Page 12 - Alueviesti_01

12

Torstai tammikuun 7. 2010

Otsikoiden takaa

Marianna

Langenoja

Arjen

sankarin

uusi vuosi

J

a niin vuosi vaihtui taas

täällä ”Pihlavassakin”.

Viime vuosi oli kaiken

kaikkiaan hyvinkin onnis-

tunut. Elämä soljuu uomis-

saan ja toukokuussa syn-

tynyt pahnan pohjimmai-

nekin kasvaa kovaa kyy-

tiä. Mahtaako Lauri pian

enää pärjätä tyttöenergi-

aa vastaan? Kaksi pikku-

siskoa antavat kyllä! kyy-

tiä kun sille päälle sattuvat.

Mutta entäs se alkanut vuo-

si.! Ainaiset lupaukset laih-

duttamisesta ja elämänta-

pojen parantamisesta eivät

vaan yksinkertaisesti so-

vi minulle. Tai no, olenhan

minä kovasti karkkilakosta

puhunut, mutta ei listata si-

tä uudenvuodenlupauksiin.

Mutta tästä vuodesta aion

saada ainakin yhtä muis-

torikkaan, kuin edellises-

tä. Lupaan tallentaa lasten

elämää kameraan ihan yh-

tä paljon kun edellisvuon-

na. Ja myös laittaa ne ihan

albumiin asti, kaikkien kol-

men, enkä vain jättää! tie-

tokoneelle. Videokameraan

saisi joku vaihtaa patterit ja

sen kasetin (vink,vink).

Minulle on elävästi jäänyt

mieleen, kun vanha koulu-

aikainen!ystäväni puhui yh-

destä toisesta kaveristam-

me. Hänestä oli surullis-

ta huomata, että perheen

nuorimmaisena hänestä oli

vauvakuvia ehkä nyrkkiin

mahtuva määrä ja isoimpi-

en sisarusten albumit pur-

suilivat. Näin muuten oli

Kotiäidin päiväkirja

Johanna Pihlava on sastamalalainen kotiäiti, jonka perheeseen kuuluu

aviomiehen lisäksi lapset Lauri (2006), Ronja (2007) ja Elli (2009). Johannan

harrastuksia ovat puhelimessa puhumisen lisäksi käsityöt ja kotipilates.

myös aikoinaan minun lap-

suuden perheessäni. Minun

albumini oli ainut, mitä oli

täytetty ja nuorempian sisko-

jen olivat lähes tyhjät. Pakko-

han se on myöntää, että jouk-

koon mahtuu paljon niitäkin

kuvia, mistä lapset toivovat

sohvan nielaisevan heidät,

kuten ehkä Lauri keijukaisen

siivet selässään ja Ronja iskän

saappaissa, mutta muuten il-

kosillaan. Mutta sitä se on,

elämää. Täytyypä ladata äk-

kiä kameran akku. Elli har-

joittelee konttaamista.

Miten noilla tytöillä tun-

tuukin olevan kiire päästä

liikkeelle. Ronja aikoinaan

taisi jo Ellin ikäisenä kiitää

mittarimatona. Lauri tyytyi

ihailemaan maailmaa vie-

lä paikoillaan, kunnes vii-

mein keksi yhdeksän kuu-

kauden ikäisenä, että hän-

pä lähtee kierien eteenpäin.

Jokainen tyylillään, tieten-

kin.! Elli jo nostaa kovas-

ti vatsaa ja takapuolta ylös.

Peruuttaminenkin onnis-

tuu hienosti. Toisaalta iha-

naa, loppuu se tuskainen

kiukkuaminen, kun isom-

mat juoksevat karkuun, ei-

kä itse pääse perään. Mut-

ta sitten alkaa myös se, et-

tä ”Äitii, Elli rikkoo legot.

Äitiii, Elli tekee sitä ja El-

li tekee tätä”. Vaikka aina-

han se parempi on, kun on

enemmän perään katsojia.

Miten taas osaakaan siivo-

ta lattialta kaikki pienet ta-

varat pois. Laurikin pukilta

sai juuri niitä pikkuisia lego-

ja ja tietysti niitä löytyy ihan

joka paikasta.

