Page 13 - Alueviesti_31_2006

Keskiviikko elokuun 2. 2006 13
Jo keisarien Rooma tarjo-
si kansalle leipää ja sirkus-
huveja, jotta se edes hetkeksi
unohtaisi puutteensa ja kur-
juutensa. - No, enpä tiedä
oliko minulla varsinainen
puute eikä kurjuuskaan ylit-
tämätöntä, mutta käväisin –
kuten taannoin tämän leh-
den sivulla lupasin – Hä-
meenkyrön Myllykolun ke-
säteatterissa katsomassa
näytelmän Taatan kylä.
Harmittomista sirkushuveis-
ta tuskin näytelmä kävi, pikem-
minkin kyseessä oli narrien il-
veily kyröläisen kulttuurin keh-
dossa.
Tätä kirjoittaessani Mylly-
kolun näytelmäkesä on jo ohi,
mutta haluan kuitenkin kantaa
korteni kekoon ja ilmaista
oman mielipiteeni tästä jonkin
verran kansallista kohuakin ai-
heuttaneesta näytelmästä.
Nimestään huolimatta näy-
telmä ei liittynyt Nobel-kirjai-
lijamme F. E. Sillanpään elä-
mään muuten kuin ehkä pinta-
raapaisuilta. Pääosassa oli ny-
kyaika ja sen monimuotoiset
suhdanteet, suhteettomuudet ja
muuan Tatu Laiturinloppu -ni-
minen mies.
”Tampere on pyrkimässä
Euroopan kulttuuripääkaupun-
giksi ja lisäksi valitaan myös
kulttuurikunta. Paikallinen tai-
de-elämäkin herää tähän kaik-
kien aikojen mahdollisuuteen.
Teatterikesä laajennetaan Tam-
pereen taidekesäksi ja luvassa
on korkea-arvoisia EU-vierai-
ta. Asiamiehiä lähetetään eri
puolille Suomea etsimään
”kansan syvistä riveistä kum-
puavaa taidetta”. Myös hä-
meenkyröläiset harrastajat saa-
vat kuulla asiasta ja valmis-
tautuvat tähän ennenkuulumat-
toman suureen haasteeseen;
Euroopan suuret estradit odot-
tavat. Vai odottavatko?
Kunnanjohtaja Teppo Kui-
vakosken mielestä hämeenky-
röläisten on turha innostua.
Taiteellisia kykyjä ei hänen
mielestään Hämeenkyrössä
ole, paitsi tietenkin eräs yleis-
taiteilija Tatu Laiturinloppu.
Pettyneet harrastajat innostu-
vat kuitenkin vastarintaan ja
minne tahansa kunnanjohtaja
meneekin aina hän törmää har-
rastajien mitä monipuolisim-
piin esityksiin” (Näytelmäseu-
ran nettisivusto näytelmästä
Taatan kylä)
Loistavia
roolisuorituksia
Näytelmän oli kirjoittanut ja
ohjannut maamme eturivin
teatterimiehiin lukeutuva Jo-
taarkka Pennanen ja musiikin
säveltänyt ja sanoittanut hä-
Sirkushuveja
Hämeenkyrön kesässä
meenkyröläinen Beni Siltala.
Näyttelijöitä oli näyttämöllä
parhaillaan joukkokohtauksis-
sa yhteensä noin 40 henkeä ja
koreografiat onnistuivat mie-
lestäni loistavasti. Roolisuori-
tukset osuivat kautta linjan
nappiin ja jotkut suoritukset
olivat suorastaan loistavia.
Vaikka kyseessä olivat siis hä-
meenkyröläiset harrastajanäyt-
telijät, jälki muistutti erehdyt-
tävästi ammattilaisten työltä.
Näyttelijät liikkuivat luonnon
muovaamalla näyttämöllä jou-
hevasti ja yhteistyö tuntui toi-
mivan erittäin hyvin alkaen la-
vasteiden siirrosta suuriin jouk-
kokohtauksiin.
