Page 15 - Alueviesti_36

Keskiviikko syyskuun 6. 2006

15

Viime lauantai-iltana

Alueviestin lukijat ja Radio

Mantan kuuntelijat tapasi-

vat toisiaan Vähtärissä

Sääksjärven rannalla.

Vähtäri on monelle tuttu

paikka 60-luvulta. Vanhem-

mat muistevat sitä aikaa kun

tanssipaviljonkia ei ollut ja

tansseja pidettiin pihamaalla

olevassa suulissa. Toivotta-

vasti tämä muistorikas paik-

ka säilyy ja sinne voidaan pa-

lata tulevinakin kesinä. Tänä

kesänä Kauvatsan urheiluseu-

ra Tulos on vastannut järjes-

Vähtärissä tanssittiin ja tavattiin tuttuja

täjän tehtävistä yhteistyö-

kumppaninaan Kulkkilan Va-

paa-aikakerho.

Radio Mantan uskolliset

kuuntelijat ja kontaktiohjel-

miin soittavat henkilöt saivat

jälleen tilaisuuden tavata toi-

siaan. Mielenkiintoista on to-

deta minkä näköiset kasvot

saa vuosien mittaan tutuiksi

tulleet äänet.

Usein käy jopa niin että

äänen perusteella muodostu-

nut mielikuva ei pidä paik-

kaansa - vaaleaverikkö on-

kin tumma tai vatsakas lan-

ganlaiha.

Perjantai-iltaisin Belairin

penkillä –ohjelman vetäjät

Aulikki ja Martti odottivat

Vähtärin pihamaalle ihan oi-

keita Chevrolet Belaireja,

mutta tällä kertaa ainoastaan

huittislaiselta bensiinineuvos

Jukka Jaloselta sellainen löy-

tyi. Jukka ajoi vaimonsa Kaa-

rinan kanssa tyylikkäästi mel-

kein paviljongin ovesta si-

sään. Muistoksi käynnistä

heille luovutettiin Belairin

penkillä -humppa ja Humu-

pekka orkesterin säestämänä

Aulikki sen luikautti koko

runsaalle tanssiyleisölle.

Jukka Jalosen Chevrolet Belair sai monen katseet kääntymään.

Humupekka Orkesterin hanuristit vas. oikealle Pekka Lähteenmäki, Outi Kankaanpää ja Aulis Järvinen,

solistina Pentti Risanen, Pentti Peltomaa kitara ja Lasse Huhta rummut.

Vähtärin tanssipaviljonki Sääksjärven rannalla.

Tampereelta asti olivat

Vähtäriin navikoineet Pirjo ja

Kassu sekä Sirkka ja Veikko.

He ovat Mantan uskollisia

kuuntelijoita ja lähtevät mie-

lellään mukaan vaikkapa

maailman ääriin.

”Onko täällä nyt sitä Tor-

tinmäen Penaa?” kyseltiin jo

lippuluukulla.

Syyskuun tummuva ilta oli

tanssijoiden mukaan letkeän

rento ja orkesteri niin tanssi-

jalalle sopiva että se tömis-

teltiin vielä viimeisen vals-

sin jälkeen lavalle uudestaan.

Filosofian tohtori Panu

Rajala on saanut valmiiksi

runoilija J. H. Erkon laajan

elämänkerran, joka ilmestyy

WSOY:n julkaisemana ensi

maanantaina, 11. syyskuu-

ta. Syyskuu myös vie Töllin-

mäen nykyisen tohtorin Hä-

meenkyröstä takaisin Helsin-

kiin, uusia tuumia toteutta-

maan.

Tapasimme Hämeenkyrössä

Rajalan talossa, jo 20-luvulla

valmistuneessa. Kumpikin oli

etukäteen mielessään mitoitta-

nut tapaamisen keston sopivak-

si. Se todettiin kun haastattelu

oli päättynyt.

Itse asiassa haastattelu oli

paremminkin mukava juttutuo-

kio, jonka aikana haastattelija

ei kirjannut paperille sitä mitä

Panu Rajala on tähän mennes-

sä tehnyt. Siitä kaikesta on yl-

lin kyllin ja kiitettävästi tietoa

saatavilla. Rajala ja hänen

työnsä tunnetaan ja tunnuste-

taan.

J. H. Erkko sen sijaan on

ollut unohtua. Suomalaisista

hakuteoksista Otavan iso tie-

tosanakirja 60-luvulta muistaa

miehen kuitenkin hyvin ja ker-

too tiivisti, mitä tämä 16.1.

1849 Orimattilassa syntynyt ja

16. 11. 1906 Helsingissä kuol-

lut mies teki. Erkko kuului ai-

kansa suurmiehiin.

Jälkipolvet laulavat yhä Hä-

mäläisten laulua, joka kuuluu

Erkon isänmaalliseen tuotan-

toon. Erkon ensimmäisen elä-

mänkerran kirjoitti legendaa-

rinen Yleisradion selostaja

Martti Jukola. Sen toinen osa

ilmestyi vuonna 1939.

