Page 13 - Alueviesti_01

Torstai tammikuun 4. 2007

13

Myyräkannat romahtivat alkuvuonna. Tämä niuk-

kuuteen sopeutunut helmipöllörouva kasvatti Pu-

tajantien varressa Vammalassa vain kaksi poikasta.

Moni kanssasisar ei pesinyt ollenkaan.

Liito-orava on varmasti suurpetojen ja hirvieläin-

ten ohella keskustelluin ja kiistellyin eläin. Muuta-

man viikon ikäinen poikanen tarkasteli ensimmäis-

tä kertaa ulkomaailmaa Äetsässä 10. kesäkuuta.

Kottarainen oli vuoden lintulaji. Jari Valkaman tut-

kimusalueella Kiikoisissa kottaraisia pesii kymme-

nissä pöntöissä. Tutkija palauttaa 29. toukokuuta

rengastamiaan poikasia takaisin pesään.

Pihlajat kukkivat hienosti kesäkuun puolivälissä. Kukat kiinnostivat monia hyönteisiä ja

ennustivat syksyn hyvää marjasatoa.

Kuka muistaa enää kaksi kuukautta sitten tullutta talvea? Huittisten Pyölönvuori oli idyllisessä talviasus-

saan 4. marraskuuta, jolloin näytti siltä, että paksu lumipeite ei millään voisi sulaa ennen kevättä

kokonaan pois.

Tuomenkehrääjäkoi oli monilla alueilla tuomien kiusana. Kun kukat lakastuivat, ilmestyi puihin harmaa

peitto ja lehvästöön tuli lukemattomia toukkapesueita tiheän harson suojaamana. Tämä toukkajokko oli

toimessaan 24. kesäkuuta.

Nisäkkäiden nimistötoimikunta ehdottaa valkohän-

täpeuran uudeksi nimeksi valkohäntäkaurista. Täl-

tä valkohäntäkauriin pomppu näytti auton tuulila-

sin läpi kuvattuna Huittisten Suontaustassa 4. mar-

raskuuta.

Siperiasta Pohjanmeren alueelle muuttamassa olleita hanhia nähtiin poikkeuksellisen

paljon sisämaassa syksyllä. Tämä satapäinen valkoposkihanhiparvi etsi laskeutumispaik-

kaa Kiikoisten Marjajärvellä 30. syyskuuta.

Luontovuosi 2006:

Myyräkannat romahtivat,

syksy toi hanhia Siperiasta

Luontovuosi 2006 oli alu-

eellamme myyräkantojen

romahduksen vuosi. Lintu-

harrastajat kiinnittivät huo-

miota kottaraiseen, joka oli

valittu vuoden lajiksi. Pihla-

jat kukkivat hyvin kesällä,

mikä pohjusti tuhtia marja-

satoa. Sen sijaan tuomet oli-

vat ankean näköisiä, kun tuo-

menkehrääjäkoin toukat söi-

vät lehdet ja kietoivat oksat

aavemaisiin harsoihin.

Myyrien määrä romahti val-

taosassa eteläistä Suomea ke-

vääseen 2006 mennessä tai

kesän aikana. Sen sijaan vesi-

myyriä esiintyi kesällä paikoit-

tain runsaasti Länsi- ja Etelä-

Suomessa. Suurimmassa osas-

sa maamme eteläistä puolis-

koa pelto- ja metsämyyrätihe-

ydet ovat tällä hetkellä ennä-

tyksellisen alhaiset.

Metsäntutkimuslaitoksen

mukaan peltomyyräkanta oli

syksyllä 2005 monin paikoin

Etelä- ja Länsi-Suomessa suu-

rin sitten vuoden 1991 myyrä-

huipun. Myös metsä- ja vesi-

myyriä oli poikkeuksellisen

paljon. Suotuisten lumiolosuh-

teiden ansiosta kannat säilyi-

vät vahvoina pitkälle kevättal-

veen 2006.

Metsätaloudessa seuraukse-

na oli taimituhoja. Pahimmat

vahingot aiheutti peltomyyrä,

joka kaluaa taimia maanpin-

nan ja lumirajan välistä. Met-

sämyyrät voivat talvella vahin-

goittaa havupuiden taimia syö-

mällä latvan kärkisilmuja ja

kaluamalla taimien latvaoksi-

en kuorta. Kärkisilmujen syö-

minen voi johtaa latvanvaih-

toon ja siten kasvu- ja laatu-

ongelmiin.

