Page 11 - Alueviesti_15

11

Torstaina huhtikuun 12. 2007

Pihan lintujen pesintäai-

ka alkaa pian. Se on vai-

keaa aikaa, sillä linnut

tarvitsevat ravintoa it-

sensä lisäksi myös poika-

silleen. Kiirekin on kova,

sillä lintujen hoidettava

pesässä olevia poikasia

ja kerättävä ruokaa koko

perheelle. Siksi on tärke-

ää, että lintuja ruokitaan,

vaikka puutarhassa on-

kin kevät.

Pesimäaika ulottuu huhti-

kuusta heinäkuuhun.

Juuri silloin linnut tar-

vitsevat eniten energiaa ja

ravintoa.

Muuttolinnut palaavat sa-

maan aikaan etelästä, joten

ruoasta kamppaillaan.

– Pesintäaikana lintuja

voi olla jopa nelinkertainen

määrä tavalliseen verrattuna,

ja tällöin tarvitaan runsaasti

energiaa. Siksi linnut tarvit-

sevat apuamme, kertoo Best

Friendin eläinlääkäri Kim

Hesvang.

Talitiaisparista voi tulla

20 linnun perhe

Talitiaisäidistä ja -isästä voi

tulle pesimäaikana 20 linnun

perhe. Siinä on monta suuta

ruokittavana.

Vaikka lintujen ruokin-

ta yhdistetään tavallisesti

talveen, sitä tarvitaan myös

keväällä.

Linnuilla on nimittäin sil-

loin kiireiset ajat parinmuo-

dostuksessa, lisääntymisessä

ja oman reviirin puolusta-

misessa.

Vaikka luonnon omat

ruokavarastot

vähitellen

täyttyvät, ruokittavia suita

riittää, joten ruokaa ei ehkä

riitä valtavaan ravinnon ja

energian tarpeeseen.

– Linnut tarvitsevat oi-

keanlaista ravintoa varsinkin

pesimäaikana. Olemme siksi

kehittäneet erityisen pesi-

mäajan ruokasekoituksen,

jota myydään elintarvike-

myymälöissä. Tämä sekoitus

on tarkoitettu varsinkin poi-

kasia hoitaville linnuille ja

niiden poikasille. Se sisältää

esimerkiksi runsaasti valku-

ais- ja kivennäisaineita, joi-

ta linnut tarvitsevat suuria

määriä tähän aikaan, kertoo

Kim Hesvang.

Lintuja seuraksi

Lintujen ravinnon on oltava

riittävän vaihtelevaa.

Tämä varmistaa myös

lintulajien runsauden, sillä

linnuilla on erilaiset ruokai-

lutottumukset.

Linnut valitsevat mielel-

lään pesintäpaikan, jossa ne

pystyvät löytämään ravintoa

helposti.

Kun vaihtelevaa ruokaa

on riittävästi, pihalle tulee

runsaasti lintuja.

Tällöin niiden aikaansaa-

man eloisuuden ja ilon huo-

maa selvästi.

– Vaikka kaikille on sel-

vää, että lintuja on autettava

ruokkimalla niitä talvella, on

ehkä vaikea ymmärtää, mitä

hyötyä ruokkimisesta on pi-

han vihertyessä. Kun linnut

hoitavat poikasiaan ja muut-

tolinnut palaavat, ruokin-

nasta on paljon apua myös

keväällä ja kesällä. Ja saahan

lintulaudasta edelleen iloa,

muistuttaa Kim Hesvang.

Ilmatyynyalus

aluepelastuslaitokselle

Tampereen aluepelastus-

laitokselle on hankittu

ilmatyynyalus, jota voi-

daan kutsua vesialueiden

vaihtelevien olosuhteiden

pelastusvälineeksi. Tämä

‰Liituriksi‰

nimetty

alus on sijoitettu Linnain-

maan aluepaloasemalle,

josta se lähtee hälytyksiin

koko Pirkanmaan alueel-

le.

