Page 11 - Alueviesti_35

11

Keskiviikko elokuun 27. 2008

vv



• Hannu Virtanen

Kääpätopeja

H

iivikääpätopi. Lienee paikallaan selittää

edellä olevaa, uskokaa tai älkää, lyönti-

virheetöntä sanaa. Tein vain johdannai-

sen Veikko Huovisen lapsena käyttämästä sanas-

ta.

Arto Seppälä kirjoittaa Veikko Huovisen elämää

ja kirjailijantyötä käsittelevässä Ajatus on hiiri-

haukka -kirjassaan (WSOY 1975, uusittu painos

1992), kuinka Veikolla oli oma Topiksi nimetty

hanhi niihin aikoihin, jolloin hän oppi puhumaan.

Kaikki linnut olivatkin sitten pojalle Topeja, kär-

päsetkin ”kääpätopeja”.

Tästä voi johtaa, että lapsen puheessa hirvikärpä-

nen olisi ollut ”hiivikääpätopi”.

Vaan eipä tarvittu tuota sanaa vielä 1920- ja 1930-

lukujen Suomessa, ei aikuisten eikä lasten kieles-

sä.

Hirvikärpänen levisi Suomeen 1960-luvulla kaa-

kosta. Tällä hetkellä se on hyvin runsaslukuinen

Etelä- ja Keski-Suomessa ja sen levinneisyyden

pohjoisraja noudattelee poronhoitoalueen etelä-

rajaa. Hirvikärpäsen leviämisvauhti voi olla 50 ki-

lometriä vuodessa.

Hirvikärpäsen elämänkaari ja lisääntymisbiolo-

gia ovat heikosti tunnettuja. Monet tiedot perus-

tuvat satunnaisiin havaintoihin, joten tutkittavaa

riittää.

Massamme tiedon ja tiedonhankinnan kokoaa

hirvikärpäsprojekti, joka on usean eri yliopiston

ja tutkimuslaitoksen yhteinen hanke. Sen tarkoi-

tuksena on selvittää hirvikärpäsen levinneisyyttä

ja tiheyksiä, leviämiskykyä, lisääntymisbiologiaa,

isännänvalintaa, isäntäeläimille ja porotaloudelle

aiheutuvaa haittaa, hirvikärpäsen vaikutusta ih-

misten luontoharrastuksiin sekä hirvikärpäsen

kykyä toimia tautien levittäjänä.

Ottakaamme vielä Veikko Huovisen luoman

Konsta Pylkkäsen elämän ihmeellisyyksiä pohtiva

asenne ja pohtikaamme hirvikärpäsen yhtä kum-

mallista piirrettä. Miksi se pudottaa siipensä?

Hirvikärpäsprojektin tutkijoiden mukaan vasta-

usta kannattaa tarkastella kahdesta näkökulmas-

ta: Miksi naaraan kannattaisi ylläpitää lentoky-

kynsä, ja mitä kustannuksia lentokyvyn ylläpitä-

misessä on?

Hirvikärpäsen elämän kriittisin vaihe on löytää

isäntä. Kotelo kuoriutuu maassa, ja vastakuoriu-

tuneen aikuisen on löydettävä isäntäeläin suh-

teellisen nopeasti. Mikäli hirvikärpänen on on-

nistunut pääsemään hirveen, ei sen kannata läh-

teä siitä enää pois.

Yksi hirvi on hirvikärpäselle loppumaton ravinto-

varasto, ja naaras elää ja lisääntyy siinä koko elä-

mänsä. Hirvikärpäsen tilanne on siis hyvin toi-

senlainen kuin vaikkapa hyttysen, jolla ruokailu-

paikka ja munimispaikka ovat eri asioita. Hytty-

set imevät verta selkärankaisista, mutta munivat

veteen.

