Page 13 - Alueviesti_42

13

Keskiviikko lokakuun 17. 2007



Maija Latva



Vertais-

tukea

äidille

”Vanhemman uskallettava luottaa omaan arvostelukykyynsä”

Saara Kinnunen on lasten ja nuorten asialla

Maija Latva

Kuva: Jukka Harju

-Kaikessa lapseen vaikuttami-

sessa olennaisin asia on lapsen

ja vanhemman välinen suhde.

Sillä luodaan edellytykset sil-

le, että lapsi haluaa kuunnella

vanhempiaan ja totella heidän

ohjeitaan ja rajojaan, painot-

taa perheneuvoja ja sosiaali-

psykologi Saara Kinnunen.

Hänen mukaansa lapsen

suojelu sisältää rajoja ja aikui-

sen on aina harkittava, mitkä

asiat ovat sopivia minkäkin

ikäiselle lapselle. Huolestua

saa, jos lapsi kurkottaa ikä-

kaudelleen kuulumattomiin

asioihin. Saara Kinnusen mu-

kaan ”Sitten kun olet isompi”

tai ”Tuo ei kuulu vielä sinun

ikäisellesi” ovat tarpeellisia

lauseita lasten kanssa elettäes-

sä. -Vanhemman on uskallet-

tava luottaa omaan arvostelu-

kykyyn, mitä hän haluaa sallia

lapselleen. Olkoon sitten ky-

seessä muodin trendit tai me-

dian tarjonta, Saara Kinnunen

toteaa.

-Jos kuusivuotias käy pari

kertaa päivässä lenkillä ja to-

teaa, että hänen pitää laihdut-

taa, niin jotain taitaa olla pie-

lessä. Huonon, riittämättömän

ja kelpaamattoman leima pai-

nuu jo varhain hänen minä-

kuvaansa. Esimerkiksi lapsen

painonhallinta on vanhem-

man vastuulla. Siitä ei puhu-

ta ääneen, mutta vanhemmat

kantavat vastuun siitä, mil-

laista ruokaa kotona tarjotaan

ja muistakin terveellisistä elä-

mäntavoista, Saara Kinnunen

muistuttaa.

Hänen mukaansa lapsella

tulisi olla omaan ikäkauteen-

sa kuuluvia mielenkiinnon



kohteita ja harrastuksia, sil-

loin lapsi ei jää kiinni niin hel-

posti median maailmaan. -Me

tiedämme, että esimerkiksi

sen luoma tyttö- ja naisihan-

ne saattaa olla varsin epäterve,

hän sanoo.

Yhteistyötä kavereiden

vanhempien kanssa

Normaaliin murrosikään kuu-

luukin mielialojen ailahtelut.

Välillä kapina on vahvaa ja

kielenkäyttökin sen mukais-

ta. Jo saman päivän sisällä voi

taas löytyä asiallinen puhe ja

ystävällisyys. Tämän on var-

masti kokenut jokainen mur-

rosikäisen vanhempi.

-Jos kiukku ja aggressiivi-

suus on jatkuvaa tai samal-

la tavalla masentuneisuus on

pysyvää, silloin on syytä huo-

leen. Nuori on onneton ja me-

nettänyt otteen elämänsä hal-

lintaan, Saara Kinnunen tie-

tää.

On hyvin normaalia, että

murrosikäinen kapinoi van-

hempien asettamia rajoja vas-

taan, mutta Saara Kinnusen

mielestä järkevä aikuinen ei

luovuta.

-Toki rajat muuttuvat ja

uusia oikeuksia annetaan sitä

mukaa, kun vastuullinen käyt-

täytyminenkin kasvaa. Toden-

näköisesti lapsen kavereiden

kotona kamppaillaan samojen

rajaristiriitojen kanssa. Yh-

teistyö kavereiden vanhempi-

en kanssa auttaa rohkeuteen ja

sitkeyteen, hän kannustaa.

Nuori tarvitsee lujan ja

turvallisen aikuisen

Kaverit ovat murrosikäiselle

valtavan tärkeitä, koska nuo-

ren perustarve on olla hyväk-

sytty. Silloin on tietenkin olen-

naista, millaisia kaverit ovat.

