Page 16 - Alueviesti_46

Keskiviikko marraskuun 15. 2006

16

Löysin Tsehovin Kirsikka-

tarhasta sitaatin, joka sopii

matkajutun alkuun. Anton

Tsehov tunsi Siperiansa. Ky-

seessä on kauppias Lopohi-

nin repliikki: "Herra,sinä an-

noit meille valtavat metsät,

rajattomat lakeudet, huike-

at horisontit, ja meidän, jot-

ka täällä elämme, pitäisi ai-

van oikeasti kasvaa jättiläi-

siksi."

Eletään vuotta 2005 ja Suo-

messa on kevät jo lähes ohi.

Seison 26. 5 Helsingin rauta-

tieasemalla ensi kertaa odot-

tamassa junaa, jonka mukana

lähtisin kauan suunnitellulle

matkalle Siperian radalle. Siel-

tä jatkaisin edelleen toiselle

mantereelle Alaskaan ja valu-

isin Kanadan puolelle Vancou-

veriin, missä astuisin uudelleen

junaan ylittääkseni Pohjois-

Amerikan. Atlantin rannikolla

rata päätyy Halifaxiin, josta

tarkoitus oli mennä käymään

Prinssi Edvardin saarella. Paik-

ka on useimmille tytöille tuttu

tyttökirjojen Anna ja Pieni

Runotyttö-sarjoista. Aiempi

suunnitelma Kiinasta ja Japa-

nista jäi toiseen kertaan.

Saattajani otti vielä varmuu-

den vuoksi lähtijästä kuvan

Leo Tolstoi-pikajunan vierel-

lä. Matkaan lähdin vierelläni

reppu, mikä sisälsi kaiken tar-

peellisen alkaen monisatasivui-

sesta matkaoppaasta lähtiäisik-

si saamaani ystävien tekemään

valokuva-albumiin asti. Olin

luvannut viedä sen mukanani

matkalle maapallon ympäri ja

näin myös tein. Varusteissa oli

myös minikokoinen Suomen

lippu, minkä havaitsin olevan

hyvinkin tarpeellinen varuste.

Matkaliput tulisin varsinaisesti

saamaan vasta Moskovassa

Intouristin toimistossa. Kilo-

metrejä Helsingistä Vladivos-

tokiin kertyy yli 10 000, sillä

Moskovastakin sinne on jo yli

9 700 kilometriä. Suunnitelma

oli tehdä matka kahdella py-

sähdyksellä eli Omskissa ja

Ulan Udessa. Yhtämittaisesti

ilman keskeytyksiä matka vie

seitsemän vuorokautta. Jokai-

nen pysähdys lisää matka-ai-

kaa kaksi vuorokautta ja hin-

taa lippuun.

Pikajunan Leo Tolstoi

Helsingistä Moskovaan

Naispuolinen venäläinen ju-

nailija toivottaa tervetulleeksi

junaan ja vie minut vaunuosas-

tooni. Helsingistä lähtiessä sa-

massa osastossa on samaa su-

kupuolta olevia matkustajia,

mutta Moskovasta lähtiessä

käytäntö onkin jo erilainen.

Tilaa on junassa reilusti, sillä

saan aina Vainikkalaan asti

yksin hallita kupeeta. Sieltä

seurakseni tulee kaksi iloista

savonlinnalaisrouvaa, jotka

ovat tottuneita moskovankävi-

jöitä.

Toisen poika perheineen

asuu siellä. Toinen rouvista on

vieraillut

Punkalaitumella

erään tutun ihmisen luona. Niin

pieni on tämä maailma.

Viipuri ja Pietari menevät

yön aikana ja aamulla junarou-

va toimittaa meille kahvit sän-

kyyn. Nuorimpana olen saa-

nut taas yläpetin kiivetäkseni.

Lähtiessä rouva muistuttaa

poikkeamaan Savonlinnan to-

rille, jossa hän pitää keskim-

mäistä lörtsykojua.

Moskova kylpee kirkkaas-

sa aamuauringossa ja ensim-

mäinen tehtävä siellä on löy-

tää paikka, mistä saa matkali-

put, sen jälkeen uusi Jaroslaw-

lin asema, jolta Siperian junat

lähtevät. En suunnista kaupun-

gille, vaikka matkatoimistonai-

nen oli ehdottanut ajelua met-

rolla, sillä edellispäivänä on

ollut sähkökatko ja junat ovat

seisoneet pari tuntia siinä, mi-

hin ovat jääneet. Aseman lä-

hellä olevalla aukiolla vartioi

iso Lenin edelleen kaupunkia

ja siitä on ihan pakko ottaa

kuva. Useat sotilasryhmät

odottavat siirtoa jonnekin ja

valvonta on tarkkaa, vessaan-

kin miehet viedään ryhmissä

vartioituna.