Osaatteko muuten kuvitel-

la, minkälainen ääni lähtee

tytöstä, joka jää jumiin las-

ten keinutuoliin. Aika iso,

varsinkin kun on kysees-

sä meidän Ronja. Tyttö on

pieni ja hentoinen, mut-

ta ääni ja luonne vastaa-

vat isompaakin ihmistä. En

tiedä, mitä neidin mieles-

sä taas oli liikkunut, mut-

ta niin jumissa oli, että pel-

käsin jalan katkeavan. Ja is-

tuinosassa hän ei ollut kiin-

ni vaan niin, että keinutuoli

oli vallan väärinpäin ja tyt-

tö oli työntänyt jalkansa läpi

pienen pienestä raosta. Het-

ken aikaa istuttiin ja ihme-

teltiin, kunnes jalka irtosi

ilman sen kummempia va-

hinkoja. Voisi kuvitella, et-

tä neiti tästä jotakin oppi.

Ainakin siihen asti, kunnes

taas rakentavat pikkuautoil-

le liukumäkeä. Tosin jos äi-

tiinsä tulee, niin monesta

jumista hänet saa vielä pe-

lastaa. Itseni on meinaan

joskus pelastettu auton kyl-

jestä. Olin siinä kiinni kie-

lestäni...

Ihanaisten vieraskolumnia vuonna 2010

kirjoittavat vuorotellen Taina Pohjanheimo

(Vain ajatuksia) ja Johanna Pihlava

(Kotiäidin päiväkirja).

Zumbaa pääsee tanssimaan Sastamalassa helmikuussa

Mässäilykausi on ohitse,

nyt laitetaan kroppa kuntoon

Maija Latva

Yksi jos toinenkin meis-

tä miettii tähän aikaan alku-

vuodesta, että kevään koitta-

essa olisi mukava olla vähän

paremmassa kunnossa. Kink-

ku, laatikot ja suklaakonvehdit

ovat tehneet tehtävänsä ja nii-

den nautiskelu saattaa paljas-

tua, kun astuu vaakalle.

Alkuvuodesta moni päättää

aloittaa uuden liikuntaharras-

tuksen ja painon pudottamis-

takin moni suunnittelee.

-Alkuvuosi lisää kyllä asi-

akkaiden määrää, vahvistaa

Johanna Kastikainen Liikun-

takeskus Pinkki & Pantterista

Sastamalasta.

-Viime aikoina meillä on

muutenkin lisätty ohjattuja

päivä- ja iltatunteja, sillä yhä

useampi on ottanut liikunnan

ilon jokapäiväiseksi tavakseen,

hän lisää.

Kyytiä kaloreille

Pace, Bodycombat, Body-

pump, Bodyattack, Bodystep,

spinning, pilates ja muokkaus

ovat jo monelle tuttuja tunte-

ja, mutta helmikuusta lähtien

Sastamalassakin on mahdolli-

suus tanssia Zumbaa.

-Se on kolumbialaisen Al-

berto ”Beto” Pérezin kehittä-

mä! kuntotanssimuoto, josta

on tullut valtava hitti maail-

malla, Johanna selvittää.

-Zumba on hauskaa, help-

poa ja tehokasta. Kaloreita ku-

luu ja kunto kohoaa, !hän lu-

paa.

Yhtä oikeaa reseptiä kun-

non kohenemiseen ei kuiten-

kaan ole. Toiset tykkäävät hi-

kisestä spinningistä, kun taas

toiset haluavat kuntoilla vähän

rauhallisemmin.

-Ja tyhmiä kysymyksiä

meillä ei tunnetakaan ja muu-

tenkin kynnyksemme on ma-

tala tulla ja aloittaa uusi har-

rastus. Suurin kävijäryhmäm-

me on aivan tavalliset, kun-

nostaan huolehtivat ihmiset.

30-50 -vuotiaat naiset taitavat

olla niitä aktiivisempia, Johan-

na tuumii.

Maltillisesti alkuun

Johanna opastaa, että aloitte-

lijan on hyvä lähteä liikkeel-

le maltillisesti ja kevyemmil-

lä ohjelmilla.

-Kannattaa myös teettää it-

selleen oma kuntosaliohjel-

ma, joskin perusohjelma näy-

tetään meillä automaattises-

ti kaikille uusille kävijöille, Jo-

hanna kertoo.

Henkilökohtaisen ohjel-

man etu on siinä, että se pe-

rustuu haastatteluun ja har-

joitusohjelma tehdään asiak-

kaan omien tavoitteiden mu-

kaan.

Johanna suosittelee ryhmä-

liikuntaa ja kuntosaliharjoitte-

lua vähintään kaksi, mieluiten

kolme kertaa viikossa.

