Page 13 - Alueviesti_38

13

Keskiviikko syyskuun 19. 2007

Sanataiteessa opitaan myös esiintymisrohkeutta

Sanataiteen parissa har-

rastaa tänäkin syksynä

pieni, mutta innostunut

joukko lapsia ja nuoria

ympäri maata. Monelle

sanataide on kuitenkin

vielä sanahelinää ,eikä se

aina tavoita niitä innok-

kaita, joiden mielikuvi-

tus huutaa päästä ulos ja

jotka kipeästi kaipaisivat

omanlaistaan tekemistä

ja kavereita hiljaisen kir-

joittamisen sijasta. Mitä

sanataide on? Kenelle se

on tarkoitettu ja mitä se

voi antaa harrastuksena?

Sanataide on tutkimusmat-

ka kieleen ja sen tärkeimpi-

nä matkavarusteina toimivat

mielikuvitus ja vapaus. Sa-

nataidetunnilla kirjoitetaan,

kerrotaan, kuvitetaan ja

kuunnellaan tekstejä laidasta

laitaan ja lähdetään liikkeel-

le tekstien mukaan. Luokka-

huone voi hetkessä vaihtua

metsäretkeen tai musiikkiin,

jos tarina niin vaatii.

Kouluopetuksen tarjo-

amat raamit antavat hyvän

pohjan sanataideopetuksel-

le, mutta sanataidetunnilla

ei keskitytä kielioppisään-

töihin, vaan annetaan lap-

selle ja nuorelle mahdolli-

suus kertoa asia omin sanoin

ja löydetään opettajan avulla

erilaisista persoonista jokai-

sen ”oma luova minä”. Näin

sanoista tulee taidetta ilman

rajoja ja jokainen voi kokea

onnistumista omassa teke-

misessään ja mielenkiinnon-

kohteessaan.

Sanataiteessa

opitaan

myös hellin askelin esiinty-

misrohkeutta. Leikkimieliset

esitykset pienessä ryhmäs-

sä antavat lapselle ja nuorel-

le mahdollisuuden kokeilla

esillä oloa ilman, että siitä

tulee pääasia.

Omien tekstien ja kuvien

esittäminen ohjaa ryhmäläi-

siä hyvin myös toisten ideoi-

den kuuntelemiseen ja huo-

mioimiseen.

Palautteesta

tuleekin

myönteinen asia ja kansan-

perintönä saatu esiintymis-

jännitys karsiutuu silmin

nähden.

Usein sanataidetunnin

täyttääkin innokas puheen-

sorina omista ideoista ja ka-

vereiden kannustavat aplodit

raikuvat varmasti seinän toi-

sellekin puolelle.

Opettajalle palkitsevin-

ta on nähdä hiljaisten per-

soonien nousevan vähitellen

esiin ja havaita heistä kum-

puavan ylpeyden ja innon

oman työn esille tuomises-

ta.

Kenelle sanataide on

hyvä harrastus?

Sanataidekoulu ei ole tarkoi-

tettu vain ”ysin ja kympin”

oppilaille. Se voi aivan yh-

tä hyvin olla juuri sellaisel-

le lapselle tai nuorelle sopi-

va, joka kokee, ettei koulun

äidinkielen tunnilla löydä in-

toa tai keinoa kirjoittaa, mut-

ta ajatuksia ja mielikuvitusta

olisi vaikka millä mitalla.

Sanataidetunti tarjoaa

myös tekemistä eri aistien;

liikkeen, musiikin ja kuvan

varassa, eikä lapsilta oleteta

paikallaan istumista ja kir-

joittamista pitkien koulupäi-

vien jälkeen. Kuten kaikessa

harrastustoiminnassa, tärke-

ää on tuoda yhteen samoista

asioista kiinnostuneita lapsia

ja nuoria, viihtyä yhdessä ja

luoda uusia ystävyyssuhtei-

ta luotettavan aikuisen rin-

nalla.

Sanataide osana

taiteen perusopetusta

Sanataideopetus on osa tai-

teen perusopetusta. Taiteen

perusopetuksessa tarjotaan

tavoitteellista ja monipuolis-

ta opetusta eri taiteenalojen

perustaidoissa.

Opetus noudattaa valta-

kunnallisia opetussuunnitel-

man perusteita. Sopiva ikä

aloittaa on 7-8-vuotta ja jat-

kaa voi aina 18-vuotiaaseen

saakka. Lopetettuaan taiteen

perusopetuksen nuori saa

opinnoistaan todistuksen.