Ilmatyynyalus on itse puhalta-

mansa ilmatyynyn päällä noin

15 cm:n korkeudella kulkeva

laite, joka pystyy etenemään

huomattavaa nopeutta ve-

dessä, maalla, jäällä, lumella,

pellolla, hietikolla, kalliolla eli

melkein missä tahansa missä

on melko tasaista.

Tampereen aluepelastus-

laitokselle on hankittu uusi

ilmatyynyalus varmistamaan

onnistuneet

pelastustoimet

kaikissa olosuhteissa ja kaik-

kina vuodenaikoina vesialu-

eillamme.

Aluepelastuslaitoksen pu-

nainen ilmatyynyalus kul-

jetetaan trailerilla kohteen

läheisyyteen. Se painaa noin

200 kg, leveyttä sillä on 2 met-

riä ja pituutta reilut 4 metriä.

Pelastusmiehistöön

kuuluu

kuljettajana toimiva esimies,

pintapelastaja ja tarvittaessa

vesisukeltaja.

Aluksessa on tilaa yhdelle

makaavalle potilaalle ja sen

kuljetuskyky kovalla alustalla

on lähes 400 kg. Nopeus sile-

ällä jäällä lähentelee 100 km/

h ja avovedessäkin kevyellä

kuormalla noin 70 km/h. Il-

matyynyaluksen ohjattavuut-

ta on lisätty ohjauskauhoilla,

jotka mahdollistavat tarkan

ajamisen. Sillä voi jopa pe-

ruuttaa.

Etsintöjen tehostamiseksi

valaisukalustoon on panostet-

tu hankkimalla kiikarimalli-

nen valonvahvistin.

Linnainmaan aluepaloase-

malle sijoitetulla ilmatyynya-

luksella lähdetään hälytyksiin

koko Pirkanmaan alueelle.

Linnainmaan asemalla ai-

kaisemmin ollut pienempi

noin 200 kilon kuljetuskyvyllä

ollut ilmatyynyalus sijoitetaan

Virroille, jonka alueella on

eritäin vaihtelevat olosuhteet

kelirikko- ja talviaikana ka-

peiden virtaavien vesistöjen

vuoksi.

Uusi alus ”Liituri” lähtee tarvittaessa

apuun minne tahansa Pirkanmaalle.

Historiamietteitä Hämeenkyröstä

Tervehdys teille kaikille,

hyvät Alueviestin lukijat.

Joku kuulemma on ky-

synyt, että miksi en enää

kirjoita lehteen. No, aina

ei ole kunnon asiaa, enkä

viitsi pelkkää sontaa (aina)

kirjoittaa, vaikka joskus

yhteiskunnallisten ”tun-

kioiden” kääntäminen on

varsin tarpeellista. Mutta

viime aikoina suurin kir-

joittamisen energiani on

kulunut uuden käsikirjoi-

tuksen !ilaamiseen ja pai-

nokuntoon saattamiseen,

joka on ”jumalattoman

kova tinki”, kuten eräs kir-

jailija on kerran sanonut.

Tarkoitus olisi saada teok-

seni ilmestymään heti al-

kusyksystä elo-syyskuussa

viimeistään.

Jaa että mikä aihe - kysyy

varmasti moni ja vastaan että

askartelen edelleen histo-

ria-aiheiden parissa ja sodan

teemoissa ja myös tämän uu-

demman

käsikirjoitukseni

keskeinen näyttämö on vuo-

sissa 1916 – 1918. Poikkeuk-

sena aiempiin julkaisuihini,

keskityn tässä teoksessa myös

voittajapuolen ”totuuteen” ja

näkemyksiin eli olen ammen-

tanut runsaasti lähteitä mm.

erilaisista jääkärimuistelmis-

ta.

Vapaussotahistorioita on

julkaistu todella paljon alkaen

heti vuonna 1919 Mannerhei-

min asettaman työryhmän jul-

kaisusta Vapaussodan historia

päätyen vuonna 2004 ilmesty-

neeseen teokseen Sarkatakki-

en armeija, jonka on kirjoit-

tanut työryhmä Kari Selén ja

Ali Pylkkänen. Kaiketi näitä

tutkimuksia kirjoitetaan lisää

kaiken aikaa ja mm. tulevana

syksynä ilmestyy vapausso-

dan ja Kyrösjärven itsenäi-

syyden perinneyhdistys ry:

n toimeksiannosta teos, joka

käsittelee vuosien 1917 – 1944

tapahtumia juuri Ikaalisten ja

Hämeenkyrön alueilla.

