Page 16 - Alueviesti_28

Keskiviikko heinäkuun 12. 2006

16

Tietyt paikat omassa koti-

kaupungissa muotoutuvat

toisia rakkaammiksi. Uima-

rantaan voi liittyä kesäisiä

muistoja ystävien kanssa vie-

tetystä ajasta tai jäähalliin

jääkiekkoharrastukseen liit-

tyviä muistoja. Huittislainen

Jenni Höylänen, mansikka-

tyttö vuosimallia 2006, esit-

teli kolme itselleen tärkein-

tä paikkaa kotikaupungis-

saan.

-Ehkä se kaikkein rakkain

on kuitenkin oma kotisohva,

Jenni nauraa. -Sitä ei vaan keh-

taa kaikille esitellä. 17-vuoti-

as lukiolainen valittiin pari

viikkoa sitten Kauvatsalla

mansikkatytöksi ja tätä iloista

ja nauravaista tyttöä katselles-

sa vakuuttuu, että voitto meni

oikeaan osoitteeseen. -Kiinnos-

tuin kisasta viime vuonna. Näin

voittajan kuvan jossain ja ajat-

telin, että voisin osallistua it-

sekin, Jenni kertoo.

Vaikka mansikkatyttökilpai-

lusta voitto napsahtikin, ei hän

silti ainakaan vielä ole lähdös-

sä kiertämään missikisoja. -

Vaikka eihän sitä koskaan tie-

dä, hän tuumii arvoitukselli-

sesti. -Mennään nyt kuitenkin

ihan päivä kerrallaan vaan.

SM-hiihtäjä

treenaa kesä-

helteelläkin

Ensimmäinen Jennin lempi-

paikoista sijaitsee Huittisten

keskustassa. -Kahvila Helmes-

sä tulee istuskeltua usein ka-

vereiden kanssa, kertoo Jenni

asettuessaan poseeraamaan. -

Enhän mä oikeasti juo edes

kahvia, hän nauraa kahvikup-

pi kädessään. Hiljattain remon-

toidut kahvilatilat saavat Jen-

niltä paljon kehuja. -Tuolla

nurkan takana on tosi mukava

sohva, hän osoittaa tiskin taak-

se. - Useimmiten tulee juotua

limsaa ja syötyä esimerkiksi

panini, jos on pikkusuolaisen

nälkä. Eikä jäätelöannoskaan

vieras ole, hän nauraa.

Jenni harrastaa hiihtoa ja

treenaa ahkerasti, yksi parhais-

ta rentoutumiskeinoista onkin

hyvästä ruoasta nauttiminen.

Toiseksi lempipaikakseen Jen-

ni nimeää Kännönvuoren ul-

koilualueen, jonka pururadal-

la hiihtäjä on tuttu näky. -Täällä

käyn lenkillä ja sauvojen kans-

sa joka viikko kesälläkin. Jen-

ni on hiihtänyt oikeastaan koko

ikänsä. -Olin vuoden vanha,

kun minut laitettiin ensimmäis-

tä kertaa suksille, hän kertoo.

Myös Jennin isosisko ja pik-

kuveli ovat hiihtokärpäsen pu-

remia. Jenni hiihtää niin pe-

rinteisellä kuin vapaallakin

hiihtotavalla, mutta pitää

enemmän perinteisestä. - Sain

viime vuonna nuorten SM-

pronssia Nousiaisissa, hän ker-

too iloisena.

Jossain haaveissa siintelee

ajatus, että joskus voisi edus-

taa Suomea hiihdossa. -Men-

nään edelleenkin päivä kerral-

laan, hän muistuttaa realisti-

sesti. -Parempi kun ei suun-

nittele tulevaisuutta liian pit-

källe.

Uimaranta

edustaa

rentoutumista

Muutaman kilometrin pääs-

sä Jennin kotoa sijaitsee kol-

mas mieluisa paikka. Kämmä-

kässä. Aivan Huittisten rajalla

asuva Jenni nauttii uimisesta

ja pitää erityisesti Ylistenjär-

ven rannasta. - Jos nyt ei ihan

joka päivä, niin ainakin joka

viikko tulee käytyä täällä ui-

massa, hän kertoo.

