Page 25 - Alueviesti_49

25

Keskiviikko joulukuun 3. 2008

Yölintu -Lennetyt vuodet-

Kirja-arvostelu

Lasse Finska

Wsoy on julkaissut Vesa Kon-

tiaisen kirjoittaman kirjan

Yölinnuista. Harvoin kirjoite-

taan kirjaa, jossa artistista pu-

hutaan niin suoraan kuin nyt

ilmestyneessä kirjassa. Ve-

sa Kontiainen on paneutu-

nut huolella yhtyeeseen ni-

meltään Yölintu. Satakunta-

lainen Yölintu on sanoakseni

pitkänlinjan tanssiyhtye, jon-

ka tekemiset musiikinsaralla

ovat tuoneet kultaa, kunniaa

ja mainetta.

Tämä kirja ei ole fanikirja,

eikä käsittele yhtyettä pelkäs-

tään silkkihansikkain ja silitte-

le höyheniä myötä ”sulkaan”.

Sain käsiini yli 450-sivui-

sen järkäleen, joka alkaa Si-

mo ja Matti Silmun varhais-

lapsuudesta ja päättyy tähän

syksyyn. Kirjan ilmestymi-

sen jälkeen on tullut myös le-

vy-yhtiön muutos Warneril-

ta AllStar Musicille. Yölinnun

nykyiset ja entiset jäsenet ovat

kirjassa suorastaan häkellyt-

tävän rehellisiä itselleen, toi-

silleen ja lukijoilleen. Kaikki

eivät varmasti pidä lukemas-

taan kaikilta osin, sillä joskus

on vaikea tietää mikä menee

musiikkihuumorin piikkiin.

Joku ottaa varmasti nokkiin-

sa, kun yhtye luonnehtii joi-

takin keikkajärjestäjiä ja ylei-

sön edustajia persoonalliseen

tyyliinsä. Myös yhtyeen ajoit-

taiset alkoholiongelmat saavat

oman osuutensa.

Keikkajärjestäjät, Jouko

Elevaaraa myöten, saavat pu-

heenvuoron, eivätkä ne pu-

heet ole pelkää kehua ja pään-

silitystä. Kaikilla tuntuu ole-

van näkemys, mihin suuntaan

yhtyeen pitäisi kehittyä, jot-

ta se pitäisi pintansa tulevina-

kin vuosina. Osa haluaa Yölin-

nun palaavan selkeästi tanssi-

musiikkiin, osa hyväksyy rok-

kaavammankin linjan.

Keikkapaikkojen joskus ka-

rukin todellisuus tulee usein

esiin. Selkeäkomppista tans-

simusiikkia vaativat tanssin-

harrastajat, harakkakengät

ja pinssiporukat saavat kyy-

tiä molemmilta tahoilta, mut-

ta onneksi useimmat tajuavat

peräänkuuluttaa suvaitsevai-

suutta. Tanssipaikat elävät jat-

kossa vain ja ainoastaan, jos

niille mahtuvat kaikenlaiset

asianharrastajat, sosiaalifok-

saajat, huipputanssijat ja sei-

soskelevat fanit.

<VO>Lukemisen arvoinen

teos

<L>Nykyaikaa lähestyttä-

essä riveiltä ja varsinkin rivi-

en väleistä voi aistia vahvaa

selittelyn tarvetta. Yölintu on

nostanut hintansa korkeal-

le, missä se pysyy niin kauan,

kuin keikkaa riittää, väki liik-

kuu ja joku maksaa. Hieman

lapselliselta tuntuu Yölinnun

raidereiden aiheuttama ko-

hu, niiden perustelu ja niis-

tä nousseet kinat. Raidereis-

sahan määritellään millaisia

eväitä yhtye haluaa takahuo-

neeseen. Tässä lienee taustalla

se, että yhtye joutuu olemaan

syrjäisellä keikkapaikalla mo-

nesti lähes kellon ympäri, ei-

kä voi tai uskalla mennä pu!e-

tin puolelle yleisön joukkoon.

Niinpä evästä on saatava taka-

huoneeseen. Useimmissa pai-

koissa esiintyjät saavat saman

tarjoilun kuin muukin henki-

lökunta, kaikilla ei.

