Page 17 - Alueviesti_38

17

Keskiviikko syyskuun 19. 2007



Maija Latva

Maailman

parhaat

äidit

Seison tyttäreni huoneen ovella, pinna

katkeamispisteessä. Kaikista hyvistä ja

kasvatuksellisista päätöksistäni huolimat-

ta en puhukaan rauhallisesti, vaan ääne-

ni on aika kova. Eli siis suomeksi sanottu-

na huudan.

Tyttären huone on mullin mallin, vaikka

viikon verran onkin ollut puhetta siivoa-

misesta. Pyykkiin menevät vaatteet ovat

mytyssä huoneen nurkassa ja huomenna

varmaan ihmetellään, miksei lempipaitaa

löydy puhtaana ja viikattuna vaatekaapis-

ta.

Eniten minua kuitenkin nyppii koulu-

pöydällä auki oleva tietokone, jonka väli-

tyksellä mesetetään kavereiden kanssa. Ja

puhe kun on ollut, että läksyt tehdään he-

ti koulun jälkeen. Niiltä sijoiltani marssin

modeemille ja nappaan boksin kiinni.

Samalla hetkellä tulee mieleeni, mitä jos-

kus murrosikäisenä uhosin omalle äidille-

ni. Vannoin, että omat lapseni saavat var-

masti päättää omista tekemisistään, heillä

ei tule olemaan minkäänlaisia kotiintulo-

aikoja enkä milloinkaan uhkaile tai kiris-

tä millään asioilla. Niinpä niin. Voi olla,

että omat tyttäreni ovat ajatelleet samalla

tavalla. Luultavasti mieli kuitenkin tulee

muuttumaan. Toivottavasti tulee.

Olen kyllä aika useasti saanut kuulla, että

olen ”vitsin ylihuolehtiva” ja kaikki muut

nuoret saavat tehdä mitä tykkäävät. Lisäk-

si olen kuulemma vanhanaikainen, enkä

oikein osaa pukeutuakaan. Ja musiikkima-

kuni on tietenkin ihan kamala ja katselen

televisiosta typeriä ohjelmia ja luen idi-

oottimaisia kirjoja.

Onneksi muuten tunnen aika monta ”nii-

den muiden nuorten” äitiä. Yllätys, yllä-

tys. Hekin ovat kuulemma ylihuolehti-

via, eivät osaa pukeutua ja kuuntelevat

huonoa musiikkia ja katselevat televisi-

osta typeriä ohjelmia. Onneksi on näitä

samanlaisia äitejä, vertaistukea parhaim-

millaan.

Yhteistä meille kaikille äideille on muu-

ten sekin, että lapsemme ollessa neljävuo-

tiaita me kaikki äidit olemme olleet maail-

man ihanampia, kiltimpiä ja kauneimpia

äitejä ja nyt heidän ollessaan 14-vuotiaita,

olemmekin yhtäkkiä vallan muuta. Kyllä-

hän me äidit se kestetään? Eipä nimittäin

aikaakaan, kun olemme jälleen maailman

parhaita äitejä!

”

Pyykkiin menevät

vaatteet ovat mytyssä

huoneen nurkassa ja

huomenna varmaan

ihmetellään, miksei

lempipaitaa löydy

puhtaana ja viikattuna

vaatekaapista.

Kotiäidin päiväkirja

Isoveljet, pikkusiskot ja kaikki muut

Minä olen perheemme esi-

koinen. Ollessani 5-vuotias,

äitini kysyi minulta että mi-

tä tykkäisin pikkusiskosta tai

-veljestä. Minä olin mulkais-

sut vihaisesti ja sanonut, että

ei nyt ainakaan ennen kuin

minä ehdin kouluun sitä kar-

kuun. Toisen siskon kanssa

onkin seitsemän vuotta ikä-

eroa ja toisen melkein kym-

menen. Jälkeenpäin olen si-

tä harmitellut, että jospa oli-

si lyhyempi ikäero meilläkin.

Vaikka ei tässäkään mitään

vikaa, hyvissä ja lämpimis-

sä väleissä olemme kuiten-

kin. Mutta minkälaista elä-

mämme olisi, jos meillä oli-

si jotain yhteistä? Tuntuu,

että olen pudonnut heidän

kelkastaan jo aikapäiviä sit-

ten. Nuorempi sisko (15)

on turkoositukkanen J-rock

punkkari ja toinen sisko (18)

muuten vaan hieman erikoi-

sempi tapaus. Mutta eipä sil-

ti, väriä tuovat elämään.