Tällä kerralla mukana oli
paljon myös nuoria näytteli-
jänalkuja ja heidän musiikki-
ilotteluaan oli mukava katsel-
la ja kuunnella. Musiikki ja lau-
lut olivat henkeen sopivia ja
taidokkaasti sovitettuja koko-
naisuuksia. Kaikesta muusta-
kin järjestelyistä huomaa, että
Myllykolun kesäteatteri on to-
della Suomen ykkösiä Pyyni-
kin kesäteatterin ja Turun
Samppalinnan ohella.
Mutta entäs sitten Taatan
kylän käsikirjoitus? Oliko sel-
laista?
Kiehuvaa sappea
Koska minulla oli jo Mylly-
kolun aitaviertä kulkiessani tie-
tynlainen ennakkokäsitys Taa-
tan kylän käsikirjoituksesta,
suhtauduin tietenkin näytel-
mässä runsaasti viliseviin piik-
keihin ja tölväisyihin entistä
tarkemmin. Ja täytyy toki nyt
näytelmän nähneenä ja koke-
neena yhtyä Panun näkemyk-
siin, että aika karkeaa pilaa J.
Pennanen toi – ja nimenomaan
hämeenkyröläiselle näyttämöl-
le ja teki sen vielä varsin töke-
rösti.
Pienet satiiriset piikit ovat
tietenkin asia erikseen ja saat-
tavat olla vain pikantti mauste
keitoksessa, mutta Taatan ky-
län paikoitellen jopa perverssi
ja mauton huumori ei enää edes
hymyilyttänyt, nauramisesta
puhumattakaan.
Kaikista kirjoittamisen la-
jeista juuri satiiri on mielestä-
ni se kaikista vaikein. Satiiri
on taitolaji, välineurheilua ja
sanataiteen kilpavarustelua
nokkeluuden ja hirtehishuumo-
rin kaltevalla pinnalla, jossa
kokeillaan kulloisenkin koh-
teen inhimillisen sietokyvyn
rajoja. Ja vaikka kohde piikit-
telyn kestäisikin – kuten var-
masti tässä tapauksessa kestää
– osansa saavat myös kaikkeen
osaton ja syytön lähipiiri: per-
he, sukulaiset ja ystävät.
Kuten edellä mainitsin, jos-
kus satiiri voi toki onnistua-
kin, mutta kaikki hyvän maun
rajat ylittävä satiirin yritys voi
koitua myös mahalaskuksi,
kuten tänä kesänä Myllykolus-
sa.
Taannoin Panu puhui netti-
päiväkirjassaan vittuilusta, ja
sitä näytelmä kaikessa raadol-
lisuudessaan pääasiassa olikin.
Katsojana ja kuulijana aurin-
koisessa katsomossa tuntui,
että tälle perinteikkäälle sillan-
pääläiselle näyttämölle oli tuo-
tu jotain täysin raameihin so-
pimatonta. Siis kaikki mahdol-
linen sonta, jota suinkin saa
talikoitua yhden ihmisen yk-
sityiselämästä ja erityisesti
naissuhteista levitettiin muitta
mutkitta estradille kuin leh-
mänpaska keväiselle pellolle.
Entäs sitten?
En tiedä ilveilyn kohteen ja
käsikirjoittajan keskinäisistä
suhteista, mutta tuntuu että
käsikirjoitus oli kirjoitettu suu-
rimmaksi osaksi henkilökoh-
taisista vaikuttimista. Ja mikä
olikaan lopputulos: tavallisen
keskivertokatsojan varsin kiu-
saantunut olotila, eräänlainen
myötähäpeä ja harmistuminen
hämeenkyröläisen kulttuurin
polkemisesta ja aliarvioinnis-
ta.
Tietenkin Taatan kylä oli
vain eräs näytelmä eräänä ke-
sänä eräällä paikkakunnalla ja
ei voi sinällään keikauttaa maa-
ilmaa kovinkaan paljon. Näyt-
telijät vetivät kuitenkin roolin-
sa loppuun iloisesti ja reippaas-
ti niin kuin kirjoitettu, ohjattu
ja harjoitettu oli ja kävijämää-
rä kaiken kaikkineen kuulem-
ma reippaasti yli odotusten.
Tietenkin näytelmän taustalla
vellova kohu ”mainosti” pa-
remmin kuin mikään muu, sil-
lä jo ammoisista ajoista kansa
kerääntyy aina parhaiten juuri
mestauslavan läheisyyteen.