Kun Yölintu pisti evästar-

peensa etukäteen raideriin,

on ymmärrettävää, että isoa

keikkapalkkiota vain kahden

setin illasta maksavat järjestä-

jät saattoivat hermostua. Eikö

tähdillä ole muka varaa ostaa

omia tarjoiluitaan? Raideri-

juttu on lähtöisin rokkibändi-

kulttuurista, jossa kehdataan

pyytää jopa kaljakoreja ja vii-

napulloja backstagelle, siis ta-

kahuoneeseen. Muutamat jär-

jestäjät ovat nyttemmin lopet-

taneet tykkänään takahuo-

neiden viinatarjoilut, koska

kukaan ei halua ottaa vastuu-

ta, jos humalainen muusikko

aiheuttaa keikalla vamman it-

selleen tai muille. Eräs ohjel-

matoimisto ilmoitti yhtyeil-

leen kaksihintajärjestelmästä:

keikkahinta on ilman raideria

isompi. Yhtyeet ottavat mie-

luummin rahat.

Yölintu saa kirjassa kri-

tiikkiä mm. siitä, että se

soittaa vain kaksi settiä, ku-

ten rockyhtyeet konsanaan.

Viiden setin Souvarit ja mo-

net muutkin ovat totutta-

neet tanssikansan siihen, että

päätähden soitto soi pidem-

pään. Vaikea onkin ymmär-

tää, miksi yhtye mieluum-

min odottaa takahuoneessa

tai bussissa, kuin on soitta-

massa. Luulisi, että esiinty-

minen olisi mukavampaa.

Yölintu riisutaan Vesa Kon-

tiaisen kirjassa käytännössä

lähes alasti. Riveiltä ja rivien

välistä voidaan lukea, miten

reippaiden humppaa soit-

tavien poikien kyläyhtyees-

tä on kehittynyt jotain muu-

ta. Kun Kontiainen käyttää

suoria lainauksia, innokkain

ihailija uskoo lausunnot to-

deksi. Jos Kontiainen olisi

editoinut ja tiivistänyt, mo-

net jutut saattaisivat tuntua

liian uskomattomilta.

Tämä kirja on lukemisen

arvoinen teos kevyenmusii-

kin puolelta.

Vammalan

lukio jakoi

opiskelijastipendit

Vammalan lukion opet-

tajakunta on myöntänyt

syksyn 2008 opiskelijasti-

pendit.

Vammalan lukion yh-

distetyn stipendirahaston

300 euron arvoisen sti-

pendin saivat Hanna Ala-

nen, Sanna Honkala, Mii-

ka Johansson, Elisa Kaaja,

Tuomas Koivuniemi, Salla

Korkki, Helena Lindström,

Joonas Rossi, Leena Saari-

nen, Emmi Salo ja Miina-

Liisa Värelä.

Vammalan lukion 150

euron arvoiset 100-vuotis-

juhlastipendit myönnettiin

Jaakko Heinisuolle ja Eero

Sepälle.

Tellervo ja Kalervo Ka-

rin lahjoitusrahaston sti-

pendillä palkittiin Val-

to Hulttinen 900 eurolla,

Sanni Häkkinen 765 eu-

rolla, Eeva Luukkanen 900

ja Taina Riekkinen 765 eu-

rolla.

Hanna Ala-Hongistolle

myönnettiin stipendi Us-

ko J. Jokisen muistorahas-

tosta. Stipendi on arvol-

taan 300 euroa.

K

ulkiessani Peni-koirani kanssa Varilan teil-

lä olen iloinnut nähdessäni, että uuden kehi-

tysvammakodin rakennustyöt ovat alkaneet.

Olemme odottaneet tätä yksikköä pitkään. On suurta,

että vaikeaa kehitysvammaa sairastavat pääsevät asu-

maan omaan kaupunkiin ja lähelle omaisiaan. Ylisen

palvelukeskus on hyvä hoitopaikka, mutta pienyksik-

kö, joka on lähellä kotia on arvokas asia.

Osa tulevista asukkaista on niitä, jotka ovat asu-

neet Ylisellä. Osa on niitä, jotka ovat asuneet ko-

ko elämänsä vanhempiensa luona. On tärkeää ,et-

tä myös vammainen aikuinen pääsee elämään omaa

elämäänsä ja vanhemmille koittaa aika, jolloin on

mahdollisuus elää vapaammin ilman hoitovastuu-

ta lapsesta. Lapselle, joka voi olla 50-vuotias, saat-

taa tulla vaikeuksia uuteen elmäntilanteeseen so-

peutumisessa, mutta luulisin, että yhtä suuria so-

peutumisongelmia on myös vanhemmilla, jotka ta-

vallaan luopuvat lapsesta. Sopeutumista helpottaa,

että uusi koti on lähellä, niin että on helppo käy-

dä katsomassa lastaan. Irtaantuminen kuuluu elä-

mään ja tällä tavalla toteutettuna se ei ole ylivoimai-

nen tehtävä.

