolmas nainen, joka

ei halua rikkautta vaan rak-

kautta, joten hän sopii kaksin-

kertaisen huijausyrityksen vä-

likappaleeksi.

Liisa Rampa onnistuu mai-

niosti ohjaamaan Hanhijo-

en kyläyhdistyksen väen nau-

ruhermoja kutkuttavaan näyt-

telijätyöhön. Regina (Tellervo

Nissinen) ja Amanda (Tuula

Virtanen) pitävät taitavasti Elsi-

siskoaan (NinaNurmela) lujilla.

Hubertus Haikuri (Pasi Kukku-

la) ja rouva Dill (Tiina Rampa)

järjestävät näytelmän vauhdik-

kaimmat kohtaukset. Ulosotto-

mies Andersson (Asko Knuuti-

la) ja Portieeri Kämänen (Las-

se Hautala) saavat tuta siskojen

nuukuuden. Pormestarin (Olli

Lehtimäki) juhlapuhe yllättää

ja Ketku-Ketonen (Mikko Vir-

tanen) osoittautuu käytännölli-

seksi ystäväksi.

Jalokivet ja leivänmurut,

arvomaalaukset ja silakanruo-

dot, makkaratehtaan suunni-

telmat sekä tärkeät allekirjoi-

tukset vilahtelevat näyttämöl-

lä. Tärkein kysymys kuuluu

kuitenkin ”Kuka saa rahat ja

kuka löytää rakkauden”.

Portieeri Kämänen (Lasse Hautala) tuo uutisia sisarille. Hänestä oikealle Regina (Tel-

lervo Nissinen), Elsi (Nina Nurmela) ja Amanda (Tuula Virtanen)

Koti skitsofreenikoille, jotka ovat yrittäneet kaikkensa

Palvelukoti

Vähäropo 15-vuotias

Marianna Langenoja

Kutalan upeissa maisemissa

Karkussa lähellä kaupungin

uimarantaa ja kasinoa sijaitsee

15-vuotias Pietilän Palvelukoti

Vähäropo. Vähäropon pihassa

on joukko aikuisia, jotka pe-

laavat mölkkyä, sulkapalloa ja

kisailevat tikanheitossa. Tun-

tuu kuin olisin juuri saapunut

suuren maatilan pihajuhliin.

Mutta en ole. Aikuiset ovat

vain arkiaskareissaan.

–Yksi ryhmä pesee peru-

noita, toinen ryhmä siivoaa ja

kolmas tiskaa. Tänään meillä

on kotitöiden lomassa ulkoi-

lupäivä, palvelukodin yrittäjä

Kaija Pietilä hihkaisee. - Joka

päivä jumpataan aamulla ja il-

tapäivä kolmelta tehdään kä-

velylenkki. Nukkumaan men-

nään yleensä jo kahdeksalta

illalla.

Kuulostaa helpolta elämäl-

tä, mutta tämän talon asuk-

kailla on todellisia ongelmia.

Palvelukoti on tarkoitettu ai-

kuisille mielenterveyskun-

toutujille ja sen asiakkaina on

enimmäkseen skitsofreenik-

koja. Kaikkia kodin asukkaita

yhdistää se, etteivät he tule yk-

sin toimeen tavallisissa arkias-

kareissa. – Masennus on siitä

ikävä sairaus, että se vie toi-

mintakyvyn kokonaan, Kai-

ja surkuttelee. Palvelukodissa

asiakkaat saavat hoitoa ym-

päri vuorokauden, myös vii-

konloppuisin. Kaija ja hänen

miehensä Pertti Pietilä naura-

vatkin, että välillä heidän olisi

syytä pitää vähän lomaa. Mut-

ta samaan hengenvetoon Kai-

ja vielä lisää, että hän nauttii

työstään. Muuten sitä ei voi-

sikaan tehdä. –Tämä on hen-

kisesti todella raskasta työtä,

15 vuotta yritystä pyörittänyt

nainen tietää.

Nuorten

mielenterveyshuolto

retuperällä

Pariskunta vakavoituu, kun

alamme puhua mielenterveys-

huollon nykytilasta. Pietilät

kauhistelevat erityisesti nuo-

rison huonovointisuutta. –Jos

jo nuorena hoidettaisi masen-

nus kuntoon, niin siitä ei tulisi

krooninen, eivätkä he päätyisi

tänne meille aikuisina, Kaija

huokailee. Yhä useampi nuo-



ri on huumenarkomaani tai

sekakäyttäjä, mutta hoitoa on

tarjolla kokoajan harvemmal-

le. –Vain akuuttitapaukset on

varaa huomioida, Pertti pu-

distelee päätään.

