Page 12 - Alueviesti_32

12

Keskiviikko elokuun 6. 2008

Kari Tuominen pitää työstään

Saunan kiuas ei kuluu jäteastiaan

Aukusti Vatanen

Kierrätyksen kehittyminen on

vähentänyt hyödynnettävien

ainesten menemistä sekajät-

teisiin. Kierrätyksen tuoman

aukon sekajäteastioissa on

täyttänyt nykypäivänä vallit-

seva tuotteiden ylipakkaami-

nen. Lopputulemana voidaan

todeta, että roskan määrä ei

ole ainakaan vähentynyt.



- Jäteauton kuljettajilla ei

pulaa roskista jatkossakaan.

Sekajätesäiliöitä kuormittaa

muun muassa valtava mää-

rä sinne kuulumatonta pah-

via, toteaa Kuljetusteam Tuo-

minen Ky:n yrittäjä Kari Tuo-

minen.

- Yhteiskunnan pitäisi tu-

kea pahvin keräämistä parem-

min, toivoo Tuominen.

Maalaisjärjen

käyttö sallittua

Runkopatja, aurinkotuoli ja

pakastin, siinä saldoa siitä,

mitä löytyi löytyi yhden aa-

mun aikana vammalaisista

yleisistä jätteenkeräyspistei-

den sekajätesäiliöistä.

- Vanerivene ja saunankiuas

ovat muun muassa löytyneet

sekajätteen joukosta. Henki-

lökohtaisiin astioihin ihmi-

set eivät saunankiukaita laita,

vaan ne löytyvät yleispisteiltä,

kertoo Kari Tuominen.

- Yleiskeräyspisteille on lai-

tettumonessa paikassa valvon-

takameroita, tietää Tuominen.

Vammalasta löytyy oma jäte-

asemansa johon esimerkiksi

vanha sohva pitäisi toimittaa

yleisenpisteen sijaan.

- Mikäli alkaa askarrutta-

maan mihin jätteet kuuluvat

kannattaa kysyä asiantuntijal-

ta, opastaa Kari Tuominen.

Uusi sukupolvi taitaa

kierrätyksen

Jätehuollon tekniikan ja kier-

rätysjärjestelmien kehitys on

edesauttanut järkevää ja hel-

pompaa jätteiden käsittelyä,

mutta myös ihmisten asenteet

ovat parantuneet.

- Nuori sukupolvi on saanut

valistusta kierrättämisestä jo

lapsena, joten nuoret hallitsevat

sen, toteaa Kari Tuominen. Ke-

hittynyt laitteisto auttaa jättei-

den keräämistä, mutta myös ih-

misten vaatimukset ovat nous-

seet. - Autoissa kaikki toimii ny-

kyään sähköllä, mikä helpottaa

työn tekoa, kertoo Tuominen.

- Asiakkaat eivät pidä siitä jos

heidän pihamaalleen tullaan

vanhalla öljyä tiputtavalla au-

tolla, joten jo palvelunkin vuok-

si kaluston on oltava kunnossa,

jatkaa Kari Tuominen.

Roskien määrä ja olosuh-

teet vaikuttavat työhön.

- Keskikesällä roskia on

vähemmän, kun ihmiset ei-

vät ole kotona. Alkuvuosi on

myös hiljaista aikaa. Talvel-

la auton renkaissa joudutaan

käyttämään ketjuja liukkaan

alustan vuoksi, kertoo Kari

työn haasteista.

Kari Tuomisella olisi yksi

pyyntö asiakkaille.

- Pitäkää jäteastiat näky-

villä, jotta jäteauton kuljetta-

jan ei tarvitse perutella piha-

maalla ja etsiä astioita, toivoo

Kuljetusteam Tuominen Ky:n

yrittäjä Kari Tuominen.

Pienen yrittäjän

valttina palvelu

Kuljetusteam Tuomisella on

ajossa kaksi jäteautoa, joi-

ta varten on kaksi kuljettajaa.

Yrityksen talouspuolta hoitaa

Karin vaimo Sirpa. Yrittäjä

itse toimii johtamisen ohella

myös muun muassa kuljetta-

jien sijaisena.

- Tuurausten lisäksi käyn

usein viikonloppuisin tai juh-

lapyhinä kierroksella, mikäli

tilanne sitä vaatii. Muun mu-

assa Vammalan torin säiliöt

ovat usein tyhjennettävänä,

kertoo Kari Tuominen.

- Asiakaspalveluun kuulu,

että myös säiliön vieressä ole-

vat roskat poimitaan kyytiin.

Ei tällä alalla olisi mikäli tämä

ei olisi mielekästä, tähdentää

Kari Tuominen.

