Page 13 - Alueviesti_03_2007

Huittislainen Jussi Huhtala on koonnut Eino Hosia -semi-
naarin esitelmät ja kirjoittamansa elämäkerran kirjaksi.
keusyksilöt joutuivat puristuk-
seen, jossa he parhaassa tapa-
uksessa synnyttivät jotain ai-
nutlaatuista ja kestävää.
Rajala viittaa hyvin tutki-
maansa F.E. Sillanpäähän,
joka hänen mukaansa edustaa
leimallisesti satakuntalaista
ambivalenssia. Sillanpään tuo-
tannon juuret ovat vankasti
maan kamarassa, mutta henki
tahtoo kohota aineettomaan
korkeuteen.
Mielen ja määritelmien ja-
kautuminen koskettaa Rajalan
mukaan myös toista satakun-
talaista kirjailijaa, Eino Hosi-
aa.
-Eino Hosian kohdalla ja-
kautunut lähtökohta on hyvin
konkreettisesti havaittavissa.
Isän varhainen kuolema ja
vahvan kotitilan menetys ei-
vät irrottaneet häntä talonpoi-
kaisista juurista, vaan hän
työskenteli pienentyneen tilan
mailla aivan toisin ottein kuin
maatöitä käytännöllisesti ko-
kemattomat kollegat Sillanpää
ja Kaarlo Sarkia, Rajala kir-
joittaa.
-Levollinen sopusointu, jota
Sillanpää yhteiskunnan täräh-
dyksissäkin tavoitteli, on Ho-
sian rauhattomalle verenkohi-
nalle vierasta. Sarkian maata
ja ilmaa hyväilevistä säkeistä
on henkisesti pitkä matka Ho-
sian verenkarvaisiin, tuhoa ja
tappiota ennustaviin sanamaa-
lauksiin.
Talonpoikaista
suvaitsevaisuutta
Tarmo Kunnas on keskitty-
nyt marginaalisen ihmisyyden
kuvaukseen Hosian tuotannos-
sa.
-Jos tarkoitamme marginaa-
lisuudella kaikkea poikkeavaa
inhimillisyyttä ja vähemmis-
töön jäävää, marginaalisuuden
kuvaus on tavattoman yleistä
maailmankirjallisuudessa eikä
paljon vähemmän yleistä Suo-
men kirjallisuudessa edes 20.
vuosisadan ensimmäisellä
puoliskolla, Kunnas sanoo.
Ja sitten seuraavat nämä tär-
keät huomiot:
-On kuitenkin vaikea kek-
siä suomalaista kirjailijaa, jon-
ka tuotannossa marginaalisuu-
den kuvaus olisi keskeisem-
pää kuin Hosialla.
-Vaikka hän oli taiteilija,
hän myös sopeutui talonpoi-
kaiseen ympäristöönsä eikä
ollut missään vaiheessa yhteis-
kunnan ulkopuolinen, syrjit-
ty, väärin ymmärretty, epäi-
lyksen alainen tai vainottu.
Tästä näkökulmasta kirjailijaa
tarkastellen on yllättävää, että
hänen kirjallisessa tuotannos-
Keskiviikko tammikuun 17. 2007 13
Huittislaisen Jussi Huhta-
lan toimittama teos kirjaili-
ja Eino Hosiasta sisältää Po-
rissa marraskuussa 2005 pi-
detyn satavuotisseminaarin
esitelmät sekä taustoittavan
elämäkerran. Seminaarin
esitelmöitsijät olivat profes-
sorit Panu Rajala, Tarmo
Kunnas ja Jukka Sarjala sekä
tutkija Vesa Karonen.
Huhtala itse on kirjoittanut
Eino Hosian elämäkerran.
Teoksessa on myös kirjailijan
elämään liittyviä valokuvia.
Kirjoittaja on äitinsä puolelta
Hosian sukua, sillä Eino Ho-
sia oli Jussi Huhtalan äidin
eno.
Seminaariesitelmissä Jukka
Sarjala arvioi Eino Hosian no-
velleja ja Vesa Karonen kä-
sittelee talvisotakuvausta Tu-
liholvin alla. Tarmo Kunnas
ja Panu Rajala keskittyvät tar-
kasteluissaan Hosian varhai-
sempiin romaaneihin.
Lapsuudenkoti
vaikeuksissa
Eino Hosian kotitila Pun-
kalaitumella oli vauras, vuo-
sisatoja suvun hallussa ollut
Hosiakorpi, jonka pääraken-
nus sijaitsi Porista Hämeen-
linnaan vievän maantien var-
rella.
Paikkakunnalle tyypilliseen
tapaan se oli pitkä ja yksiker-
roksinen rakennus. Talon pel-
lot sijaitsivat Punkalaitumen-
jokilaakson etelä- ja pohjois-
rinteillä.
