Keskiviikko heinäkuun 12. 2006
13
Auli Pernu askartelee ruusua.
Leirikuoro esiintyi lähes kaikissa tilaisuuksissa.
Lerin pääemäntä Hanna Raijala järjesti viisi tärkeää "ohjel-
manumeroa" päivittäin.
Herra Hakkarainenkin "eksyi" matkoillaan poikkeamaan leirillä.
Helluntaiseurakunnalla
jo 50 vuotta leirityötä
Arthur ja Alma Kukkula leirin kunniavieraina.
Ano Pernu ja Sanni Pietilä pussitappelun tiimellyksessä.
Ei voi olla leirä ilman makkaranuotiota.
Vammalan Helluntaiseu-
rakunnna 50. kesäleiri on
takana. Se pidettiin seura-
kunnan Leirikartanossa.
Kunniavieraana leirillä oli
myös saarnaaja Arthur Kuk-
kula puolisonsa kanssa. Juuri
Kukkula aloitti leiritoimin-
nan puoli vuosisataa sitten.
Vammalan Helluntaiseura-
kunnan ensimmäinen leiri pi-
dettiin 1957Moituksen riihessä
Houhajärven rannalla, ja tällä
alueella jatkettiin kesäleirien
pitoa muutamia vuosia. Leiri-
paikka vaihtui sitten vuosien
varrella Rautaveden rannalla
sijaitsevasta Vihattulanniemes-
tä takaisin Houhajärvelle ja
Parikanniemen säätiön majal-
le. Oman leiripaikan hankki-
mista puuhattiin pitkään, ja
suunnitelma toteutui vuonna
1979, kun Houhajärven rannal-
ta ostettiin Kesäranta. Siellä
kaikuivat reippaitten leiriläis-
ten laulut aina vuosituhannen
vaihteeseen asti. Ajanmukai-
set ja leirityöhön paremmin
sopivammat tilat saatiin, kun
seurakunta vuonna 2001 osti
nykyisen Leirikartanon noin
parin kilometrin päässä Kesä-
rannasta. Vaikka paikka vaih-
tui, kesäleirin nimi säilytettiin
edelleen entisenä ”Kesäranta-
leirinä”.
"Tekoyskääkään
en sallinut"
Kuluneita 50 leirivuotta juh-
listettiin leirillä perjantaina,
jolloin paikalle oli kutsuttu
Vammalan Helluntaiseurakun-
nan ”grand old man” Arthur
Kukkula puolisonsa Alman
kanssa. Hänen saamansa ruu-
sukimppu oli varsin oikeutet-
tu, sillä juuri hän oli tuolla en-
simmäisellä leirillä vetäjänä ja
opettajana, siis koko leirityön
käynnistäjänä. Arthur muiste-
li puheenvuorossaan mm. että
kuri ensi leirillä oli kova. "Il-
tahiljaisuuden jälkeen en teko-
yskääkään sallinut”, kertoiArt-
hur. Raamatunopetustuokioita-
kin oli jokaisena päivänä aika
lailla useampia kuin nykyiset
kaksi. Ensimmäisellä leirillä
sen ensi päivänä sattui myös
harmittava kömmähdys, kun
kaikki ruokatarpeet jäivät Vam-
malaan. Onneksi mukana oli
kuitenkin iso säkillinenArthu-
rin edesmenneen vaimon Juli-
an tekemää ja kuivaamaa ruis-
leipää, jota sitten saatiin na-
kerrella koko päivä, ja hyvin
tultiin toimeen.
Mukavat
muistot
Ensimmäisellä leirillä oli
noin 50 leiriläistä, heidän jou-
kossaan mm. Esa Tamminen,
Kalevi Kulonpää, Reino Kan-
kaanniemi ja Kielo Hanhisalo
(s. Syrjänen) jotka kaikki edel-
leen vaikuttavat seurakunnan
piirissä.
Nyt leirillä paikalla käyneis-
tä Kalevi Kulonpää muisti
mainitun leirin kurin, mutta
Kalevi muisteli myös naura-
en, että taisipa joillakin leirin
pojilla olla vaikeuksia sopeu-
tua siihen. Kielo Hanhisalo
muistaa vielä 50 vuoden takaa
myös sen, kuinka voimakkaasti
hän koki Jumalan läsnäoloa
tuolla leirillä. Muuten heillä,
kuten muillakin jotka ovat lei-
riä jälkeenpäin Arthurin kans-
sa muistelleet, on hänen mu-
kaansa ollut siitä mukavia
muistoja ja hyvää sanottavaa.
