Page 17 - Alueviesti_46

Keskiviikko marraskuun 15. 2006

17

jatkamaan matkaa, jotta se tu-

lisi loppuun suoritetuksi. Oms-

kista otin valokuvan hauskas-

ta patsaasta, jollaisia on muu-

allakin, mm. Prahassa. Kau-

pungissa on Leninin patsas ja

katu ja aukio, kaikkialla niitä

on. Siinä vaiheessa olin jo eh-

tinyt kyllästyä niihin ja ne sai-

vat minun puolestani olla rau-

hassa. Siellä myös näkyi kylt-

tejä, jotka ilmoittivat suuren

isänmaallisen sodan päättymi-

sen vuosijuhlasta.

Rossija II

Omskin asemalle puksutta-

essaan Rossija erottuu jo kau-

kaa muista junista väriensä

ansiosta. Muuten juna muis-

tuttaa kaimaansa ja näitten ju-

nien ravintolavaunutkin ovat

vielä kohtalaiset verrattuna lop-

pumatkan suoraan sanottuna

kamaliin vaunuihin. Vaunun

pitäjästä varmasti paljon riip-

puu, minkä tason hän pystyy

pitämään vaunussaan. Junan

ravintolavaunusta jäi hupaisa

muisto, kun olin huolellisesti

piirtänyt annoksen ja hakenut

matkaoppaasta vielä venäjän-

kieliset sanat ruoka-aineille.

Ensimmäinen lause tarjoilijal-

ta oli "Don`t you speak eng-

lish?`"

Matka jatkui taas yksin

osastossa .Vasta Novosibirskis-

tä junaan tuli Ljuba, jonka seu-

rasta sain nauttia aina Ulan

Udeen asti. Ljuban kanssa kat-

selimme toistemme valokuvia

ja hän luuli työkavereitani leh-

den toimitukseksi. Hänen omat

työkaverinsa olivat univor-

muissa, mutta heidän työnsä

laatu ei oikein minulle selvin-

nyt. Hän selitti minulle, että

Baikalin takan olevat korkeat

lumihuippuiset vuoret ovat ni-

meltään Sayaanit. Baikal on

kylmä ja syvä ja siinä yhtey-

dessä piirtelin kuvia avanto-

harrastuksesta, josta Ljuba to-

tesi heilläkin olevan vastaavaa.

Juna ohitti vaunuja, joissa luki

Jukos ja totesimme Ljuban

kanssa "Still goin strong", vaik-

ka omistaja istuikin parhaillaan

vankilassa.

Novosibirsk on Ob-joen

rannalla ja Obin komeat sillat

olivat fantastinen näky valori-

veineen illan pimetessä. Muis-

tin, että itse UKK vieraili jos-

kus kaupungissa. Tuntuipa has-

sulta olla miltei historiallisilla

jäljillä. Novosibirskin jälkeen

tuli iso joki Jenisei, 5 200km

eli 1 000 kilometriä maailman

pisintä jokea Niiliä lyhyempi.

Jenisein varrella on mm. kau-

punki Krasnojarsk, mikä oli

aiemmin suljettu kaupunki,

kuten myös Vladivostok ja

moni muu paikka.

Muistoksi matkakumppa-

nuudesta otimme Ljuban kans-

sa toisistamme kuvat Baikal-

järvi taustana. Tuo kaunis jär-

vi onkin monen matkailijan

pysähdyspaikka Siperian radal-

la. Itse päätin senkin säästää

seuraavaan reissuun.

Burjaattitasavallan

pääkaupunki Ulan Ude

Astuessa junasta Ulan Uden

asemalla näytti lämpömittari

+38 astetta Celciusta. Vastaan

hönkäisi samanlainen lämpö-

aalto kuin Rhodoksen lento-

kentällä Suomen pääsiäisen

aikoihin. Haeskelin matkaop-

paan suosittelemaa huokeaa

majoitusta ja istuessani torin

laidalle karttaa tutkimaan tuli

viereeni samanikäinen burjat-

tinainen ja sanoi: suomalainen?

Hänellä oli miesystävä Suo-

messa ja hän osasi sanoa Lah-

ti-Ruovesi-Tampere .Melkoisia

sankareita nämä suomalaismie-

het!

Tämä naishenkilö saattoi

minut majapaikkaani, mikä oli

ennakkotietojen mukainen.

Suihkusta tuli vain kylmää vet-

tä, mutta sehän ei avannossa

kävijää haittaa, ajattelin.

Kaupungissa on maailman

suurin Leninin pää ja ystäväl-

linen postin henkilökunta. Se

auttoi minua liimaamaan pos-

timerkit pariinkymmeneen

korttiin, mitkä sieltä lähetin.

Aamuisin kävin teellä kävely-

kadulla ja sieltä minut yritti

värvätä paikallislehden haas-

tatteluun naistoimittaja. Halu-

sin pitää matalaa profiilia ja

kieltäydyin. Tytär oli ihmeis-

sään, miksi niin menettelin.

