Page 14 - Alueviesti_28_2009

14 Keskiviikko heinäkuun 8. 2009
Pirkanmaan sinilevätilanne
ajankohdalle tyypillinen
Levähaittaseurannan vii-
dennellä viikolla, viikolla
27, sinilevää havaittiin vä-
häisesti viidellä vakioseu-
rantakohteella, Pyhäjärvellä
Nokian seurantapisteillä ja
Pirkkalan Kranstolpan ran-
nalla. Runsaasti Anabaena
-sinilevää löydettiin Kanga-
salan Vesijärven kunnan ui-
marannan seurantapisteel-
lä. Seurannan ulkopuolelta
kansalaiset ilmoittivat ym-
päristökeskukseen muuta-
mia levähavaintoja muun
muassa Kangasalan Vesijär-
veltä ja Ruovedeltä Tarjan-
teen Pöyrynsaarelta. Pirkan-
maan ympäristökeskuksen
vesinäytteenoton yhteydes-
sä Ruoveden Jouttenus- ja
Myllyjärvellä havaittiin Vä-
häiset sinileväesiintymät.
Pintavedet ovat lämpimiä
vaihdellen 19-24 asteen vä-
lillä. Pyhäjärven selkäalueil-
la on edelleen laajasti sinile-
vähippuja. Pyhäjärvellä on-
kin odotettavissa laajaa si-
nileväkukintaa sääolojen
jatkuessa helteisenä ja tuu-
lettomana. Uusia sinilevä-
esiintymiä on odotettavissa
myös satunnaisesti levähai-
toista kärsivissä järvissä ke-
säisestä säätilasta riippuen.
Sinilevän
tunnistaminen
Sinilevät runsastuvat yleen-
sä loppukesällä. Vähäinen
sinilevä näkyy vedessä pie-
ninä kellertävinä tai viher-
tävinä siitepölymäisinä hip-
pusina. Tyynellä säällä si-
nilevä muodostaa veden
pinnalle harsomaisen viher-
tävän kalvon.
Erilaisia
sinileväesiintymiä
Sinileväesiintymä voi näyt-
tää hyvinkin erilaiselta riip-
puen paikasta runsaudesta
ja ”iästä”. Runsas sinilevä-
massa värjää veden vihertä-
väksi ja muistuttaa vihreää
maalia tai kellanvihreää her-
nerokkaa veden pinnassa tai
rannassa. Kuivuessaan sini-
levämassa voi muuttua sini-
vihreäksi tai jopa turkoosik-
si, kun sininen fykosyaniini
-väriaine vapautuu hajoavis-
ta leväsoluista. Sinilevä hai-
see maamaiselta, homeiselta
ja tunkkaiselta.
Yli 750 varusmiestä
kotiutuu Porin Prikaatista
Porin Prikaati kotiuttaa hei-
näkuun alussa yhteensä 765
varusmiestä. Varusmiehet
kotiutuvat kahdessa erässä.
357 viime heinäkuussa pal-
velukseen astunutta ja 362
vuorokautta palvellutta va-
rusmiestä kotiutui viime
perjantaina 3.7.
408 viime tammikuussa
palvelukseen astunutta 180
vuorokauden palvelusajan
suorittanutta varusmies-
tä kotiutuu puolestaan tänä
perjantaina 10.7. Porin Pri-
kaatin seuraavan saapumi-
serän (2/09) uudet alokkaat
astuvat palvelukseen ensi
maanantaina.
Kotiutuvista varusmie-
histä 170 on saanut Porin
Prikaatissa annettavan kan-
sainvälisen valmiusjoukko-
koulutuksen. Heistä osa jat-
kaa palvelustaan muutaman
päivän reservissä olon jäl-
keen Kosovon, Tshadin ja
Afganistanin kriisinhallin-
taoperaatioissa.
Kotiutuville varusmiehil-
le järjestettiin kotiuttamisti-
laisuus Porin Prikaatissa vii-
me torstaina. Ennen kotiut-
tamistilaisuutta palkittiin
ansiokkaasti palvelleita va-
rusmiehiä.