No, tietenkään tässä yhtey-
dessä ei voi puhua minkään-
laisesta teilauksesta, mutta jon-
kinlaista julkista kulttuuriteu-
rastusta Myllykolussa mieles-
täni toki harjoitettiin.
Raija Westergård
Vähähaaran Kotiseu-
tutalolla järjestetään
sunnuntaina 13.8. van-
han ajan pidot 1700-lu-
vun tapaan. Tarjolla on
mm. palvattua possua,
makkaroita, apposia,
nauriita, kutunjuustoa,
ohrapuuroa ja hunajasi-
maa.
1700-luku oli vielä ai-
kaa, jolloin arkinen ruoka
oli yksinkertaista, yksi-
puolista, eikä ollut harvi-
naista sekään, että ruuas-
ta oli puutettakin. ”Suu-
ria” nälkävuosia 1700-lu-
vulla ei kuitenkaan koet-
tu.
”Puhtaan leivän” eli
pelkästä viljasta tehdyn
leivän syöminen oli mo-
nelle 1700-luvun ihmisel-
le jo ilon aihe. Talollisilla
oli kuitenkin varaa juhlia-
kin, ja silloin oli tarjolla
puhtaan leivän lisäksi li-
haruokiakin. Ja kun Tyr-
väällä oltiin, kuului tarjot-
tavaan tietenkin myös ku-
tunjuusto.
Pitojen yhteyteen on ra-
kennettu pienoisnäytelmä,
joka kertoo ruotusotamies
Heikki Elgistä. Tämä ruo-
tusotamies oli kotoisin
Vehkakorven Kataralta ja
kuului Ruotsin ruotuar-
meijan miehistöön 1700-
luvun lopulla. Hän kuten
1700-luvun pidot
Vähähaarassa
muutkin tyrvääläiset ruo-
tusotamiehet ”äkseeräsi-
vät” Porin Jalkaväkiryk-
mentin Tyrvään komp-
paniassa, joka useimmiten
tunnettiin everstiluutnan-
tin komppaniana.
Heikki Elg osallistui
Kustaa III:n sotaan (1788-
1790) ja oli kyllin vahva
ja onnekas: hän palasi so-
dan päätyttyä Vehkakor-
peen, jossa hänellä oli ruo-
tutorppansa. Heikin veli
Mikko sen sijaan kaatui
Porrassalmen taistelussa,
jossa pieni suomalaisosas-
to taisteli menestyksek-
käästi suurta venäläisosas-
toa vastaan.
Näytelmän päähenkilö
erotettiin ruotuarmeijasta
vuonna 1800. Asiakirjojen
mukaan hän oli ajoittain
liikuntakyvytön. Tämän
jälkeen hän siirtyi torppa-
riksi Kiikoisten Vareslah-
teen. Torppari jätti jäl-
keensä sankan lapsilau-
man. Niinpä hänen jälki-
kasvuaan löytyy tänään eri
puolilta Suomea, erityises-
ti kuitenkin vanhan Tyr-
vään alueelta. Näytelmä
perustuu professori Reino
Keron arkistolöytöihin:
tuomiokirjoihin, sotilas-
asiakirjoihin sekä seura-
kuntien rippi- ja historia-
kirjoihin. Näytelmän oh-
jaa Marika Mäki-Laurila.
Parhaillaan käynnissä
olevalla selvityksellä
kartoitetaan nuorten
vaikuttajaryhmien vai-
kutusmahdollisuuksia
kunnissa. Kyselyn ovat
järjestäneet Suomen
Kuntaliitto yhdessä Suo-
men Nuorisovaltuusto-
jen Liiton kanssa.
Nuorten vaikuttajaryh-
miä toimii jo yli puolessa
Suomen kunnista. Myös
muita keinoja käytetään,
jotta tuoreen nuorisolain
kuulemisvelvoite toteu-
tuisi. Selvityksen tavoit-
teena on hankkia tietoa
siitä, miten eri puolilla
Suomea nuoriso pääsee
vaikuttamaan heitä koske-
vien päätösten tekoon.
