Page 16 - Kirjaviesti

16

Keskiviikko toukokuun 15. 2013

Naiset olivat ystävystyneet keskenään nopeas-

ti. Se oli epätavallista molemmille heistä, toi-

sen naisen kanssa ystävystyminen. Molempi-

en silmissä paloi sellainen roihu, jonka näh-

dessään kanssasiskot peittivät silmänsä tai

käänsivät päänsä pois välttyäkseen näkemäs-

tä jotain sellaista, joka oli heidän omien unel-

miensa hiipuvan kynttilän rinnalla kuin tuli-

pallo. Roomassa kukaan ei kiinnittänyt huo-

miota siihen tapaan, jolla he puhuivat. Hei-

dän kätensä koskettivat, silmänsä säkenöivät

niin lähellä toisiaan, että heidän otsakiehku-

ransa kasvoivat yhteen.

▶

Keskustelun

sisältö olisi ollut paikallis-

ten mielestä huomattavan tulenarkaa, sen

ymmärtäneet olisivat rientäneet hakemaan

turvaa joko paavin valtaistuimelta tai san-

tarmeilta. Villa Borghesen puistossa tehtiin

maailmanvallankumousta, jossa naiset oli tar-

koitus syöstä valtaan. Olisi ollut ja aikakin,

kävihän vuosituhannen viimeinen vuosisata

jo kahdeksatta vuottaan.

▶

Kaksi

miestä nojasi kävelykeppeihinsä

uppoutuneina maisemaan Piazza del Popo-

lon yllä. Toinen oli käyttänyt aamupäivän

pitkän kävelyretken kääntämällä La Divina

Commediaa kauniille, mutta lyhytjalkai-

selta kuulostavalle pohjoiselle kielelle. To-

reilla ja kujilla kaikuivat säkeet, kun hän

etsi sanojensa lippaasta sopivia sointuja

kuvaamaan helvetin rikinkatkua ja maan-

piirin kauneutta. Nyt hän oli hetkeksi sa-

nansa sanonut ja vilkaisi seurassaan olevaa

jäntevää, ryhdikästä ja sulkeutunutta her-

rasmiestä. ”Järjestäkää olot järjen tai taiva-

han leimaus lyö”, hän kirjasi sielunsa sivuil-

le toista katsellessaan.

▶

Tuolla

omituisella tuskan kärventämäl-

lä sielulla oli tapana istuskella ikuisen kau-

pungin puistojen plataanien varjossa viulun-

sa kanssa. Asento olisi ollut muille ihmisolen-

noille luonnoton. Levätessäänkin hän näytti

siltä kuin olisi valmis hetkellä millä hyvänsä

laukaisemaan jäntevän rankansa kuoleman-

taistoon. ”Ilman pientä rasiaansa britti tus-

kin nukkuisi silmällistäkään. Hänen henki-

olentonsa kantapäiden täytyy olla demonien

raatelemat”, suomalainen pohti.

▶

Miehet

olivat viettäneet päivänsä enim-

mäkseen vaiti. He vaihtoivat silloin tällöin sa-

nan arkkitehtuurista, toisen Rooman ryöstös-

tä ja siitä, mitä myönnytyksiä Cognacin lii-

gan olisi pitänyt tehdä, jotta kaupunki olisi

välttynyt Kaarle V:n joukkojen suorittamil-

ta teurastuksilta. Molemmat olivat taitavia la-

tinisteja, joten vähäinen keskustelu oli käyty

sivistyskielellä. Enimmäkseen miehet olivat

kuitenkin katselleet ja kuunnelleet noita kah-

ta toisiinsa tutustunutta naista. Tilanne antoi

molemmille miehille hyvän tilaisuuden seu-

rata matkakumppaneitaan. Molemmilla pa-

riskunnilla oli kyseessä ensimmäinen yhtei-

nen ulkomaanmatka. Kenties juuri tämä oli

saanut matkalaiset viihtymään toinen tois-

tensa seurassa. Pitkiä kävelyitä ympäri Roo-

maa oli tehty yhdessä jo toista viikkoa.

▶

Naisten

haave oli yhteinen, olla yhteis-

kunnallisesti hyväksyttyjä älykkyydestään

ja lihallisesta uteliaisuudestaan huolimatta.

