Page 10 - Alueviesti_38

10

Keskiviikko syyskuun 17. 2008

”

Naisen arvaus

on paljon

tarkempi

kuin miehen

varmuus.

Ruyard Kipling

Kotiäidin päiväkirja

Äidin yksinäisyys

Usein kuulee puhuttavan äidin yk-

sinäisyydestä. Lapset vievät suuren

osan valveillaoloajasta, mies saat-

taa tehdä pitkää päivää töissä ja eh-

kä ystävätkin ovat siinä vauvahuu-

massa päässeet katoamaan. Tämä

on monille äideille ihan täyttä

totta, ja pidemmän päälle hen-

kisesti hyvin rankkaa. Vaik-

ka lapset pitäisivätkin äidin

aktiivisena, eivät he korvaa

sitä aikuisten välistä kans-

sakäymistä. Nykyään vie-

lä työt, opiskelut ja muut

vievät ihmisiä kauemmaksi

sukulaisistaan ja ystävistään.

Minäkään en ole paikkakunta-

lainen, mutta kiitän onneani sii-

tä, että opiskellessa hyviä ystäviä

löytyi. Muuten olisin varmaan ai-

ka yksin.

Vastauksena yksinäisyyteen kuu-

lee aina, että menkää kerhoihin tai

muihin tapahtumiin missä on mui-

takin. Valitettavasti niissäkin on ai-

ka usein ne “omat” piirinsä, eikä ai-

na ole ulkopuolisena helppo niihin

päästä. Vaikka muut äidit olisivat

mukavia ja ystävällisiä, silti se kah-

viseura saattaa jäädä saamatta ja

kalvava yksi- näisyys jatkuu. Ja

m o -

nilla

saattaa

o l -

la korkea kynnys, ettei sinne ker-

hoon uskalla edes lähteä yksin las-

ten kanssa. Mutta ehkä lasten ta-

kia juuri sinne kannattaisikin men-

nä, tekee hyvää pienille saada olla

muidenkin seurassa kun vaan van-

hempiensa. Meillä ainakin tekee

Laurille tosi hyvää päästä erilaisten

lasten seuraan, auttaa arkuuteen ja

näkee miten muut lapset toimivat

eri tilanteissa. Ronja varmaan lait-

taa ranttaliksi sielläkin.

Ennen pitkää sitä huomaa, ettei

enää “osaa” olla aikuisten seu-

rassa ja alkaa jopa vältellä ti-

lanteita, joissa on paljon

väkeä. Tietysti sillä omal-

la aktiivisuudellaan voi

vaikuttaa paljon, ja useil-

la saatta nettipalstoil-

la kirjotteleminen auttaa.

Sieltäkin ystäviä varmasti

löytää. Meitä on kuitenkin

moneen junaan. Kaikki eivät

välität suuremmin seurasta, ei-

vät koe olevansa yksin. He nautti-

vat olostaan ja siitä, kun saavat ol-

la rauhassa.

Syksy on monille synkkää aikaa,

mutta toivottavasti jokainen löytää

edes pienen valonpilkahduksen ar-

jen harmaudessa.

Johanna Pihlava

”

Me naiset

puhumme

paljon, emmekä

siltikään kerro

edes puolta siitä

mitä tiedämme.

Nancy Astor

Otsikoiden takaa

Marianna Langenoja

Kahdenkympin

kriisi

T

äytän tänä vuonna 20. Joskus

tunnen itseni liian nuoreksi,

mutta useimmiten kuiten-

kin liian vanhaksi. Ikäistäni selväs-

ti nuoremmat naiset ovat kauniita,

ihanan hehkuvia ja tuoreita, viat-

tomia ja tyttömäi-

siä. Mihin katosi-

vatkaan ne vuodet,

kun minä olin seit-

semäntoista huja-

koilla, nainen kau-

neimmillaan, niin

kuin sanotaan?

E

nnen vanhaan pu-

huttiin viidenkym-

pin-, neljänkym-

pin- ja kolmenkym-

pinkriisistä. Onko

nykypäivänä meillä

kaksikymppisillä-

kin jo oikeus krii-

siin? Nuoruus on

ihanaa ja arvostet-

tua. Ei mene enää kuin tovi, ja tule-

vat sukupolvet nyrpistävät minulle

nenäänsä: vanha akka, menisi pois.

Olen huomannut, että vanhetessa

vuodet vierivät koko ajan nopeam-

min. Vanhuus siis iskee nopeasti ja

kovaa.

