Page 21 - Alueviesti_12

ALUEVIESTIN PALVELUHAKEMISTO

Silmälääkäripalvelut

Työtarjouksia

Rakennuspalvelut

Ruosteenestoa

Puutavaraliikkeitä

T:mi SAMI KOIVU

PUUTAVARAMYYNNISSÄ

• panelit • listat • höylätyt ja kyllästetyt • sahatavarat

Puh. 03-5130100, 0500-832740, 050-3030827

os. Koivulantie 78, 38250 Roismala, V:la

ent. Koivulan Sahaa vastapäätä

Siivous- ja kotipalvelut

Alueviestin

palveluhakemistossa

ilmoitat edullisesti

/pmm/ilm.

+alv 22%

yht. 0,48

!

0,39

!

Tämä hinta on voimassa kun ilmoitus on lehdessä yhtäjaksoisesti vähintään 2 kuukauden ajan.

Iltahuutoon on

kahdet sanat

Monet Alueviestin lukijat ovat toivoneet, että lehtemme jul-

kaisisi Veteraanin iltahuudon sanat. Itse asiassa sanoituksia on

kaksi, molemmat kappaleen säveltäjän käsialaa. Hän on helsin-

kiläinen kamarineuvos Kalervo Hämäläinen, joka muutama

vuosi sitten teki lauluunsa ns. hengelliset sanat ja muutti tä-

män sanoituksen nimeksi “Kiitoslaulu”. Julkaisemme molem-

mat sanoitukset tässä.

Yleisöltä

Kiitoslaulu

Kaitsija maan sekä taivaan,

turvamme, kilpemme on.

Armonsa suuri on aivan, suuri

ja mittaamaton.

Aurinko, kuu sekä tähdet,

kummut ja kukkiva maa,

kaikki on huomassa hällä,

eksyä kenkään ei saa.

Laulakaa, taasen kunniaa Her-

ran,

katsokaa, kuinka kaunis on

maa.

Kiittäkää, Herra hoivaten kan-

taa,

silloinkin, kun kellot kumajaa.

Katseellas kosketa Herra,

silloin, kun kun vaikeaa on.

Armosi aamuin ja illoin

meille on korvaamaton.

Kuljemme polkua hiljaa

alhoissa varjoisan maan.

Ylhäällä Luojamme luona

kasvosi nähdä mä saan.”

Veteraanin iltahuuto

Rannalle himmeän lahden

aurinko laskenut on.

Kutsu jo soi iltahuudon,

taakka jo laskettu on.

Taattoa muista sa silloin,

askel jo uupunut on,

lapset ja lastemme lapset,

teidän nyt vuoronne on.

Hoivatkaa, kohta poissa on

veljet,

muistakaa, heille kallis ol’

maa.

Kertokaa lasten lapsille lau-

luin,

himmetä ei muistot koskaan

saa!

Hymni soi holvissa hiljaa,

tummana kaipuuta soi.

Aika on korjannut viljaa,

sarka jo kynnetty on.

Ammoin me marssimme kah-

den,

tulta löi taivas ja maa.

Rannoilta Äänisen lahden,

kelle nyt kertoa saa.

Laineissa Laatokan mahti,

kahlita kenkään ei voi.

Veljet sen rantoja vahti,

konsa on koittava koi.

Ylväänä Karjalan heimo

tuskansa kantanut on.

Maaäiti suojaansa sulkee,

vartija poissa jo on.

Elmer Vuokko:

Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt

On kai minun aika tulla ker-

tomaan oma näkökulmani tä-

hän asiaan nimeltä ”Veteraa-

nin iltahuuto”: onhan minut

nyt kuitenkin julkisuudessa

leimattu jo asian ”laulajana”

tai ”ulkopuolisena henkilönä”.

Jostain kumman syys-

tä ryhdyin heti ensimmäises-

tä yhteydenotosta alkaen pi-

tämään asiasta muistiota joka

onkin paisunut suuremmak-

si kuin mitä osasin kuvitella-

kaan!

Aikaisempaan jo ”villiksi

käytännöksikin” luonnehdit-

tuun tapaan kunnioittaa so-

tiemme veteraaneja tehtiin

Sastamalan seurakunnassa

selkeä linjanveto säveltäjä Ka-

lervo Hämäläisen ja veteraani-

en tappioksi.

Puolustusvoimat luokitteli

asian kunniakäynniksi ja näin

järjestettiin käyttööni asiaan

kuuluva sotilaspuku laulun

juhlavuutta lisäämään.

Asiaa on nyt pyöritetty me-

dian eri tasoilla ihan valta-

kunnallisestikin lähes joka

kantilta, itse lähestyin piispaa

muistiinpanoineni 14.2.2009

pyytäen selvitystä. Piispa vas-

tasikin minulle pitkästi ja ke-

hotti varaamaan kirkkoherral-

ta ajan rauhalliseen keskuste-

luun asiasta.