Tuloksia arvioidaan sekä
valtakunnallisesti että
maakunnittain alueellis-
ten eroavuuksien selvittä-
miseksi. Tietoa halutaan
muun muassa nuorten vai-
kuttajaryhmien toiminnan
resursseista eri kokoisis-
sa kunnissa sekä toimin-
nan luonteesta, onko se
poliittisesti suuntautunut-
ta vai enemmän konkreet-
tisen toiminnan järjestä-
mistä.
Nuorten vaikuttajaryh-
mien mahdollisuuksista
kertoo paljon se, onko
heillä käytettävissään
omaa määrärahaa vai ra-
hoitetaanko toimintaa
hankeperusteisesti. Vai-
kutusmahdollisuuksia
voidaan myös arvioida
verkostojen kautta, eli toi-
mitaanko yhteistyössä
muiden nuoriso- tai opis-
kelijaryhmien kanssa.
Maahanmuuttajien osuut-
ta nuorten vaikuttajaryh-
mien toiminnassa tarkas-
tellaan, jotta saadaan tie-
toa tasavertaisuuden to-
teutumisesta eri alueilla.
Nuorisolain 8£ edellyt-
tää, että kuntien on kuul-
tava nuoria heitä koske-
via päätöksiä tehtäessä.
Nuorille on myös varat-
tava mahdollisuus osallis-
tua paikallista ja alueel-
lista nuorisotyötä sekä -
politiikkaa koskevien asi-
oiden käsittelyyn. Eri
kunnissa tämä toteutuu eri
tavoin. Nuorisolain ta-
voitteena on nuorten yh-
teisöllisyyden, yhdenver-
taisuuden sekä tasa-arvon
tukeminen. Lailla halu-
taan varmistaa nuorten
aktiivisuus kansalaisyh-
teiskunnassa, parantaa
kasvu- ja elinoloja sekä
ehkäistä syrjäytymistä.
Suomen Nuorisoyhteis-
työ - Allianssi ry:n sekä
Kuntaliiton talvella 2006
viranhaltijoille kohdista-
massa kyselyssä käy ilmi,
että yli puolessa Suomen
kunnista on perustettu
nuorten vaikuttajaryhmä,
kuten esimerkiksi nuori-
sovaltuustoja, hoitamaan
nuorten asioita. Lisäksi
yli 10 prosenttia kunnis-
ta suunnittelee nuorten
vaikuttajaryhmän perusta-
mista. Vaikuttajaryhmien
asema vaihtelee kunnissa
suuresti ja noin 10 pro-
sentissa kunnista vaikut-
tajaryhmien toiminta on
lakannut kokonaan.
Nuorisotoimessa teh-
dään paljon yhteistyötä
muiden kuntien ja järjes-
töjen kanssa. Kunta- ja
palvelurakenneuudistuk-
sen myötä nuorisotoimin-
ta laajenee yhä enemmän
yli nykyisten kuntarajo-
jen. Nuorten vaikuttaja-
ryhmien toiminnan rahoi-
tus on tulevaisuudessa
turvattava siten, että nuor-
ten ääni kuuluu alueelli-
sesti. Nuorten mielipitei-
den huomioiminen heidän
elinolojensa kehittämises-
sä mahdollistaa eri aluei-
den elinvoimaisuuden
myös jatkossa.
Nuorten vaikutus-
mahdollisuuksia
kartoitetaan
Samalla opiskelijakor-
tilla saa alennuksen sekä
juna- että bussiliikentees-
sä elokuun alusta alkaen.
Silloin VR ja Matkahuol-
to ottavat käyttöön uu-
den yhteisen opiskelija-
kortin.
Uusia opiskelijakortteja
on saatavissa 1. elokuuta
alkaen VR:n lipunmyyn-
neissä ja Matkahuollon toi-
mipaikoissa. Kortti on mak-
suton, mutta korttiin on os-
tettava kuuden euron hin-
tainen voimassaoloa osoit-
tava lukukausi- tai lukuvuo-
sitarra.
Opiskelija voi ostaa
myös nykyiseen VR:n opis-
kelijakorttiin voimassaolo-
tarran, jos hän ei halua vaih-
taa korttia uuteen. Tarra
maksaa kuusi euroa, mutta
tällöin kortilla saa alennuk-
sen vain junamatkoista.
