Page 13 - Alueviesti_26

13

Keskiviikko kesäkuun 24. 2009

Irc-galleriasta löytyy nuoria ympäri Suomen,

Facebookiin voisi kirjautua äitikin

Internet on monelle

nuorelle puhelimen korvike

Marianna Langenoja

-Kaikillahan täällä on pro!ili,

19-vuotiaat huittislaiset nuo-

ret Satu Jokinen ja Sanni Mä-

kelä toteavat Irc-galleriasta yk-

simielisesti. Ainakaan heidän

kaveripiirissään ei ole ketään,

joka ei ”galtsuilisi” edes silloin

tällöin. Satu käy Irc-gallerias-

sa päivittäin. Hänelle kyseinen

formaatti edustaa samaa kuin

puhelin. -Kännykkää ei juuri

tarvitse käyttää, kun kaverei-

hin saa yhteyden netin kautta.

Myöskään TV:n katsomi-

selle Sadulta ei juuri liikene

aikaa. Aina jos on tylsää, hän

kirjautuu mieluummin Irc-

galleriaan. Siellä Satu sopii ka-

vereiden kanssa seuraavan il-

lan tekemisistä, tarkkailee

muiden käyttäjien kuvia ja ta-

paa uusia tuttuja. Hän viettää

aikaa Irc-galleriassa pari tun-

tia kerrallaan. Sadun kämppä-

kaveri Sanni naureskelee, että

tietokone on Sadulle kuin oma

lapsi. –Hän avaa koneen heti

ensimmäisenä aamulla ja sul-

kee sen viimeisenä illalla.

Kirjautuneiden keski-

ikä 20 vuotta

Sannikin käy Irc-galleriassa,

muttei enää niin säännöllisesti

kuin noin vuosi sitten. Hänel-

lä on kuitenkin erittäin hyviä

muistoja Irc-galleriasta. Joskus

sen kautta on löytynyt jopa

henkilö, joka on hommannut

Sannille ja Sadulle liput tyt-

töjen suosikkibändin keikal-

le Englantiin. -Kuuntelen sel-

laista musiikkia, jonka fane-

ja on vaikea löytää Huittisissa.

Gallerian erilaisten yhteisöjen

kautta olen löytänyt saman-

henkisiä ja samasta musiikista

pitäviä ympäri Suomen. Joita-

kin heistä olen tavannut ihan

kasvokkainkin, Sanni kertoo.

Irc-galleriaan voi kuka ta-

hansa yli 12-vuotias laittaa il-

maiseksi pro!ilin, jossa ker-

toa itsestään, kirjoittaa julkis-

ta päiväkirjaa ja koota itselle

kuvia tärkeistä asioista tai het-

kistä. Nimeään ei tarvitse pro-

fiilissa julkaista, mutta oma

kuva sieltä olisi hyvä joka ta-

pauksessa löytyä. Irc-gallerias-

sa on monia yhteisöjä, joihin

voi liittyä omien kiinnostusten

mukaan. Yhteisöistä löytyy sa-

manhenkisiä ihmisiä. Muut

käyttäjät voivat katsella pro!i-

leita ja kirjautuneet voivat lä-

hettää myös kommenttia. Irc-

galleriaan kirjautuneiden kes-

ki-ikä koko Suomessa on noin

20 vuotta.

Keski-ikäiset miehet

kommentoivat

-Kyllä Irc-galleria on jo niin

suosittu, että pikkutytöt eivät

malta odottaa täyttävänsä 12

vuotta, nuoret kummastelevat.

Vaaralliseksi he eivät kyseistä

ajanvietettä koe. -Riippuu pal-

jon omasta käyttäytymisestä.

Jos netissä jakaa puhelinnu-

meroaan jokaiselle, niin kyl-

lähän se sitten on vaarallinen

paikka. Joskus jotkut keski-

ikäiset miehet laittavat meil-

le jotain kommenttia, mutta ei

niihin tarvitse vastata.

Kummallekaan tytöistä in-

ternet ei ole muodostunut ko-

ko elämäksi. He haluavat yhä

ulkoilla, nähdä ystäviään ja

käydä konserteissa. -Joskus äi-

ti sanoi, että voisit välillä teh-

dä jotain muutakin kuin pyö-

riä netissä. Uskon kuitenkin,

ettei vanhemmilleni sano sa-

na Irc-galleria yhtään mitään,

Sanni miettii.

Facebookin kautta

tapaa vanhoja tuttuja

Tyttöjen ystävä, huittislai-

nen 19-vuotias Minttu Aalto-

nen sen sijaan suosii Faceboo-

kia eli suomeksi Naamakirjaa.

Hän kirjautui Facebookiin

puolitoista vuotta sitten, kun

se alkoi tulla suomalaisten tie-

toisuuteen.

Toisin kuin Irc-gallerias-

sa, Facebookissa esiinnytään

omalla nimellä, ja käyttäjä itse

voi päättää ketkä saavat katsoa

hänen pro!iliaan. Facebookis-

sa voi myös lähetellä videoita,

kuvia, haleja ja "irttejä ystävil-

le tai vieraille sekä liittyä yhtei-

söihin ja laittaa pro!iliinsa ku-

via itsestään.

Facebookista löytyy helpos-

ti vanhoja tuttuja, kun vain

syöttää etu- ja sukunimen ha-

kuruutuun. Näin vaikka enti-

sen koulukaverin kuulumisia

pääsee kysymään. Tämä tie-

tysti edellyttää sitä, että kou-

lukaveri on kirjautuneena Fa-

cebookissa. Mintulla vanhoja

ja nykyisiä tuttuja on löytynyt

jo yli sata.