K

äytän vieläkin nuoren ihon puhdis-

tustuotteita, vaikka ystäväni minulle

kohteliaasti ilmaisi, että pian ne pi-

täisi vaihtaa ryppyvoiteisiin. Joskus

olen virallisiin papereihin merkata

iäkseni 18 vuotta. Nyt ihmettelen,

kuinka pienenä haaveilin aikuisen

naisen upe-

asta elämästä. Parikymppisenä oli-

sin jo sitä ja tätä, ostaisin omakotita-

lon ja perustaisin perheen. Ihan näin

ei ole käynyt.

P

uhun äitini kanssa

usein ikääntymises-

tä. Hän väittää elä-

vänsä nyt elämänsä

parhaimpia aikoja: on

lapsenlapsia, ei enää

lainaa, on aikaa mat-

kustaa ja käydä har-

rastuksissa. Elämä

on vakaalla pohjalla.

Eräs pastori-toimit-

taja kiteytti ikäänty-

misen ilon lyhyesti:

”Ikääntyminen ei ole

sortumista loppua

kohti vaan nousua

ylätasangolle, jolta

voi katsella elämään-

sä kaikkiin suuntiin”.

Ehkä juuri jostakin niin suuresta on-

kin kyse. Ulkoinen kauneus muuttuu

sisäiseksi, viattomuus viisaudeksi.

Jatkuva epävarmuus korvautuu vah-

valla itsetunnolla ja kokeilunha-

lu kokemuksilla. Mitä on uskomi-

nen vanhempaa ikäpolvea, ei vuosi-

en myötä katoa kuitenkaan polttava

elämänjano.

E

hkä minäkin olen nyt nousemas-

sa elämäni yhdelle ylätasangolle, ja

kriisien sijaan on kai fiksumpaa kat-

soa taaksepäin. Mitä sinne on jää-

nyt?

”

Ulkoinen

kauneus

muuttuu

sisäiseksi,

viattomuus

viisaudeksi.

Tervaporteilla tukilapsia jo kymmenen vuotta

Tukivanhempi

tarjoaa äidille ja isälle

hengähdyshetken

Pauliina Parto

Tukiperhetoiminta sopii ta-

vallisille suomalaisille perheil-

le. Tätä mieltä ovat huittislai-

set Tarja ja Jukka Tervaport-

ti, joiden kotona on vieraillut

tukilapsia jo yli kymmenen

vuoden ajan. Tarja Tervaport-

ti nauraa, ettei enää edes py-

sy mukana heillä vierailleiden

lasten lukumäärässä. -Alkuun

laitoin jokaisesta lapsesta ku-

van albumiin ja kirjoitin hä-

nestä tietoja, mutta nyt sekin

on vähän jäänyt.

Sijaisvanhempia tarvitaan,

kun vanhemmat eivät syys-

tä tai toisesta jaksa tai pys-

ty huolehtimaan jälkikasvus-

taan. Sijais- ja tukiperheitä on

monenlaisia. Perhesijoitus voi

kestää muutamasta kuukau-

desta useaan vuoteen tai aikui-

suuteen saakka. Tukiperheessä

lapsi sen sijaan voi viettää vii-

konlopun kerran kuussa.

-Tukilapset tulevat useim-

miten yksinhuoltajaperheis-

tä. Kun lapsi viettää meillä

viikonlopun, on vanhemman

mahdollista olla ihan vaan

itsekseen, Tarja Tervaport-

ti kertoo. Hän korostaa, ett-

eivät vanhemmat useinkaan

vaadi omalta ajaltaan ihmeitä,

vaan nauttivat hiljaisuudesta

ja omista jutuistaan. -Äidille

on tärkeää olla välillä yksin, il-

man että joku koko ajan huu-

taa vieressä leipää. Toisaalta

myös lapsen on hyvä nähdä

välillä muunkinlaista perhe-

elämää kuin yksinhuoltajaäi-

din puurtamista.

Samat säännöt

kuin omilla

Tervaporteista tuli tukiperhe

sattumalta. Tutussa perhees-

sä oli lomalapsia kesäisin, ja

jossain vaiheessa perheen äi-

ti ehdotti Tarjalle, että hekin

lähtisivät toimintaan mukaan.

-Kyllä sitä sitten mietittiinkin.