Pienempänä olisin ha-

lunnut, että minulla olisi ol-

lut isoveli tai -sisko. Veli oli-

si ollut semmoinen suojeli-

ja ja siskon kanssa olisi vaan

leikitty barbeilla ja keksitty

kaikki kurit. Vaikka olihan

minulla melkein isosisko.

Serkkutyttö on hieman alta

kaksi vuotta minua vanhem-

pi ja lähes joka viikonlopun

ja loman vietimme yhdessä

millon missäkin, mummi-

lassa tai jonkun muun suku-

laisen luona. Miten meitä on

kestetty, sitä en tiedä.

Näillä omilla murumur-

meleilla kun on sitten se 1

vuosi ja 5 kuukautta ikäeroa,

niin uskoisin ja toivoisin hei-

dän säilyttävän hyvät välit

loppuun saakka. Toisaalta en

malttaisi odottaakaan niitä

aikoja kun alkavat saada toi-

sistaan seuraa. Varmasti tulee

tappelua, eihän siltä voi vält-

tyä, mutta sitten kun voidaan

yhdessä puuhastella kaiken-

laista. Ja nyt saa ostaa niitä

barbeja ja röyhelöita ja vaa-

leanpunaisia vaatteita. Vaik-

ka melkeinpä voisin kuvitella,

että tyttö painaa isin ja veljen

perässä kaurapellolla saappaat

kuraa tursuten. Aika näyttää

senkin sitten. Mutta nyt

on hyvä syy hankkia

se poni, juu juu. Mi-

nun tyttärestäni tulee

maailman kaikkeu-

den paras esteratsas-

taja! Kyllä, näin on

näppylät. Ja Laurista

tulee rallikuski. Tai ei-

päs, se on vaarallista.

Shakki kuulostaa pal-

jon turvallisemmalta, ei-

kös vaan? No höpö höpö.

Itse saavat valita harrastuk-

set sun muut.

Ristiäisiä tässä suunnitel-

laan kovaa vauhtia. Nimi on

päätetty jo aikapäiviä sitten.

Se olikin yllättävän helppo

päätös. Laurista väännettiin

vaikka kuinka ja kauan, var-

sinkin niiden toisten nimien

kanssa. Mutta prinsessa oli

helppo päättää - ja hyvä niin!

Johanna Pihlava

Lasten lausahduksia

IhaNaisissa alkaa tästä viikosta lähtien yleisön pyynnös-

tä uusi palsta, jonne kokoamme lasten suusta kuultuja

hassuja lausahduksia. Mikäli sinun lähipiirisi lapsilla on

tapana sutkautella elämää suurempia totuuksia, välitä ne

meille, jotta muutkin pääsevät niistä nauttimaan.

Lausahduksia voi lähettää sähköpostilla osoitteeseen

pauliina.parto@alueviesti.!, perinteisen postin kautta

osoitteella Alueviesti, ”Lasten lausahduksia”, Hopunka-

tu 1, 38200 Vammala tai tuoda niitä suoraan meille toi-

mitukseen.

Isi pyysi 4-vuotiasta Sannia kiirehtimään

iltatoimissa sanomalla tälle ”Sanni, toimi

nyt”. Sanni levitti kätensä ja vastasi: ”Kyl-

lä mun on patterit ihan kunnossa, kato nyt

mää toimin.”

Sanni katseli taannoin kynttilöitä ja kysyi äi-

diltään: ”Äiti, voiko tämmösiä kynttilöitä pa-

lattaa, mitkä on jo palatettu?”

Sannin äiti



Vammalasta kotoisin oleva golfari Rosa Svahn:

”Epäonnistumiset muistuttavat,

että pitää olla tarpeeksi nöyrä”

Vammalan Karkusta ko-

toisin oleva Rosa Svahn

on vakuuttanut tänä kesä-

nä gol!entillä. Kaksi Fin-

nish Golf Tour -osakilpai-

lun ykköstilaa sekä uran

paras saavutus, elokuinen

Finnish Amateur Cham-

pionship -voitto Helsingin

Talissa ovat nostaneet 22-

vuotiaan naisen gol"n ko-

timaiseen kärkikastiin.