Metsämyyrä on myös myy-

räkuumetta aiheuttava Puuma-

la-viruksen isäntälaji. Ihmiset

saavat myyräkuumetartunnan

useimmiten hengitysteitse pö-

lyävissä paikoissa, kuten ulko-

rakennuksissa, joissa metsä-

myyrät oleskelevat ja levittä-

vät virusta ulosteissaan.

Poikkeuksellista myyrätilan-

teessa oli se, että myös vesi-

myyrä esiintyi runsaana laa-

joilla alueilla. Tavallisesti ve-

simyyrän runsaat esiintymät

ovat vain paikallisia, eivätkä

läheskään yhtä laaja-alaisia

kuin pienemmillä serkuillaan

pelto- ja metsämyyrällä. Vesi-

myyrä syö puiden juuria eri-

tyisesti puutarhoissa ja pellon-

metsitysalueilla.

Myyräkantojen vaihtelut

vaikuttavat merkittävästi myy-

riä syövien lintujen ja nisäk-

käiden tilanteeseen. Petolin-

nuilla oli takanaa jopa yltäkyl-

läinen vuosi 2005 suurine poi-

kueineen, mutta alkutalven jäl-

keen uuden pesintäkauden

kynnyksellä jaossa oli enää

niukkuutta. Esimerkiksi Vam-

malan seudulla pöllöjen poi-

kueet olivat pieniä tai pesintä

jäi kokonaan väliin.

Kottarainen etsi asuntoa

Lintuharrastajien kattojärjes-

tö BirdLife Suomen vuoden

2006 laji oli kottarainen. Tee-

mavuoden aikana muistutettiin

siitä, että kottaraista voi aut-

taa ripustamalla pesäpönttöjä

avointen puisto- ja viljelyalu-

eiden tuntumaan.

Suomen kottaraiskanta on

vähentynyt 1970-luvun jälkeen

90 prosenttia. Kottaraisen ah-

dingon pääsyy on ruokailun

kannalta tärkeiden laidunten ja

niittyjen vähentyminen. Suo-

messa pesii vielä noin 30 000-

60 000 kottaraisparia.

Kottaraisparvet olivat teho-

seurannassa syksyllä, kun la-

jin syyskerääntymiä laskettiin

ympäri maan. Kottaraiset ke-

rääntyvät parviin ennen syys-

muuton alkua. Ne ruokailevat

sänkipelloilla, seurustelevat

sähkölangoilla ja yöpyvät ran-

taruovikoissa. Suurimmissa

kottaraiskerääntymissä 1970-

luvun alussa oli jopa 20 000

lintua, 2000-luvulla enää

yleensä vain muutama tuhat.

Syyskuun loppupuolella ja

lokakuussa ne suuntaavat tal-

vialueilleen Länsi-Euroop-

paan. Monet nuoret kottarai-

set lähtevät maasta jo kesä-hei-

näkuussa. Suomalaisia kotta-

raisia talvehtii muun muassa

Isossa-Britanniassa, Belgiassa

ja Hollannissa.

Siperian hanhet syksyn

erikoisuus

Yksi lintusyksyn huipennuk-

sista koettiin syys-lokakuun

vaihteessa, kun maamme kaut-

ta muutti poikkeuksellisen pal-

jon siperialaisia hanhia. Myös

Vammalan, Huittisten ja Ko-

kemäen seudulla nähtiin taval-

lista runsaammin itänaapurin

puolelta tulleita hanhia. Huo-

no sää pysäytti parvia pelloil-

le, mikä helpotti lintujen tark-

kailua ja lajien tunnistamista.

Hanhimuuton pääosassa oli-

vat valkoposki- ja tundrahan-

hi. Lisäksi havaittiin sepel- ja

metsähanhia. Harvinaisemmis-

ta hanhilajeista muutolla oli

lyhytnokkahanhia.

Nämä syksyn vieraat pesi-

vät maamme ulkopuolella Jää-

meren ja Siperian rannikolla

ja talvehtivat Pohjanmeren alu-

eella. Tavallisesti arktisia han-

hia nähdään syksyllä vain ai-

van itäisimmässä Suomessa,

eivätkä ne yleensä pysähdy

Suomessa suurin joukoin.

Hannu Virtanen

Page 13 - Alueviesti_01_2007