Page 13 - Alueviesti_28

Keskiviikko heinäkuun 12. 2006

13

Auli Pernu askartelee ruusua.

Leirikuoro esiintyi lähes kaikissa tilaisuuksissa.

Lerin pääemäntä Hanna Raijala järjesti viisi tärkeää "ohjel-

manumeroa" päivittäin.

Herra Hakkarainenkin "eksyi" matkoillaan poikkeamaan leirillä.

Helluntaiseurakunnalla

jo 50 vuotta leirityötä

Arthur ja Alma Kukkula leirin kunniavieraina.

Ano Pernu ja Sanni Pietilä pussitappelun tiimellyksessä.

Ei voi olla leirä ilman makkaranuotiota.

Vammalan Helluntaiseu-

rakunnna 50. kesäleiri on

takana. Se pidettiin seura-

kunnan Leirikartanossa.

Kunniavieraana leirillä oli

myös saarnaaja Arthur Kuk-

kula puolisonsa kanssa. Juuri

Kukkula aloitti leiritoimin-

nan puoli vuosisataa sitten.

Vammalan Helluntaiseura-

kunnan ensimmäinen leiri pi-

dettiin 1957Moituksen riihessä

Houhajärven rannalla, ja tällä

alueella jatkettiin kesäleirien

pitoa muutamia vuosia. Leiri-

paikka vaihtui sitten vuosien

varrella Rautaveden rannalla

sijaitsevasta Vihattulanniemes-

tä takaisin Houhajärvelle ja

Parikanniemen säätiön majal-

le. Oman leiripaikan hankki-

mista puuhattiin pitkään, ja

suunnitelma toteutui vuonna

1979, kun Houhajärven rannal-

ta ostettiin Kesäranta. Siellä

kaikuivat reippaitten leiriläis-

ten laulut aina vuosituhannen

vaihteeseen asti. Ajanmukai-

set ja leirityöhön paremmin

sopivammat tilat saatiin, kun

seurakunta vuonna 2001 osti

nykyisen Leirikartanon noin

parin kilometrin päässä Kesä-

rannasta. Vaikka paikka vaih-

tui, kesäleirin nimi säilytettiin

edelleen entisenä ”Kesäranta-

leirinä”.

"Tekoyskääkään

en sallinut"

Kuluneita 50 leirivuotta juh-

listettiin leirillä perjantaina,

jolloin paikalle oli kutsuttu

Vammalan Helluntaiseurakun-

nan ”grand old man” Arthur

Kukkula puolisonsa Alman

kanssa. Hänen saamansa ruu-

sukimppu oli varsin oikeutet-

tu, sillä juuri hän oli tuolla en-

simmäisellä leirillä vetäjänä ja

opettajana, siis koko leirityön

käynnistäjänä. Arthur muiste-

li puheenvuorossaan mm. että

kuri ensi leirillä oli kova. "Il-

tahiljaisuuden jälkeen en teko-

yskääkään sallinut”, kertoiArt-

hur. Raamatunopetustuokioita-

kin oli jokaisena päivänä aika

lailla useampia kuin nykyiset

kaksi. Ensimmäisellä leirillä

sen ensi päivänä sattui myös

harmittava kömmähdys, kun

kaikki ruokatarpeet jäivät Vam-

malaan. Onneksi mukana oli

kuitenkin iso säkillinenArthu-

rin edesmenneen vaimon Juli-

an tekemää ja kuivaamaa ruis-

leipää, jota sitten saatiin na-

kerrella koko päivä, ja hyvin

tultiin toimeen.

Mukavat

muistot

Ensimmäisellä leirillä oli

noin 50 leiriläistä, heidän jou-

kossaan mm. Esa Tamminen,

Kalevi Kulonpää, Reino Kan-

kaanniemi ja Kielo Hanhisalo

(s. Syrjänen) jotka kaikki edel-

leen vaikuttavat seurakunnan

piirissä.

Nyt leirillä paikalla käyneis-

tä Kalevi Kulonpää muisti

mainitun leirin kurin, mutta

Kalevi muisteli myös naura-

en, että taisipa joillakin leirin

pojilla olla vaikeuksia sopeu-

tua siihen. Kielo Hanhisalo

muistaa vielä 50 vuoden takaa

myös sen, kuinka voimakkaasti

hän koki Jumalan läsnäoloa

tuolla leirillä. Muuten heillä,

kuten muillakin jotka ovat lei-

riä jälkeenpäin Arthurin kans-

sa muistelleet, on hänen mu-

kaansa ollut siitä mukavia

muistoja ja hyvää sanottavaa.