Kehitysvammahuolto on vuoden 2009 alusta muut-

tumassa. Entinen erityishuoltopiiri siirtyy Pirkan-

maan sairaanhoitopiirin osaksi, ja niinpä Ylisen

palvelukeskus tulee olemaan osa Pirkanmaan sai-

raanhoitopiiriä. Ylisen laitosta tarvitaan edelleen.

Kehitysvammaisten joukossa on niin vaikeavam-

maisia, että erikoisosaamisen hallitseva laitos on ai-

noa oikea hoitopaikka. Kotona asuvien kehitysvam-

maisten vanhemmat tarvitsevat lepoa, ja on hyvä,

että lapsi voidaan antaa intervalli-ja tutkimusjak-

solle palvelukeskukseen. Omassa kaupungissa ole-

van pienkodin henkiökunta tarvitsee myös konsul-

taatioapua pulmaksymyksissä, ja sitä voi saada eri-

tyisosaamisen yksiköstä. Ylisen palvelukeskukses-

sa tehdään tutkimustyötä, jonka avulla toimintaa

kehitetään. Sitä arvitaan jatkossakin ja sopii toivoa,

että kehitysvammahuolto säilyttää korkean tasonsa

eikä sen painoarvo pienene, vaikka se on osa suur-

ta sairaanhoitopiiriä.

Kehitysvammaisten vanhemmat ja muut tutkijat

ovat tehneet kehitysvammaisten eteen arvokasta

työtä. Kehitysvammaisten Tukiliitto paikallisine

yhdistyksineen on ollut avainasemassa tässä työs-

sä. Kehitysvammaiset tarvitsevat puolestapuhujia.

K

unnioituksella ja lämmöllä ajattelen niitä van-

hempia, jotka hoitavat lastaan kotona. Heidän työ-

panoksensa on korvaamaton. He tekevät arvokas-

ta työtä yhteiskunnan hyväksi, mutta ennen kaik-

kea he ovat luomassa lapselleen turvallista ja hyvää

elämää.

Pirkko Lahtinen

Kehitysvammaiset

keskellämme

Sateinen ja lauha

syksy jatkui

marraskuussa

Ilmatieteen laitoksen mu-

kaan marraskuussa vallitsi

lauha ja sateinen säätyyppi.

Kuukauden keskilämpötila

oli koko maassa pitkäaikai-

sen keskiarvon yläpuolel-

la. Myös koko syksy oli ta-

vanomaista lauhempi ja sa-

teisempi.

Ilmatieteen laitoksen ti-

lastojen mukaan lauhinta

marraskuussa oli lounais-

saaristossa, jossa kuukau-

den keskilämpötila oli noin

+4 astetta. Kylmintä oli Luo-

teis-Lapissa, jossa keskiläm-

pötila jäi -7 asteen alapuo-

lelle. Nollaraja oli maan kes-

kiosassa.

Sademäärät paikoin

kaksinkertaisia

Ilmatieteen laitoksen mu-

kaan maan etelä- ja itäosassa

oli tavanomaista sateisem-

paa. Sadetta kertyi Etelä-Sa-

vossa ja Pohjois-Karjalassa

paikoin lähes kaksinkertai-

nen määrää pitkäaikaiseen

keskiar voon verrattuna.

Kuukauden sademäärä ko-

hosi maan lounaisosassa,

etelärannikolla sekä Ete-

lä-Savossa ja Pohjois-Kar-

jalassa paikoin yli 90 milli-

metrin. Suurin vuorokauti-

nen sademäärä 40 mm mi-

tattiin 11. päivänä Lavian

Riihossa.

Lunta oli kuukauden lo-

pussa eniten Savukosken

Värriöllä, jossa sitä oli 51

cm. Yli 10 cm lunta oli Poh-

jois-Karjalassa, Ylä-Savossa

ja maan pohjoisosassa. Maan

länsiosassa ja etelärannikol-

la ei mainittavaa lumipei-

tettä ollut enää kuukauden

lopussa. Lunta satoi 23.–24.

marraskuuta runsaasti suu-

ressa osassa maata, maan

kaakkoisosassa paikoin yli

30 cm. Kuukauden lopun

suojasää ja vesisade sulatti-

vat lumen nopeasti.

Sää oli marraskuussa

ajoittain tuulinen. Myrsky-

päiviä oli viisi.

