Page 16 - Alueviesti_47

16

Keskiviikko marraskuun 18. 2009

• Hannu Virtanen

M

ouhijärven tiilikirkkoa so-

mistaa edelleen kyntti-

läkruunu, joka jo muinoin

valaisi koreasti vanhaa puukirkkoa-

kin. Se on ensimmäinen kynttiläkruu-

nu pääovesta tultaessa. Tämän kauniin

esineen lahjoitti aikoinaan seurakun-

nalle Johan Paulinus-Lillienstedt.

Luontoviestin lukijoille tästä oppinees-

ta ja ansioituneesta virkamiehestä, Jo-

han Paulinuksesta, on suorastaan rie-

mullista esitellä piirre, joka liittyy Suo-

men luonnon tuntemiseen ja luonnon

kauneuden ylistämiseen.

Paulinuksen ”Magnus Principatus Fin-

landia”, Suomen Suuriruhtinaskunta,

on nimittäin kansalliskirjallisuutemme

ensimmäinen merkittävä runomuotoi-

nen kuvaus maastamme.

-Runo käsittää kuudetta sataa kreikan-

kielistä heksametrisäettä ja on ensim-

mäinen runo, jossa oppinut Suomen

mies taitavasti sanaa käyttäen ja run-

sain tiedoin ylistää synnyinmaataan,

Vilho Suomi kirjoittaa Suomen kult-

tuurihistoriassa.

Paulinus esitti tämän laatimansa runo-

puheen 22-vuotiaana Upsalan yliopis-

tossa klassiseksi kreikaksi vuonna 1678.

Hän kuvaili tekstissään monin tavoin

Suomen luontoa, suomalaisten luon-

netta, uskontoa ja sotamainettakin.

Kaarlo Koskimies on kääntänyt Pauli-

nuksen runoa näin:

Mouhijärven

maisemista

Upsalan

sivistykseen

Laumoin äärettömin

nuo korkeasarviset hirvet

piirissä pitkin

jyrkkiä vuoria karkelevat ja

vikkeläjalkaiset jänöt

ynn’ oravat ilosilmät.

Puihin istahtaa tääll’ ylhäällä

lentävä mustasiipinen metso

ja kurkelo soiss’ ylen-marjaisissa

tääll’ asustaa,

tääll’ ilmain liitäjä viiriä viihtyy;

tääll’ on laulava pyy

ja kyyhkynenkin somapäinen.

Myös Toivo Lyy on suomentanut Pau-

linusta:

Joukkoon voi lujahampainen,

salajuoninen kettu

Tai susi, kulkeva öin,

tai kirjavaturkkinen ilves:

Silloin uljaat saa jous-urhot

toivotun saaliin!

Entä te laulajat, oi,

Finnonian lehtojen! oikein

En tekis, jos, sulosuut,

en muistais teitä ma.

Sillä

Mont’ olen kertaa

kuunnellut kevätaikana teitä

Puiden armaiden minä alla,

ja huojeni huoli.

Oi, sydänt’ onko,

jot’ ei satakielen voi sävelsarjat

Riemuun innoittaa,

kun lauluun peipponen vastaa

Oksaltansa se tai

anivarhain virtehen kiurun;

Tai kun sirkun soi siritys tai

tiukutus tiklin.

Johan Paulinuksen Magnus Principa-

tus Finlandia ei ole unohdettua sana-

taidetta vaan pikemminkin päinvas-

toin.

Runopuheen editio, runosuomennos

sekä suorasanainen käännös taus-

toineen ja selitykseen on julkaistu

niinkin äskettäin kuin vuonna 2000.

Teoksen toimittivat Suomalaisen Kir-

jallisuuden Seuralle Tua Korhonen,

Teivas Oksala ja Erkki Sironen.

Kuka tämä maamme

varhainen ylistäjä siis oli?

Johan Paulinus oli Mouhijärven toise-

na kirkkoherrana vuosina 1664-1683

palvelleen Paulus Raumannuksen poi-

ka. Lahjakkaana nuorukaisena hän

eteni opinnoissaan, kuten jo tiedäm-

me, aina Upsalaan saakka. Lakitieteen

opinnot hän aloitti siellä 1677.

Runoilu jäi nuoruuteen, sillä Paulinuk-

sen valtiollinen ura oli nousukiidossa.

Hänet jopa aateloitiin. Viimeiset vuo-

tensa hän oli Wismarin ylioikeuden

presidentti.