Siperian juna lähtee vasta

illalla joka toinen päivä. Läh-

döt ovat Moskovasta paritto-

mina ja Vladivostokista paril-

lisina päivinä. Aikoinaan suo-

ritetuista venäjän alkeista oli

se hyöty, että ymmärsi valo-

taululta junien nimet, raiteet ja

pääteasemat, kaikki kun oli

venäläisin aakkosin.

Rossija-juna Moskovasta

Omskiin

Rossija on tyylikäs juna, jon-

ka sini-punaisen värityksen

erottaa jo kaukaa sen saapues-

sa asemalle. Tällä nimellä kul-

kee kaksi junaa, muut ovat sit-

ten jotain muuta. Vaunuissa on

vihreät plyyshiverhot sekä ko-

kolattiamatto, mitä imuroidaan

päivittäin. Lisäksi vakiovarus-

tuksena on kaikissa vaunuissa

vedenkeitin, josta voi hakea

tulikuumaa vettä teetä tai pus-

sikeittoa varten.

Ensimmäisen junani matka-

seura on kolme miestä, joista

kukaan ei puhu englantia. Nuo-

ret miehet ovat käyneet Istan-

bulissa katsomassa jalkapallo-

ottelua ja pukeutuvat lähtöaa-

muna kannattamansa

seuran kirkkaan punaisiin

fanipaitoihin.

Pojat asuivat Permissä ja

jäivät pois ensimmäisinä.

Huoltamonpitäjä Vladimir

Andrejenko asuu Jekaterinbur-

gissa, missä tsaariperhe sur-

mattiin.

Hän on käynyt Moskovassa

saamassa yritykseensä uuden

nimikyltin, mikä on painettu

eurooppalaisin kirjaimin. Hä-

nen yrityksensä onkin saama-

ni käsityksen mukaan amerik-

kalaisomistuksessa.

Ensimmäisenä iltana huo-

masin radan vierellä Juri Ga-

garinin muistomerkin paikas-

sa, jossa hänen koneensa tör-

mäsi toiseen lentokoneeseen.

Niin kuoli kosmonautti Juri

Gagarin. Muistomerkki esittää

vinosti ylös nousevaa rakettia.

Ensimmäisen yön aikana

ohitetaan Volga ja toisen päi-

vän iltana tullaan Uralille. Ural

on keskikorkeudeltaan vain

500 metriä eikä se kovin kum-

malta näytäkään. Tosin ilta hä-

märtää ja satelee. Juna ottaa

kuitenkin Baluezinossa ennen

Uralia toisen veturin varmuu-

den vuoksi. Matkaa Mosko-

vaan on jo 1 192 kilometriä.

Vaunuja junassa on paljon.

Mutkassa niitä pystyi laske-

maan ainakin parisenkymmen-

tä. Oppaan suosituksen mu-

kaan hyviä kuvia saa viimei-

sen vaunun sillalta, muttä täl-

lä kertaa se ei ollut mahdollis-

ta, koska sotilaat oli sijoitettu

viimeisiin vaunuihin ja ne oli

lukittu muilta matkustavaisil-

ta.

Loputtomine metsineen Si-

peria tuntui kotoisalta. Sata-

kunnan laulun alkusanat "Kau-

as missä katse kantaa" sopivat

sinne hyvin. Huomasi, että

metsureita olisi tarvittu kipeäs-

ti. Radan varrella näkyi tyy-

pillisiä siperialaiskyliä, joissa

oli maalattujakin rakennuksia.

Rata seuraili jokia, joista Ura-

lille tultaessa Rilka-joki kuo-

hui syvällä alapuolella. Myö-

hemmin sisemmällä Siperias-

sa Baikalin jälkeen oli kaunis

Khilok-joki, jolla näkyi paljon

kalamiehiä. Khilok-joesta olin

nähnyt osan tv-sarjassa "Joki

kutsuu". Se oli luonto-ohjel-

ma, jossa toimittaja tutustui

kalajokiin eri puolilla maail-

maa. Yhdessä ainoassa kohdas-

sa näkyi joen rannoilla vartio-

tornit, joissa oli aseelliset var-

Tuula

Naskali:

Raiteita pitkin pallon ympäri 44 päivässä

Osa 1

Tuula Naskali kirjoitti

vuonna 2001 Alueviestiin

matkastaan rautateitse ja

bussilla Kairosta Kap-

kaupunkiin.