Sastamalan opiston Las-

ten taidekoulu antaa taiteen

perusopetusta kuvataiteen,

käsityötaiteen, tanssin, teat-

terin ja sanataiteen alalla.

Aloittaessa valitaan pääaine,

mutta kaikissa aloissa oleel-

lisena osana on taiteidenväli-

nen yhteistyö, niin että lapset

ja nuoret voivat saada mah-

dollisimman paljon erilaisia

kokemuksia ja löytää ”oman

juttunsa”.

Sanat elävät kaikkial-

la mihin ikinä päädymme-

kään. Me nauramme, itkem-

me, suutumme ja vitsailem-

me niiden avulla. Ne ovat osa

meitä ja meidän elämäämme

ja niiden käyttö on aina il-

maisullista.

Pienen herättelyn jälkeen

sanat lähtevät lentoon ja

niistä voi tulla luovaa ja tai-

teellista, kun vain annamme

siihen tilaisuuden.

Anna-Riitta Leander

Yttilä on yksi Köyliön seit-

semästä kylästä. Yttilän

kyläyhdistyksen puheen-

johtaja Jarmo Laitiselle Yt-

tilän kyläraitti on tuttu jo

kymmenen vuoden takaa.

Hän kuvaileekin Yttilää

historialliseksi, rauhalli-

seksi ja idylliseksi Köyliön

kyläksi. Viime lauantaina

järjestettiin

perinteiset

syysmarkkinat kyläläisille

tutun Sepon kaupan piha-

piirissä.

Yttiläläisille on tarjolla vuo-

dessa neljä suurempaa ky-

läyhdistyksen järjestämää

tapahtumaa. Niihin kuuluu

joulujuhla, juhannuskokko,

jokin vuosittainen retki, ja

viime lauantaina oli vuoros-

sa jo perinteeksi tulleet syys-

markkinat. Kukaan ei oikeas-

taan osaa sanoa kuinkamonta

vuotta markkinoita on järjes-

tetty Yttilässä. Kyläkauppaa

pyörittävä Seppo Lehtoranta

kuitenkin epäilee, että mark-

kinoiden ikä saattaisi ylettyä

viiteentoista vuoteen. Tänä

vuonna markkinat keräsivät

odotettua enemmän poruk-

kaa, ja Laitisen mukaan vä-

kimäärä ylitti selvästi viime

vuoden. –Onneksi tuli hieno

ilma, se kerää usein ihmisiä

paikalle. Aamulla ilma näyt-

ti aika kurjalta, Laitinen poh-

diskelee.

Markkinat koostuvat lä-

hinnä paikallisista yrittäjis-

tä ja mahtuupa mukaan ai-

na joku paikallinen soittaja-

kin. Tänä vuonna paikalla oli

kolme ulkopuolista yrittäjää.

–Nämä tapahtumat ovat tär-

keitä kyläläisille, monet heis-

tä haluaisivat, että erilaisia

tapahtumia olisi enemmän-

kin kylällä. Meillä ei kuiten-

kaan riitä varat ja resurssit,

Jarmo Laitinen kuvailee. Hän

lisää, että 300 hengen Yttiläs-

tä on vaikea löytää talkoovä-

keä tapahtumiin. –Kun sa-

mat talkoolaiset tekevät töitä

vuodesta toiseen, niin se käy

ajan mittaan raskaaksi, hän

toteaa.

Markkinoille saapui myös

Pirjo Virtanen yhdessä las-

tensa Terhin ja Timon kanssa.

Hän kehuu Yttilän aktiivis-

ta kylätoimintaa, ja tapahtu-

miakin on hänen mielestään

Yttilässä juuri sopivasti. –Kyl-

lä me lähes kaikissa tapahtu-

missa käydään, mitä Yttilässä

vaan on, Pirjo kertoo. Hän on

asunut Yttilässä jo 17 vuotta,

ja sanoo viihtyvänsä erittäin

hyvin. –Olemme kotiutuneet

hienosti tänne kylään, ja las-

ten koulu on tuossa ihan vie-

ressä, Pirjo hehkuttaa. Hänen

mukaansa ainoa huoli on, et-

tä kouluun ei vie pyörätietä ja

lasten on kuljettava autotien

reunaa pitkin. –Uskon, että

tämä seikka huolettaa monia

muitakin yttiläläisiä.

