Page 15 - Alueviesti_28

15

Keskiviikko heinäkuun 8. 2009

Kesäkalusteet hellehintaan!

-40%

Vesarannan kesäteatterissa viihtyy

Maailma muuttuu, lemmenkiemurat eivät

Pauliina Parto

-Sehän on ihan kuin Oiva

Lohtander, supisee moni suu

väliajalla Vesarannan kesäte-

atterissa. Ja toden totta; Toh-

velisankarin rouva -näytelmä

ei kauaa vanhene, kun Aadol-

!a esittävän Teemu Mäkelän

ilmeissä ja eleissä havaitsee jo-

tain perin tuttua.

Vammalan Houhajärvel-

lä sijaitsevan Vesarannan ke-

säteatterin tämän kesän näy-

telmän on kirjoittanut Maria

Jotuni. Tohvelisankarin rouva

on vuodelta 1924, mutta kun

näytelmä pääsee täyteen vauh-

tiin saa katsoja huomata, ettei

kovin moni asia ole sittenkään

vuosien saatossa muuttunut.

Ainakaan mitä tulee lemmen-

kiemuroihin.

Tarinan keskiössä on lapa-

tossu Aadolf. Hänen vaimon-

sa Juulia sietää kämpyrää vain

siitä syystä, että Aadol!n ve-

li Justus on kuolemaisillaan

ja perintö odottaa. Juulia hei-

lastelee surutta nuoren rakas-

tajansa Veijon kanssa, mut-

ta Veijon sydän sykkii rouvan

tietämättä toiseen suuntaan.

Puhtaita jauhoja ei lem-

menpussissa ole itse Aadol-

!llakaan, sen verran herkkiä

hetkiä hänen ja emännöitsi-

jä Riikan välillä näytelmässä

nähdään. Entä kuka onkaan

palvelijapoika Matin isä?

Loppu mennään

vauhdilla

Tohvelisankarin rouva kestää

väliaikoineen hitusen yli pari

tuntia. Ennen taukoa kankut

uhkaavat puutua, sillä näytel-

mä käynnistyy verrattain hi-

taasti. Kun jaksaa pitää silmät

ja korvat tarkkana, pääsee lo-

pulta jyvälle henkilöistä ja hei-

dän välisistä suhteistaan. Lop-

pu mennäänkin vauhdilla ja

huvittavissa tunnelmissa.

Tohvelisankarin rouvas-

sa käytettävä puhetyyli kals-

kahtaa 1980-luvulla synty-

neen korvaan aluksi todella

vieraalta. Onneksi näyttelijät

ovat rooleissaan niin uskotta-

via, että perässä pysyy ilman

suurempia ongelmia. Ainoa

ihmetyksen aihe näytelmässä

on Matti-palvelijan rooli. Esa

Yli-Vainio on sympaattisen

oloinen nuori mies, mutta hä-

nen tehtävänsä tuntuu olevan

lähinnä pomppia säännöllisin

väliajoin näyttämön poikki.

Miljöö Vesarannassa on

mitä kaunein, ja näyttämön

takana siintävä Houhajärvi

luo tunnelman ihan oikeas-

ta 20-lukulaisesta maalaisky-

lästä. Oman mukavan maus-

teensa näytelmään tuovat Il-

lon Antiikki- ja Kirpputorilta

lainaksi saadut lavasteet.

Osuvat roolit

Vesarantalaiset voivat olla jäl-

leen kerran ylpeitä itsestään,

sillä kokonaisuutena Tohveli-

sankarin rouva ei kalpene suu-

rempienkaan kesäteattereiden

rinnalla.

Ohjaaja Marianne Aalto on

tehnyt osuvan roolijaon. Ku-

kaan muu kuin Eeva-Liisa Si-

Aadol!n veli Justus on kuolemassa. Siitäkös perinnön perään kärkkyvät Aadolf (Tee-

mu Mäkelä) ja Juulia (Leena Rintamäki) innostuvat.

Teemu Mäkelää seuraa näyttämöllä mielellään. Monet kuiskivat miehen muistutta-

van Oiva Lohtanderia.

Tohvelisankarin rouva

Käsikirjoitus:

Maria Jotuni

Ohjaus:

Marianne Aalto.

Rooleissa:

Teemu Mäkelä (Aadolf ),

Leena Rintamäki (Juulia),

Leena Tuomola (Piia, Aa-

dolfin tytär), Jussi Ahve-

nus (Veijo), Eeva-Liisa Si-

anoja (emännöitsijä Riikka),

Memmu Nieminen (Lempi,

sisäkkö), Veikko Henttonen

(Justus, Aadol!n veli), Ani-

ta Ahvenus (Karoliina, Jus-

tuksen emännöitsijä), Tapa-

ni Jokela (konstaapeli Möl-

sä), Esa Yli-Vainio (Matti,

palvelija).

Kuiskaaja:

Marjatta Tiensuu.

Näytökset:

ke 8.7. klo 19, pe 10.7. klo 19,

su 12.7. klo 19, ke 15.7. klo

19, su 19.7. klo 19, ke 22.7.

klo 19, pe 24.7. klo 21 yönäy-

tös ja su 26.7. klo 19 viimei-

nen näytös.

anoja ei osaisi tulkita yhtä tu-

lisesti Riikkaa, Aadol!n sisäk-

köä. Leena Rintamäki taas on

omaksunut koppavan Juulian

roolin erinomaisesti.

Teemu Mäkelän (Aadolf)

työskentelyä seuraa mielel-

lään, sen verran herkullisia

ilmeitä mieheltä tasaisin vä-

liajoin irtoaa.

Näytelmän sanoma tiivis-

tyy loistavasti Juulian viimei-

siin vuorosanoihin: ”Elämä

on vallan naurettavaa, kun sen

vakavasti ottaa”.

Page 15 - Alueviesti_28_2009