Panu Rajala täydentää ku-

van uudessa kirjassaan, joka

on syntynyt ministeri Aatos

Erkon aloitteesta. Juhana Heik-

ki Erkko oli Aatos Erkon iso-

setä.

- Aatos Erkko kyseli minul-

ta lounaalla pari vuotta sitten,

voinko tehdä Erkon elämän-

kerran.

Panu Rajalan kesä:

J. H. Erkosta elämänkerta,

Sillanpääkin askarruttaa yhä

- Että pitäisi saada uusi kir-

ja kun runoilijan syntymästä

tulee kuluneeksi 100 vuotta.

- En voinut kieltäytyä, ker-

toi Rajala Hämeenkyrössä kun

kirja oli jo taittovaiheessa.

Rajala kuvaa uutta kirjaan-

sa siinä mielessä helpoksi, että

tietoa on ollut saatavilla.

- Erkot ovat pitäneet arkis-

tonsa hienossa kunnossa.

Aatos Erkko tunnetaan Hel-

singin Sanomista, jonka edel-

täjä oli Päivälehti. Helsingin

Sanomissa julkaistaan sadan

vuoden takaista palstaa kulloi-

sistakin päätapahtumista, joista

Päivälehti kertoi.

Oletettavaa onkin, että mar-

raskuun puolivälissä palsta

kertoo J. H. Erkon hautajaisis-

ta. Ne olivat suuri tapahtuma,

ja saattojoukossa oli henkilöi-

tä, jotka eivät ole vieläkään

unohtuneet.

J. H. Erkon perinnöstä ja

tuntemattomuudesta nykyisil-

le suomalaisille Panu Rajala

esitelmöi huhtikuun lopulla

Mikkelissä pidetyssä muisto-

tilaisuudessa todeten, että ”J.

H. Erkon nimi kuulostaa perin

tutulta, mutta kuka on ja kos-

ka viimeksi lukenut hänen ru-

nojaan? Entä nähnyt näytelmi-

ään? Kuullutkaan niistä?”

Sitten Rajala muistutti mie-

liin kaikille tutun laulun sanat:

”Olet maamme armahin

Suomenmaa,

Ihanuuksien ihmemaa!

Joka niemeen, notkohon,

saarelmaan

Kodin tahtoisin nostattaa.

Kodin ympäri viljavat vainiot

Kalarantoja kaunistais,

Jalon kansan kuntoa laulelmat

Yli aaltojen kuljettaisi.

Hetken työ tuhatvuosihin

vaikuttaa

Isänmaahan ja maailmaan.”

Panu Rajala sanoo, että koko

parhaan miehuutensa J. H. Erk-

ko tavoitteli kolmea asiaa: hän

halusi palavasti vapaaksi kir-

jailijaksi, hän halusi palavasti

naimisiin ja hän halusi kirjoit-

taa runojen lisäksi suuria aat-

teellisia draamoja. Vain kol-

mannessa hän onnistui, siinä-

kin osittain. Hän on kirjalli-

suutemme sitkein kosiomies ja

ehdottomasti ahkerin lemmen-

laulaja, Heinrich Heinen op-

pilas ja Eino Leinonkin voit-

taja. Hänen suuri elämänikäi-

nen haaveensa päästä naimi-

siin ja perustaa perhe omaan

kotiin ei koskaan toteutunut.

On laskettu että Erkko kihlau-

tui elämässään neljä kertaa ja

kosi lisäksi kahdeksaa naista

ja sai yhtä monet rukkaset,

mutta koskaan ei onni kestä-

nyt häihin saakka. Rajala sa-

noo, että tavallaan Erkko on

kirjallisuutemme onnekkain

surullisen hahmon ritari. Hän

oli oman aikansa kansallisru-

noilija Runebergin ja Kiven

jälkeen. Meidän on vaikea enää

muistaa tai kuvitella, kuinka

näkyvä asema Erkolla oli

1800-luvun lopulla, ennen

Eino Leinoa. Erkko oli johta-

va runoilija Kiven ja Leinon

välissä, ja siihen väliin hän sit-

ten jäikin. Erkon pääteos on

kalevalainen aatedraamatrilo-

gia, johon kuuluvat Aino

(1893), Kullervo (1895) ja

Pohjolan häät (1902). Kuller-

vossa Erkko jatkoi Kiven työ-

tä, sovelsi samaa runoaihetta

näytelmäksi, mutta terävöitti

entisestä sen sosiaalista ja voisi

jopa sosialistista sanomaa.

Kullervo ei ainoastaan vanno

kostoa omasta onnettomuudes-

taan, vaan julistaa selvää luok-

kasotaa - parikymmentä vuot-

ta ennen kuin se maassa sitten

puhkesi

J.H. Erkko sai murtuneena

miehenä halvauskohtauksia,

viimeisen Helsingin Viiskul-

massa perjantaina 16. marras-

kuuta 1906. Erkko vietiin lä-

helle Eiran sairaalaan, missä

hänen voimansa loppuivat 57-

vuotiaana. Hänen ruumissaat-

tonsa sairaalasta Laivurinka-

dulta Lapinlahden uudelle hau-

tausmaalle kuuluu olleen suu-

rimpia, mitä Helsingissä kos-

kaan oli nähty. Arkkua kantoi

koko kansallisen taiteen kär-

kikaarti Eero Erkon, Juhani

Ahon, Eino Leinon, Oskar

Merikannon, Pekka Halosen,

E.N. Setälän, K.A. Castrénin

voimin hännänhuippuna tär-

kein mies, mesenaatti Juho

Lallukka.