Mouhijärven kirkkoherra Paulus Rau-

mannuksen pojat olivat syntyneet Po-

rissa. Juhani Piilonen on pohtinut kir-

joittamassaan Sastamalan historiassa

Johannes Paulinuksen ja hänen veljien-

sä suhdetta Mouhijärveen:

-Mitä Mouhijärvellä vietetty lapsuus ja

loma-ajat heille merkitsivät, on vaikea

sanoa, mutta ainakaan Johan Paulinus

ei tätä kotiseutuaan aivan unohtanut.

Siitä on todisteena uhkea kynttiläkruu-

nu, jonka äskettäin aateloitu Paulinus

- kuninkaan sihteeri Lillienstedt - lah-

joitti Mouhijärven pieneen puukirk-

koon vuonna 1691 ja joka edelleen luo

valoaan myöhemmin rakennettuun tii-

likirkkoon, Piilonen kirjoittaa.

Olen ainakin itse valmis löytämään

Paulinuksen ylistysrunolle taustaa Sas-

tamalasta, Mouhijärven maisemista ja

luonnosta.

Aateloitu kreivi Johan Lillienstedt,

aiemmin Paulinuksena tunnettu

Mouhijärven kirkkoherran poika.

Pierre Drevet’n kuparipiirros vuo-

delta 1710.

Ministeriö rajoittaisi

ilveskannan kasvua

Maa- ja metsätalous-

ministeriö esittää suu-

rimmaksi sallituksi il-

veksen saalismääräksi

340 ilvestä.

Määrä on huomat-

tavasti enemmän kuin

Riista- ja kalatalou-

den tutkimuslaitos ar-

vioi kestäväksi kannan

verotukseksi. Poikke-

uksellisella toimenpi-

teellä pyritään hidas-

tamaan ilveskannan

kasvua.

RKTL:n lokakuussa

ministeriölle toimitta-

man arvion mukaan

Suomessa elää vähin-

tään 1905-2060 ilvestä.

Vuotta aikaisem-

min kannan arvioitiin

olevan 1485-1560 yk-

silöä.

Näin suuri nousu

ilveksen kanta-arvios-

sa osoittaa ilveskan-

nan olevan hyvin elin-

voimainen.

Ministeriö on huo-

lissaan paikallisten

asukkaiden sietokyvyn

alentumisesta, joka voi johtaa

ilvesvastaisuuden lisääntymi-

seen.

Nyt esitettävillä toimenpi-

teillä pyritään vähentämään

paikallisia ristiriitoja ja saa-

vuttamaan runsaan ilveskan-

nan alueella asuvien hyväk-

syntä ilvesten suojelulle.

Pohjois-Suomeen ehdote-

taan suurimmaksi sallituksi

saalismääräksi 80 ilvestä, Itä-

Suomeen 173 ilvestä ja länti-

seen Suomeen 87 ilvestä

Ministeriön määräyksellä

ohjataan ilveksen metsästys-

tä metsästyslaissa tarkoitetun

kestävän käytön periaatteen

sekä EU:n luontodirektiivin

mukaisesti.

Ilveksen kannanhoidol-

linen metsästys alkaa joulu-

kuun alussa ja päättyy helmi-

kuun lopussa. Kannanhoidol-

lisen metsästyksen perusteet

on kirjattu ilveskannan hoito-

suunnitelmaan.

Kannanhoidollisella met-

sästyksellä pyritään tasaa-

maan ilveskannan kehitys-

tä niin, ettei voimakkaita ti-

hentymäalueita pääsisi syn-

tymään.

Poronhoitoalueella puo-

lestaan tavoitteena ei ole lisä-

tä ilveskantaa vaan turvata il-

vesten mahdollinen liikkumi-

nen Skandinavian ja Venäjän

välillä.

Suomen haitalliset vieraslajit

alustavasti kartoitettu

Suomessa esiintyy alustavan

kartoituksen mukaan runsas

120 haitallista vieraslajia, jois-

ta valtaenemmistö on maa-

ja puutarhatalouden taute-

ja. Haitalliset vieraslajit voi-

vat aiheuttaa ympäristöllistä,

taloudellista tai muuta yhteis-

kunnallista haittaa, ja niitä on

kartoitettu kansallisen vieras-

lajistrategian valmistelua var-

ten. Strategialla edistetään vie-

raslajien aiheuttamien uhkien

ja riskien saamista hallintaan

Suomessa.