Samanaikaisesti mediapyö-

rityksen jatkuessa kirkkoher-

raa haastateltiin useampaan-

kin suuntaan ja mielestäni

yhä useampi lausunto vei asi-

an kauemmaksi totuudesta.

Niinpä 2.3.2009 menin ennal-

ta sopimaamme tapaamiseen

kirkkoherranvirastoon kes-

kustelemaan asiasta en pelkäs-

tään yksittäistapauksena vaan

yleisemminkin.

Keskustelun aiheena oli

Kalervo Hämäläisen säveltä-

män laulun ”Veteraanin ilta-

huuto” esittäminen sotiemme

veteraanien hautaan siunaa-

mistilaisuuksissa.

Aluksi esittelin itseni ja

taustani veteraanin poikana,

kotitilan jatkajana, yksityis-

yrittäjänä sekä henkilökohtai-

sen maanpuolustustehtäväni

käydä ”maksamassa velkaam-

me” omaisten pyynnöstä esit-

tämässä sotiemme veteraaneil-

le ”Veteraanin iltahuuto” siu-

naustilaisuudessa, kuten viime

vuosien aikana oli tapahtunut

useita kertoja, eikä se ollut tä-

tä aikaisemmin muodostanut

minkäänlaista ongelmaa. Ker-

roin myös, että siunaustilai-

suuksien lisäksi olen esittänyt

kappaletta syntymäpäiväjuh-

lissa veteraanien tai heidän lä-

heistensä pyynnöstä.

Kertasimme tapahtumia

ajalta 12.01-28.02.2009 liitty-

en erään 97-vuotiaan sotiem-

me veteraanin hautaan siu-

naamiseen liittyviin yksityis-

kohtiin, väärinkäsityksiin ym.

Ensimmäiseksi siunaaval-

le papille lähettämäni sähkö-

postiviesti 27.1.09 oli ymmär-

retty seurakunnassa mieles-

täni virheellisesti: Omaisten

toivoman laulun, jota he oli-

vat jo pyytäneet minun esit-

tämään, sijoittaminen ”esim.

virren paikalle” sisälsi mie-

lestäni avoimen mahdollisuu-

den neuvotella laulun paikas-

ta, jos siihen olisi ollut halua.

Jäljempänä samassa viestissä

täsmensin asiaa vielä ”mieles-

täni myös laulu pitäisi laulaa

kuten olen sen usein tehnyt-

kin aivan ensimmäiseksi.(alk

usoiton jälkeen siis)” ei myös-

kään osoittanut laululla kor-

vattavan virttä. Yleisimmin

laulu on esitetty siunaussano-

jen jälkeen.

Toiseksi en halunnut ”mai-

nostaa” siinä vaiheessa vielä

sotilaspukua jolla esiintymi-

nen suoritettaisiin koska pu-

vun saaminen oli vielä tuol-

loin epävarmaa. Nämä asiat

oli seurakunnassa tulkittu si-

ten, että aioin yllättää omaiset

ja koko saattoväen ilmesty-

mällä vain paikalle laulamaan.

(Tällaisen lausunnon kirk-

koherra antoi 28.2 Aamuleh-

teen) Tuollainen tulkinta asi-

asta ei ollut edes tullut minun

mieleeni, koska myös omaiset

olivat olleet yhteydessä niin

siunauksen toimittavaan pap-

piin kuin vs. kirkkoherraan-

kin vain muutamia päiviä tä-

män jälkeen, ja asian tila piti

käydä selkeästi ilmi näissä yh-

teydenpidoissa. Muun muassa

kirkkoherran ensimmäisessä

vastauksessa omaisille olinkin

muuttunut tilaisuuden vaina-

jaksi, jota kirkkoherra kovas-

ti pahoitteli.

Laulun ”Veteraanin ilta-

huuto” esittämisen kieltämi-

seen on kirkkoherran mu-

kaan seurakunnan teologi-

en ja kirkkomuusikoiden laa-

jassa keskustelussa päädytty

yksimielisesti. Kirkkoherran

mukaan esityksen melodia ei

ole jumalanpalvelukseen so-

pivaa musiikkia, ei edes hen-

gellisellä sanoituksella varus-

tettuna, ei myöskään hautaan

siunaamiskaavassa siunaussa-

nojen jälkeen ”muun sopivan

musiikin” kohdalla.

Tähän asti seurakunnasta

on annettu informaatiota jul-

kisuuteenkin asiaa kysyttäessä

ja kieltoa on perusteltu ”kirk-

kokäsikirjan noudattamisella”

, ”kirkolliskokouksen yksise-

litteisiin ohjeisiin jumalanpal-

velusten ja kirkollisten toimi-

tusten kaavoilla” , sekä siihen

että ”sanoituksen on noustava

hengelliseltä pohjalta, ja sii-

nä on oltava teologista sisäl-

töä” ja myöhemmin ”Kirkon

jumalanpalvelustoimikunnan

suosittamalla linjalla”.

