Page 14 - Alueviesti_38

14

Keskiviikko syyskuun 17. 2008

Saksanpaimenkoirien

jälkimestaruus Säkylään

Piia Kesti

Saksanpaimenkoirien eri-

koisjälkikokeen mestaruudet

ratkottiin viikonloppuna Sä-

kylässä. Mestaruuden voitti

Maarit Rostedt Säkylästä koi-

rallaan Bacteroides Foibos.

Kaksipäiväisen kilpailun

jäljet sijaitsivat ruohopelloil-

la Oripäässä ja Yläneellä, kil-

pailukeskuksena toimi Loma-

Säkylä.

Saksanpaimenkoiraliiton

Ala-Satakunnan alaosaston

järjestämään kilpailuun oli

saapunut 16 ohjaajaa koiri-

neen ympäri Suomea. Jokai-

nen kilpailija ajoi yhden jäljen

kumpanakin päivänä tuoma-

rin seuratessa koiran työsken-

telyä lähietäisyydeltä. Tuoma-

reina toimivat Aulis Koistinen

ja Lauri Kanerva.

Kilpailu mestaruudesta oli

erittäin tiukka, sillä lauan-

tain suoritusten jälkeen kuu-

si koiraa oli tehnyt yli 90 pis-

teen suorituksen maksimipis-

temäärän ollessa 100.

Myös sunnuntaina tehtiin

hyviä tuloksia, Raine Holm

koirallaan Jabina Oswald (Spl

Länsi-Uusimaa) toisti lauan-

tain suorituksensa keräten 98

pistettä, samoin 98 pisteen jäl-

jen ajoi Kari Jokinen koiralla

Sissinheimon Trick (Spl Län-

si-Uusimaa).

Mestaruus ratkesi viimei-

sellä jäljellä, jonka suorit-

ti Maarit Rostedt koirallaan

Bacteroides Foibos (Spl Fors-

sa).

He ajoivat täyden 100 pis-

teen jäljen ja kun lauantaina

ajetun jäljen 97 pistettä lasket-

tiin mukaan meni voitto Ro-

stedtille 197 pisteellä.

Toiseksi sijoittui Raine

Holm 196 pisteellä ja kolman-

neksi Kari Jokinen 193 pis-

teellä.

Mestaruus vaati

paljon työtä

Pitkän linjan harrastaja Maarit

Rostedt kertoo hankkineensa

ensimmäisen saksanpaimen-

koiransa 1960-70-lukujen tait-

teessa ja siitä saakka hänellä

on ollut yksi tai useampi sak-

sanpaimenkoira kerrallaan.

Hän on harrastanut liki kaik-

kia palveluskoiralajeja kilpail-

len ahkerasti, nykyisin pääla-

jina on suojelu ja erikoisjälki.

FH-mestaruuskisoihin val-

mistautuminen on Rostedtin

mukaan vaatinut paljon työtä,

hän on tehnyt koiralleen har-

joitusjälkiä liki päivittäin, en-

nen kilpailua hän harjoitteli

joka toinen päivä.

–Haluankin kiittää paikalli-

sia maanviljelijöitä Arto Salon-

päätä ja Juha Honkasta, jotka

ovat antaneet luvan harjoitella

pelloillaan, Rostedt sanoo.

Koiraansa Bacteroides Foi-

bosia Rostedt kuvaa energi-

seksi mutta ei kovin luonnon-

lahjakkuudeksi jäljestämises-

sä, koiran opettamisessa maa-

vainuiseksi ja tiiviiksi on ollut

paljon työtä.

Erikoisjäljen harrastami-

nen vaatii Rostedtin mukan

koiralta maavainuisuutta, hy-

vähermoisuutta, paineensie-

tokykyä ja itsevarmuutta rat-

kaista jäljellä eteen tulevia on-

gelmia itsenäisesti.

- Ohjaajalta taas vaaditaan

tientynlaista hulluutta, Ro-

stedt nauraa.

– Tämä laji vaatii ohjaajal-

ta pitkällistä sitoutumista ja

myös joitakin uhrauksia täy-

tyy tehdä tavoitteiden eteen,

hän kertoo.

– Tämä on elämäntapa, hän

sanoo. –Haluan tässä myös

kiittää kaikkia, jotka ovat mi-

nua harrastuksessani autta-

neet, kiittelee tuore jälkimes-

tari.