Uutta opiskelijakorttia
varten mukana on oltava
oppilaitoksen leimalla va-
rustettu todistus. Todistuk-
sen saa tulostettua VR:n tai
Samalla opiskelijakortilla
alennus sekä juna-
että bussimatkoista
Matkahuollon Internet-si-
vuilta. Lisäksi tarvitaan yksi
uusi passikuva ja henkilöl-
lisyystodistus. Aikaisem-
min hankittuun opiskelija-
korttiin voi ostaa uuden voi-
massaolotarran esittämällä
oppilaitoksen varmentaman
todistuksen.
VR:n ja Matkahuollon
yhteisen opiskelijakortin
voivat hankkia kaikki pää-
toimisesti ja palkatta val-
tion valvonnassa olevassa
oppilaitoksessa opiskelevat
henkilöt. Opiskelun on kes-
tettävä yhtäjaksoisesti vä-
hintään kahdeksan kuukaut-
ta.
Opiskelijakortilla saa 50
prosentin alennuksen juna-
ja bussimatkoista. Alennus-
ta ei myönnetä 30 päivän
lipusta, lemmikkimaksusta,
makuupaikoista tai autoju-
napaikoista.
Busseissa alennuksen saa
aikuisten kilometritaksan
mukaisesta menolipun hin-
nasta. Yhdensuuntaisen
matkan pituus tulee olla
vähintään 80 kilometriä.
Tilastokeskuksen mu-
kaan 8 461 yritystä aloitti
toimintansa tämän vuo-
den ensimmäisellä nel-
jänneksellä. Aloittanei-
den yritysten lukumäärä
oli samalla tasolla kuin
vuoden 2005 ensimmäi-
sellä neljänneksellä, jol-
loin toimintansa aloitti 8
432 yritystä. Aloittanei-
den yritysten osuus koko
yrityskannasta oli 3,2
prosenttia vuoden ensim-
mäisellä neljänneksellä.
Eniten uusia yrityksiä
aloitti kiinteistö- ja liike-
elämän palveluissa, kun
toimialalla aloitti 2 233
uutta yritystä (26,4 %).
Kaupan toimialalla aloitti
1 792 yritystä (21,2 %) ja
rakentamisen toimialalla
aloitti 1 378 yritystä (16,3
%).
Maakuntakohtaisen tar-
kastelun perusteella luku-
määräisesti eniten uusia
yrityksiä syntyi Uudella-
maalla, jossa aloittavia yri-
tyksiä oli 2 723. Yrityskan-
taan suhteutettuna aloitta-
via yrityksiä oli eniten Poh-
jois-Pohjanmaalla, jossa
aloittaneiden yritysten
osuus yrityskannasta oli
3,9 prosenttia.
Kuntakohtaisesti tarkas-
teltuna vuoden 2006 en-
simmäisellä neljänneksel-
lä aloittaneita yrityksiä oli
eniten Helsingissä (1 359),
Espoossa (427), Tampe-
reella (346) ja Turussa
(303). Edellisen vuoden
ensimmäiseen neljännek-
seen verrattuna aloittanei-
den yritysten määrä lisään-
tyi eniten Espoossa (+60)
ja Lahdessa (+31). Vastaa-
vasti aloittaneiden yritys-
ten määrä väheni edellises-
tä vuodesta eniten Vantaal-
Uusien yritysten
määrä on viime
vuoden tasolla
la (-52) ja Helsingissä (-
50).
Tilastokeskuksen mu-
kaan vuoden 2005 viimei-
sellä neljänneksellä toimin-
tansa lopetti 7 584 yritys-
tä. Edellisen vuoden vii-
meiseen neljännekseen
verrattuna lopettaneiden
yritysten määrä on laske-
nut lievästi, kun vuoden
2004 viimeisellä neljän-
neksellä toimintansa lopetti
7 843 yritystä. Lopettanei-
den yritysten osuus koko
yrityskannasta oli 2,9 pro-
senttia vuoden 2005 vii-
meisellä neljänneksellä.