Palkittavista kaksi oli
Alueviestin levikkialueelta.
JR5:n perinnetoimikunnan
palkinnon sekä stipendin
ja kunniakirjan sai jääkäri
Sanni Saarela Vammalasta.
Säkylän, Turun ja Po-
rin Sotilaskotiyhdistyksen
tunnustuspalkinnoista yk-
si ojennettiin vampulalai-
selle korpraali Matti Kau-
nistolle.
Heinäkuu piinaa
heinäallergikoita
Allerginen nuha on erit-
täin yleinen sairaus, sillä jo-
ka neljäs suomalainen kärsii
siitä - nenä vuotaa, aivastut-
taa, silmät punoittavat, tur-
poavat ja vetistävät. Hei-
näkuu on nimensä mukai-
sesti heinän kukinta-aikaa,
jolloin oireita ilmaantuu
heinäallergisille. Allergis-
ta nuhaa ei ole syytä jättää
hoitamatta, sillä potilaista
jopa 30-40 prosenttia sai-
rastuu astmaan, kertoo kor-
va-, nenä- ja kurkkutautien
erikoislääkäri Jura Nummi-
nen Tampereen yliopistolli-
sesta keskussairaalasta.
Allergia on elimistön lii-
an voimakasta ja epätarkoi-
tuksenmukaista puolustau-
tumista sinänsä harmitto-
mia aineita, kuten eläin- ja
siitepölyjä tai ruoka-ainei-
ta vastaan. Allerginen nuha
on nenän limakalvojen tu-
lehduksellinen sairaus, jon-
ka käynnistää tulehdusreak-
tio nenän limakalvojen al-
lergeenialtistuksen jälkeen.
Nuha voi olla jaksoittaista
tai jatkuvaa.
Tyypillisiä oireita
kutina ja tukkoisuus
Tyypillisimpiä allergisen nu-
han oireita ovat nenän kuti-
na, tukkoisuus, aivastelu ja
vuoto. Allergiseen nuhaan
liittyvät usein silmäoireet,
joita ovat silmien punoitus,
polttava tunne, vetisyys, luo-
mien turvotus ja valonar-
kuus. Korva-, nenä- ja kurk-
kutautien erikoislääkäri Ju-
ra Nummisen mukaan jopa
kolmella neljästä allergis-
ta nuhaa potevasta potilaas-
ta esiintyy myös silmäoireita.
Suomessa siitepölykau-
si alkaa helmi-maaliskuussa
pähkinäpuun ja lepän ku-
kinnalla, ja siitä noin kuu-
kauden kuluttua vuorossa
on koivu. Viimeisenä syk-
syllä kukkii pujo, jonka si-
vuversojen kukinta voi jat-
kua ensimmäisiin yöpakka-
siin asti.
Nyt keskikesällä eli ju-
hannuksesta heinäkuun
puoleen väliin heinien sii-
tepölymäärät ovat korkeim-
millaan. Siitepölyallergi-
koista joka viides saa oireita
heinäkasveista.
Hoito pitää aloittaa
ajoissa
Allergisen nuhan oireet
haittaavat päivittäistä elä-
mää, ja ne voivat myös hei-
kentää unen laatua sekä ai-
heuttaa väsymystä. Oireiden
ilmaannuttua kannattaa ha-
keutua lääkäriin tutkimuk-
siin ja lääkehoidon aloituk-
sen arviointiin.
-Ensiapua voi hakea ap-
teekista käsikauppavalmis-
teista, mutta tärkeää on ha-
keutua lääkäriin, joka tut-
kii ja sulkee pois muut mah-
dolliset taudit sekä tekee
allergiatestit, painottaa Ju-
ra Numminen. Prick-testil-
lä eli ihon pistokokeella sel-
vitetään, mille aineille poti-
las on kehittänyt allergiaa.
Tavallisimmat testattavat ai-
neet ovat eläinpölyt sekä sii-
tepölyt eli lehtipuut ja heinät.