-Enimmäkseen juttelen ys-

tävieni kanssa onlinena. Teen

myös testejä ja päivittelen ti-

laani. Pidän yhteyttä ystäviini

netissä, ja se näkyy myös pu-

helinlaskussa.

Hänen mielestään irc-galle-

ria on enemmän nuorten jut-

tu, kun taas Facebookista löy-

tyy aikuisiakin. Tämä on tie-

tysti vain kuulopuheiden pe-

rusteella tehty tutkimus, sillä

muiden kuin omiksi ystävik-

si ilmoittautuneiden pro!ilei-

ta ei pysty selaamaan. -Äitini-

kin on ajatellut laittaa pro!ilin

Facebookiin, ja hänen ystävil-

läänkin on pro!ili siellä.

Satu Jokinen (takana) ja Sanni Mäkelä ovat hyötyneet paljon Irc-galleriasta. He ovat tutustuneet uusiin ihmisiin

ympäri Suomen, joista on myöhemmin tullut kavereitakin.

Minttu Aaltosella on ollut pro!ili Facebookissa puolitoista vuotta. Hän on löytänyt

monia vanhoja tuttuja Naamakirjan välityksellä.

”

Joskus

keski-ikäiset

miehet laittavat

meille jotain

kommenttia,

mutta ei niihin

tarvitse vastata.

”

Facebookista löytyy helposti

vanhoja tuttuja, kun vain

syöttää etu- ja sukunimen

hakuruutuun.

Alppeihin tutustuneelle Ura-

lin metsän peittämät vuori-

jonot näyttivät lempeiltä kar-

vataljoilta. Niitä oli milloin

lähempänä milloin kauem-

pana kapean vuoristotien mo-

lemmin puolin. Vuoren hui-

put kohosivat täällä 500 –

700 metriin meren pinnas-

ta. Olimme kuitenkin itsekin

korkealla ja välillä piti panna

silmät kiinni, kun bussi meni

alas jyrkkää, mutkaista tietä.

Luonnon kauneutta lisäsi aina

silloin tällöin vieressä virtaava

vuoristojoki.

Lopulta tulimme Shulgan-

Tashin kansallispuistoon, jon-

ka vierellä, täällä jumalan se-

län takana, oli pari pikku ky-

lää.

Seuraavana päivän tutus-

tuimme villimehiläisten hoi-

toon. Toiminnalla ei juuri-

kaan ole kaupallista merkitys-

tä, mutta voit ostaa villimehi-

läisen hunajaa joko täältä tai

Ufasta. Hoidon motiivina on-

kin tutkimustyö. Vaikka tämä

hunaja on suttuista, kun siinä

on mukana murskaantuneet

kennot, pidetään sitä ominai-

suuksiltaan tavallista hunajaa

parempana. Se on myös eko-

logisesti puhdasta. Ihan hy-

vältäkin se maistui. Arkeolo-

gien mukaan jo esihistorialli-

sen ajan bashkiireilla villime-

hiläisten hoito oli elinkeinona.

Sitä on aikoinaan harrastettu

myös esim. Puolassa ja Sak-

sassa.

Aidoimmillaan mehi-

läispesät ovat luonnollisissa

puunkoloissa. Villimehiläinen

on tavallista mehiläistä aggres-

siivisempi. Meitäkin muistu-

tettiin 100 metrin suoja-alu-

eesta, mutta mehiläiset ei-

vät olleet nyt vihaisella päällä.

Nykyään ihminen avustaa ko-

lojen rakentamisessa ja kiin-

nittää puun runkoon esteitä

(tukmak) karhuille ja muille

kiipeilijöille. Näitä Nalle Pu-

hin sukulaisia on kuulemma

seudulla paljon, vaikka yksi-

kään ei näyttäytynyt meille.

Toki pari luolaa näimme. Jos

karhu kuitenkin pääsee syö-

mään pesän, ei mehiläinen

siihen puuhun enää ikinä tu-

le. Myös parimetrisiin puupöl-

leihin tehdään moottorisahal-

la mehiläispesiä ihan niin kuin

me harrastamme linnunpönt-

töjä. Shulgan-Tashissa on tu-

hatkunta mehiläispuuta. Pe-

sän tuotto on vähäinen, noin

50 kiloa kesältä, ja hunaja ke-

rätään vain syksyisin. Tääl-

läkin lehmus on tärkein raa-

ka-aineen lähde. Käväiskääpä

Ufan hunajakaupassa maista-

massa villimehiläisen hunajaa!

Parin päivän tutumises-

sa saa vasta piston kansan lä-

hempään tutumiseen. Vähän

pitempi oleskelu perillä ja vie-

railu eri kansallisuuksien luo-

na toisi jonkinmoista näke-

mystä ihmisten arkeen.

Sikäläisen makuuvaunun avoimuus hämmästyttä. Ei

mitään ovia käytävälle. Miehet ja naiset samassa osas-

tossa.

Tshuvasiasta Vuori-Mariin tultaessa eräässä tienriste-

yksessä nousee vuorimarien kansallissankarin Akpar-

sin valtava patsas. Akpars avusti joukkoineen Iivana Jul-

maa v. 1552 Kazanin kukistamisessa. Itäiset niittymarit

puolestaan olivat kaanikunnan joukkojen puolella.

Varsinaisten mehiläistarhojen lisäksi pesiä pysytetään

luontoon myös metsämehiläisille.

Page 13 - Alueviesti_26_2009