Kaupan toimialalla oli
eniten lopettaneita yrityk-
siä, kun lopettaneita yrityk-
siä oli 1 912 (25,2 %).
Kiinteistö- ja liike-elämän
palveluissa 1 717 yritystä
lopetti toimintansa (22,6
%) ja rakentamisen toimi-
alalla 1053 yritystä lopetti
toimintansa (13,9 %).
Maakuntakohtaisen tar-
kastelun perusteella vuo-
den 2005 viimeisellä nel-
jänneksellä toimintansa lo-
pettaneita yrityksiä oli lu-
kumääräisesti eniten Uu-
dellamaalla, jossa lopetta-
neita yrityksiä oli 2 328.
Yrityskantaan suhteutettu-
na lopettaneita yrityksiä oli
eniten Kanta-Hämeessä
(3,3 %), Pohjois-Pohjan-
maalla (3,2 %) ja Pohjan-
maalla (3,1 %).
Kuntakohtaisesti tarkas-
teltuna vuoden 2005 vii-
meisellä neljänneksellä lo-
pettaneita yrityksiä oli eni-
ten Helsingissä (1 168).
Kuntakohtaisen tarkastelun
perusteella lopettaneita yri-
tyksiä oli lukumääräisesti
runsaasti myös Espoossa
(330), Tampereella (300),
Vantaalla (262) ja Turussa
(254).
Länsi-Suomen lääninhalli-
tus esittää antamassaan lau-
sunnossa kuluttajaneuvonnan
liittämistä osaksi lääninhalli-
tusten tehtäviä.Tavoitteena on
kuluttajien asioinnin helpot-
taminen ja palvelun laadun
sekä saatavuuden tasapainot-
taminen eri kuntien kesken
koko läänin alueella.
Lääninhallituksen mielestä
asiointia helpottaisi kuluttaja-
neuvonnan siirtyminen yhden
puhelinvaihteen alle koko
maassa. Muutos on lääninhal-
lituksen mukaan perusteltu, sil-
lä jo nyt lääninhallitukseen tu-
lee runsaasti puhelimitse ku-
luttajaneuvojien toimialaan
kuuluvia yhteydenottoja.
Kuluttajaneuvonta
lääninhallituksille?
Uudistus mahdollistaa myös
henkilöstön joustavan käytön,
sanoo lääninhallitus. Läänin
kuluttajaosaajien ja kuluttaja-
neuvojien työnjako voitaisiin
määritellä siten, että töiden niin
vaatiessa kaikkien työpanosta
voitaisiin käyttää hyväksi.
Tämä edellyttäisi kuluttajaneu-
vojien siirtymistä pääosin vir-
kasuhteeseen lääninhallituk-
seen.
Lääninhallituksen palveluk-
seen otettavien virkamiesten
tarkemmasta lukumäärästä voi-
daan päättää vasta, kun tiede-
tään lääninhallituksen mahdol-
lisesta määrärahasta.
Vuonna 2004 päätoimisia
kuluttajaneuvojia Länsi-Suo-
men läänin alueella oli 17.
Oman toimen ohella kulutta-
janeuvojan tehtäviä hoiti 42
henkilöä. Ainakin päätoimiset
kuluttajaneuvojat tulisi ottaa
lääninhallituksen virkamiehik-
si.
Kauppa- ja teollisuusminis-
teriö asetti 14.2. 2006 työryh-
män selvittämään
kuluttajaneuvonnan tulevaa
järjestämistapaa ja toiminnan
rahoittamista. Syynä työryh-
män perustamiseen oli perus-
palveluohjelmaa valmistelevan
ministeriryhmän tekemä pää-
tös kuluttajaneuvonnan järjes-
tämis- ja rahoitusvastuun siir-
tämisestä kunnilta valtiolle.
Työryhmän mukaan kulut-
tajaneuvonnan laadun ja saa-
tavuuden takaaminen on tar-
peen, sillä osa kunnista on hoi-
tanut palvelun heikosti. Nykyi-
sessä järjestelmässä kärsivät
varsinkin niiden alueiden asuk-
kaat, joilla kuluttajaneuvonta
tapahtuu osa-aikaisten neuvo-
jien toimesta.