Page 14 - Alueviesti_42

14

Keskiviikko lokakuun 14. 2009

Nojoud - 10 vuotta, eronnut

Rohkea lapsimorsian

ei alistunut

pakkoavioliittoon

Maija Latva

Syksyn pimenevät illat ovat

kuin luotuja lukemiseen. Kä-

pertyminen hyvän kirjan

kanssa sohvan nurkkaan on

nautinto. Ainakin yleensä. Jos-

kus kuitenkin se, mitä luet, on

niin järkyttävää, että toivoisit

kaiken olevan keksittyä. Sai-

raan mielikuvituksen tuotta-

maa tarinaa.

10-vuotiaan Nojoud Alin

elämästä lukiessani minua ah-

disti ja silmänurkat kostuivat.

Moneen kertaan. Jemeniläisen

Nojoudin köyhät vanhemmat

antoivat hänet rahaa vastaan

vaimoksi 21 vuotta vanhem-

malle miehelle. Pakkoaviolii-

ton vuoksi tyttö joutui jättä-

mään koulunkäynnin ja läh-

temään aviomiehensä kans-

sa pieneen kylään, jossa mies

käytti tyttöä seksuaalisesti hy-

väkseen ja pahoinpiteli häntä

useaan otteeseen.

Nojoud ei kuitenkaan alis-

tunut kohtaloonsa ja hänen

rohkea tekonsa on ollut laa-

jasti esillä kansainvälisessä

mediassa ja innoittanut mui-

takin jemeniläisiä tyttöjä ha-

kemaan apua epätoivoises-

sa tilanteessa. Nojoud itse on

nyt palannut kouluun ja ai-

koo kirjamyynnin palkkioil-

la kouluttautua juristiksi, jot-

ta hän voisi edistää naisten ja

lasten oikeuksien toteutumis-

ta. Hänet on palkittu uroteos-

hen asti, kunnes yksi tuomari

suostui kuuntelemaan minua.”

Nojoudin esimerkki

rohkaissut muitakin

Nojoudin oikeuskäsittelyn jäl-

keen kaksi muutakin tyttöä,

yhdeksänvuotias ja kaksitois-

tavuotias, ovat ryhtyneet tais-

teluun, jotta saisivat avioliit-

tonsa purettua. Saudi-Arabi-

assa kerrottiin tapauksesta,

jossa avioeroa pyysi kahdek-

sanvuotias lapsi, joka oli isän-

sä toimesta naitettu viisikymp-

piselle miehelle.

Kaikista esteistä huolimat-

ta pikkuinen eronnut tyttö on

palannut koulutielle. Tämän

kirjan tekijänoikeudet anta-

vat hänelle mahdollisuuden

rahoittaa oikeustieteen opin-

not, mikäli hän niin haluaa,

ja tekevät hänen elämästään

ehkä hieman turvallisemman.

Jokaisella Sanaan-matkalla-

ni Nojoud pyytää minulta vä-

rikyniä. Hän kyyristyy per-

heen vaatimattoman olohuo-

neen lattialle ja piirtää saman

monivärisen rakennuksen, jos-

Mitä netissä kerrotaan

lapsimorsiamista?

Islamin lapsimorsiamet:

Profeetta Muhammed oli

52-vuotias ja Aisha 9-vuotias, kun he solmivat avioliiton

ja täydellistivät sen seksuaalisesti. Aisha oli Muhamme-

din toinen vaimo. Muhammed noudatti arabialaista ta-

paa avioituessaan tytön kanssa, jolla oli juuri ollut ensim-

mäiset kuukautisensa. Hän ei siis suinkaan ollut ensim-

mäinen, joka teki niin.

Muhammedin teko ja hänen opetuksensa avioliitosta

loivat näin islamilaisen perinnäistavan: Tyttölapsia pide-

tään aikuisina ja näin ollen täysin valmiina avioliittoon

ja seksuaalisuhteeseen heidän saatuaan ensimmäiset kuu-

kautisensa.

www.islamopas.net

Entä kirjoissa?

Miriam Ali, “Lasteni tähden”:

”Sain selville, että en ollut

ainoa, joka oli joutunut kärsimään shamiirimiehen käsis-

sä. Tiesin ainakin viisi muuta äitiä, joiden lapset oli vie-

ty Jemeniin. Se merkitsi vähintään kymmentä lasta, jois-

ta useimmat olivat tyttöjä. Tiesin, että heitä oli vielä pal-

jon enemmän. Zana oli tavannut monia tyttöjä, jotka oli

viety väkisin Keski-Englannista ja jotka olivat nyt Jeme-

nissä. Yksi heistä oli pieni vaalea derbylainen. Hän oli ol-

lut 9-vuotias, kun hänet vietiin, ja hänellä oli ollut kol-

me keskenmenoa ennen neljättä raskauttaan. Tällä kertaa

vauva syntyi kuolleena. Pikkuvauvan kuolema vei lapsiäi-

din mielenterveyden. Hän oli 12-vuotias. Toinen, iältään

12-vuotias, jutteli usein Zanalle ja kertoi yhä osaavan-

sa laskea englanniksi kymmeneen. Hän kertoi haluavan-

sa valtavasti Englantiin. Heidän puhellessaan hän imet-

ti omaa lastaan”.