Koko syksykin

paikoin jopa

harvinaisen sateinen

Syksy eli syyskuusta mar-

raskuuhun ulottuva jak-

so oli Ilmatieteen laitok-

sen tilastojen mukaan suu-

rimmassa osassa maata ta-

vanomaista lämpimämpi

ja tavanomaista sateisem-

pi. Maan eteläosassa jakso

oli paikoin jopa harvinai-

sen sateinen. Esimerkik-

si Helsingin Kaisaniemessä

tämä syksy oli toiseksi sa-

teisin ja Helsinki-Vantaal-

la kolmanneksi sateisin vii-

meksi kuluneen 50 vuoden

aikana. Aiemmin hyvin sa-

teisia syksyjä on ollut vuon-

na 1974, 1997 ja 2006. Ter-

minen talvi ehti alkaa mar-

raskuun loppuun mennessä

koko maassa lukuun otta-

matta lounaissaaristoa, ete-

lä- ja länsirannikkoa, Varsi-

nais-Suomea ja Pirkanmaa-

ta. Tilastollisesti terminen

talvi on alkanut marras-

kuun lopussa koko maassa

lounaissaaristoa lukuun ot-

tamatta.

Rotavirusrokote

yleiseen

rokotusohjelmaan

Lasten yleinen rokotusohjel-

ma kasvaa ensi vuoden syys-

kuussa rotavirusrokotteella.

Rokotteen tulo ohjelmaan

vähentää merkittävästi vi-

ruksesta johtuvia sairaala-

hoitoja ja infektioita. Sairaa-

loissa ja terveyskeskuksissa

hoidetaan vuosittain 11 000

rotavirukseen sairastunutta

lasta, joiden nestetasapaino

on häiriintynyt. Suunnilleen

saman verran lapsia sairas-

taa taudin kotonaan.

Rotavirusrokote on tar-

koitettu viruksen aiheutta-

maa ripulia vastaan kuusi-

viikkoisille ja sitä vanhem-

mille lapsille. Rokotteen

myötä Suomessa harvinai-

silta lasten ripulikuolemil-

ta vältytään todennäköises-

ti kokonaan.

Heijastin myös

automiehen hihaan

Pimeän tulo muuttaa koulu- ja

työmatkojen olosuhteita ja lisää

erityisesti jalan ja pyörällä kul-

kevien onnettomuusriskiä. Lii-

kenneturvan mukaan myös au-

toilijan on syytä muistaa hei-

jastin. Kun autoilija astuu ulos

kulkupelistään, liittyy hän ja-

lankulkijoiden joukkoon. Täl-

löin heijastin on yksinkertai-

nen, halpa ja tehokas turvavä-

line.

Heijastin palauttaa siihen

osuvan auton valon takaisin

kuljettajalle. Hyvässä heijasti-

messa on riittävästi heijastavaa

pintaa ja sen valon palautusky-

ky on tehokas. Koska kaikkien

heijastimien teho ei kuitenkaan

ole taattu, heijastimia testataan

Suomessa Työterveyslaitoksen

puolesta.

Heijastimen tulee sijaita si-

ten, että autonkuljettaja nä-

kee jalankulkijan, olipa tämä

ylittämässä tietä tai kulkemas-

sa tietä pitkin. Sopiva korke-

us on noin puolen metrin kor-

keudella maasta. Yksi heijastin

ei yleensä riitä. Varaa heijasti-

mia kaikkiin käyttämiisi ulko-

vaatteisiin, siten sinulla on aina

heijastinmukana.Muistamyös,

että eri heijastinmallit täydentä-

vät toisiaan. Näkyvyyttä voi li-

sätä repuilla, hanskoilla, liiveil-

lä ym. joissa on käytetty heijas-

tavaa materiaalia.

Kevyen liikenteen onnetto-

muusriski on pimeällä kaksi

kertaa suurempi kuin valoisana

aikana. Kaikkein pimeimpään

aikaan loka-tammikuussa sat-

tuu noin 40 prosenttia kaikista

jalankulkijoiden henkilövahin-

goista. Heijastimen käyttö on

tärkeää myös kaupunkialueilla.

Katua ylittävien jalankulkijoi-

den tai pyöräilijöiden näkemis-

tä heikentävät katu- ja mainos-

valot sekä puiden ja pensaiden

varjot. Erityisesti suojateillä ta-

pahtuvat henkilövahingot kes-

kittyvät näille kuukausille: puo-

let jalankulkijoiden vammautu-

misista suojatiellä tapahtuu lo-

ka-tammikuussa.

Gluteenittomia

leivonnaisia

yhdistyksen

myyjäisissä

Vammalan seudun keliakiayh-

distys ry järjestää joulumyy-

jäiset Torikeskuksen aulassa

tulevana perjantaina kello 9

alkaen. Myynnissä on glutee-

nittomia leivonnaisia ja erilai-

sia käsitöitä.

Vammalan seudun kelia-

kiayhdistys ry on perustettu

vuonna 2002 ja se on yksi Ke-

liakialiiton kolmestakymme-

nestä paikallisyhdistyksestä.

Jäseniä sillä on toiminta-alu-

eellaan n. 270.

Page 25 - Alueviesti_49_2008