Kokeenjohtaja Anneli Laine (vas) ojentaa mestaruus-

palkintoja Maarit Rostedtille.

”

Tämä laji vaatii ohjaajalta pitkällistä sitoutumista ja

myös joitakin uhrauksia täytyy tehdä tavoitteiden eteen.

Tunnollinen hoito karkottaa epämiellyttävät loiset

Pauliina Parto

Syksyisin etenkin kouluja ja

päiväkoteja koettelee vitsa-

us nimeltään päätäi. Pipo-

kauden alkaessa täit leviävät

herkästi päänahasta toiseen

riippumatta hiusten pituu-

desta tai puhtaudesta. Täi ei

ole vaarallinen vieras hius-

ten joukossa, mutta varmas-

ti monelle jo ajatuksena epä-

miellyttävä.

Tartuntatautiliiton mu-

kaan päätäiden valtakunnal-

lisesta levinneisyydestä Suo-

messa on vaikea saada tietoa.

Tartunnoista syntyy usein

suurempi haloo kuin mitä itse

ongelman laajuus edellyttäisi,

sillä ihmisillä on taipumus

suhtautua loistartuntoihin

tunnepitoisesti. Päiväkodeis-

sa ja ala-asteilla päätäitartun-

nat laajenevat harvoin epide-

miaksi asti. Suurempi ongel-

ma tartuntatautiliiton mu-

kaan onkin vanhempien ja

henkilökunnan ylireagointi

tartuntoihin.

Millaisia oireita?

Tyypillisin tätartunnan oire on

hiuspohjan kutina, joka joh-

tuu päätäin syljen sisältämis-

tä aineista sen imiessä verta

ihosta. Kutinasta johtuva raa-

piminen aikaansaa usein rik-

koumia hiuspohjaan. Kaikilla

päätäitartunnan saaneilla oi-

reita ei esiinny lainkaan. Ku-

tinaoireiden puuttuminen ei

siis poissulje tartunnan mah-

dollisuutta.

Päätäin munimat saivareet

ovat silminnähtävissä hius-

pohjassa. Eläviä päätäitä sen

sijaan voi olla vaikea havaita.

Hiusten huolellinen kampaa-

minen täikammalla ja näin

saadun materiaalin tutkimi-

nen suurennuslasilla auttavat

asiaa.

Pelkät saivareet eivät vie-

lä yksin kerro aktiivisesta tar-

tunnasta, sillä munat saattavat

olla kuoriutuneita tai kuolleita

hoidon jälkeen.

Keneen tarttuu

ja miten?

Päätäi on ryömivä loinen. Se

ei pysty hyppimään eikä len-

tämään päänahasta toiseen.

Yleisin tartuntatapa onkin lä-

hikontakti hiusten koskettaes-

sa toisiaan. Kosketuksen tosin

tulee olla tiivis ja suhteellisen

pitkäkestoinen.

Välillisten

tartuntojen

merkityksestä täiden leviämi-

sessä on olemassa vaihtelevia

käsityksiä. Päätäi saattaa ta-

kertua esimerkiksi kamman

piikkeihin, pyyheliinoihin

hiuksia kuivatessa, tyttöjen

hiuslenkkeihin, villamyssyi-

hin sekä alus- ja päällysvaat-

teisiin. Jos nämä ovat useam-

man ihmisen käytössä, pää-

täit saattavat selvittää tiensä

päänahasta toiseen. Aikavä-

Kahden viikon ruljanssi

Vammalalainen perheenäiti kävi viime vuoden puolella lä-

pi kahden viikon ruljanssin, kun perheen lapsen päänahasta

löytyi täitä. -En ollut edes ajatellut koko asiaa aiemmin. Sitten

lapsi alkoi valittaa, että päätä kutittaa. Ensin ajattelin, että ky-

seessä on jokin allergia, mutta kun kutina jatkui, pyysin häntä

näyttämään päätään, äiti kertoo.

-Istuin sängynlaidalle ja lapsi laittoi päänsä syliini. Näytti

aivan siltä, kuin hänen päässään olisi ollut pölyä. Sitten taju-

sin, että hetkinen, ei kai tämä vaan ole täitä.