Meilläkin toki kesäisin kalas-

tellaan turisteja katugallupei-

hin.

Kameran kanssa olleitten

ongelmien vuoksi kuvasato

matkan Aasian puoleisesta

osasta jäi olemattomaksi. Eli

Ulan Uden kameraliikkeen nai-

nen onnistui laittamaan filmin

kameraan niin, ettei se pyöri-

nyt. Näin siis iloisesti otin hie-

noja kuvia seuraavan junan

matkakumppaneista ja perillä

itse Vladivostokista ainaAlas-

kan vuoristoon ennen laskeu-

tumista Anchoragen kentälle.

Andrej, sotilaan poika

Tämän tekstin olin ajatellut

antaa kuvalle 10-vuotiaasta

Andrejsta, joka oli äiteineen

matkalla mummolaan Vladi-

vostokin lähelle, olihan koulu

juuri loppunut ja kesäloma al-

kanut. Andrejn isä ei ollut työn

takia päässyt matkalle mukaan.

Äiti luki pojalle satukirjaa Kag-

gi-karr eli Kaggi-karhusta ja

lopulta minäkin luin sitä. Se,

että osasin kuitenkin lukea ve-

näjää, mutten ymmärtänyt sitä

juurikaan, oli heistä kummal-

lista.

Viereisessä kupeessa mat-

kusti Andrejta nuorempi Jegor

vanhempiensa kanssa perille

Vladivostokiin asti. Jegor suo-

rastaan asui meidän osastossa

ja lähes istui minun kyljessäni

sekä söi myös meidän ruo-

kiamme. Lopulta osastoon pää-

tyi Jegorin äitikin, joka teetti

pojalla laskutehtäviä, koska

tämä oli saanut opettajaltaan

kehotuksen parantaa kyseistä

ainetta loman aikana.

Matka sujui päiväkirjaa kir-

joittaen, ensimmäinen kirja al-

koi jo olla kohta täynnä. Mai-

semia saattoi katsella: niitä ai-

naisia metsiä ja jokia. Lähes

päivittäin satoi, mutta aurin-

kokin saattoi pilkistellä. Kos-

ka otin taas kuvia junasta mut-

kissa, matkatoverinikin huomi-

oivat niitä. Ohitettiin hallintoa-

lue, jossa asui juutalaisia. Paik-

ka oli poikkeuksellisen siisti

ja kaikki sini-valkoiseksi maa-

lattu, liekö Israelin värien mu-

kaan. Rataseisakkeetkin oli

kuin juuri betonista ja raudas-

ta tehdyt. Tahdottiin viestittää,

että niin hyvin heillä täällä on.

Kuitenkin kaikki. - Ne joille

se on mahdollista, tahtovat

muuttaa pois.

Oli idyllisiä siperialaisky-

liä, joissa ilta-auringon lois-

teessa paimenet ajoivat rats-

ain karjaa illaksi kotiin. Joka

ilta oltiin uudella aikavyöhyk-

Yksi junassa kohtaamistani pitkämatkalaisista, Igor Grib.

Novosibirskistä junaan tuli Ljuba Antonovna Sultanova,

jonka seurasta sain nauttia aina Ulan Udeen asti.

Aseman lähellä olevalla aukiolla vartioi iso Lenin edelleen

kaupunkia ja siitä on ihan pakko ottaa kuva.

keellä, joten täytyi suggeroida

itsensä menemään nukkumaan

tuntia edellisiltaa aikaisemmin,

alkaa haukotella, että hohhoi-

jaa, kylläpäs alkaakin jo ko-

vasti väsyttää! Aikaero Mos-

kovan ja Vladivostokin välillä

on 7 tuntia eli aikavyöhykkei-

tä on sen verran.

Pysähdyksiä radalla on pal-

jon aina parin minuutin seisak-

keista puoleen tuntiin ja täl-

löin saattoi ostaa ruokaa radan

varren asukkailta, jotka kau-

pittelivat tuotteitaan matkusta-

vaisille, mm .pieniä hiirenpa-

panan näköisiä mustia jyväsiä,

joita ihmiset suurella nautin-

nolla söivät. Osoittautui, että

kyseessä olivat paahdetut au-

ringonkukansiemenet, joita en

tosin itse tullut maistaneeksi.

Oli myös mahtava puuta-

varakeskus, joka pursui puu-

tavaraa. Lopulta tultiin paik-

kaan, jossa rata ylitti Amur-

joen. Silta on yli kaksi kilo-

metriä pitkä. Joen alta on teh-

ty tunneli, mutta se on ainoas-

taan sotilaskäytössä, tiesi mat-

kaopas.

Amurin jälkeen vaihdettiin

sotilaita junasta ja junaan. Rata

alkaa laskeutua kohti Vladivos-

tokia Kiinan rajaa seuraillen.

Viimeisenä aamuna oli sakea

sumu. Puoli tuntia ennen kau-

punkia alkoi Tyyni meri nä-

kyä, tai se vähä, mitä usvalta

erottui.