Jos jossakin, niin aina-

kin Kutalan peräkylällä mie-

li pääsee lepoon. Vastaavan-

laisia kotipaikkoja pariskunta

toivoisi Suomeen enemmän.

–Vähäropo ei ole sairaala tai

laitos. Me olemme täällä luon-

nonhelmassa ja pyrimme tar-

joamaan asiakkaillemme laa-

dukasta palvelua ja totta kai

tekemään heidät mahdolli-

simman onnellisiksi, Kaija se-

lostaa.

Suurin osa talon 40-60-

vuotiaista asukeista jää ta-

loon niin pitkäksi aikaa, kuin

fysiikka kestää. On kuitenkin

niitäkin tapauksia, jotka ovat

kuntoutuneet siinä määrin, et-

tä ovat alkaneet pärjätä oma-

toimisesti ja muuttaneet muu-

alle asumaan. Yleensä Vähäor-

poon tullaan kuitenkin vasta

siinä vaiheessa, kun kaikken-

sa on jo yritetty, eikä mikään

ole auttanut. –Skitsofreniaa ei

voi parantaa, sitä voi vain lie-

vittää. Meidän tehtävänämme

on pitää huolta jokaisen tar-

kasta lääkityksestä ja patistaa

heitä arjen toiminnoissa. Pil-

lerit ja tekeminen ovat parasta

lääkettä skitsofreniaan, Kaija

hymähtää.

Elämäntapa

Jos uskotaan asiakaskyselyi-

hin, on palvelukoti lähes sata-

prosenttisesti täydellinen. –Se

riittää asiakkaille, että on ruo-

kaa, tupakkaa ja sänky, Pert-

ti nauraa. Mies kuitenkin li-

sää, että asiakkaille tärkeää on

myös yhdessä touhuilu ja päi-

vän normaalit askareet.

–Kaikki pitää mennä juuri

niin kuin on sovittu, kaikki pi-

tää mennä samalla lailla kuin

aina ennenkin ja kaikki asiat

pitää sanoa ainakin kahteen

kertaan, ”isukiksi” talon asuk-

kien toimesta nimetty Pertti

selostaa tyypillisen työpäivän

piirteitä. Tyypilliseen päivään

palvelukodissa kuuluu koko-

aikainen tekeminen. Sänkyyn

mennään makoilemaan vas-

ta illalla nukkumaanmeno-

aikaan. Päivällä kokkaillaan,

ommellaan, urheillaan ja ren-

toudutaan ryhmässä.

–Asiakkaidenhan vuok-

si me täällä olemme. En kut-

suisi tätä ammatikseni. Tämä

on minun elämäntapani, Kai-

ja toteaa.

Nyt kun Vähäropo täyttää

15 vuotta, on kodin musikaa-

linen emäntä päättänyt pitää

juhlatanssit yhteistyössä Ku-

talan Nuorisoseuran kanssa.

Tansseista päästään nautti-

maan tämän viikon lauantaina

2.8 Kutalan Nuorisoseuranta-

lolla ja sinne ovat kaikki ter-

vetulleita maksutta.

Palvelukoti Vähäropon yrittäjät Kaija ja Pertti Pietilä sanovat, että yrityksen pyörittä-

minen ei ole heille ammatti, se on elämäntapa.

Palvelukodissa vietetään rattoisaa ulkoilupäivää mölkyn, sulkapallon ja tikanheiton merkeissä.

”

Kaikki pitää mennä juuri niin

kuin on sovittu, kaikki pitää

mennä samalla lailla kuin

aina ennenkin.

”Emma elvyttää” ja nuoret

keräävät rahaa Köyliössä

Marianna Langenoja

Köyliön Yttilässä tapahtuu en-

si viikon torstaina 7.8 kun ylä-

asteelle siirtyvien nuorten leiri-

koulun rahankeräys jatkuu. Tä-

näkin vuonna, aivan kuten jo 20

vuotta sitten nuoret ovat kerän-

neet rahaa porkkanamaalla, pe-

runoita pussittamalla, pesuai-

neita ja joulukortteja myymällä

sekä wc-paperimyynnillä, mi-

kä onkin ollut kautta aikojen

kylässä melkoinen menestys.