Yrittäminen veressä

Kuljetusteam Tuominen Ky:

n lisäksi Kari ja Sirpa Tuomi-

nen pyörittävät myös Tekniset

Tuominen kodinkone ja elekt-

roniikkaliikettä.

- Yrittäminen on oma elä-

mäntapansa. Yritykset tukevat

toistensa toimintaa. Ne jot-

ka tarvitsevat jätehuoltoa tar-

vitsevat myös pesukonetta ja

päinvastoin, toteaa Kari Tuo-

minen.

Taloudenkasvu ja paikka-

kunnan kehittyminen ovat

pienelle yksityisyrittäjälle tär-

keitä. - Talouskasvu tarkoittaa

suurempaa kulutusta, mikä

näkyy positiivisena molem-

missa yrityksissämme, kertoo

Kari Tuominen.

- Suurempi kulutus tarkoit-

taa enemmän roskia, selven-

tää Tuominen.

Tuominen näkee Vamma-

lan kehityksen olevan tällä

hetkellä positiivista.

- Paikallisella teollisuudella

sujuu hyvin ja kaupungilla on

tarjota hyviä asuin mahdolli-

suuksia. Tarvitsemme myös

kaupanalalle lisää tarjontaa ja

nuoria veronmaksajia kunta-

laiseksi, listaa Kari Tuominen.

Yleisiltä jätteidenkeräyspisteiltä voi löytyä vaikka pa-

kastin.

-Nykytekniikka helpottaa jätteiden keräämistä, toteaa Kari Tuominen.

”Niin kaunis on maa ja korkea taivas”

Leevin kivinen tie onneen

Marianna Langenoja

Leevi K. Laitinen on lämpimin

pitkiin aikoihin tapaamani ih-

minen. Kuten useimmilla 70

vuoden paremmalle puolel-

le ehtineillä, myös Leevillä on

valtava yleissivistys, hän tietää

paljon lähialueen historiasta ja

muistaa päivämäärät ja vuosi-

luvut numerontarkkuudella.

Miehestä hehkuu kokemus ja

rauhallinen määrätietoisuus.

Hän on täynnä elämää, elettyä

ja elämätöntä.

Näillä nurkilla Leevi on

tunnettu erityisesti yksityi-

sestä lentokentästään Tuulik-

ki Vampulasta. Hän omistaa

myös 40 prosenttia Alastaron

golf-kentästä, ja oli yksi golf-

idean alullepanijoista. Green-

cardinmies sai kuitenkin vasta

viime vuonna. Leevi on myös

Vampulan kirkkovaltuuston

puheenjohtaja, toimi Helsin-

gin Nuorten Miesten Kristil-

lisen Yhdistyksen puheenjoh-

tajana kolme vuotta ja kuuluu



edelleen Helsingin Herttonie-

men Lions Clubiin, johon hä-

net kutsuttiin mukaan kun-

niajäsenenä. Eläkepäiviään

viettävä mies toimii entisen

yrityksensä Varova Oy:n hal-

lituksen puheenjohtajana,

harrastaa metsästystä, lau-

laa mieskuorossa, pelaa gol-

#a, lentää pienkoneilla ja soit-

taa $yygeliä aina kun kukaan

ei ole kuulemassa. Elämänsä

tukipilareiksi Leevi mainitsee

uskonnon ja itsensä kehittä-

misen jatkuvasti paremmak-

si ihmiseksi. Se onkin miehen

mielestä ikuisuusprojekti, sil-

lä asettamiinsa tavoitteisiin ei

voi koskaan päästä.

Lentokentän Leevi on ra-

kennuttanut itseään varten,

mutta golf-kenttää mies ei pe-

rustanut pelihimossaan. Sil-

ti hän kutsuu molempia har-

rastuspaikkojaan ”leikkiken-

täkseen”. –Minulla oli nuore-

na kaikki leikit kiellettyjä. Nyt

vanhempana sitä kaipaa omaa

leikkikenttää.

Nelivuotiaana

lapsisaarnaajaksi

Kartanolais-lahkon koulut-

tama Leevi sai kokea nuore-

na nahoissaan maailman raa-

kuuden. Jo 4-vuotiaana Lee-

vi vietiin pois vanhempiensa

luota opiskelemaan lapsisaar-

naajaksi. Lukea sai ainoastaan

raamattua, nauraa ei juuri

saanut, siitä seurasi selkäsau-

na ja joululahjaksi saattoi tul-

la pelkkiä vitsoja. Kukaan ei

saanut tietää Leevin olinpaik-

kaa, joten ulos sai mennä vain

iltaisin metsäisille teille. Töi-

tä tehtiin koko päivä. Verisiä

selkäsaunoja tuli tiuhaan tah-

tiin, ja jos ei ollut syytä selkä-

saunaan, sellainen keksittiin.