Hämeenkyrö,

toinen koti

Panu Rajala yhdistetään voi-

makkaasti Hämeenkyröön,

eikä syyttä. Hänen isoisänsä

Ville oli viime vuosisadan alus-

sa Raipalan talossa edusmie-

henä, pehtorina, kunnes hän

siirtyi poliisiksi yhtenä monista

Viaporin kapinan puhjettua lä-

hes tarkalleen sata vuotta sit-

ten.

Isoisä eli Helsingissä kun-

nes halvaantui ja tuotiin lop-

puvuosikseen Kyröskoskelle.

Panu Rajalan isä, nyt 96-vuo-

tias on juristi ja teki elämän-

työnsä valtionvarainministeri-

ön virkamiehenä.

Näitten linkkien kautta,

Helsingissä syntynyt ja siellä

koulunsa käynyt Panu Rajala

kytkeytyy Hämeenkyröön. Isä

luki innokkaasti, ja harrastus

siirtyi poikaan.

- Kipinä lähti isän kirjahyl-

lystä, Panu Rajala sanoo. - Isä

oli MikaWaltarin ihailija, mut-

ta piti myös Sillanpäästä. Kiin-

nostuin opiskelujen alkuvai-

heessa Sillanpäästä. Kun luin

Hurskaan kurjuuden, tuli juh-

lava, jysähtävä tunne. Silloin

ei vielä koulussa käsitelty vuo-

den 1918 tapahtumia, se osa

Suomen historiasta ei ollut

koulupojalle vielä avautunut.

Panu Rajalan mielessä ky-

tee muitakin aiheita, mutta

tämä tuntuu tärkeältä: Frans

Eemil Sillanpäästä kolme kir-

jaa kirjoittanut (yksi niistä väi-

töskirja) kirjailija tuumii, että

vielä hänen pitäisi koota nämä

kolme kirjaa yhdeksi jänteväk-

si teokseksi.

- Koko ajan tihkuu kaiken-

laista. On omia havaintoja ja

ystävällisten kansalaisten ker-

tomuksia.

- Haluaisin tehdä yhden sel-

keän jutun. Kun keskimmäi-

nen oli vielä väitöskirja, se si-

sältää liikaa viitteitä tavallisen

lukijan kannalta.

Kirjailijamestari Frans Ee-

mil Sillanpää luhistui saatuaan

Nobel-palkinnon. Juhlittu san-

kari vietiin syksyllä 1940 pak-

kokeinoin Kammion sairaa-

laan, missä hän vietti lähes eri-

tyksessä kolmatta vuotta. Tau-

dinkuvaksi määriteltiin 9.11.

1940 "Dementia alkoholica.

Polyneuritis alcoholica. Alko-

holin väärin käytöstä johtuva

tylsistyminen ja hermostolliset

häiriöt. Prognoosi: hitaasti

mutta varmasti." Taudin syyk-

si todettiin lääkärin lausunnos-

sa lyhyesti: Nobel-palkinnon

saaminen.

Sillanpää vajosi taata-as-

teelle, sanoo Rajala.

- Hän ei tuottanut enää mi-

tään merkittävää. Hän oli me-

nettänyt lähimuistinsa.

Myllykolun ylilyönti

Myllykolun kesäteatterissa

esitettiin kesällä Jotaarkka Pen-

nasen kirjoittama ja ohjaama

näytelmä, jota monet katsojat

pitivät pohjanoteerauksena.

Näytelmässä mollattiin koko

hämeenkyröläistä kulttuurielä-

mää, ei yksin Panu Rajalaa,

joka kuitenkin mainittiin jul-

kisuudessa yhtenä tunnistetuis-

ta hahmoista.

Rajala näyttää puistelleen

pölyt yltään kuin hanhi veden

selästään. Samalle teatterille

vuosikaudet näytelmiä tehnyt

kirjailija tuumii ykskantaan

näin:

- Satakuntalaishämäläistä

umpimielistä kätkettyä kaunaa

siinä vain purskahti.

Haastattelu on päättymäs-

sä. Vielä kiitellään talon emän-

tä Marja Norha ja kierretään

lyhyesti pariskunnan asuma

talo. Toivotellaan hyvät voin-

nit puolin ja toisin.

Rapulla kysyn vielä jotakin

tulevista. Panu Rajala kiteyt-

tää:

- Keskityn nyt muutamiin

tärkeisiin kirjallisiin töihin.

Keskityn niihin vahvasti.

Erkki Petman

Panu Rajala astuu syksyyn. Erkon elämänkerta ilmestyy ensi viikolla. Sillanpää kiehtoo

yhä, ja Mika Waltarin syntymästä tulee parin vuoden kuluttua kuluneeksi sata vuotta.

Siinä voi olla taas työmaata.

Page 15 - Alueviesti_36_2006