Jean Sasson, “Prinsessa”:

”Saudi-Arabiassa ensimmäiset

kuukautiset merkitsevät, että on aika valita ensimmäinen

huntu ja abaya”.

”Kauppaan astuu lapsi, mutta sieltä tulee ulos nainen,

joka on hunnutettu ja siitä päivästä alkaen avioliittoiässä”.

Mitä sanoo Unicef:

Lapsiavioliitto on rike lasten oikeuksia vastaan riippumat-

ta siitä, onko kyseessä tyttö vai poika. Lapsiavioliiton uhrit

ovat kuitenkin useimmiten tyttöjä, jotka avioliiton myö-

tä menettävät kontaktiin perheisiinsä ja ystäviinsä. Tytöt

ovat käytännössä vankeja, jotka eivät saa olla yhteydessä

tovereihinsa eivätkä voi viettää normaalia lapsen elämää.

Tytön edellytykset saada käydä koulua vähenevät olemat-

tomiin. Lapsiavioliitto saattaa olla myös kulissi pakkotyöl-

le ja orjuudelle, seksikaupalle ja väkivallalle. Lapsimorsia-

met eivät voi kieltäytyä sukupuoliyhteydestä eivätkä vaa-

tia ehkäisyä. Siksi he tulevat raskaaksi aivan liian nuorina,

saavat sukupuolitautitartunnan ja yhä useammin, hiv-aid-

sin. Vanhemmat saattavat myöntyä lapsiavioliittoon ta-

loudellisista syistä. Toisaalta he saattavat tarkoittaa hyvää:

tyttö saa miespuolisen suojelijan.

Lapsiavioliitot ovat erityisen vaikeita estää sillä jopa

vanhemmat, jotka ymmärtävät niiden kielteiset vaiku-

tukset eivät aina pysty vastustamaan taloudellisia ja sosi-

aalisia paineita avioliittojen solmimiselle. Lapsiavioliitto-

jen torjumiseksi maiden tulee kehittää lainsäädäntö, jossa

alaikäraja avioliitolle on 18 vuotta sekä tytöille että pojille.

taan sekä Yhdysvalloissa että

Euroopassa.

Käpertyneenä nurkkaan katse-

lin heitä mykkänä. Suureksi ih-

metyksekseni kukaan ei vaikut-

tanut yllättyvän nuoresta iästä-

ni. Myöhemmin sain tietää, että

maaseudulla pikkutytön kanssa

avioituminen on aivan tavallis-

ta. Jopa heimon sananlaskussa

sanotaan, että ”jos nait yhdek-

sänvuotiaan tytön, avioliittosi

onnellisuus on taattu”.

Perinteen uhri

Yli puolet jemeniläistytöis-

tä naitetaan ennen 18 vuo-

den ikää, usein huomatta-

vasti vanhemmalle miehelle.

Lapsiavioliitot ovat tavalli-

sia Jemenissä, joka on arabi-

maailman köyhin maa. Maan

lainsäädäntö ei määrää ala-

ikärajaa nuorten avioliitoille.

Perinteen uhriksi joutui myös

Nojoud . Hän kuitenkin pake-

ni väkivaltaista miestään aika

pian avioliiton solmimisen

jälkeen ja teki jotakin ennen-

kuulumatonta: vaati avioeroa.

”Nimeni on Nojoud ja olen

kotoisin pienestä jemeniläis-

kylästä. Olen kymmenvuoti-

as, tai ainakin luulen niin. Mi-

nun maassani maaseudun lap-

silla ei nimittäin ole henkilöl-

lisyystodistusta eikä heidän

syntymäänsä rekisteröidä.

Vanhempani pakottivat minut

naimisiin itseäni kolme kertaa

vanhemman miehen kanssa, ja

mies pahoinpiteli ja käytti mi-

nua hyväkseen. Eräänä aamu-

na lähtiessäni ostamaan lei-

pää, hyppäsin bussiin ja pake-

nin oikeustalolle. Oin siellä sii-

STT.n uutinen 6.10.2009:

Yli kolmannes maailman

lapsimorsiamista on intialaisia

Maailman lapsimorsiamista yli kolmannes on Intiassa,

laskee YK:n lastenjärjestö Unicef. Tapa on edelleen ylei-

nen, vaikka se on kielletty. Toissa vuonna 25 miljoonaa al-

le 18-vuotiasta tyttöä avioitui. Jopa alle 10-vuotiaita lapsia

joutuu kihloihin tai naimisiin Intiassa ja sen naapurimais-

sa Pakistanissa sekä Nepalissa. Unice!n mukaan yli puolet

lapsimorsiamista elää eteläisen Aasian maissa.

