20
Keskiviikko elokuun 26. 2015
Erinomaiset
eväät
•
Mari Nikkanen
Kouluruokapuhetta
”
Kouluruoka on kouluruokaa”, tote-
si eräs oppilas jonka työni merkeis-
sä tapasin. Kuinka oikeassa hän oli-
kaan! Kouluruoka ei ole ravintolaruokaa,
joka tilattuna toimitetaan asiakkaan ne-
nän eteen, hyvin hinnoiteltuna. Koulu-
ruoka ei myöskään ole kotiruokaa, joka
oman perheen mieltymysten ja tottumus-
ten perusteella arjen pyörityksessä valmis-
tetaan. Kouluruoka on maistuvaa, moni-
puolista ja ravitsemussuositusten mukais-
ta perusruokaa.
Suomessa laki maksuttoman kouluruoan
tarjoamisesta on 72 vuotta vanha. Mak-
suton kouluruoka kuitenkin on ”vasta”
67-vuotias, sillä lain noudattamiseen sal-
littiin viiden vuoden siirtymäaika. Aika-
laislähteeni mukaan kouluissa tarjottiin
maksuttoman kouluruoan alkuvuosina
paljon puuroja ja vellejä, ja samat ruoat
toistuivat viikosta toiseen. Oppilaat vel-
voitettiin tuomaan kouluun syksyisin esi-
merkiksi puolukkaa ja perunoita.
Nykyisin käytössä on kuuden viikon kier-
tävä ruokalista, jossa viikoittain vaihte-
levat erilaiset keitot, laatikot, kastikkeet
ja kappaleittain tarjottavat ruoat kuten
pinaattiletut ja kalapyörykät. Lämpimän
ruoan lisäksi ateriaan kuuluu kasviksia,
leipä ja levite sekä ruokajuomana maito
tai piimä. Tällaisen maksuttoman ateri-
an nauttii jokaisena koulupäivänä lähes
900 000 lasta ja nuorta, ekaluokkalaisis-
ta abiturientteihin ja ammattiin valmis-
tuviin nuoriin aikuisiin. Siinä on syöjiä!
Maksuton kouluruoka on maailmalla
harvinaisuus. Useissa maissa on tarjol-
la jonkinlainen ateria tai välipala, jon-
ka hinta määräytyy perheen varallisuu-
den mukaan. Monissa maissa koulu-
päivä pärjätään eväiden voimin. En ka-
dehdi tanskalaista tuttuani, joka kiireisi-
nä arkiaamuina huolehtii jälkikasvunsa
reppuun vihkojen ja kirjojen lisäksi myös
ruumiin ravintoa.
Kouluruoasta puhuttaessa nousevat esiin
muistot keskustelijoiden omista kokemuk-
sista. Kokemuksia riittää, kun ottaa huo-
mioon kuinka monta vuotta suomalai-
set koulun ja koulun ruokasalin penk-
kejä ovat kuluttaneet. Kovaäänisimmin
kuulee muisteltavan lähes kaupunkile-
gendoiksi muodostuneita kauhutarinoi-
ta. On turha ihmetellä miksi oma kul-
lannuppu ei koulussa syö, jos on kerto-
nut mielipiteensä kouluruoasta perusta-
en ne muistoon kaksivuosikymmentä sit-
ten tarjoillusta tillilihasta, jota oli pakko
syödä. Tai itkeä ja syödä. Arvostus koulu-
ruokaa kohtaan lähtee kotoa, eikä arvos-
tusta synny, jos omat lapsuuden trauman-
sa siirtää seuraavalle sukupolvelle.
Me aikuiset välitämme puheillamme ja
omalla asenteellamme lapsille ja nuoril-
le esimerkkiä mutkattomasta ja sallivas-
ta asenteesta syömistä ja ruokaa kohtaan.
Aina ei voi olla tarjolla lempiruokaa, ei
kotona eikä koulussa. Onneksi koulussa
pääseekin maistamaan monia sellaisia
ruokia, joita ei kotona ole tarjolla.
Joka kuudennella suomalaisella on tä-
näänkin mahdollisuus nauttia maksuton,
monipuolinen kouluruoka. Ruokalasta he
lähtevät kylläisinä, aivoissaan muistijälki
siitä, mitä terveyttä edistävään ateriaan
voi kuulua. Maksuttomaksi, mielipiteitä
herättäväksi ateriaksi on kouluruoan ar-
vo mittaamaton.
Kirjoittaja on Sastamalan Ruoka- ja Puhtaus-
palvelut Oy:n ravitsemusterapeutti
Sadonkorjuu – Lähiruoka
Riia Mäkelä, Huittinen
”En valmista ruokaa itse juuri koskaan, joten en ota ko-
vin tarkasti selvää ruoan alkuperästä. Itselleni ei ole
suurta merkitystä tuleeko ruoka kotimaasta vai ulko-
mailta, mutta äitini ei suostu käyttämään muuta kuin
suomalaista. Uskon, että kun muutan omilleni ja alan
itse valmistaa enemmän ruokaa, niin hinta merkitsee
kotimaisuutta enemmän.”
Maija-Liisa Kalmi, Huittinen
”Suomessa pitää suosia suomalaista, sillä täällä viljelyyn
kiinnitetään ihan todella huomiota. Omat ostosvalin-
tani eivät ole kiinni hinnasta, vaan taustalla mietin ai-
na viljelytapaa ja käytettyjä kemikaaleja. Niistähän ul-
komailta tuotujen tuotteiden kohdalla ei saa juuri mi-
tään tietoa. Kotimainen tuntuu minusta aina turvalli-
selta vaihtoehdolta.”
Tiia Heikkilä, Kiikoinen
”Käytän mieluiten kotimaisia tuotteita, sillä ulkomaa-
laisten alkuperästä ei ole mitään tietoa. Suomessa sää-
dökset ovat kohdillaan ja tuottajien on noudatettava
niitä. Sen takia olen valmis satsaamaan vähän enem-
män rahaa kotimaisiin tuotteisiin. Olen kesän ajan
myynyt mansikoita ja herneitä, tuotteiden kotimaisuu-
della on iso merkitys myös asiakkaille.”
Veli-Matti Wasell, Huittinen
”Ruoan alkuperällä on todellakin merkitystä, sillä koti-
maista sen olla pitää. Ostamalla suomalaista ruokaa tu-
kee kotimaista työtä ja jokainen euro, joka voidaan jät-
tää kotimaahan, on hyvä euro. Aina parempi, jos tuo-
te on paikalliselta tuottajalta ja tulot jäävät omaan pi-
täjään. Sama pätee muissakin tuotteissa kuin ruoassa.”
Mira Ojanen, Punkalaidun
”Valitsen ostoskoriini mieluiten luomutuotteita, sil-
lä niissä ei käytetä kemikaaleja. Jos voin valita ulko-
maisen luomutuotteen ja kotimaisen ei luomun välil-
tä, niin valitsen ulkomaisen. Useita tuotteita saa myös
luomuna paikallisistakin marketeista.”
Jari Partala, Sastamala
”Kotimainen on aina ykkönen! Pohjoiset tuotanto-olo-
suhteet antavat Suomelle mahdollisuuden olla käyttä-
mättä kasvinsuojeluaineita ja kansallinen lainsäädäntö
turvaa eläinten hyvinvoinnin. Kun syö kotimaista, tie-
tää mitä laittaa suuhunsa. Suomen lippu paketissa ta-
kaa turvallisuuden ruoassa.”
Suositko suomalaista?