Ensin ajateltiin, että ei, mutta

sitten päätettiin kuitenkin ko-

keilla, Tarja naurahtaa. Hän

myöntää epäilleensä ensin

pärjäämistään vieraiden las-

ten kanssa. -Meillä on kuiten-

kin käynyt valtavan hyvä tuuri

lasten suhteen. Kaikki ovat ol-

leet todella ihania, eikä kenen-

kään kanssa ole tullut mitään

ongelmia. Perheen isä Jukka

myöntää, että sijoitetuista lap-

sista kuulee monesti kaiken-

laisia kauhutarinoita, joissa

ovia on potkittu rikki tai muu-

ten riehuttu.

-Alkuun oli sellainen olo,

että ei uskalla komentaa tai

kieltää. Mutta ihan yhtäläises-

ti näiden lasten kuuluu totel-

la meidän sääntöjämme kuin

omien lastenkin.

Ensimmäinen lomalap-

si vietti Tervaporteilla kesän

1995. Vakituisesti huittislai-

sista tuli tukiperhe kaksi vuot-

ta myöhemmin, kun heillä al-

koivat vierailla murrosikäiset

sisarukset.

Perheen omat lapset, nyt

20-vuotias Heidi, 18-vuotias

Henna ja 10-vuotias kuopus

Lauri, ovat suhtautuneet ka-

vereihin suopeasti alusta saak-

ka. -Etenkin Laurille heistä on

iloa, kun vanhempiin sisaruk-

siin on sen verran ikäeroa.

Haastattelu

kahvipöydässä

Tarja ja Jukka Tervaportin so-

pivuus tukivanhemmiksi tes-

tattiin haastattelukäynneillä.

Sekä Pelastakaa Lapset ry:n

että Huittisten kaupungin so-

siaalitoimen edustaja vieraili

Tervaporttien kotona. -Ei sii-

nä tilanteessa mitään ihmeel-

listä ollut. Istuimme keittiön

pöydän vieressä kahvilla ja

juttelimme - ehkä enemmän

jopa kaikesta muusta kuin tu-

kitoiminnasta. Ammattilaiset

taitavat jo rivien välistä aistia,

millaisesta perheestä on kyse,

Tarja Tervaportti pohtii.

Nykyisellään Tervaportit

saavat Pelastakaa Lapset ry:

stä vieraan kerran vuodessa.

Huittisista kotoisin oleva Sami

Luoto hoitaa Turun yhdistyk-

sessä sijaisperheasioita. -Sami

on aivan mahtava tyyppi. Jos

on jotain ongelmaa, hän on ai-

na sähköpostin tai puhelimen

päässä.

Yhdistys järjestää tuki- ja

sijaisperheille erilaisia koulu-

tuksia sekä tapahtumia. Al-

kuun Tervaportitkin ottivat

niihin osaa, mutta enää he ei-

vät koe tarvitsevansa säännöl-

lisiä kokoontumisia tukivan-

hemmuutensa tueksi.

Tervetullut tauko

Tarja Tervaportti haaveili vielä

jokunen vuosi sitten, että per-

heeseen tulisi lapsi pidempiai-

kaiseen sijoitukseen. Toistai-

seksi haave ei kuitenkaan ole

toteutunut. -Oma vanhem-

pi on kuitenkin lapselle aina

se ykkönen, vaikka hän olisi-

kin ”huono”. Samalla, kun ot-

taa perheeseensä sijaislapsen,

saa mukana koko hänen per-

heensä. Siinä pitää olla todel-

la sosiaalinen ihminen, tuki-

äiti miettii.

Vaikka Tervaporteista ei si-

jaisvanhempia tulisikaan, tu-

kivanhemmuus jatkuu. Jos he

toiminnallaan tarjoavat van-

hemmille hengähdyshetken,

on Huittisissa vietetty viikon-

loppu tukilapsellekin tervetul-

lut tauko normaaliin arkeen. -

Vaikka kotiasiat eivät meillä

täysin unohtuisikaan, ei niitä

ainakaan ääneen mietitä, Tar-

ja ja Jukka Tervaportti kerto-

vat.

Tarja ja Jukka Tervaportti ovat toimineet jo yli kymme-

nen vuotta tukivanhempina. Perheessä viikonloppuja

viettävät tukilapset ilahduttavat etenkin kohta 11-vuo-

tiasta Lauria.

”

Oma vanhempi

on kuitenkin

lapselle aina se

ykkönen.

Page 10 - Alueviesti_38_2008