Neljä vuotta tästä

eteenpäin, viime vuonna,

hän teki jälleen matkan,

joka oli huomattavasti pi-

tempi. Tuula Naskali mat-

kusti junalla Helsingistä

Piatarin kautta Mosko-

vaan ja astui siellä Sipe-

rian junaan ja matkasi

Vladivostokiin. Vladivos-

tokista matka jatkui len-

täen Etelä-Korean pää-

kaupunkiin Souliin, mis-

tä hän lensi yli Tyynen

valtameren Yhdysvaltoi-

hin, Seattleen. Seattlesta

hän jatkoi lentäen Alas-

kan suurimpaan kaupun-

kiin Anchorageen. Sieltä

hän matkusti bussilla

(Alaska Direct) Yokin osa-

Tuula on kokenut matkaaja

valtion pääkaupunkiin Whi-

tehorseen Kanadaan ja Sieltä

Gray Hound -bussilla Van-

couveriin. Vancouverista

matka vei Hopeanuoli-junal-

la Halifaxiin, jonne matkal-

la piti vaihtaa junaa Toron-

tossa ja Montrealissa. Hali-

faxista hän poikkesi Prince

Edwardin saarella, jonne

johtava silta oli aiemmin

maailman pisin (13 km),

kunnes ranskalaiset veivät

maailmanennätyksen raken-

tamalla maahansa vielä pi-

temmän.

Halifaxista Tuula Naska-

li lähti kotiinpäin. Hänen piti

mennä joko Grönlantiin tai

Islantiin. Kävi ilmi ilmi että

Grönlantiin pääsikin lentä-

en vain Kööpenhaminasta.

Halifaxista olisi päässyt to-

sin loistoristeilijällä Grön-

lantiin, mutta hinta oli hui-

maava. Lento Islantiin olisi

maksanut 1700 Kanadan

dollaria, Amsterdamin

kautta Osloon 1 100 Ka-

nadan dollaria.

Tuula valitsi matkan

Osloon, mistä hän tuli yö-

junalla

Tukholmaan.

Tämä oli viimeinen juna-

osuus matkalla, joka

myös alkoi rautateiltä.

Matka kesti kaikkineen

44 vuorokautta. Tästä

hän matkusti kaikki osuu-

det junalla tai bussilla lu-

kuunottamatta kahta yö-

lentoa. Esimerkiksi Vla-

divostokissa hän joutui

odottamaan Soulin len-

toa neljä päivää.

Tämän matkakerto-

muksen ensimmäinen osa

vie meidät punkalaitume-

laisen Tuula Naskalin

mukana Vladivostokiin.

Rossija on tyylikäs juna, jonka sini-punaisen värityksen erottaa jo kaukaa sen saapuessa asemalle.

Ensimmäisen yön aikana ohitetaan Volga ja toisen päivän iltana tullaan Uralille. Ural on keskikorkeudel-

taan vain 500 metriä eikä se kovin kummalta näytäkään.

Tyypillinen siperialainen kylä, osa taloista maalattukin, kaikissa kasvimaat ja kaunis piha.

Maisemaa sävyttivät runsaat metsät, joista olisi tarvinnut jo metsurin kättä.

tijat. Aiemmin lähellä oli toi-

minut joku atomitutkimuskes-

kus.

Siperiassa kevät on lyhyt ja

silloin kaikki kukkii yhtaikaa:

tuomet, syreenit, pihlajat. Tääl-

lä sai laulu Uralin pihlajasta

minulle aivan uuden merkityk-

sen. Kaikkialla asumusten pi-

hoilla on kasvimaita ja tontit

on aidattu lauta-aidoin. Kun

joku kysyi miksi, en keksinyt

muuta syytä kuin petojen ta-

kia. Jokaiseen paikkaan meni

sähkölinja ja posti tuntui ole-

van joka paikassa. Siltä osin

asiat tuntuivat olevan parem-

min kuin meillä kotomaassa.

Omsk

Omsk on Siperian toiseksi

suurin kaupunki ja se on jo

kunnolla Siperiaa. Kaupungilla

on vihreä sydän, jonka ympä-

rillä on kova teollisuusrengas.

Omskiin oli karkotettuna kir-

jailija Tsehovkin, jonka

museo on kaupungissa. Mat-

kalukemiseksi olin varannut

ko. kirjailijan näytelmät, sillä

kokemuksesta tiesin, että mat-

kalukemiseksi voi ottaa sellais-

takin luettavaa, jota ei muuten

jaksaisi alkaa, koska junasta ei

pääse karkuun minnekään. Si-

perian rata kulkee varsinaisen

Siperian tasangon etelälaitaa ja

Omsk kuuluu vielä Länsi-Si-

periaan. Kaupunki on Irtys-

joen varrella, mikä laskee

Obiin.

Lepopäiväni Omskissa sat-

tui maanantaiksi, joka oli mu-

seoitten kiinniolopäivä kuten

täälläkin. Hotelli Intourist oli

vasta korjattu ja hintava. Ruo-

ka oli niukkaa. Pääasia oli kui-

tenkin levätä ja nukkua oikeas-

sa vuoteessa ja käydä suihkus-

sa sekä kävellä katuja. Kau-

pungista olisi voinut tehdä lai-

varisteilyjä läheistä jokea pit-

kin niin halutessaan. Lepopäi-

vän jälkeen oli jo hinku päästä

Page 16 - Alueviesti_46_2006