Vuoden 1918 sodalla on siis

edelleen monta nimeä riippu-

en kumpaan leiriin – häviäjiin

tai voittajiin - puhuja/kirjoit-

taja katsoo kuuluvansa. Itse

käytän neutraalisti pääasiassa

termiä sisällissota, kansalais-

sota tai vuoden 1918 sota,

mutta tiedän paljon ihmisiä,

jotka puhuvat edelleen vain ja

ainoastaan punakapinasta.

Naissotilaita ja jääkäreitä

En ole lähtenyt kirjoittamaan

tätä tulevaa teostani faktaluet-

telon malliin – sellaisiahan on

jo kirjoitettu hyllymetreittäin

– vaan olen rakentanut teok-

seni kaunokirjalliseen muo-

toon, joka mielestäni ”istuu”

paremmin omaan kirjoitta-

mistyyliini ja – makuuni. Te-

okseni !ktiivinen päähenkilö

on Maria - tarkka-ampuja

ja ryhmänsä johtaja - mutta

samalla hän edustaa kaikkia

sisällissotamme punaisia nais-

sotilaita tuona kohtalokkaa-

na keväänä. Marian silmin,

kuten myös valkoisten kors-

näsilaisten

jääkäriveljesten

näkökulmista kuvailen sodan

mielettömyyden nojaten his-

toriallisiin faktoihin, mutta

kuitenkin annan tilaa itse

tarinalle: Marian sotaretken

Raunistulasta Tampereen Ka-

levankankaan kautta Lahteen,

sekä

vöyriläiskomppaniaan

liittyneen Karlin sekä jääkäri

ja gruppenfuhrer Gunnarin

koettelemukset

Tampereen

yössä huhtikuussa 1918.

Naiskaartit, joita siis ke-

väällä 1918 perustettiin useita

mm. Raunistulan naiskaarti,

Pispalan naiskaarti ja Valkea-

kosken naiskaarti, muodos-

tuivat yleensä nuorista tytöistä

iältään noin 15 – 20 vuotta ja

he olivat ammattiryhmiltään

esim. tehtaan työntekijöitä,

palvelijoita, kutojia, ompeli-

joita ja torpan tyttäriä. Nämä

nuoret naiset uskoivat sokeas-

ti propagandan muovaamiin

unelmiinsa, uskoivat voivansa

vain taistelemalla saavuttaa

uuden ja paremman huomi-

sen, oikeudenmukaisen ja

tasa-arvoisen yhteiskunnan,

paremmat palkat ja sosiaali-

set edut yms., mutta joutuivat

lopulta pettymään ja maksa-

maan siitä korkean hinnan

syrjäisten sorakuoppien reu-

nalla toukokuussa 1918.

Samoin Suomen nuoret

miehet, nuorimmaiset noin

15-vuotiaita aktivoituivat itse-

näisyystavoitteissaan vuosina

1915 - 1916 ja lähtivät joukolla

Saksaan sotilasoppiin. Nämä

nuorukaiset olivat pääasiassa

ns. yläluokkaisia porvaris-

ton edustajia, ruotsinkielisiä

ylioppilaita, mutta toki jouk-

koon mahtui paljon muitakin

sosiaaliryhmiä mm. Kainuun

nälkämailta, Pohjois-Karjalan

pientiloilta tai Perämeren ran-

nikkoseutujen sahatyömailta

lähteneitä nuorukaisia.