Kirkkoherra vertasi ko.

laulua esim. Finlandia-hym-

niin, joka oli katsottu taiteel-

lisesti korkeatasoisemmaksi

ja muodostavan instituution

jo pitkän perinteenkin takia.

Hän esitti myös aluksi vasta-

kysymyksen: ”Miksi Finlan-

dia-hymni ei riitä?” Kerroin,

että mielestäni kysymys ei ole

hymnin riittämisestä tai riit-

tämättömyydestä ja että Fin-

landia-hymni on toki sinänsä

arvokas ja ainakin Edvin Lai-

neen ohjaamalle ”Tuntemat-

tomalle Sotilaalle” valitsema-

na tunnusmusiikkina tunnet-

tu, vaan kysymys on omais-

ten ja jopa vainajan tahdosta

ja hautaan siunaamiskaavan

luomasta mahdollisuudesta

esittää ”muuta musiikkia”.

Todettiin myös veteraanin

saattomusiikkina seurakun-

nassa yleisesti käytetyn ”Nar-

van marssia”.

Lainasin keskustelun kulu-

essa piispan kirjeen lausetta:

”Kyse ei ole sallitusta tai kiel-

letystä musiikista tai eri osien

arvottamisesta vaan siitä, et-

tä kunkin tilaisuuden luonne

saa myös musiikin kautta so-

pivan sisällön”. Minun mie-

lestäni ”Veteraanin iltahuu-

to” jos mikä toisi sotiemme

veteraanin hautaan siunaa-

mistilaisuuteen osaltaan sopi-

vaa sisältöä mitä suurimmas-

sa määrin. Kirkkoherran esit-

tämän kannan mukaan se taas

johtaisi siihen, että minkä ta-

hansa aatteen edustajan mie-

len mukainen musiikki olisi

silloin sopivaa. Kerroin ole-

vani asiasta eri mieltä, mut-

ta koska piispankin mukaan

”vastuu kirkollisten toimitus-

ten oikeasta hoitamisesta on

kirkkoherralla” ja koska kirk-

koherra kertomansa mukaan

kuuntelee myös seurakunnan

teologeja ja kirkkomuusikoi-

ta asiantuntijoina ei tämän

asiantilan muuttamiseen yk-

sittäisellä seurakuntalaisella

tällä hetkellä ole mitään vai-

kuttamisen mahdollisuuksia.

Sitä henkii myös seurakun-

nasta 3.2.2009 lähetetty vas-

taus sähköpostiviestiini jossa

kerrottiin asian tila ja että ”sii-

hen on tyytyminen.”

Esitin kirkkoherralle kysy-

myksen ”yhtenäisen käytän-

nön” vastineeksi vaihtoehdon

viedä sotaveteraani vaina-

jat siunattavaksi naapuriseu-

rakuntiin, joissa laulun esit-

täminen siunaustilaisuudessa

on mahdollista ja tuoda hei-

dät sitten haudattavaksi Sasta-

malaan. Kirkkoherra piti asi-

aa kaukaa haetulta ääritapauk-

sena, mutta kärjistettynä mah-

dollisuutena.

Keskustelumme kirkkoher-

ran kanssa oli molemmat kes-

kustelijat huomioon ottavaa,

ystävällistä, kohteliasta ja so-

siaalista ”tahtotila-kanssakäy-

mistä”, kokonaisuuden huo-

mioivaa, yksityiskohtia sääs-

telemätöntä ja -pelkäämätöntä

keskustelua jossa kumpikaan

osapuoli ei ollut valmis anta-

maan periksi omista ”periaat-

teistaan”. Olimme molemmat

valmiit hyväksymään ja kun-

nioittamaan toistemme erilai-

sia mielipiteitä - vai olimme-

ko?

Minulle jäi kuitenkin koko-

naisuutena keskustelusta pelk-

kä ”luu” käteen , enkä edes

yrittänyt peitellä pettymys-

täni ko. asiasta, ja totesimme

sen yhdessäkin. Toisaalta oli-

sin halunnut tavata vs. kirk-

koherra Hannu Kilpeläisen

aivan toisenlaisissa merkeissä,

koska tuntui siltä, että meidän

oli ”helppo” keskustella lähes

mistä tahansa asiasta.

Ehkäpä edessä olevat kirk-

koherran vaalit tuonevat lisää

muutoksen tuulia seurakun-

taamme.

Elmer Vuokko

Yrittäjä

Res.vääpeli

Elmer Vuokko päättää

oheisella kirjoituksel-

laan Veteraanin iltahuu-

dosta käytävän keskuste-

lun Alueviestissä ainakin

toistaiseksi. - Kuva: Stu-

dio 86.

Page 21 - Alueviesti_12_2009