Museokoulu kyläläisten

kokoontumispaikkana

Ulkopaikkakuntalainen muis-

taa Yttilän lähinnä Lallinta-

losta, mutta kylässä on paljon

muutakin. –Yttilän ylpeytenä

pidettäköön ravintola Korkea

Tammea, jonne mahtuu 2000

henkeä juhlimaan. Ottan ran-

nassa on vuokrattavia saunoja,

Yttilässä pääsee talvisin pulah-

tamaan avantoon ja kyläläisil-

le on joka viikko sauna lämpi-

mänä, Laitinen selostaa. Hä-

nen mukaansa Yttilän viehätys

ei kuitenkaan perustu pelkäs-

tään sen palveluihin. –Tämä

on kaikin puolin kaunis kylä.

Täällä on pelto- ja järvimai-

semaa, sekä ripaus entisajan

tunnelmaakin.

Laitinen viittaa Museo-

kouluun, joka toimii kylä-

läisten kohtaamispaikkana.

Koulu toimi 11 vuotta Köyli-

ön ainoana kouluna. Kun sen

satavuotias toiminta päät-

tyi vuonna 1979, se nimet-

tiin Museokouluksi. –Koulu

vaatisi vaan laittamista. Siel-

tä löytyy paljon vanhaa ope-

tusmateriaalia, jotka pitäisi

arkistoida ja laittaa näytille.

Koulua pitäisi muutenkin en-

tisöidä, Laitinen selostaa. Hä-

nen mukaansa yhteen koulun

pihapiirin rakennuksista voi-

si pystyttää suutarinverstaan,

sillä verstaaseen tarvittava

kalustus kyllä löytyy. –Tämä

projekti tulee olemaan iso, ja

tässä on myös museovirasto

mukana. Koulun pihapiiri-

hän on miljöönä museotilak-

si loistava, Laitinen kuvailee.

Hänen mukaansa Museokou-

lu ja verstas yhdessä voisivat

toimia osana kotiseutukier-

roksia. Kyläyhdistyksen pu-

heenjohtaja ei unohda myös-

kään mainita Yttilän vehreää

kylänraittia, joka ihastuttaa

myös ohikulkijoita. Erityis-

maininnan Laitiselta saavat

myös kanootit ja kirkkovene,

jotka ovat aina kenen tahan-

sa käytössä.

Laitinen kertoo, että Ytti-

län hupitoimintaa pyritään

lisäämään mahdollisuuksien

mukaan. Pitkään toiminut

kylätoimikunta muuttui vi-

ralliseksi yhdistykseksi viime

kuussa, jotta toimintaa voi-

taisiin kehittää ja resursseja

parantaa. –Tämä kyläyhdis-

tys on täysin ilmainen ja jo-

kainen yttiläläinen kuuluu

siihen, Laitinen selostaa. Hä-

nen mukaansa rahat yhdis-

tykselle kerätään hupitoimin-

nasta. Myös syysmarkkinoil-

la yhdistys myi makkaraa ja

paisteli muurinpohjalettuja.

Kyläyhdistyksen rahat ovat

toistaiseksi menneet talkoo-

työnä tehtyyn laituriin sekä

Museokoulun entisöintiin.

–Joka tapauksessa me

teemme kaikkemme, että ky-

läläisillä olisi hyvät oltavat, ja

jotta myös ulkopaikkakun-

talaiset innostuisivat Yttilän

tarjoamista mahdollisuuk-

sista, Laitinen kiteyttää.

Marianna Langenoja

Yttilän kylänraitilla kuhisi lauantaina

Yttilän kyläyhdistyksen puheenjohtaja Jarmo Laitinen

istuskelee Yttilän kauniilla rannalla talkootyönä tehdyl-

lä laiturilla.

Yttilässä oli viime lauantaina syysmarkkinat, jotka Jarmo Laitisen mukaan keräsivät

väkeä odotettua enemmän. Kyläyhdistys oli mukana markkinoissa myymällä juurek-

sia ja leivonnaisia sekä paistamalla makkaraa ja muurinpohjalettuja.

Yttilän kyläyhdistyksen seuraavana suurempana hankkeena on Museokoulun enti-

söinti.

Äiti Pirjo Virtanen sekä lapset Terhi ja Timo saapuivat

lauantaina syysmarkkinoille jokavuotiseen tapaansa.

Pirjo on asunut Yttilässä jo 17 vuotta, mutta on synty-

jäänkin köyliöläinen.

Sastamalan opiston sanataidekoulun nuoria.

Page 13 - Alueviesti_38_2007