Kaikki tämä vain siitä syystä,

että Leevistä tulisi hyvä kiertä-

vä lapsisaarnaaja. Kerran kun

Leevi passitettiin kotiin, äiti

ja isäkin ajoivat nuoren pojan

pois sillä verukkeella, ettei tä-

mä edes ” kelvannut Jumalan

työhön” eli oli epäonnistunut

yhdessä saarnassaan. Lopul-

ta Leevi 18-vuotiaana karka-

si ”vankilastaan” yhdessä sis-

konsa kanssa. Siitä lähti Lee-

vin elämän ylämäki. Lahkolai-

set varoittelivat nuorta miestä,

ettei hän ikinä pärjäisi yksin

elämässä. Varoitteluista Lee-

vi keräsi vain voimia ja sai us-

koa siihen, että kaikki sujuu.

Ja niin kaikki sitten sujui. Lee-

vin kivisen lapsuuden päässä

odotti aurinkoinen aikuisuus.

Mies muutti aluksi Nokialle

ja pääsi tehtaalle töihin. Huo-

nekalut nuori köyhä mies sai

kerättyä nokialaisilta avuliail-

ta ihmisiltä. Sittemmin Leevi

ajautui heti sotaväen jälkeen

töihin tullilaitokseen Helsin-

kiin, josta tuttava houkutteli

hänet töihin Varova-nimiseen

#rmaan. Aluksi työpestin pi-

ti kestää vuoden verran, mutta

se yllättäen venyi. Kun ikäänty-

neet omistajat jäivät eläkkeelle,

oli Leevin mahdollisuus ostaa

osakkeet. Aluksi Varovan piti-

kin pysyä pikku#rmana, mut-

ta alan fuusioitumisen myö-

tä perheyhtiön toimintaa alet-

tiin kasvattaa ja laajentaa. Tällä

hetkellä kansainvälisen huolin-

ta- ja kuljetusliikkeen alla työs-

kentelee 170 työntekijää.

”Kuin autolla ajaisi”

Tänään seisomme Leevin suu-

rella lentokentällä, jota varten

maata on ostettu jopa 11 eri

maanomistajalta. Ilmailulai-

toksen tarkastajien mukaan

Vampulan lentokenttä on Suo-

men paras yksityinen lento-

kenttä, ja sen kantavuus on lä-

hes sama kuin Porin lentoken-

tällä. Lentokentän pihapiiriin

kuuluu sauna ja tekolampi,

kiitotie, lentokonehalli, len-

nonjohtotorni, brie#ng-tila,

bensiinin tankkauspiste ja tau-

kotupa. Olemme kohta nouse-

massa Leevin uusimpaan neli-

paikkaiseen Piper-koneeseen.

En ole koskaan ollut pienlen-

tokoneen kyydissä, ja matka

arveluttaa minua. –Se on niin

kuin autolla ajaisi, mutta mai-

semat vain ovat erilaiset, Leevi

lohduttelee. Kuulemma korke-

anpaikankammoisetkin uskal-

tavat mennä lentokoneeseen.

Miksen sitten muka minä?

Ennen lentoonlähtöä laitam-

me vyöt kiinni, asetamme kuu-

lokkeet korville ja lukitsemme

oven huolellisesti. Edestäni löy-

tyy jos jonkinnäköistä mittaria

ja vempelettä, joista en ymmär-

rä yhtään mitään. Leevi paine-

lee nappeja vanhasta tottumuk-

sestaan. Hänellä on lentotunte-

ja takana 600 ja yli 1000 tehtyä

laskua. Leevi pitää edessään pit-

kää listaa kaikista niistä asioista,

joita pitää tehdä ennen lentoon-

lähtöä: täytyy mm. koekäyttää

moottori, tarkistaa kaikki mit-

tarit ja testata kierrokset. Sit-

ten kiihdytämme kiitotienpääs-

tä ja ilmaan nousemme kuin

huomaamatta. Pellot näkyvät

erivärisinä suorakulmioina ja

hujauksessa näemme allam-

me Säkylän upean Pyhäjärven

saarineen ja rantoineen. Leevi

hihkaisee vauhdin huumassa,

että katso miten upealta Suomi

näyttää näin yläilmoista. Yhdyn

mielipiteeseen. ”Niin kaunis on

maa ja korkea taivas”, kuuluu

lentokentänkin iskulause.