-Kun vielä muistaa oikean

ateriarytmin ja ruokavalion

sekä hyötyliikunnan, niin tu-

loksia tulee varmasti, hän to-

teaa.

Elämäntapamuutos

Liikuntakeskus Pinkki & Pant-

terissa pyörii myös Xtravagan-

za -painonhallintaryhmät.

Kyseessä on kansainvälinen

konsepti, joka tähtää painon-

pudotukseen ja elämäntapa-

muutokseen.

Ohjelmaan sitoudutaan

vuodeksi, koska hyvien elä-

mäntapojen omaksuminen ei

tapahdu hetkessä.

-Ohjelmaa noudattaneet

ovat saavuttaneet hyviä tulok-

sia ja pudottaneet painostaan

jopa 30 kiloa, Johanna paljas-

taa.

Savonlinnassa opiskeleva, vammalalaissyntyinen Liisa

Laurila (vasemmalla) käy ohjatuilla tunneilla Pinkki &

Pantterissa aina, kun on kotikonnuillaan. Liisaa kiinnos-

taa erityisesti Bodystep. Liisan vieressä Liikuntakeskuk-

sen toinen yrittäjä, Johanna Kastikainen. Hänen yhtiö-

kumppaninaan toimii Hanna Ollinpoika.

Sari Uunila toteaa, että loppuvuotta kohti liikkuminen

jäi hieman retuperälle, mutta nyt hän on päättänyt ottaa

itseään niskasta kiinni. -Tämän Cardio Wawen jälkeen

menen kuntosalin puolelle, hän suunnittelee.

”

Yhä useampi

on ottanut

liikunnan ilon

jokapäiväiseksi

tavakseen.

”

Tyhmiä

kysymyksiä

meillä ei

tunnetakaan

ja muutenkin

kynnyksemme

on matala tulla.

T

ähän aikaan vuodesta eletään niitä hetkiä, kun

ihmiset alkavat puhua elämänmuutoksesta.

Kehumme ystävillemme, kuinka tänä vuonna

varmasti pääsemme eroon piinaavasta paheestamme.

Päätämme ryhtyä joko kauniimmiksi, viisaammiksi tai

muuten paremmiksi ihmisiksi. Eräs makeanhimoinen

tuttavani lupasi lopettaa karamellin syönnin ja yksi Fa-

cebook-riippuvainen päätti kirjautua Naamakirjaan

enää kerran viikossa. Suuria lupauksia molemmilta.

Olen ehkä tylsä ihminen, mutta mielestäni parasta täs-

sä kohtaa vuotta on tuttuun arkeen palaaminen. Siis

siihen arkeen, missä vaan eletään, eikä ole mitään yli-

määräistä. Vaikka joululahjojen osto, korttien teko ja

kodin jouluvalmistelut ovat oikeasti hauskaa puuhaa

ja kinkku rosollin kera maistuu hyvältä, on tosi kiva,

etteivät ne kuulu ihan jokaiseen päivään.

”

Parasta tässä kohtaa vuotta

on arkeen palaaminen.

Monille meistä normaali arki on sitä, että herätään

aikaisin aamulla, ahmitaan äkkiä aamupala, huoma-

taan että kello on jo vaikka kuinka paljon ja kiiruh-

detaan töihin minkä ehditään. Iltapäivällä tullaan ko-

tiin ja hetken päästä alkaa jumppatunti, jonne raa-

haudutaan puoliväkisin, mutta jonka jälkeen olo on

pirteämpi kuin koko päivänä. Sitten pitäisi syödä il-

tapalaa, mutta jääkaappi huutaa tyhjyyttään ja täy-

tyy käydä vielä kaupassa. Päivän palkkioksi saa kaa-

tua sänkyyn maha täynnä, lihakset rentoina ja odot-

taa seuraavaa päivää, joka on täynnä taas uusia arki-

sia haasteita. (Töistä on joku sairaana ja täytyy tehdä

hänenkin hommansa, ystävä peruuttaa tapaamisen ja

kaupasta unohtui eilen ostaa maitoa.)

Oli miten oli, elämä on kivaa juuri sellaisena, kuin se

oli viime vuonnakin. Toivottavasti kaikki uudenvuo-

denlupauksemme pitävät, mutta toivotaan myös, et-

tä jokainen meistä pääsisi tänäkin vuonna kiinni sii-

hen tuttuun ja ihanaan arkeen, jonka ilon aiheet nä-

kee vasta muutosten keskellä. Hyvää uutta vuotta ar-

jen sankareille.

Page 12 - Alueviesti_01_2010