Hiihto ja harjoittelu vievät

paljon aikaa nuoren naisen elä-

mästä, talvella kisoja on mel-

kein joka viikonloppu. -Kyllä

niistä vapaahetkistä ystävien

kanssa nauttii kahta enemmän

kun muuten on niin kiire, Jen-

ni tuumii. Hän ei kuitenkaan

koe menettäneensä mitään har-

rastuksensa vuoksi. Hiihto kun

on niin tärkeä osa elämää. Kun

pitäisi valita kolmesta itselle

tärkeästä paikasta se mielui-

sin, Jenni miettii pitkään. -Ehkä

se on kuitenkin uimaranta, se

edustaa rentoutumista.

Kännönvuorikin on tärkeä,

mutta siihen liittyy treenaami-

nen, joka ei aina tunnu kival-

ta, hän toteaa ja helähtää nau-

ruun.

Pauliina Parto

-Uimaranta edustaa rentoutumista, Jenni perustelee lem-

pipaikkansa valintaa.

Kännönvuoren ulkoilualueeseen liittyy hyviä ja huonoja

muistoja. Jenni on tuttu näky pururadalla kesät talvet.

Jenni poikkeaa usein ystävineen kahvila Helmessä. -Paikka

on todella hieno remontin jäljiltä, hän kehuu.

Huittisten mansikkatyttö

rentoutuu rannalla

Onko parempaa paikkaa

rentoutua, kuin tyyniYlisten-

järven ranta?

Vesikasvien paras niit-

toaika on alkanut. Se al-

kaa heinäkuun puolivä-

lissä ja jatkuu elokuun

puoliväliin. Muulloinkin

voi toki niittää. Seuraa-

vassa Pirkanmaan ym-

päristökeskuksen ohjei-

ta niittoon ryhtyville.

Niiton tarve tulee har-

kita tapauskohtaisesti ja

ulottaa vain tarpeelliselle

alueelle. Vesikasvit ehkä

haittaavat rannan virkis-

tyskäyttöä, mutta ne ovat

tärkeä osa vesiluontoa ve-

denlaadun säätelijänä. Ne

keräävät vedestä ravintei-

ta, ja monet uposkasvit

pitävät veden kirkkaana.

Vesikasvillisuus toimii

suoja- ja lisääntymispaik-

kana linnuille, kaloille ja

muille vesieläimille. Ve-

sikasvit toimivat myös

rannan näkösuojana. Ylei-

simmät niitettävät vesi-

kasvit ovat järvikorte, jär-

viruoko ja osmankäämi,

joihin niitto myös tehoaa

parhaiten. Näiden lisäksi

niitetään paljon myös ul-

Muistilista vesikasvien niittäjille

pukkaa, mutta se kasvaa hel-

posti takaisin.

Suunnittele niitto

huolella

Suunnittelu on hyvä aloit-

taa hyvissä ajoin ennen aiot-

tua työtä. Valtaosa tehtävistä

niitoista on yleensä pieniä

oman rannan siistimisiä viikat-

teella tai vastaavalla. Joskus on

tarvetta laajempialaiselle nii-

tolle, esimerkiksi veden virta-

usten parantamiseksi. Tällöin

tarvitaan niittoon kehitettyä

erityiskalustoa, ja myös suun-

nitelmallisuus korostuu niitto-

alueen laajetessa. Varaudu niit-

tämään aluetta useampina pe-

rättäisinä vuosina. Niitosta ei

saa aiheutua vahinkoa tai hait-

taa toiselle.

Hanki tarvittavat

luvat

Ennen niittoa on naapureil-

ta sekä vesialueen omistajalta

eli osakaskunnalta syytä pyy-

tää suostumus mieluiten kir-

jallisena. Vähäistä suuremmas-

ta niitosta (enemmän kuin 1

ha) tulee tehdä ilmoitus kuu-

kautta ennen työn aloittamista

alueelliselle ympäristökeskuk-

selle ja vesialueen omistajal-

le. Lomakkeita saa kunnista tai

ympäristöhallinnon www-si-

vuilta:

www.ymparisto.fi

>Ve-

sivarojen käyttö > Rantojen

kunnostus > Ilmoitus vesira-

kennustyöstä.

Mikäli niitettävä alue on

esim. Natura 2000 -alueella tai

alueella on tiedossa luontoar-

voja, tulee niitosta olla kaikis-

sa tapauksissa yhteydessä alu-

eelliseen ympäristökeskuk-

seen.