Vladivostokin

keskusta

näyttää hyvin amerikkalaisel-

ta pilvenpiirtäjineen, kuten

Toronto tai Seattle. Haikeat

hyvästit matkaseuralle, joista

Jegor tuli jo hyvissä ajoin huik-

kaamaan hyvän matkan toivo-

tuksensa, ja niin oli Siperian

rata loppuun suoritettu!

Malaja Venetsia eli

kovaa peliä

"Bladivostokissa"

Majapaikkani sijaitsi aivan

radan vieressä, ainoastaan

verkkoaita erotti sen radasta.

Paikka oli huokea, mutta kor-

vatulpat roolisi ollut syytä

hankkia, sellainen meteli siel-

lä vallitsi läpi yön. Muut asuk-

kaat olivat ilmeisesti jotain

työntekijöitä. Ylikäytävällä

tehtiin elokuvakohtauksia kyl-

män sodan aikaa kuvaavaan

agenttifilmiin. Tuottajat olivat

korealaisia. Parilla bussilla he

liikkuivat väkineen ympäri

kaupunkia kuvauspaikkoja et-

sien. Kävin aamuteellä ns. ali-

kulussa ja sielläkin kameramie-

het tutkivat kuvakulmia.

Alikulussa näkyi mafiaakin;

nuoret miehet toivat rahalauk-

kujaan, joitten sisällön astetta

vanhempi ja arvokkaampi otti

vastaan. Opaskirja tiesi kertoa,

että japanilaiset ja korealaiset

investoivat kaupunkiin paljon

ja samalla on mafia rantautu-

nut rahan perässä sinne. Lento-

koneet Souliin ovat päivittäin

täynnä, josta syystä minäkin

jouduin odottamaan vapaata

paikkaa neljä vuorokautta. Eipä

silti, kaupungissa on paljon näh-

tävää, mm. Arsenevin museo

hienoine osastoineen (kotilot,

mineraalit, taide, täytetyt eläi-

met, historia). Mielestäni paras

oli karjalainen pirtti kauniine

käsitöineen ja tyttöryhmä esit-

tämässä kaunista laulantaa soi-

tinryhmän säestyksellä. Koko-

naisen päivän olisi saanut siel-

lä kulumaan helposti. Oli upea

taidekahvila peilejä, kultaa, pu-

naista samettia (millähän rahalla

sekin, ajattelin).

Jo toisena päivänä eräs van-

ha setä kysyi minulta tietä, niin

hyvin meikäläisen pallinaama

sulautuu minne tahansa tällä

maapallolla. Kuultuaan, että

olin äsken tullut, hän tunsi it-

sensä vähän noloksi.

Vladivostok on Venäjän lai-

vaston Tyynenmeren tukikoh-

ta suotuisan sataman ansiosta.

Kiipesin Kotkanpesävuorelle,

josta luulin saavani upeita ku-

via Venäjän laivaston ylpeyk-

sistä. Vanhemmat alukset oli-

vat ankkurissa ns .Kultaisen

sarven takapuolella ja uudem-

mat vastapäätä uutta ja hienoa

meriterminaalia. Laiturista läh-

ti risteilyjä mm. Japaniin. Olin

päätynyt Intouristin miehen

suosituksesta ostamaan lento-

lipun Soulin kautta Seattleen.

Suoria lentoja Alaskaan ei ol-

lut, vaikka mies niin väittikin.

Asuntoni ovelta oli helppo

suunnistaa aivan keskusauki-

olle, sillä asunnon ovelle nä-

kyi NOKIA. Suunnisti vain

merkkiä kohti. Malaja Venet-

sialla oli yksi suuri plussapuo-

li: taitava kokki, joka teki ai-

van fantastista ruokaa kun vain

antoi vapaat kädet ja määritte-

li, halusiko kalaa vai lihaa.

Vladivostokin lentokenttä on

kaukana, mutta jos on ensin

onnistunut huijaamaan taksin

ajamaan bussiasemalle, joka on

sekava kuin Top Kap Istanbu-

lissa, säästää pitkän pennin kuin

ajamalla koko matkan taksilla.

Amerikkalaismiehet hakevat

morsiamia Venäjältä ja nämä

mallinlaihat tytöt suunnistavat

jonkin sisäisen kompassin avul-

la vuorenvarmasti kohti kal-

leimpia hajuvesiä kentän tax-

freessä. Matkalle oli lähdössä

myös nuori nainen, joka sanoi

matkustavansa ensi kertaa. Hän-

tä oli saattamassa pappi ja nun-

nia. Vladivostokin turvatarkas-

tus ei ole kovin kummoinen.

Kun lentokone lähteeVladivos-

tokista, on lauantai ja kello näyt-

tää 16.20 paikallista aikaa.

Tämä sotilasosasto matkusti samassa junassa kohti itää perimmäisissä vaunuissa, jotka lukittiin.

Tätä reittiä Tuula Naskalin tie kulki Helsingistä Vladivostokiin.

Page 17 - Alueviesti_46_2006