Kirjailijan lapsuudessa ta-
pahtui merkittävä muutos, kun
suurin osa kotitilasta joudut-
tiin myymään. Jäljelle jäi vain
kantatilasta erotettu Korpi-
Hosia, joka käsitti vanhan ti-
lan Punkalaitumenjoen etelä-
puoliset alueet.
Eino Hosian isä oli paikka-
kunnalla monessa toimessa
mukana ollut maanviljelijä ja
valtiopäivämies Juho Vihtori
Hosia. Äiti Karoliina Vilhel-
miina Yli-Uotila kuului hän-
kin vanhaan talonpoikaissu-
kuun.
Vihtori Hosia ei pitkään eh-
tinyt asua uudessa kodissaan,
sillä hän menehtyi sydänkoh-
taukseen 1913, vain 45-vuo-
tiaana. Äiti jäi velkaiseen ta-
loon yhdeksän lapsensa kans-
sa. Eino täytti silloin vasta
kahdeksan vuotta.
Kuolinpesän velat olivat
niin suuret, että ainoa mah-
dollisuus oli tehdä konkurssi.
Korpi-Hosian osti Karoliina
Kirjauutuus taustoittaa Eino Hosian elämäntyötä
Hosian veli Adolf Uotila, jol-
ta Karoliina osti tilan myö-
hemmin takaisin.
Vihtori Hosian velkaantu-
misen syyt eivät ole täysin sel-
villä.
-Erityisesti valtiopäiväedus-
tus oli merkinnyt melkoista ta-
loudellista rasitusta ja hanka-
loitumista tilan töiden johdos-
sa. Paljon on myös puhuttu
mahdollisista takauksista,
Huhtala kirjoittaa.
Velkaantumisen syyt jäävät
hänen mukaansa arvailujen
varaan, koska asiaa koskevat
Tyrvään tuomiokunnan alku-
peräisasiakirjat tuhoutuivat
1918.
Punkalaitumen kunta perus-
ti omistamalleen Hosian kan-
tatilalle kunnalliskodin 1916.
Lukijasta kirjailijaksi
Eino Hosia oli jo poikavuo-
sinaan innokas lukija. Kodin
kirjasto oli varallisuustasoon
nähden laaja.
Kuvaraamatun hän oli lu-
kenut kannesta kanteen jo
kymmenvuotiaana. Hän kävi
ahkerasti Punkalaitumen kir-
jastossa, ja kun rahaa sattui
joskus harvoin olemaan, hän
pistäytyi ostoksilla kirjakau-
passa.
Huhtala kirjoittaa Hosian
lukuharrastuksen muuttuneen
aikaa myöten järjestelmälli-
semmäksi. Hän keskittyi teok-
siin, joiden katsoi kuuluvan
kirjalliseen yleissivistykseen.
-Nietzschen Zarathustrakin
oli luettava, kuuluihan se ajan
merkkiteoksiin. Hosia tunsi
vastenmielisyyttä tuota kirjaa
kohtaan, mikä olikin luonnol-
lista. Olihan se suoranainen
antiteesi Hosian ajattelulle,
jossa lähimmäisenrakkaus oli
kantavana tekijänä, Huhtala
kirjoittaa.
-Jo varhain Eino Hosia oli
löytänyt Dostojevskin, jonka
teosten pariin hän palasi sään-
nöllisesti. Tapahtumasarja ko-
din menetys, isän kuolema,
konkursssi, vanhan kodin
muuttuminen kunnalliskodiksi
oli syvästi järkyttänyt Einoa.
Dostojevskin lisäksi venä-
läiskirjailijoista Tolstoi ja Gor-
ki olivat hänen mielikirjaili-
joitaan. Ranskalaisklassikoista
Victor Hugon Kurjat oli hä-
nelle läheisin teos. Suomalai-
sista kirjailijoista eniten vai-
kutusta oli Joel Lehtosella.
Hosia oli suorittanut vain
kansakoulun oppimäärän, kos-
ka yleissivistäviin oppilaitok-
siin oli taloudellisista syistä
mahdoton hakeutua. Keski-
koulukursseja hän suoritti kir-
jeopistossa.
Myöhemmin Hosialle tuli
mahdollisuus opiskella lisää.
Syksyllä 1928 hän lähti talvi-
kaudeksi Orivedelle kansan-
korkeakouluun. Ehtipä hän
olla Satakunnan Kansan ke-
sätoimittajanakin 1929.
Hän siirtyi 1930 opiskele-
maanYhteiskunnalliseen Kor-
keakouluun Helsinkiin, jossa
hän ystävystyi Oiva Palohei-
mon, Tatu Vaaskiven ja Yrjö
Jylhän kanssa. Opintonsa hän
jätti 1932 ja palasi Korpi-Ho-
sialle kirjallisten töiden pariin.