Aivan pikkutytöstä saakka

gol!a pelannut Rosa Svahn

suoritti green cardin jo 8-vuo-

tiaana. Uransa alkutaipaleel-

la hän kiersi ahkerasti klubi-

kisoja, kunnes jatkoi alueelli-

selle tasolle. -Siellä kun saavu-

tin pientä menestystä, siirryin

kansalliselle tasolle. Ensim-

mäinen koko Suomen kisa tu-

li kilpailtua vuonna 2000. Siitä

asti olen ollut tosissaan muka-

na kilpailemassa. Ennen me-

nestyksekästä kautta 2007 Ro-

sa on ehtinyt napata kaksi alle

21-vuotiaiden SM-kultaa vuo-

sina 2005 ja 2006 sekä SM-rei-

käpelin pronssia 2005.

-Tänä vuonna olen kilpail-

lut enemmän kuin koskaan.

Kausi alkoi tammikuun lopul-

la Portugalin avoimista ja sii-

tä kevääseen saakka olin kak-

si viikkoa ulkomailla ja kak-

si kotimaassa, kun kouluakin

piti samalla käydä. Suomen

kausi alkoi osaltani vasta ke-

säkuussa, sen jälkeen kisoja

onkin ollut lähes joka viikko

eri puolilla maata.

Rosa Svahn opiskelee kol-

matta vuotta Pirkanmaan

Ammattikorkeakoulussa Ho-

telli- ja ravintola-alan resto-

nomiksi. Hän myöntää opis-

kelun ja gol!n yhdistämisen

olevan välillä hankalaa. -Vä-

lillä tuntuu, että päivän valoi-

sat tunnit eivät meinaa riittää

pitkälle koulupäivälle ja har-

joittelemiselle. Pitää tarkkaan

suunnitella viikon tekemi-

set ja välillä viikkoon ei muu-

ta mahdukaan kuin koulua ja

gol!a. Golfarin peruskunnon

tulee olla hyvä, joten jostain

on nipistettävä aikaa myös lii-

kunnalle, kuten kuntosalihar-

joittelulle, jumpalle ja lenkkei-

lylle.

Tulevaisuutta

kohti jalat maassa

Tulevaisuuden suhteen Ro-

sa on realistinen. -Suunnitel-

missa on pelata vielä ainakin

ensi kausi amatöörinä. Haen

varmasti enemmän kokemus-

ta isoista kisoista, mikä tar-

koittaa Ruotsiin ja ulkomaille

suuntaamista. Ruotsissa nais-

ten taso on niin paljon parem-

pi kuin Suomessa, että sinne

on hyvä mennä pelaamaan

enemmänkin, jos haluaa ke-

hittyä. Tänä vuonna ehdin pe-

lata vain pari Ruotsin kisaa al-

kukeväästä. Niissä saavutin si-

jat 8. ja 12., eli ihan mukana

kehityksessä ollaan vielä, Ro-

sa kertoo.

Hänen mukaansa ammat-

tilaiseksi ei niin vaan ryhdytä,

sillä se on totista työtä. -Am-

mattilaisuus vaatii todella pal-

jon. Ennen kuin siihen ryhtyy,

pitää olla varma, että on tar-

peeksi hyvä gol!ssa. Ammat-

tilaisuuden myötä lajista tulee

kokopäivätyötä.

Gol!in liittyy ylä- ja alamä-

kiä kuin mihin tahansa har-

rastukseen, mutta Rosa Svahn

ei ole koskaan lyönyt hansko-

ja tiskiin. -Jos iskee pidempi

alamäkikausi ja lisäksi vaik-

ka loukkaantuminenkin vielä

päälle, saattaa tulla ajatus et-

tei tästä tule yhtään mitään.

Sitten tuleekin jälleen onnis-

tumisia ja niiden kautta taju-

aa, miksi gol!a pelaa. Epäon-

nistumiset muistuttavat, että

pitää olla tarpeeksi nöyrä ja

harjoitella enemmän. Onnis-

tumiset palkitsevat ahkerasta

harjoittelusta ja muistuttavat

edelleen, että harjoittelemalla

tästä voi tulla vielä jotain pa-

rempaa, Rosa !losofoi.

Pauliina Parto

Rosa Svahn on pelannut unelmiensa kautta. Uran paras saavutus oli elokuinen Fin-

nish Amateur Championship -voitto Helsingin Talissa.

”

Ammattilaisuus vaatii todella paljon. Ennen

kuin siihen ryhtyy, pitää olla varma, että on

tarpeeksi hyvä golfissa. Ammattilaisuuden

myötä lajista tulee kokopäivätyötä.”

Page 17 - Alueviesti_38_2007