Useat hyönteiset, kuten vesimittarit, menettävät

lentokykynsä lisääntymisen alettua. Näin ne voi-

vat hyödyntää siipilihaksiinsa käytetyn proteiinin

jälkeläistuotossa ja naaraat saavat myös enemmän

tilaa munille. Vesimittareilla on todettu, että naa-

raan munamäärä kasvaa puolella, jos se hajottaa

siipilihaskudoksensa.

Hirvikärpänen aiheuttaa ihottumaa

Hirvikärpäset voivat aiheut-

taa kuukausia kestävän ihot-

tuman. Tuoreen Duodecim-

lehden mukaan jo muutama

hirvikärpänen hiuksissa ja

vaatteiden alla voi aiheuttaa

ihottumaa.

Ihottuman taustalla on al-

lergisoituminen hirvikärpä-

sen puremille. Ihottuma voi

kutista ankarasti. Sitä hoide-

taan antihistamiinilla ja korti-

sonivoiteella.

Ensimmäiset pitkään kes-

tävästä ihottumasta kärsivät

potilaat hakivat apua ihotau-

tipoliklinikalta Helsingissä jo

1980-luvun alussa. Nyt poti-

laita on ympäri Suomen.

Hirvikärpäsihottuman to-

teaminen voi olla vaikeaa, jos

ihottuma on kestänyt pitkään.

Eniten elo-syyskuussa

Hirvikärpäset ilmaantuivat

Kaakkois-Suomeen 1960-lu-

vulla, ja ne ovat ehtineet levi-

tä Kainuuseen ja Pohjois-Poh-

janmaalle asti.

Hirvikärpäsiä pörrää eni-

ten elokuun lopussa ja syys-

kuun alkupuolella, juuri kun

marjastajat ja sienestäjät ovat

liikkeellä.

Otuksilta on hankala suo-

jautua, sillä litteät hirvikärpä-

set sujahtavat hetkessä hiuk-

siin tai vaatteisiin.

Turkki paras paikka

Hirvikärpäset viihtyvät par-

haiten hirven turkissa. Ne

imevät kärsämäisellä suullaan

isäntäeläimen ihosta verta.

Yhdessä hirvessä voi ol-

la jopa 17 000 hirvikärpästä.

Niitä voi olla myös valkohän-

täpeuroissa, metsäkauriissa ja

jopa poroissa.

Hirvikärpänen ei muni

isäntäeläimeen, vaan munasta

syntyy naaraan sisällä toukka,

joka muuttuu koteloksi. Kote-

lot putoavat maahan sitä mu-

kaa kuin ne valmistuvat. Ai-

kuiset hirvikärpäset kuoriutu-

vat maassa olevista koteloista

loppukesällä.

Litteältä ja sujuvasti liikkuvalta hirvikärpäseltä on hankala suojautua. Tämä yksilö on

pudottanut siipensä löydettyään isäntäeläimen, tällä kertaa ihmisen.

Kanta lähes tavoitteessa

Hirvilupien määrä

odotetusti laskussa

Riistanhoitopiirit

myönsi-

vät hirvilupia tänä vuonna

yli 48 500, mikä on lähes yh-

deksän prosenttia vähemmän

kuin vuosi sitten. Valkohäntä-

peuralupiamyönnettiin runsaat

24 300. Kuusipeuralupia myön-

nettiin 218 ja metsäpeuralupia

89 lupaa lähinnä maatalousva-

hinkojen vähentämiseksi.

Jahtikaudesta tavallinen

Pyyntiluvanvaraisten hirvi-

eläinten metsästys alkaa syys-

kuun viimeisenä lauantaina

eli tänä vuonna 27. syyskuuta.

Hirviä voidaanmetsästää vuo-

den vaihteeseen asti. Peuro-

jen metsästys päättyy vuoden

2009 tammikuun lopussa.

Tulevasta jahtikaudesta tul-

lee edellisen vuoden tapaan

varsin normaali, sillä hirvisaa-

liin arvellaan nousevan myön-

netyllä pyyntilupamäärällä

edellisen jahtikauden tasol-

le, 55 000-60 000 hirven tie-

tämiin eli kauaksi muutaman

vuoden takaisista huippulu-

vuista. Vuonna 2003 lupia oli

yli 70 700.