Novellien ja ensimmäisen
romaanin kirjoittaminen oli
alkanut jo 1920-luvulla. En-
nen sotaa julkaistiin teokset
Kypsynyttä viljaa (1937), Or-
jantappuratie (1938) ja Tuli-
punaiset ratsastajat (1938).
Eino Hosia avioitui Marjat-
ta Ripsaluoman kanssa maa-
liskuussa1939. Samana vuon-
na syttyi talvisota. Hosia mää-
rättiin täydennysjoukkoihin, jä
hän osallistui taisteluihin Tai-
paleella ja Vuosalmella. Näistä
sotakokemuksista syntyi teos
Tuliholvin alla, jonka yksi
luku on omistettu sodassa kaa-
tuneelle Jaakko-veljelle.
Maaliskuussa 1941 hän
muutti vaimoineen Kokemä-
en Peipohjaan ja alkoi kerätä
aineistoa laajaa Kokemäenjo-
kilaakson eeposta varten. Per-
heeseen syntyi Jaakko-poika
toukokuussa 1941, vain pari
kuukautta ennen isän kaatu-
mista rintamalla.
Kesällä syttynyt jatkosota
muutti perheessä jälleen kai-
ken. Eino Hosian kohtaloksi
koitui venäläisen
tarkk'ampujan luoti. Hän kaa-
tui jatkosodan ensimmäisissä
taisteluissa Joutsenon Suoku-
maan kylässä Kuurmanpoh-
jassa 19. heinäkuuta 1941.
Hosian teoksista Musta au-
rinko ilmestyi 1941, Kukki-
via hautoja postuumisti 1945
sekä Valitut teokset 1957. Tu-
liholvin alla -romaanista jul-
kaistiin uusi laitos 2005.
Satakuntalainen sielu
-Satakuntalaiseen sielun-
maisemaan näyttää kuuluvan
tietty jakautuneisuus. Ehkä se
täällä on voimakkaampi kuin
muualla, pohtii Panu Rajala,
joka käsittelee Eino Hosiaa ja
satakuntalaista sielua.
-Vanha vauraus, viljavat
maat synnyttivät aineellisen
arvomaailman, jossa vallitsi-
vat järkkymättömät lait. Poik-
sa marginaalisen ihmisyyden
kuvauksella on aivan keskei-
nen sija.
-Hosian kuvaamilla margi-
naaleilla on sama ihmisarvo
ja elämisenoikeus kuin muil-
la. Ja he konkretisoivat vielä
muita paremmin sen, mikä
Hosian kristillistaustaisen
ajattelun mukaan on ihmiselä-
mässä kasvattavaa ja puhdis-
tavaa kärsimystä.
-Hosian kiinnostus margi-
naalisuuteen kertoo myös, että
sen paremmin länsisuomalai-
sessa talonpoikaisyhteisössä
kuin suomalaisessa kristilli-
syydessä toiseus ei ollut vain
kielteistä ja tuomittavaa ja että
siinä koettiin olevan myös jo-
tain kunnioitettavaa.
-Se kertoo yhtä hyvin ta-
lonpoikaisesta suvaitsevaisuu-
desta, yhteisöllisyydestä, jos-
sa tilaa oli myös kylähulluille
ja boheemeille kuin kristilli-
sestä suvaitsevaisuudesta, joka
yritti ymmärtää ihmistä ennen
kaikkea silloin kun hän oli hei-
koimmillaan, Kunnas näkee.
Kukkivia hautoja
Eino Hosian novellikokoel-
ma Kukkivia hautoja julkais-
tiin kirjoittajan kuoleman jäl-
keen 1945. Kirjailijan novel-
lituotantoa puntaroivan Juk-
ka Sarjalan mukaan kyseessä
on hieman epätasainen ja tyy-
lillisesti epäjohdonmukainen-
kin novellien kokoelma, mut-
ta kolmen avainnovellin pe-
rusteella se on vakavasti otet-
tava ja merkityksellinen teos,
joka oli syytä julkaista.
Hosian novelleihin onkin
syytä palata arvioivasti, sillä
- niin kuin Sarjala toteaa - kir-
jailijan kuoleman jälkeen jul-
kaistut teokset herättävät epä-
luuloja.
-Päällimmäinen ajatus on,
että kustantaja on kerännyt kir-
jailijan työpöydältä rippeet,
joilla aikaisemmin hankitun
julkisuuden perusteella saat-
taisi vielä olla myyntiarvoa.
Sarjala myös viittaa siihen,
että lukija voi arvella teksteis-
sä olevan jotakin vikaa, kun
niitä ei ole julkaistu kirjaili-
jan elinaikana. Epäilijä voi li-
säksi ihmetellä, ovatko teks-
tit keskeneräisiä, minkä vuok-
si kirjailija ei halunnut niitä
julkisuuteen.