Allergisen nuhan hoita-
minen on tärkeää, sillä aller-
gisista nuhapotilaista 30-40
prosenttia sairastuu astmaan.
Ajoissa aloitetulla allergisen
nuhan hoidolla saavutetaan
parhaimmassa tapauksessa
oireettomuus ja parannetaan
allergikon elämänlaatua.
Trampoliinivammat voivat olla vakavia
Tärkeintä on sisäistää turvallisuusohjeet
Trampoliini on tuttu nä-
ky suomalaisissa kotipihois-
sa. Pomppimisen riemu saat-
taa kuitenkin helposti muut-
tua vakavaksi murheeksi, sillä
trampoliinivahingot ovat va-
litettavan yleisiä. Suurimpana
syynä loukkaantumisiin pide-
tään turvaohjeiden väheksy-
mistä.
If Vahinkovakuutusyhti-
ön korvausasiantuntijan Kat-
ja Kainulaisen mukaan vahin-
ko sattuu todennäköisimmin
silloin, kun trampoliinilla on
pomppimassa monta henkilöä.
-Tuolloin yhteentörmäyk-
siltä tai putoamisilta on vai-
keata välttyä. Suurimman
riskiryhmän muodostavat
10-14-vuotiaat, mutta heti pe-
rässä tulevat monesti uhka-
rohkeat aikuiset, Kainulainen
kertoo. Pahimpia esimerkke-
jä trampoliinivammoista ovat
halvaantumiset, kun voltista
tai kuperkeikasta tipahtaakin
niskalleen.
Vakuutusyhtiöille ilmoite-
taan joka vuosi useita tram-
poliinivahinkoja, joista suurin
osa koskee pitkällistä hoitoa
vaativia polvi-, kyynärpää-,
ja hammasvammoja. Nämä
vammat ovat usein vakavia ja
aiheuttavat myös vakuutusyh-
tiölle kalliita korvauksia.
-Pienemmät vammat jää-
vät varmasti usein ilmoitta-
matta, koska niiden kulut ei-
vät nouse niin suuriksi. Haa-
voja ja revähdyksiä pystytään
myös hoitamaan kotikonstein,
jatkaa Kainulainen.
Trampoliinin omistajan
on hyvä muistaa, että hänel-
le saattaa syntyä korvausvel-
vollisuus vahinkotilanteissa.
Varmistamalla laitteen oikea
asennus ja huolehtimalla sen
kunnosta voidaan vastuuris-
kiä vähentää.
Ohjeet
turvalliseen
pomppimiseen:
Trampoliinilla voi pomppia myös turvalli-
sesti tutustumalla tarkasti turvaohjeisiin ja
noudattamalla niitä. Seuraavassa seikkoja,
jotka on tärkeä ottaa huomioon:
• Trampoliinin ympärillä olisi hyvä olla tur-
vaverkko.
• Aseta trampoliini tasaiselle alustalle kuten
hiekalle tai nurmelle ja varmistu, ettei ym-
pärillä ole kiviä, seiniä, puun oksia tai mi-
tään, johon voisi loukata itsensä.
• Pidä huoli, että hyppijällä ei ole taskuis-
saan esineitä, jotka voisivat aiheuttaa louk-
kaantumisen vaaran.
• Sateella trampoliinin matto voi olla liukas.
• Trampoliinilla ei saa hyppiä kuin yksi
henkilö kerrallaan, ja etenkin eri painoi-
set hyppijät aiheuttavat yhdessä vaarati-
lanteen. Pienemmät saattavat sinkoutua
pois trampoliinilta tai painavammat kaa-
tua heidän päälleen.
• Vanhemman tulee valvoa hyppimistä ja
opastaa aloittamaan helpoista hypyistä.
Jos lapsi on väsynyt, tasapaino herpaantuu,
jolloin loukkaantumisriski on suurempi.
• Trampoliinilta alas tuleminen tehdään
rauhallisesti, ei koskaan hyppäämällä.