Valkohäntäpeuralupien pe-

rusteella syksyn ja alkutalven

saalismäärän arvellaan olevan

edellisvuoden tasolla, noin 25

000 peuraa.

Kaksitoista piiriä

vähensi lupia

Mikään riistanhoitopiiri ei

enää yltänyt yli 10 000 luvan

rajan. Kaikkiaan kaksitoista

riistanhoitopiiriä myönsi lu-

pia edellisvuotta vähemmän ja

vain kolme piiriä enemmän.

Etelä-Hämeen riistanhoito-

piirissä lupamäärä laski kaik-

kein eniten, 41 prosenttia.

Myös Pohjois-Häme vähen-

si runsaasti hirvenpyyntilupi-

aan, 31 prosenttia.

Kaiken kaikkiaan riistan-

hoitopiirit myönsivät hirvi-

en pyyntilupia suurimmassa

osassa maata edellisvuotta vä-

hemmän.

Valkohäntäpeura-

lupia 24 341

Koko maassa valkohäntä-

peuran lupia myönnettiin

302 enemmän kuin edellisenä

vuotena. Varsinais-Suomi on

edelleen vahvin peurapiiri lu-

pamäärien perusteella.

Varsinais-Suomen riistan-

hoitopiiri myönsi 6 878 lupaa,

mikä on 3,6 prosenttia enem-

män kuin vuotta aikaisemmin.

Pientä lupamäärien nousua oli

myös Etelä-Hämeessä ja Sata-

kunnassa.

Kuusipeura

marginaalilaji

Edellisvuosien tapaan kuu-

sipeuroja metsästetään pie-

nimuotoisesti vain neljäs-

sä riistanhoitopiirissä: Ete-

lä-Hämeessä, Satakunnassa,

Uudellamaalla ja Varsinais-

Suomessa.

Uudellamaalla metsäste-

tään hieman yli puolet kaikis-

ta kuusipeuroista. Varsinais-

Suomessa lupia myönnettiin

selvästi vähemmän kuin edel-

lisenä vuotena. Koko maahan

kuusipeuralupia myönnettiin

218.

Kauko Saarelle

kalataloustunnustus

Kalatalouden Keskusliitto on

myöntänyt äetsäläiselle Kau-

ko Saarelle keskusliiton ho-

peisen ansiomerkin tunnus-

tuksena menestyksellises-

tä toiminnasta maamme ka-

latalouden hyväksi. Kauko

Saari on toiminut Kokemä-

enjoen-Loimijoen kalastus-

alueen hallituksessa vuodet

1989-2008 virkistyskalastaji-

en edustajana.

Hän on ollut Suomen Ka-

lamiesten Keskusliiton hal-

lituksen

puheenjohtajana

1998-2001 ja Satakunnan Ka-

lamiespiirin puheenjohtajana

1999-2003 sekä useita vuosia

näiden järjestöjen hallituksen

jäsenenä.

Kalastusalueen hallitus luo-

vutti Saarelle ansiomerkin ja

kunniakirjan kokouksessaan

15. elokuuta.

Sorsastus alkoi

Viikko sitten alkanut sorsas-

tus saa jälleen liikkeelle lähes

200 000 metsästäjää. Elokuun

20. päivästä alkaen on saanut

metsästää heinäsorsia, taveja,

heinätaveja, jouhisorsia, la-

pasorsia, haapanoita, telkkiä,

punasotkia, tukkasotkia, no-

kikanoja ja haahkoja sekä me-

ri-, metsä- ja kanadanhanhia.

Isokoskelon, tukkakoskelon ja

allin metsästys alkaa syyskuun

alusta.

Suomi on Euroopan tärkein

vesilintujen lisääntymisalue ja

saalista meillä kertyy vuosit-

tain yleensä yhteensä yli puoli

miljoonaa vesilintua.