Millainen on heidän elämän-

tapansa, millaiset ovat heidän

arvonsa ja millaista käytöstä

kaveriporukka odottaa toinen

toisiltaan, että saa kuulua ryh-

mään.

-Jos koti on avoin lasten ka-

vereille, vanhemmat tietävät

koko ajan kenen kanssa lap-

si liikkuu. Kaveruuden kiel-

täminen ei yleensä tuota hy-

vää tulosta. Nuori kapinoi ja

liimautuu entistä vahvemmin

vanhempien hyljeksimiin ka-

vereihin. Vanhemmat voivat

kyllä ilmaista, mistä he eivät

pidä jonkun kaverin käytök-

sessä ja mitä huolia ystävyys

vanhemmissa herättää, Saara

Kinnunen muistuttaa.

Hän kertoo, että tutkimus-

ten mukaan nuorten sopima-

tonta käytöstä selvästi hillitse-

vä tekijä on se, että vanhem-

mat tuntevat lapsen kaverien

vanhemmat ja pitävät yhteyttä

heidän kanssaan.

Hänen mukaansa vanhem-

mat tekevät arvokasta työtä

myös huomioidessaan positii-

visesti lastensa kaverit, avates-

saan heille kotinsa ovet, otta-

essaan heitä mukaan erilaisiin

tilanteisiin ja kyselemällä hei-

dän kuulumisiaan.

On tärkeää, että nuoren ja

vanhempien välit ovat avoi-

met ja että nuori voi ja uskal-

taa kertoa elämästään, ilois-

taan, huolistaan ja kysyä neu-

voja. Kaveruuteen ei kuiten-

kaan pidä pyrkiä.

-Kaveri-vanhempi ei halua

tuottaa nuorelle pettymyksiä,

ja silloinhan rajojen asettami-

nen ei onnistu. Nuori tarvit-

see vanhemmissaan nimen-

omaan lujan ja turvallisen ai-

kuisen, Saara Kinnunen huo-

mauttaa.

Joskus tarvitaan

ammattiapuakin

Murrosikäinen kaipaa luon-

nollisesti valistusta, erilaisis-

sa asioissa. Valistusta ei kui-

tenkaan kannata jakaa silloin,

kun nuori on kiukkuinen. Jär-

kevä puhe ei mene perille ris-

tiriitatilanteessa.

-Nuoren kanssa on hy-

vä puhella silloin, kun ollaan

tunneilmapiiriltään neutraa-

lissa tilanteessa tai peräti hy-

vällä tuulella. Silloin puhumi-

nen ei vaikuta saarnalta ja toi-

saalta vanhempikin kuuntelee

paremmin nuoren ajatuksia.

Keskustelun voi aloittaa kyse-

lemällä nuorensa omia mie-

lipiteitä ja kuulostella, onko

hän tullut ajatelleeksi asian

muita puolia ja seurauksia,

Saara Kinnunen opastaa.

Hänen mukaansa hyviä

apuvoimia kasvatuksessa ovat

joskus myös isot siskot tai vel-

jet, sillä aikuistuttuaan he nä-

kevät vanhempien huolen

realistisesti ja nuori kuunte-

lee heitä.

-Toivottavasti pulassa ole-

villa vanhemmilla on mata-

la kynnys etsiä myös ammat-

tiapua tilanteen kiristyessä

niin, että nuoreen on vaikea

saada yhteyttä ja yhteistyö ei

enää toimi, Saara Kinnunen

toivoo.

Perheneuvoja ja sosiaalipsykologi Saara Kinnusen mu-

kaan lapsen suojelu sisältää rajoja ja aikuisen on aina

harkittava, mitkä asiat ovat sopivia minkäkin ikäiselle

lapselle. Rajat muuttuvat ja uusia oikeuksia annetaan si-

tä mukaa, kun vastuullinen käyttäytyminen kasvaa.

”

Kaveri-vanhempi ei halua tuottaa nuorelle

pettymyksiä, ja silloinhan rajojen asettaminen

ei onnistu. Nuori tarvitsee vanhemmissaan

nimenomaan lujan ja turvallisen aikuisen.

Lasten lausahduksia

Kokoamme IhaNaisiin lasten suusta kuultuja hassuja

lausahduksia. Mikäli sinun lähipiirisi lapsilla on tapana

sutkautella elämää suurempia totuuksia, välitä ne meille,

jotta muutkin pääsevät niistä nauttimaan.