Kahden yläasteellaisen nuoren

äidit Elvi Lehtoranta ja Sirkka

Huhtala nauravat, että kyläs-

sä osataan jo odottaa jokavuo-

tista wc-paperimyyntiä ja kylä-

läiset ostavat sitä maksoi mitä

maksoi. Se on ehdottomasti pa-

ras rahanlähde nuorten tulevaa

Lontoon tai Muonion matkaa

varten, äidit tietävät.

Tänä vuonna keksittiin

myös uusi tapa tienata rahaa.

Lerikoululaiset järjestävät yh-

dessä vanhempiensa ja koulun

kanssa Yttilän vanhan koulun

pihamaalle pu"etin, makka-

ranpaistopisteen ja lipunmyyn-

tiä kokemäkeläisen Halkeenki-

ven kesäteatterin näytökseen.

Kesäteatteri on tänä vuonna

rantautunut Köyliöön paikal-

lisen kyläyhdistyksen jäsenen

Hannes Janssonin toimesta.



Janssonin aikeena on saada Yt-

tilän kyläpahanen eloon tarjo-

amalla tapahtumia kyläläisille.

Ei pikkurilli pystyssä

Eloon yrittää saada omaa ky-

läänsä myös Emma Aho-

la Halkeenkiven näytelmässä

Emma elvyttää. Näytelmä vie

katsojan 70-luvun kuollee-

seen maalaiskylään, jota ky-

läläiset yrittävät yhteisvoimin

elvyttää. Kaikennäköistä alkaa

tapahtua tämän johdosta ja

yllättäen piskuinen tuppukylä

onkin täydessä vireydessään.

Näytelmän on kirjoittanut

Simo Ojanen ja ohjannut Riitta

Kujansuu. Riitan mukaan näy-

telmä ei tavoittele mitään elä-

män syvimpiä tasoja tai poh-

diskele maailmaa suurempia

asioita, vaan se on yksinkertai-

sesti viihdyttävä ja iloinen ke-

sänäytelmä, jonka parissa viih-

tyy koko perhe. –Todella haus-

kaa komediaa on luvassa, pro-

jektinhoitaja ja kesäteatterin

näyttelijä Juha Uusiniitty lupai-

lee pilke silmäkulmassaan.

Maaliskuun pakkasina pilk-

kihaalarit päällä aloitetut har-

joitukset ovat tuottaneet tu-

losta, ja näyttelijät lupailevat

laadukasta näytelmää. Vaikka

haastatteluhetkellä näytelmä-

varusteet ovat hukassa ja näy-

töspaikan yllättävä vaihto toi

rutkasti lisäharjoitustunteja,

näyttelijät ovat positiivisinmie-

lin mukana projektissa. –Kesä-

teatteri on siitä mukava paikka,

että täällä on matala kynnys. Ei

tarvitse istua pikkurilli pystys-

sä, ohjaaja naurahtelee.

Jokainen penni

koululaisten

matkakassaan

Näytöksiä on vain yksi, mut-

ta äidit Sirkka Huhtala ja Elvi

Lehtoranta toivovat, että kai-

killa kyläläisillä olisi silloin ai-

kaa tulla paikalle. –Kun nuo

näyttelijät pohtivat, että hait-

taako tuon viereisen tien lii-

kenteenäänet kuuluvuutta,

niin eihän sieltä sitten mitään

kuulu, jos koko kylä on tääl-

lä, naiset naureskelevat. Katet-

tuun katsomoon mahtuu noin

200-250 henkilöä.

Hannes Jansson toteaa, että

projekti ei olisi ollut mahdol-

linen ilman paikallisen Osuus

Pankin suostumusta lähteä

sponsoroimaan tapahtumaa. –

OP maksaa näyttelijöille palkat.

Muut sponsorit mahdollistavat

pu"etin antimet. Näin jokainen

penni saadaan koululaisten kas-

saan, Jansson selostaa.

Halkeenkiven kesäteatterin Emma Elvyttää- näytelmää on harjoiteltu jo maaliskuusta

asti. Esityspaikkaa muutettiin yllättäen vasta muutama viikko sitten. Kuva: Halkeen-

kiven kesäteatteri.

Page 12 - Alueviesti_31_2008