Metsästäjän on muistettava

pitää ampumaetäisyydet ly-

hyinä ja vältettävä ampumista

yli 30 metrin etäisyyksiltä.

Turvallisuussyistä tulee

välttää vaakalaukauksia ja ve-

teen ampumista kimmokevaa-

ran takia teräshauleja käytet-

täessä. Metsästäjän tulee myös

muistaa kerätä hylsyt talteen.

Saaliin talteen saaminen ja

mahdollinen haavoittuneen

linnun löytäminen helpottuu

ratkaisevasti, kun mukana on

noutava koira. Sorsastukseen

metsästäjän apuna osallistuva

aseeton koiranohjaaja ei tar-

vitse metsästyskorttia.

Vesilintupoikueet selvisivät

kylmässä ja sateessa

Vesilintujen poikueet menes-

tyivät kohtalaisesti kylmästä

ja sateisesta alkukesästä huoli-

matta, Riista- ja kalatalouden-

tutkimuslaitos sanoo. Tärkeim-

pien riistasorsien eli sinisorsan,

tavin, haapanan ja telkän pesi-

mäkannat taantuivat hieman

viime vuoteen verrattuna.

Muutos oli voimakkain

telkällä ja erityisesti Pohjois-

Suomessa, missä myös sini-

sorsan pesimäkanta jäi edel-

lisvuotista pienemmäksi. No-

kikana taantui selvästi, ja lajin

pesimäkannan kokoa kuvaava

indeksi putosi alhaisimpaan

arvoonsa koko pitkäaikaisella

seurantajaksolla. Myös haapa-

nan pesimäkanta on 1990-lu-

vun alusta lähtien taantunut

huolestuttavasti, ja sama kehi-

tys jatkoi myös tänä vuonna.

Vaihtelua

poikastuotossa

Sinisorsan poikastuotto oli

viimevuotista parempi, ja poi-

kastuottoindeksi ylsi seuran-

tajakson toiseksi korkeim-

paan arvoonsa. Myös haapa-

nan ja telkän poikastuotto ko-

heni hieman viimevuotisesta,

mutta jäi erityisesti haapanal-

la reilusti alle pitkäaikaisen

keskiarvon. Tavin poikastuot-

to jäi viimevuotista heikom-

maksi sekä etelässä että poh-

joisessa.

Monet linnut ovat menes-

tyneet pesinnässään hyvin

huonosti tänä kesänä, ja syy-

nä huonoon poikastuottoon

on pidetty kylmää ja sateis-

ta alkukesää. Vesilinnut eivät

näytä erityisemmin kärsineen

huonoista säistä.

Kolme laskentaa

Sisävesien vesilintujen pesi-

mäkanta- ja poikuelaskennat

tehtiin Riista- ja kalatalouden

tutkimuslaitoksen ja Luon-

nontieteellisen keskusmuseon

johdolla eri puolilla Suomea.

Pääosan laskennoista tekivät

vapaaehtoistyönä metsästäjät

ja lintuharrastajat.

Pesimäkannat arvioitiin

touko-kesäkuussa kahteen

kertaan tehdyllä parilasken-

nalla ja poikastuotto kertaal-

leen heinäkuussa tehdyllä

poikuelaskennalla. Vesilintu-

laskennat ovat osa Riista- ja

kalatalouden tutkimuslaitok-

sen riistakantojen pitkäaikais-

seurantoja.

Vuosien välisessä vertailus-

sa ovat mukana vain sellaiset

kohteet, joilla laskenta tehtiin

molempina vuosina. Vertailu-

kelpoisia laskentoja

tehtiin parilasken-

nassa 592:lla ja

poikuelasken-

nassa 376:

lla paikal-

la.

URHEILUTARVIKE

HÄIJÄÄN

h a i j a a . f i

Ostimme maahantuojan loppuvaraston

SIMMONS laatuoptiikkaa

nyt

halvalla

Page 11 - Alueviesti_35_2008