Lausahduksia voi lähettää sähköpostilla osoitteeseen

pauliina.parto@alueviesti.!, perinteisen postin kautta

osoitteella Alueviesti, ”Lasten lausahduksia”, Hopunka-

tu 1, 38200 Vammala tai tuoda niitä suoraan meille toi-

mitukseen.

Veeran äiti kertoo suklaakalenterista:

Elettiin joulukuun ensimmäisiä päiviä ja 5-vuoti-

as Veera oli saanut suklaakalenterin. Kun äiti tu-

li lauantaina töistä, hän huomasi että Veera oli

avannut joka ainoan luukun ja syönyt kaikki suk-

laat. Äiti kysyi Veeralta, että miksi ihmeessä olet

avannut kaikki luukut jo nyt ja syönyt kaikki suk-

laat. Veeralla oli kuitenkin ”tosi uskottava” seli-

tys mietittynä. ”No, en tiennyt laittaako iskä aa-

mupalaa niin söin varmuuden vuoksi”, Veera sel-

vitti.

Täti todisti Juhon tietämystä:

Juho 4 vuotta istui aikuisten kanssa ruokapöydän

ympärillä. Serkkupoika on kova rumpali ja hän

selvitti soittoharrastustaan muille. Juho kuunteli

tarkkaavaisena ja totesi hetken päästä kirkkaalla

äänellä: ”Rumpali on Bambin kaveri”. Oikeassa-

han poika oli.



Neuvolat avainasemassa

elintapaohjauksessa

Raskausaika ja neuvolakäyn-

nit pienten lasten kanssa ovat

otollinen tilaisuus ottaa pu-

heeksi koko perheen elin-

tavat ja tottumukset, joihin

vanhemmat lapsia ohjaavat.

Suomen Sydänliitto on teh-

nyt äitiys- ja lastenneuvolois-

sa toimiville terveydenhoita-

jille työvälineitä, joiden avul-

la elintapojen tarkastelu käy

luontevasti.Pieni ottaa isosta

mallia kaikessa. Myös aikuis-

ten elintavat on uskallettava

ottaa puheeksi neuvolassa.

-Sydänliiton kehittämät

Neuvokas perhe -työvälineet

helpottavat koko perheen elin-

tapojen ohjausta neuvolassa,

kehittämispäällikkö Marjaana

Lahti-Koski kertoo. Liikunta-

ja ravitsemustottumusten kar-

toittamiseen perustuva perhe-

keskeinen ohjaus koituu koko

perheen hyödyksi.

-Liikunta- ja ravitsemustot-

tumukset lapsiperheissä ovat

kiinnostavia aiheita. Lisäksi

elintapaohjaukseen soveltu-

ville konkreettisille työkaluille

on selvästi kysyntää ja tarvet-

ta, Lahti-Koski jatkaa.

Suomessa liikaa sydän-

ja verisuonisairaita

-Suomessa sairastetaan liian

yleisesti ehkäistävissä olevia

sydän- ja verisuonisairauksia.

Korkea kolesteroli, kohonnut

verenpaine ja sepelvaltimo-

tauti ovat aikuisten sairauksia,

mutta lapsuusiässä opitut huo-

not liikunta- ja ruokailutottu-

mukset johtavat todennäköi-

sesti myöhemmin näihin on-

gelmiin. Sydän- ja verisuonie-

limistön kuntoa rakennetaan

lapsesta lähtien, lastenkar-

diologi Jaana Pihkala toteaa. -

Perheen ja aikuisen tukea tar-

vitaan niin ennaltaehkäisyssä

kuin jo mahdollisesti synty-

neiden ongelmien hoidossa.

Parasta ennaltaehkäisyä on ai-

kuisen esimerkki terveellisen

syömisen ja liikunnallisen elä-

mäntavan opettamisessa, Pih-

kala kiteyttää.

Terveet elintavat eivät vaa-

di erityisosaamista tai suuria

panostuksia. Ne syntyvät jo-

kapäiväisistä valinnoista. Hy-

vä ravinto, monipuolinen lii-

kunta, riittävä lepo ja tupakat-

tomuus ovat terveen elämän

yksinkertaiset peruskivet. Ai-

kuisiän terveys ei ole hetken

projekti: sitä rakennetaan lap-

sesta alkaen.