Miesten keskustelu oli kiertänyt kehää, jon-

ka keskellä seisoi vaiettuna härkäpatsaan ko-

koinen keskinäinen kateus. Molemmat nä-

kivät toisensa oman puolinaisuutensa täyttä-

jinä. Ihmisinä heissä ei ollut vajavaisuuksia,

pois se ajatus. Se mikä heistä puuttui, puut-

tui kokonaan. Yhdessä he olisivat olleet en-

semble – yhdessä kokonaisuus. Molempien

luonteille se olisi kuitenkin ollut mahdotonta.

Yhdessä asui lempi sanain hurmaan ja kansa-

kuntaan, toisessa yksellisyys ja syyllisyys yli-

vertaisuudestaan. Ei tuntunut olevan mitään,

mitä jompikumpi heistä ei olisi osannut, eikä

mitään, mitä he kaksi osaisivat tehdä yksissä

tuumin. Niinpä he keskustelivat.

▶

Molemmat

pariskunnat olivat muutta-

neet siksi viikoksi pieneen hotelliin Traste-

veressä. Iltaisin naiset keskustelivat Mirdjasta,

Runarista ja Kreivi von Krammista. Toinen

miehistä, runoilija, yritti käydä keskusteluja

senaatin hajottamisesta ja vallan siirtämises-

tä Venäjän ministerineuvoston käsiin. Samal-

la hän koetti udella vaitonaisemman herras-

miehen näkemyksiä Entente Cordialesta Bri-

tannian ja Ranskan välillä. Tuo herroista toti-

sempi ja vaitonaisempi poltti alati omituisen

tuoksuista piippuaan ja odotteli päivittäistä

kirjettään, jossa kerrottaisiin Düsseldorfissa

käytävän kahden saksalaisen shakin maail-

manmestaruustaiston siirrot.

▶

Tuossa

mainitussa Düsseldorfin mitte-

lössä Emmanuel Lasker voittaisi jälleen, nyt

neljännentoista kerran peräkkäin. Ei sik-

si, että hän oli erinomainen shakinpelaaja,

vaan siksi että hän oli myös filosofi, väitti

puheliaampi miehistä. Hän oli selkeästi in-

nostunut Laskerin Kampf-nimisestä teok-

sesta. Pistäväkatseinen tyhjensi piippunsa,

otti viulun ja jousen valmiiksi syliinsä vara-

ten näin itselleen oikeuden olla vastaamat-

ta mahdolliseen argumenttiin. Pienen hil-

jaisuuden jälkeen hän kertoi Laskerin voit-

tavan myös siksi, että tämä oli erinomainen

matemaatikko. Hän ja Lasker olivat tutustu-

neet Göttingenin yliopistossa, missä tuleva

maailmanmestari oli kerta toisensa jälkeen

joutunut kaatamaan kuningattarensa pistä-

väsilmäisten pelaajien edessä.

▶

He

eivät milloinkaan tulisi työskentele-

mään yhdessä, nämä kaksi naistensa inten-

siivistä keskustelua etäältä seuraavaa mies-

tä. Dantea kääntävä oli kysynyt, miksi toi-

nen pariskunta oli jättänyt Lontoon taak-

seen lopuilleen kuluvan kesän ajaksi. Syynä

olivat kuulemma olympialaiset. Mies pelkä-

si kilpailuviettinsä vievän hänet nyrkkeilyke-

hään, jossa mahdollinen voitto voisi olla hä-

nelle kohtalokas. Hän ei näet halunnut ni-

meään lehtiin. Ei nimeään ja vielä vähem-

män kasvojaan.

▶

Molemmilla

oli salaisuutensa. Hotelleja

vaihtaessaan he olivat tehneet toisistaan huo-

mioita. Suomalainen kirjautui välillä nimel-

lä Rolf Tanne, seuraavalla viikolla nimenä

oli Johannes Tamminen. Oli suomalainen-

kin tehnyt tuttavistaan havainnon. Lehtimie-

hen vaisto paljasti hänelle, että mies valehte-

li osoitteensa julkealla tavalla. Ensimmäisen

kerran hotellin aulassa tavatessaan hän kiin-

nitti huomiota siihen, miten otteissaan muu-

Jussi Lähde

Ikuinen

hetki

Page 16 - Kirjaviesti_2013