Arthur kertoi, että hän teki
alusta asti lapsityötä hengel-
listen kokousten rinnalla, pi-
täen usein lapsille erikseen
oman kokouksen ennen aikui-
sille suunnattua telttakokous-
ta, ja yhä edelleen lapsityö on
lähellä hänen sydäntään.
Leirejä useita
vuodessa
Tänä kesänä leirille kokoon-
tui 7 - 12-vuotiaita lapsia noin
70. Leirin vetäjä Matti Pietilä
kertoi, että parhaimmillaan lei-
riläisten määrä 1990-luvun
puolivälissä oli lähes 150. Vielä
tuolloin tosin järjestettiin vain
yksi lastenleiri vuosittain. Lei-
rikartanon hankinnan myötä
leirien määrä on kasvanut niin,
että leiripaikalle kokoonnutaan
jopa kymmenenkin kertaa vuo-
dessa eri ikäisille pidettävien
leirien merkeissä. Näin myös
eri ikäryhmät voidaan huomi-
oida paremmin, eikä osallistu-
jien määrä nouse liian suurek-
si. Leirien lisäksi tilat mahdol-
listavat nuorteniltojen ja kai-
kenlaisten tapahtumien järjes-
tämisen ympäri vuoden.
KaksitoistavuotiasAuli Per-
nu Äetsästä, oli yksi tämän
kesän leiriläisistä. Nuoresta
iästään huolimatta hän on var-
sinainen leirikävijäkonkari.
Auli ei edes muista monesko
leiri on menossa, tai kuten hän
itse sanoo: ”Vitsi, mä en enää
edes muista monesko leiri tää
kaikkiaan on”. Ilmeisesti tämä
ei myöskään ole tai jää aino-
aksi leiriksi hänelle tänäkään
kesänä. Kysyttäessä, mikä lei-
rillä on mukavaa tai mukavin-
ta, hän kertoo että se, että on
paljon kavereita ja uiminen.
Joidenkin harrastama, ja ehdot-
tomasti kielletty yöhiippailu-
kin kiinnostaisi, mutta kuten
Auli totesi: ”Vitsi, kerran mun
piti mennä hiippailemaan, mut-
ta ei jaksanu, kun väsytti niin
paljon ja nukuin”.
Mukavia ovat olleet myös
sekä raamattuhetkien, että il-
tatilaisuuksien näytelmät, Au-
lin erikseen mainitsemana on
mieleen jäänyt mm. useana il-
tana mukana ollut hieman huo-
nokuuloinen Vaununperän
mummu, jonka osin erikoiset-
kin taakat Jeesus lopputilaisuu-
dessa otti kantaakseen. Aktii-
visesti Auli on osallistunut
myös leirimestaruuskilpailui-
hin ja askarteluun, eikä ole
kuulemma päässyt aika tule-
maan pitkäksi missään vaihees-
sa. Yksi ikävä asia tulee kui-
tenkin vielä lopuksi mieleen:
”Mä en tykkää noista paar-
moista, oon varmaan allergi-
nenkin niille, vitsi”.
Kun katsoo Irmeli Viljasen
aikanaan jo ensimmäiselle
vuonna 1980 pidetylle ”Kesä-
ranta-leirille” tekemää leirilau-
lua ”Houhajärven rannalla, lau-
lu jälleen kajahtaaÉ” täydestä
sydämestään laulavia leiriläi-
siä, on helppo uskoa että vuo-
sikymmenten leirityöllä on
myös jatkuvuus edelleen tur-
vattuna. Suurin osa ryhmyreis-
tä ja ohjaajistakin kun on enti-
siä leiriläisiä, jotkut tulevat
mukaan kesä toisensa jälkeen
jopa kauempaa, tänä vuonna
esimerkiksi Kotkasta asti. Näin
siis toteutuu vanha hokema:
”Kerran leiriläinen, aina leiri-
läinen”!
Teksti: Jukka Mäkinen
Kuvat: Matti Pietilä
1...,3,4,5,6,7,8,9,10,11,12 14,15,16,17,18,19,20,21,22,23,...28