Olemme noin kilometrin

korkeudessa ja vauhtimme on

yli 200km tunnissa. Leevi va-

roo tekemästä jyrkkiä mutkia,

ettei ensikertalaiselle tule pa-

haolo koneessa. Mielestäni on

kuitenkin hauskaa, kun välil-

lä tulee ”ilmakuoppia”, joissa

ottaa mahanpohjasta. Leevi

selostaa, että ne ovat sellaisia

kohtia, jossa aurinko lämmit-

tää maata hieman enemmän.

Juuri niitä, mistä purjeko-

neet ottavat energiansa. Kun

laskeudumme vastatuuleen,

voin vain todeta että olipa ki-

va matka, mutta kiva oli myös

tulla takaisin maankamaralle.

Jossakin vaiheessa nimittäin

Leevin varovaisuudesta huo-

limatta alkoi koskea päähän

ja tulla merkillinen olo. Has-

sua, minä en kärsi kovin hel-

posti päänsärystä tai pahasta

olosta.

”Mistä näitä

koneita voi ostaa”

Jälleen Leevi saa yhden mer-

kinnän lentopäiväkirjaansa,

josta löytyy jo kolmen Laiti-

sen pojan nimet perätysten.

-Eräänä päivänä lensimme

kaikki kolme Laitisen suku-

polvea. Aluksi kipparina olin

minä, sitten poikani ja sen

jälkeen pojanpoikani, Leevi

muistelee hymyillen. Hänel-

le se on merkittävä asia. Har-

voin lentopäiväkirjasta löytyy

vastaavanlaista.

Leevin pojanpoika suunnit-

telee lentämistä ihan ammatik-

seen, kun se kahdelle vanhem-

malle Laitiselle on vain har-

rastus. Leevin innostus lento-

koneisiin alkoi vaimon kautta.

Leevi ja hänen vaimonsa Anna

Tuulikki matkasivat Hertto-

niemen Lions Clubin mukana

Viroon lastensairaalaan avus-

tustöihin helatorstaina 1998.

Paikalle mentiin ensi kertaa

lentäen. Vaimo innostui mat-

kasta ja kysäisi kipparilta, että

mistä näitä koneita voi ostaa.

Heti seuraavana syksynä Lee-

vi aloitti poikansa kanssa len-

tokurssit ja vähän sitä ennen,

6.6.1998 sai vaimokin koneen-

sa. –Lentäen pääsee nopeasti

paikasta toiseen, Leevi kuvai-

lee lentämisen iloja. Ongelma-

na viime vuosituhannen puo-

lella miehellä oli se, että lähin

kenttä sijaitsi Oripäässä, mikä

oli noin 30 km Vampulan sil-

loisesta loma-asunnosta, ny-

kyisestä kotipaikasta. Lento-

kenttä haluttiin lähemmäs,

ja ratkaisu ongelmaan saatiin

teettämällä oma lentokenttä.

Vampulan lentokenttä saatiin

valmiiksi huiman nopeasti ja

avajaispäivänä vuonna 2001

Leevillä oli kädessään myös

lentolupakirja.

-Toivottavasti minulla olisi

lupa lentää vielä mahdollisim-

man pitkään. Joka vuosi on

terveystarkastus, jotta voi suo-

rittaa medikaalin. Ilman me-

dikaalia ei saa lentolupaa. Vie-

lä toistaiseksi 77-vuotias Leevi

on pysynyt hyvässä kunnos-

sa. Häntä kuitenkin pelottaa,

että tulevaisuudessa jossakin

päin kehoa vielä ”klikkaa”. -

Joko kuulo tai näkö heikkenee

tai tulee jokin muu yleinen tä-

män iän vaiva, Leevi harmitte-

lee. Hän kuitenkin vielä jaksaa

uskoa terveyteensä. Löytyy-

hän Amerikastakin 104-vuo-

tias lentokoneharrastaja

Kun poistun Vampulan len-

tokentältä, mietin että tulisipa

minustakin isona tuollainen

kuin Leevi: reipas, terve, sivis-

tynyt ja auttamisenhaluinen.

Leevi K. Laitinen on Tuulikki Vampula -lentokentän yl-

peä omistaja. Leeviltä oli lapsuudessa leikit kiellettyjä,

joten nyt Tuulikki Vampula toimii miehen ”leikkikent-

tänä”. Lentoharrastus jatkuu suvussa eteenpäin. Myös

Leevin poika ja pojanpoika ovat innostuneet pienlento-

koneista. Kuvassa Piper PA28-181 Archer 3, OH-PLL.

Leevi sai lentoluvan vasta 70-vuotiaana, mutta takana on 600 lentotuntia ja 1000 teh-

tyä laskua.

Page 12 - Alueviesti_32_2008