Lähde: Kuluttajavirasto
Heinäkuussa
kukkivat nukkeruusu
ja ritarinkannukset
Heinäkuun 2009 nimikko-
kasvit ovat nukkeruusu ja ri-
tarinkannukset. Molemmat
kukkivat keskikesällä ja suo-
sivat aurinkoista kasvupaik-
kaa. Pienimpiin ruusupensai-
siin lukeutuva nukkeruusu so-
pii yhtä hyvin puistoihin kuin
kotipihoille. Se on matala, ter-
ve ja helppohoitoinen. Yksin-
kertaiset vaaleanpunaiset ku-
kat kestävät paahdetta ja sa-
detta.
Jaloritarinkannukset ovat
perinteisiä perennoja, jotka
tekevät kukkapenkistä huomi-
on keskipisteen. Toista metriä
korkeat kukinnot ovat täyn-
nä sinisiä, valkoisia tai vaale-
anpunaisia kukkia. Sähkönsi-
nisenä kukkiva kiinanritarin-
kannus sen sijaan on hento,
alle puolen metrin korkuinen
kivikkokasvi.
Pikkuinen
nukkeruusu
Nukkeruusu (Rosa nitida)
puhkeaa kukkaan Etelä-Suo-
messa tavallisesti jo kesäkuun
lopussa, ja nuppuja avautuu
elokuuhun saakka. Vaalean-
punaiset pikkukukat tuoksu-
vat miedosti. Niistä kehittyy
pallomaisia, vain sentin levyi-
siä kiulukoita, jotka kypsyvät
punaisiksi syyskesällä. Leh-
det ovat kiiltävät, pienet ja ka-
pealehdykkäiset, ruska-aikaan
punaoranssit.
Vajaan metrin korkui-
nen nukkeruusu viihtyy ko-
tiseudullaan Pohjois-Ameri-
kassa jopa märässä maassa,
mutta meillä taimet on syy-
tä istuttaa tavalliseen, ajoit-
tain kuivuvaan maahan. Pen-
sas kasvattaa melko runsaas-
ti vesoja. Se menestyy Oulun
korkeudella saakka vyöhyk-
keillä I–V.
Korkeita ja matalia
ritarinkannuksia
Jaloritarinkannusten (Delphi-
nium x cultorum) pitkät sini-
set, valkoiset ja vaaleanroosat
kukinnot kohoavat sydänke-
sällä muiden perennojen ylä-
puolelle. Lajikkeesta riippu-
en 120–200 senttiä korkeiksi
tulevat taimet istutetaan noin
puolen metrin välein. Jalorita-
rinkannukset leviävät hillitys-
ti, sillä pitkiä juuriversoja ei
kehity. Ne viihtyvät valoisal-
la paikalla runsasravinteises-
sa, 50 senttiä syvässä mullassa.
Meillä viljellään pääsään-
töisesti Paci!c-ryhmän jalo-
ritarinkannuksia, kuten ’As-
tolat’, ’Blue Bird’ ja ’Galahad’.
Niistä on tullut suosittuja eri-
tyisen suurten ja tiheiden ku-
kintojen vuoksi. Belladonna-
ryhmän jaloritarinkannusten
kukinnot ovat ilmavammat ja
kukat pienehköt.
Matalampia kasveja kaipaa-
valle on tarjolla Magic Foun-
tains -lajikkeita. Näitä 70–
100 sentin mittaisia jalorita-
rinkannuksia istutetaan noin
40 sentin välein. Ne kukkivat
varhain eikä niiden kukintoja
tarvitse tukea.
Pienikokoinen kiinanrita-
rinkannus (Delphinium gran-
diflorum) sopii kuivahkoon
kivikkokasviryhmään. ’Blauer
Zwerg’ ja ’Butter"y’ ovat vain
25 senttiä korkeita, loistavan-
sinikukkaisia viljelymuotoja.
Nukkeruusu puhkeaa kukkaan Etelä-Suomessa tavallisesti kesäkuun lopussa. Nuppu-
ja avautuu elokuuhun saakka.
Jaloritarinkannusten pitkät siniset, valkoiset ja vaaleanroosat kukinnot kohoavat sy-
dänkesällä muiden perennojen yläpuolelle.