Kansainvälisessä hyvin-

vointivertailussa Suomi pär-

jää suhteellisen hyvin, mutta

parantamisen varaakin on.

-Vain viidennes suomalai-

sista lapsista ilmoittaa syövän-

sä vähintään yhden hedelmän

päivässä, mikä on vähiten

OECD-maita vertailtaessa.

Saman vertailun mukaan suo-

malaislapset syövät yhteisen

aterian perheen kanssa har-

vemmin kuin muiden maiden

lapset, lasten, nuorten ja per-

heiden hyvinvoinnin politiik-

kaohjelman ohjelmajohtaja

Georg Henrik Wrede kertoo.

-Kaikki tietävät näiden yk-

sinkertaisten asioiden hyvät

vaikutukset lapsen hyvinvoin-

tiin. Yksinkertaisia ohjeita on

helppo antaa, mutta vaikeam-

paa noudattaa.

”

Yksinkertaisia ohjeita on helppo

antaa, mutta vaikeampaa noudattaa.

O

lette taas Minnan kanssa juorunneet

meistä. Näin voi sanoa nuorempi tai

vanhempi tyttäreni. Ja ovat oikeassa, to-

sin juoruamisen sijasta käyttäisin sanontaa ”jakaa

asioita”.

Olen siinä onnellisessa asemassa, että ystävälläni

on lähes samanikäiset tyttäret kuin itsellänikin.

Näin ollen jaamme usein asioita. Ja mikä mieles-

täni antoisinta, teemme sitä perusteellisesti ja re-

hellisesti, omiamme puolustelematta ja asioita sa-

laamatta.

Jakaminen alkoi jo siinä 15 vuotta sitten. Silloin

ajankohtaisia aiheita olivat vauvan kakan koostu-

mus ja väri, vatsavaivat ja rintamaidon riittävyys/

riittämättömyys. Tänä päivänä aiheet ovat tieten-

kin vallan toiset, koska tytöt ovat jo 12-15 -vuo-

tiaita.

Ihaninta on kuitenkin nähdä ja kuulla, että jokai-

seen ikäkauteen kuuluu tietynlaisia vaiheita. On-

gelmia ja ilonaiheita.

Tällä kerralla ihaNAISISSA on sosiaalipsykolo-

gi Saara Kinnusen haastattelu, jossa hän perään-

kuuluttaa yhteistyötä muiden vanhempien kans-

sa. Niinhän se on, että kasvatus tulisi nähdä laa-

jana tapahtumana, johon osallistuvat vanhempien

lisäksi suku, naapurit, ystävät ja koulu. Että lasten

ja nuorten hyvinvointi ymmärrettäisiin kaikkien

yhteiseksi asiaksi. Sen tähden siteeraan mielelläni

afrikkalaista sanontaa ”Yhden lapsen kasvattami-

seen tarvitaan koko kylä”. Olisi hienoa, jos voisim-

me oikeasti toimia niin.

Monesti taitaa kuitenkin tapahtua sillä tavalla, et-

tä jos naapurin lapsi tai nuori hölmöilee, niin sitä

kauhistellaan ystävättärelle tai tutun tutulle kau-

pan kassajonossa tai vanhempainillassa.

Miksei vaikka soiteta suoraan sen hölmöilleen lap-

sen tai nuoren vanhemmille? Minä soittaisin ja

olen soittanutkin. Seurauksena on aina ollut hyvä

ja antoisa keskustelu lapsista, nuorista ja elämäs-

tä yleensä.

On meillä sitten tämän Minna-ystäväni kanssa jo-

takin muutakin yhteistä, kuin samanikäiset tyttä-

ret. Miehemme, jotka ovat muuten olleet kaveruk-

sia ihan kouluajoista asti.

Todettakoon, että jaamme asioita silläkin saral-

la. Siis asioita, ei miehiä. Heidän ominaisuuksiaan

ja aktiivisuuttaan erinäisissä kotitöissä ruodimme

kyllä useinkin kahvikupposen äärellä.

”

Jos naapurin lapsi tai

nuori hölmöilee, niin sitä

kauhistellaan ystävättärelle

tai tutun tutulle kaupan

kassajonossa tai

vanhempainillassa.

Page 13 - Alueviesti_42_2007