Äiti passitti tyttärensä seuraavana päivänä koulutervey-

denhoitajan pakeille, ja tämä vahvisti äidin epäilyt tosiksi. -

Sen jälkeen marssin häpeillen apteekkiin. Ajattelin, että toi-

vottavasti kukaan ei vaan kuule, mitä tulin ostamaan.

Apteekkikäyntiä seurasi parin viikon sirkus, jonka aika-

na kaikkien perheenjäsenten hiukset kammattiin aamuin il-

loin ja pestiin lääkeshampoolla. Lakanat laitettiin joka aamu

pesukoneeseen pyörimään kuudessakympissä ja pehmolelut

sekä tyynyt ja peitot äiti vei saunaan moneksi tunniksi. Äi-

ti muistaa, että täiruljanssi toi mukanaan häpeän. -Tuli sel-

lainen olo, ettei halua mennä ketään liian lähelle tai halailla,

etteivät täit vaan tarttuisi.

Koulusta ei äidin mukaan tullut missään vaiheessa tietoa,

että oppilailla olisi havaittu täitä. Hän myöntää olleensa suo-

rastaan vihainen terveydenhoitajalle. -Hän totesi vain, ettei-

vät he halunneet aiheuttaa turhaa hämminkiä ja huolta op-

pilaiden kotona.

Päätäi ei ole koolla pilattu. Se on vain noin 2-4 millin mittainen loinen, jolla on ylä-

ruumiissaan kolme jalkaparia. Kunkin jalan päässä on pieni karvainen sormenpäätä

muistuttava uloke sekä tarttumakynsi, joiden avulla se takertuu kiinni päänahkaan.

Kuva: wikipedia.!.

Täitartunnan ensimmäinen oire on hiuspohjan kutina.

Kutina johtuu päätäin syljen sisältämistä aineista sen

imiessä verta ihosta.

lin tulee kuitenkin olla ver-

raten lyhyt, sillä ihmiskehon

ulkopuolelle joutuessaan pää-

täit lähtevät välittömästi liik-

keelle kohti uutta lämmön-

lähdettä.

Mitä tehdä, jos

havaitsee tartunnan?

Päätäit eivät poistu hius-

pohjasta itsestään, vaan nii-

den häätäminen vaatii aina

hoitoa. Täit voidaan hävit-

tää pesemällä hiukset lää-

keshampoolla. Hoitoon on

aina liitettävä myös hiusten

huolellinen kampaaminen

ja mahdollisten saivareiden

poistaminen tiheällä täikam-

malla. Tilanne tulee tarkis-

taa uudelleen noin kahden

viikon kuluttua hoidon suo-

rittamisesta. Mikäli päätäi-

tä edelleen havaitaan, tulee

shampoohoito uusia. -Per-

heessä on tärkeää, että kaik-

ki perheenjäsenet hoidetaan

samanaikaisesti. Mikäli täitä

havaitaan vielä uudemman

kerran, hoito uusitaan niil-

lä, joilla täitä alun perinkin

havaittiin, muistuttaa ter-

veydenhoitaja Jenni Syväoja

Sylvään koulusta Vamma-

lasta. Kotioloissa täiden hää-

tämiseen kuuluu myös pe-

tivaatteiden pesu kuumassa

lämpötilassa sekä huolelli-

nen siivous.

“Varmuuden vuoksi” hoi-

tamisesta ei täitapauksissa ole

Pipokauden alku tuo mukanaan päätäit

hyötyä. Syväoja korostaa, et-

tä koulumaailmassa jokainen

täitartunta hoidetaan tapaus-

kohtaisesti.

-Koko luokkaa ei välttä-

mättä tarvitse hoitaa, mikäli

täitä joltain löytyy. Kotiin vie-

dään kuitenkin välittömästi

viestiä ja kerrotaan, että täitä

on esiintynyt. Silloin täsmen-

netään myös, ettei toisten pi-

poja tai harjoja lainailla. Tar-

tuntatautiliitto suosittaa lää-

kehoitoa kaikille, joilla saiva-

reita havaitaan.

Sylvään koululla ei Syvä-

ojan mukaan ole tänä syksy-

nä täitä havaittu. Joillain vam-

malalaisilla ala-asteilla täion-

gelman kanssa painitaan par-

haillaan.

Page 14 - Alueviesti_38_2008