Postuumi novellikokoelma
Kukkivia hautoja kuitenkin
melkein vapauttaa lukijan kiu-
sallisista epäilyistä. Sarjala
käyttää sanaa melkein, koska
kyseessä siis on hänen mie-
lestään hieman epätasainen ja
tyylillisesti epäjohdonmukai-
nen kokoelma.
-Hosian synnyinkodista tuli
kunnalliskoti - silloisella ter-
millä vaivaistalo - ja hän näki
lapsuudessaan köyhiä, mieli-
sairaita, rampoja ja kehitys-
vammaisia. Näillä havainnoil-
la täytyy olla vaikutuksensa
kirjailijan aihe- ja tyylivalin-
toihin.
Sarjala viittaa Eino Hosian
aikanaan hyvin tunteneen ys-
tävän toteamukseen, että hä-
nellä oli "erikoinen taipumus
ottaa muiden ihmisten kärsi-
mykset omikseen".
-Tatu Vaaskivi lienee tun-
netuin ensimmäisistä psyko-
analyysistä kiinnostuneista
kirjailijoista, mutta tähän var-
haisiin vaistojen vaikutuksis-
ta tietoisten kirjailijoiden
joukkoon on ilman muuta lu-
ettava myös Eino Hosia, Juk-
ka Sarjala päättää.
Tuliholvin alla
Hosian talvisotaromaani
Tuliholvin alla perustuu hä-
nen omiin kokemuksiinsa tal-
ven 1939-40 sodasta Taipa-
leella ja Vuosalmella. Liike-
kannallepanossa Hosia oli
määrätty Jalkaväkirykmentti
61:n II pataljoonaan. Ryk-
mentti siirrettiin Hämeenlin-
nasta 21. tammikuuta Taipa-
leen lohkolle itäiselle Karja-
lan kannakselle, jossa oli käy-
ty verisiä taisteluja jo joulu-
kuussa.
Kustannusosakeyhtiö Ota-
va ja yhdysvaltalainen Pren-
tice-Hall -kustannusliike julis-
tivat toukokuussa 1940 kilpai-
lun parhaasta talvisodan ku-
vauksesta.
Kilpailussa etsittiin "todel-
lisuuskuvauksia, joissa on
henkilökohtaisesti koetun tun-
tu". Hosia osallistui kilpailuun
kustantajansa Otavan keho-
tuksesta.
Kilpailun voittajaksi valit-
tiin Viljo Sarajan romaani Lu-
nastettu maa, toiseksi tuli Ho-
sian Tuliholvin alla ja kolman-
neksi Pentti Haanpään Kor-
pisotaa.
Vesa Karonen antaa Eino
Hosian ja Pentti Haanpään tal-
visotateoksille merkityksen,
joka käy ilmi jo esitelmän ot-
sikosta "Suomalaisen sotaro-
maanin perinne syntyi tulihol-
vin alla". Molemmat kirjaili-
jat olivat talvisodan etulinjan
miehiä.
-Hosian hehkuva maalailu
ja Haanpään karu eleettömyys
muodostavat vastakohdan.
Yhteistä on silti rintamakuva-
usten todenmukaisuus ja rivi-
miehen näkökulman käyttö.
-Väinö Linna saattoi myö-
hemmin jatkaa heidän kuva-
ustensa pohjalta, Karonen tii-
vistää.
Hosian romaanista sensu-
roitiin luku, jonka nimi on
Luutnantti Andrei Nitshikovin
muistiinpanot. Karosen mu-
kaan luvun poistaminen oli
syksyn 1940 poliittisissa olois-
sa normaali varotoimenpide.
Poistettu luku on mukana
2005 julkaistussa laitoksessa,
mutta Helsingin Sanomissa
joulukuussa 2005 julkaistun
Hannu Marttilan arvion mu-
kaan se ei romaaniin lisäar-
voa juuri tuo.
Karosen mukaan Andrei
Nitshikovin muistiinpanot on
mielenkiintoinen luku, muttei
Hosian sotakuvauksen olen-
nainen osa.
Tuliholvin alla päättyy lu-
kuun, joka on omistettu Sum-
man taisteluissa kadonneelle
Jaakko-veljelle.
Karonen katsoo, että 26 000
kaatunutta ja yli 60 000 haa-
voittunutta olivat sotatalves-
ta selvinneille suomalaisille
järkytys, jota Hosian romaa-
nin päätösluku ilmentää. San-
karivainajat eivät olleet vain
nimiä hautausmaiden riveis-
sä.
Hannu Virtanen
Eino Hosia sotaväessä Hämeenlinnassa.
Korpi-Hosian pihalla ruokalevolla kesällä 1930. Vasemmalta Jaakko, Eino, Liina-äiti, Paavo, Helena, Aino ja Sally (kirjan
kuvitusta).