Laaja-alaisia niittoja suun-

niteltaessa tulee muistaa hank-

kia omistajilta luvat myös

muun muassa niittokaluston

veteenlaskupaikoista, yksityis-

teiden käytöstä sekä niittojät-

teen nosto- ja läjityspaikoista.

Ajoita niitto

oikein

Paras aika niitolle on yleen-

sä heinäkuun puolivälin ja elo-

kuun puolivälin välisenä aika-

na. Pieniä mökkirannan niit-

toja voi tehdä juhannuksesta

lähtien, mikäli alueella ei ole

erityisiä luontoarvoja. Niiton

ajoittamiseen vaikuttavat muun

muassa kasvimassaan sitoutu-

neiden ravinteiden määrä, lin-

nuston pesintä ja kalojen kutu.

Vesikasvillisuus on pääsääntöi-

sesti täydessä kukoistuksessa

heinä-elokuussa. Silloin niiton

myötä saadaan poistettua ve-

sistöstä mahdollisimman pal-

jon kasvillisuuteen sitoutunei-

ta ravinteita. Kosteikkojen pe-

simälinnusto on herkin häirin-

nälle 15.4.-15.7. Kalojen kutu

on pääasiassa ohi heinäkuun

puolivälissä.

Niitto on syytä ajoittaa vasta

elokuulle, mikäli niittoalueel-

la tai sen lähiympäristössä pe-

sii esimerkiksi laulujoutsen tai

mikäli niittoalueella elää luon-

nonsuojelulain nojalla rauhoi-

tettu viitasammakko.

Huolehdi

niittojäte

pois järvestä

Niitetty kasvimassa tulee

ehdottomasti kerätä vedestä

pois välittömästi niiton jälkeen,

jotta saadaan kasvien sisältä-

mät ravinteet poistettua vesis-

töstä. Lisäksi keruulla estetään

niittojätteen karkaaminen jär-

ven selälle ja toisten rantoihin

muiden harmiksi. Kasvimas-

san karkaamista niitettävältä

alueelta niiton aikana voi vä-

hentää pinnalla kelluvan köy-

den tai puomin avulla tai leik-

kuuteknisesti siten, että ensin

leikataan niittoalueen keskiosa

ja viimeisenä uloin reuna.

Nyrkkisääntönä voidaan sanoa,

että niitetyn kasvimassan ke-

räys vie kaksinkertaisen ajan

niittoon verrattuna.

Vesistöstä poistettu niittojä-

te tulee läjittää riittävän etääl-

le vesirajasta aallokon ja tul-

vaveden ulottumattomiin. Loi-

villa rannoilla vähäisen niitto-

jätteen läjityspaikan suositel-

tava etäisyys on vähintään 5

metriä vesirajasta. Jyrkille ran-

tatörmille niittojätettä ei tulisi

kasata lainkaan. Kasvimassan

voi kompostoida ja hyötykäyt-

tää. Myös peltoon kyntäminen

on mahdollista.

Läjitysaluetta valittaessa tu-

lee muistaa tarkistaa, että läji-

tysalueella tai sen lähiympä-

ristössä ei sijaitse kiinteitä

muinaisjäännöksiä tai maise-

mallisesti arvokkaita kohteita.

Vähäinen niitto (< 1ha):

- pyydä naapurin ja vesialueen omistajan

suostumus

- ota huomioon luontoarvot

- niitä oikeaan aikaan

- valitse niittokalusto oikein

- varaa riittävästi työvoimaa

- kerää aina niittojäte pois vedestä

- varaa niittojätteelle nostopaikka ja

läjitysalue (jos toisen maalle,

maanomistajan lupa).

Vähäistä suurempi niitto

(> 1 ha) em. lisäksi:

- tee ilmoitus vesirakennustyöstä kuukautta

ennen työtä

- poista pyydykset

- varmista alueen syvyys niittokalustolle

soveltuvaksi

- suunnittele niittokaluston veteenlasku-

paikka

- hae luvat yksityisteiden käyttöön

- huomioi sähköjohdot, vesi- ja

viemärilinjat.

Niittäjän muistilista

Page 16 - Alueviesti_28_2006