Arthur kertoi, että hän teki

alusta asti lapsityötä hengel-

listen kokousten rinnalla, pi-

täen usein lapsille erikseen

oman kokouksen ennen aikui-

sille suunnattua telttakokous-

ta, ja yhä edelleen lapsityö on

lähellä hänen sydäntään.

Leirejä useita

vuodessa

Tänä kesänä leirille kokoon-

tui 7 - 12-vuotiaita lapsia noin

70. Leirin vetäjä Matti Pietilä

kertoi, että parhaimmillaan lei-

riläisten määrä 1990-luvun

puolivälissä oli lähes 150. Vielä

tuolloin tosin järjestettiin vain

yksi lastenleiri vuosittain. Lei-

rikartanon hankinnan myötä

leirien määrä on kasvanut niin,

että leiripaikalle kokoonnutaan

jopa kymmenenkin kertaa vuo-

dessa eri ikäisille pidettävien

leirien merkeissä. Näin myös

eri ikäryhmät voidaan huomi-

oida paremmin, eikä osallistu-

jien määrä nouse liian suurek-

si. Leirien lisäksi tilat mahdol-

listavat nuorteniltojen ja kai-

kenlaisten tapahtumien järjes-

tämisen ympäri vuoden.

KaksitoistavuotiasAuli Per-

nu Äetsästä, oli yksi tämän

kesän leiriläisistä. Nuoresta

iästään huolimatta hän on var-

sinainen leirikävijäkonkari.

Auli ei edes muista monesko

leiri on menossa, tai kuten hän

itse sanoo: ”Vitsi, mä en enää

edes muista monesko leiri tää

kaikkiaan on”. Ilmeisesti tämä

ei myöskään ole tai jää aino-

aksi leiriksi hänelle tänäkään

kesänä. Kysyttäessä, mikä lei-

rillä on mukavaa tai mukavin-

ta, hän kertoo että se, että on

paljon kavereita ja uiminen.

Joidenkin harrastama, ja ehdot-

tomasti kielletty yöhiippailu-

kin kiinnostaisi, mutta kuten

Auli totesi: ”Vitsi, kerran mun

piti mennä hiippailemaan, mut-

ta ei jaksanu, kun väsytti niin

paljon ja nukuin”.

Mukavia ovat olleet myös

sekä raamattuhetkien, että il-

tatilaisuuksien näytelmät, Au-

lin erikseen mainitsemana on

mieleen jäänyt mm. useana il-

tana mukana ollut hieman huo-

nokuuloinen Vaununperän

mummu, jonka osin erikoiset-

kin taakat Jeesus lopputilaisuu-

dessa otti kantaakseen. Aktii-

visesti Auli on osallistunut

myös leirimestaruuskilpailui-

hin ja askarteluun, eikä ole

kuulemma päässyt aika tule-

maan pitkäksi missään vaihees-

sa. Yksi ikävä asia tulee kui-

tenkin vielä lopuksi mieleen:

”Mä en tykkää noista paar-

moista, oon varmaan allergi-

nenkin niille, vitsi”.

Kun katsoo Irmeli Viljasen

aikanaan jo ensimmäiselle

vuonna 1980 pidetylle ”Kesä-

ranta-leirille” tekemää leirilau-

lua ”Houhajärven rannalla, lau-

lu jälleen kajahtaaÉ” täydestä

sydämestään laulavia leiriläi-

siä, on helppo uskoa että vuo-

sikymmenten leirityöllä on

myös jatkuvuus edelleen tur-

vattuna. Suurin osa ryhmyreis-

tä ja ohjaajistakin kun on enti-

siä leiriläisiä, jotkut tulevat

mukaan kesä toisensa jälkeen

jopa kauempaa, tänä vuonna

esimerkiksi Kotkasta asti. Näin

siis toteutuu vanha hokema:

”Kerran leiriläinen, aina leiri-

läinen”!

Teksti: Jukka Mäkinen

Kuvat: Matti Pietilä

Page 13 - Alueviesti_28_2006