Parhaillaan valmisteltavas-

sa kansallisessa vieraslajistra-

tegiassa tavoitteena on tun-

nistaa haitalliset vieraslajit se-

kä löytää keinoja vieraslajien

aiheuttamien riskien ja hait-

tojen estämiseksi. -Vierasla-

jistrategiaa tarvitaan, koska

Suomeen saapuu jatkuvasti

uusia vieraslajeja ja vieraslaji-

en aiheuttamat vahingot voi-

vat paikoin jo nyt olla hyvin

merkittäviä, toteaa ympäristö-

johtaja Veikko Marttila maa-

ja metsätalousministeriöstä.

Strategian valmistelusta

vastaa maa- ja metsätalousmi-

nisteriö. Valmistelua varten on

perustettu ohjausryhmä, joka

valmistelee vieraslajistrate-

gian sekä siihen liittyvän toi-

mintasuunnitelman. Työ saa-

daan valmiiksi vuoden 2010

loppuun mennessä.

Haitallisia kasveja

21 lajia

Suomen ympäristökeskuk-

sen vanhemman tutkijan Ter-

hi Ryttärin mukaan vieraita

haitallisia kasvilajeja Suomes-

sa esiintyy 21 eri lajia. Vieras-

lajeista jättiputket aiheuttavat

ihmisille terveydellistä hait-

taa ja kurtturuusu selkeää ta-

loudellista haittaa. Vieraskas-

vit myös kilpailevat elintilasta

sekä risteytyvät alkuperäisten

lajien kanssa. Muun muassa

jättipalsami, komealupiini se-

kä jättitatar ovat myös haital-

lisia kasvilajeja.

Suomessa esiintyvien tuo-

tantokasvien, tautien ja tuho-

laisten joukossa on yli 80 hai-

tallista lajia, joista jo osasta la-

jeista säädetään lailla, kertoo

vanhempi tutkija Terho Hy-

vönen maa- ja elintarviketa-

louden tutkimuskeskukses-

ta. Koloradonkuoriaisen, joka

on yksi perunan pahimpia tu-

hoojia. Lisäksi esimerkiksi es-

panjansiruetana on levittäy-

tymässä Suomeen. Espanjan-

siruetana on kaikkiruokainen

massalaji, joka leviää kauppa-

puutarhojen ja multa-asemi-

en kautta.

Itämeressä Suomen alue-

vesillä tavataan 25 vieraslajia,

joista viiden lajin on todettu

olevan haitallisia, kertoo eri-

koistutkija Maiju Lehtiniemi

Suomen ympäristökeskuksen

merikeskuksesta. Merirokko

kiinnittyy veneiden pohjiin

sekä muokkaa rantojen elin-

ympäristöjä ja eliöyhteisöjä.

Valekirjosimpukka sekä run-

kopolyyppi tukkivat voima-

loiden vedenottoputkia. Peto-

vesikirppu puolestaan limot-

taa kalastajien pyydyksiä sekä

kilpailee kalojen kanssa ravin-

nosta.

Eri tavoin haittaa

vieraista eläimistä

Suomessa tavataan kuusi hai-

tallista vierasta maaselkäran-

kaista, kertoo dosentti Petri

Nummi Helsingin yliopistos-

ta. Kanin aiheuttamat talou-

delliset haitat ovat jo nähtä-

vissä pääkaupunkiseudulla,

muista vieraslajeista minkin

haitat kohdistuvat pääasiassa

arvokkaisiin lintuvesiin. Supi-

koira puolestaan levittää vesi-

kauhua eli raivotautia.

Haitallisia vierasperäisiä

kaloja on yksi, puronieriä,

joka syrjäyttää alkuperäisla-

jia järvitaimenta. Amerikka-

laista alkuperää oleva täplä-

rapu on myös haitallinen vie-

raslaji niissä vesissä, joissa

on jäljellä kotoperäinen jo-

kirapukanta. Jokirapua vai-

vaa myös täplärapukaupan

mukana tullut toinen vieras-

laji, rapurutto.

Vesikasveista Kanadan ve-

sirutto on noussut äskettäin

yllättäväksi vieraslajiongel-

maksi muun muassa Kuusa-

mossa, kertoo ohjelmapääl-

likkö Markku Pursiainen riis-

ta- ja kalatalouden tutkimus-

laitoksesta.

Mikä on vieraslaji?

Vieraslaji on luontoon levinnyt laji, joka ei alun perin

kuulu ekosysteemiin eikä olisi pystynyt omin keinoin

leviämään uudelle esiintymisalueelleen. Suomeen on

kotiutunut alustavien arvioiden mukaan runsas 600

Suomen luontoon alkuperäisesti kuulumatonta lajia

parin viimeisen vuosisadan aikana.

Page 16 - Alueviesti_47_2009