Lasten asemaa heikentää Unice!n mukaan laajasti

myös se, että monen syntymää ei rekisteröidä ja he saat-

tavat sen takia jäädä vaille yhteiskunnan tukea ja koulu-

tusta. Esimerkiksi Afganistanissa vain kuusi vauvaa sadas-

ta tulee kirjatuksi väestörekisteriin.

Otsikoiden takaa

Maija Latva

Naisena

Suomessa

T

ämänkertainen ”Ihanaiset” tuo esille naisen

elämän nurjempaa puolta. Nojoudista ker-

tova kirja oli järkyttävää ja surullista luetta-

vaa, mutta onneksi kirja on kirjoitettu. Toivottavas-

ti se pistää lisää vauhtia ihmisoikeus-, lapsi- ja nais-

asiajärjestöihin. Voi kun maailma olisi joskus sellai-

nen, että lapset saisivat olla lapsia.

Kirjan lukemisen jälkeen pohdin, jälleen kerran,

myös naisen asemaa. Meillä ja muualla. Kiistä-

mätön totuus on, että täällä Suomessa meidän

naisten ja tyttöjen asema on kansainvälisesti ver-

taillen varsin hyvä. Koulutustasomme on erittäin

korkea ja korkealla tasolla on myös meidän osal-

listumisemme sekä työelämään, että yhteiskun-

nalliseen elämään. Ei pidä unohtaa sitäkään, et-

tä Suomi oli ensimmäinen Euroopan valtio, jo-

ka antoi naisille ääni- ja vaalioikeuden vuonna

1906. En kiellä, etteikö parannettavaa olisi meil-

läkin. Puhutaan sitten lasikatosta, tahmalattias-

ta tai siitä käsityksestä, että naisen euro olisi 80

senttiä. En kuitenkaan paneudu nyt näihin väit-

teisiin.

”

Meillä ei ole järjestettyjä

avioliittoja ja eronkin

voimme halutessamme

ottaa.

Olen onnellinen suomalaisuudestani. Meillä ei

tunneta kunniamurhaa. En ole mieheni määrä-

ysvallan alainen eikä minun tai tyttärieni tarvit-

se alistua sukuelinten silpomiseen, joka WHO:n

mukaan koskettaa noin 100-140 miljoonaa naista

maailmassa. Meillä ei ole järjestettyjä avioliitto-

ja ja eronkin voimme halutessamme ottaa. Meil-

lä noudatetaan Suomen lainsäädäntöä ja meil-

lä jokaisella on tietyt perustuslain turvaamat oi-

keudet.

Tyytyväinen olen siksikin, että olen itse valinnut

kumppanikseni suomalaisen miehen. Toivottavas-

ti kukaan toisin valinnut ei loukkaannu kommen-

tistani, jonka tarkoitus ei todellakaan ole paheksua

monikulttuurisia avioliittoja. Itsekin tiedän monia

tällaisia liittoja, onnistuneita ja onnellisia. Rakka-

us kun ei katso minkäänlaisia rajoja. Kieli, uskonto

ja kulttuurierot tulevat kuitenkin omia haasteitaan

tällaisille liitoille asettamaan.

Nojoud Ali (s. 1998)

sai rohkeudestaan

Yhdy s va lt a l a i s en

G l amou r - l e hd e n

Women of the year

2008 -tunnustuksen

yhdessä mm. Hilla-

ry Clintonin ja Con-

doleezza Ricen kans-

sa ja alkuvuodesta

2009 Jordanian ku-

ningatar otti hänen

puolestaan vastaan

arvostetun Women’s

World –palkinnon.

Delphine Minoui (s.

1974) on ranskalai-

nen Le Figaro -leh-

den toimittaja. Hän

on perehtynyt eri-

tyisesti Lähi-Idän ta-

pahtumiin ja histo-

riaan ja selvittänyt

alueen tapahtumia

viimeisen kahden-

toista vuoden ajan.

Vuonna 2006 hänel-

le myönnettiin Al-

bert Londres -pal-

kinto Irania ja Irakia

käsittelevästä artik-

kelisarjastaan.

Nojoud Ali ja Delphine Minoui, Nojoud - 10 vuotta,

eronnut (Gummerus). Alkuteos Moi, Nojoud, 10 ans,

divorcée (suomentanut Päivi Pouttu-Delière).

Nojoudin piirustus onnen talosta, jossa asuu onnellisia pieniä tyttöjä. Kuva kirjasta.

sa on paljon ikkunoita. Yhtenä

päivänä kysyin häneltä, onko

rakennus asuintalo, koulu vai

sisäoppilaitos. -Se on onnen ta-

lo. Siellä asuu onnellisia pieniä

tyttöjä, Nojoud vastasi minul-

le leveästi hymyillen, kirjoitti

Delphine Minoui tammikuus-

sa 2009.

-Kursiivilla kirjoitetut ovat

otteita kirjasta.-

”

Pakenin oikeustalolle.

Page 14 - Alueviesti_42_2009