Nämä nuoret miehet paitsi

että kokivat oppilaina saksa-

laisen sotilaskurin sen kovim-

mankaavanmukaan, joutuivat

myös ensimmäisen maail-

mansodan rintamalle ”sotako-

kemusta opettelemaan” Kuu-

rinmaan ja Liivinmaan rajalle

(nyk. Latvia) ja Misse-joelle

(Latviassa nyk. Misa), Aa-jo-

elle (nyk. Lielupe) sekä myös

Riianlahdelle

taistelemaan

Saksan rinnalla venäläisiä vas-

taan. Viimein nämä pojat, nyt

siis jääkäripataljoona 27 kut-

suttiin Suomeen helmikuussa

1918 puhdistamaan maa ve-

näläisistä. Tai niin he ainakin

uskoivat, kunnes havaitsivat

vastapuolen koostuvan venä-

läisten lisäksi Suomen työläi-

sistä, punakaarteista ja mikä

merkillistä, pelkästään naisis-

ta koostuvista komppanioista,

punaisista naiskaarteista...

Onko valkoisen miehen

taakka riisuttava?

Minulta onkin usein kysytty

että miksi kirjoitan yhä uu-

delleen vuoden 1918 tapah-

tumista? Vastaan, koska sodat

kiinnostavat ja minulla on

monien suomalaisten tavoin

aiheeseen (vuoden 1918 so-

taan, kuten myös talvisotaan

ja jatkosotaan) erittäin hen-

kilökohtainen suhde. Vastaan,

että pyöriskelen sisällissota-

teeman ympärillä erään toi-

senkin projektin yhteydessä

ja vastaan myös kuten Heikki

Ylikangas vuonna 1993 Tie

Tampereelle-teoksensa julkai-

sun tiimoilla:

”Jokainen tai ainakin lä-

hes jokainen historiateos

kirjoitetaan paitsi siksi, että

saataisiin tietää totuus, myös

sen vuoksi, että kirjan tekijä

pitää teostaan jollakin tavoin

yhteiskunnallisesti tärkeänä.

Kysyn, miksi tämä kirja on

kirjoitettu? Missä suhteessa

pidän sitä yhteiskunnallisesti

tärkeänä? Vastaan näin. Tämä

kirja on kirjoitettu sen vuoksi,

että vuoden 1918 yli voitaisiin

vihdoinkin vetää viiva. Se on

mahdollista vain paljastamal-

la nekin teot, joiden paljas-

taminen tähän mennessä on

pyritty välttämään. Valkoisen

miehen taakka on riisutta-

va. Samalla kun se tehdään,

vapautuu suunnaton määrä

vuoden 1918 tekojen peitte-

lyyn käytettyä yhteiskunnal-

lista energiaa, joka on kulunut

kansalaisten, tutkimuksen ja

taiteen valvontaan ja paimen-

nukseen”

Rohkenen kuitenkin olla

Ylikankaan kanssa hieman eri

mieltä siitä, että 1918 tapahtu-

mien päälle ei voi koskaan ve-

tää täysin peittävää viivaa, sillä

aina tulee uusi sukupolvi, uusi

ihminen, joka eräänä päivänä

pysähtyy, katsoo taakseen ja

kysyy: kuka minä olen ja mis-

tä minä tulen?

”Totuus ei ole punainen tai

valkoinen, se on inhimillinen

ja siitä syystä enimmäkseen

kipeä”, kirjoitti kerran Väinö

Linna, jota olen usein sitee-

rannut erilaisissa yhteyksissä.

Kysyn vielä että eikö jo tänään,

vuonna 2007 olisi korkea aika

puhua vuoden 1918 sodasta

(tai millä nimellä sitä itse ku-

kin haluaa mainittavan) ilman

värejä, ilman kipuja ja - kuten

uuden työväenpuolueemme

kokoomuksen

muotisana

kuuluu olevan - ilman vastak-

kainasettelua.

Raija Westergård

Raija Westergård.

Auta poikasiaan

hoitavia lintuja

Linnut ruokkivat poikasi-

aan. Jos haluaa saada iloa

linnuista ja niiden poika-

sista, niiden ruokkimista

kannattaa jatkaa keväällä.

Tämä on mukavaa kaikki-

en perheenjäsenten mie-

lestä.

Page 11 - Alueviesti_15_2007